Post by Maeri on Apr 3, 2018 18:38:24 GMT 2
Belamie Blackthorne
Bellamye Thorne
Kutsutaan etunimellä
Syntynyt 27-11-1483
WHITBY, Englanti
Tiettävästi kuollut 1501
Ihminen
Vampyyrinmetsästäjä
Kuolemattomuuskorun omistaja
Vakituinen residenssi
Englannissa, Yorkissa
Asuu Middeltonien kartanolla
Pyörittää laitonta uhkapeli-
ja tappelurinkiä
Never trust a survivor until you find out what he did to survive
———————— Me t s ä s t ä j ä
Belamie on koulutettu nuorelta iältä saakka puolustamaan itseään mahdollisia uhkia ja erityisesti vampyyreja vastaan, joten kaikennäköisten aseiden käsittely aina veitsistä miekkoihin ja ampuma-aseisiin luonnistuu loistokkaasti. Pääasiallisina aseinaan mies käyttää kahta vampyyrien vastaisella magialla siunattua pistoolia sekä mukana läpi vuosisatojen perheen muistona kulkenutta veistä, johon on kirjailtu vanhoja riimuja. Todellinen asevarasto on kuitenkin paljon tätä kattavampi, onhan miehellä ollut aikaa laajentaa sitä jo vuosisatoja. Tarkemmat aistit ja parantuneet refleksit ovat perujaan vuosisatojen harjoittelusta, osittain kuolemattomuuskorun vaikutuksesta ja Dorianin verestä – metsästäjä on luonnostaan ketterä ja omaa hyvän staminan, eikä hänen yllättämisensä ole järin helppoa.Belamie ei syntyperäisestä metsästäjyydestään huolimatta ole missään tekemisissä Komitean saati vampyyrien Neuvoston kanssa; hän toimii lähinnä yksin eikä vastaa teoistaan millekään ylemmälle taholle. Tiettävästi miehen uskotaan kuolleen metsästäjien joukkomurhan aikaan 1500-luvulla muun sukunsa mukana ja hänet on virallisesti kirjattu menehtyneeksi Komitean rekisteriin. Tämä on antanut metsästäjälle laajat mahdollisuudet ja vapauden elää täysin omien ehtojensa mukaan. Belamie on hyvin tietoinen vanhimmista ja vaikutusvaltaisimmista metsästäjäsuvuista ja niiden jäsenistä ja välttelee heitä nykyään parhaan taitonsa mukaan, mikäli se vain on mahdollista – mies metsästi muutamia Komitean leivissä työskennelleitä lajitovereitaan armotta 1700 ja 1800-luvuilla silkan informaation vuoksi. Esiintyy Yorkissa tällä hetkellä pääasiassa aivan tavallisena ihmisenä, mutta ei suoranaisesti peittele sitä mikä on ollessaan vahvasti yhteyksissä Dorian Raiganiin ja Lucas Middeltoniin.
Mies on tällä hetkellä ainoa elossa oleva metsästäjä, joka osaa valmistaa kuolemattomuuskoruja. Belamie sai aikanaan koulutuksen erinäisten suojeluskorujen ja aseiden takomiseen perheensä kautta ja jo valmiiksi olemassa olevia taitoja ja tietoja laajennettiin entisestään Dorianin kanssa 1500-luvun vaihteen jälkeen tehdyn sopimuksen yhteydessä. Taitoja ei harjoitettu aktiivisesti muutamaan vuosisataan eikä uusia koruja ole taottu.
———————— Ku o l e m a t o n
Belamiella on hallussaan yksi olemassa olevista voimakkaimmista kuolemattomuuskoruista, jonka hän 1500-luvun alkupuoliskolla itselleen lunasti työstettyään ensimmäiset todella kantajansa kuolemalta suojaavat korut Dorianin opastuksella. Punaista rubiinia hohkava koru roikkuu alati kultaisessa ketjussa miehen kaulassa ja tekee hänestä nimensä mukaisesti kuolemattoman. Korun sisällään pitämä magia ja vahva veri ovat syy sille, että metsästäjä on kyennyt saavuttamaan näinkin kiitettävän iän rapistumatta fyysisesti lähes lainkaan. Kuolemattomuuskoru ei anna Belamielle ylimaallisia voimia saati tee hänestä missään mielessä haavoittumatonta; murtumat ja taisteluissa saadut haavat sattuvat ja vuotavat verta aivan kuten kenellä tahansa. Kuolettavat vammat tappavat miehen näennäisesti, mutta henki palaa takaisin kehoon jonkin ajan kuluttua ruhjeiden ja haavojen parannuttua sen verran, etteivät ne enää ole riski. Mitä useamman kuoleman keho on läpikäynyt sitä pidempään sillä kestää herätä takaisin eloon; aikanaan havahtuminen tapahtui ehkä jopa minuuteissa, mutta nykyään saattaa puhua jo useista tunneista ellei jopa päivistä.Koru aiheuttaa kantajalleen lukuisia haittavaikutuksia, jotka ovat hitaasti voimistuneet ja pahentuneet vuosisatojen varrella, etenkin jokaisen käyttökerran/kuoleman yhteydessä ja jälkeen. Kaikkein vaikeimmaksi ongelmaksi ovat muodostuneet jatkuvat ja piinaavat painajaisunet, joita Belamie näkee lähes joka yö mikäli edes kykenee nukahtamaan; metsästäjän on myös toisinaan vaikeaa erottaa unta ja todellisuutta toisistaan kaiken sulautuessa yhdeksi ja samaksi todellisuudeksi. Jo vuosisatoja jatkunut korun käyttö ja sen jatkuva kantaminen ovat omalla tavallaan muovanneet miehen luonnetta tavalla, jota tämä ei itse edes tiedosta. Koska ihmiskeho ei ole tehty kestämään vuosisatojen tuomaa rasitusta on haavoista ja ruhjeista parantuminen hidastunut huomattavalla tavalla. Belamie on kuitenkin omalla tavallaan siunattu kiitos suonissa vahvana virtaavan metsästäjäveren, joka onkin luultavasti pääasiallinen syy sille miksi korua on voitu käyttää näinkin pitkään mieltä täysin menettämättä.
Koska koru on siunattu Dorianin verellä, on se suoraan kytköksissä vampyyriin yhdistäen samalla kaksikon toisiinsa. Belamien on tavallista helpompaa tunnistaa ja aistia puhdasverisen läsnäolo; koru tuntuu miltei kaipaavan luojansa luokse vetäen metsästäjää mukanaan. Kytkös toimii myös toiseen suuntaan – Dorian on omalta osaltaan pakotettu tuntemaan jokainen korun käyttökerta ja vampyyri on aivan yhtä tietoinen metsästäjän liikkeistä pystyen paikantamaan tämän huomattavasti tavanomaista helpommin. Korun sisältämä veri vetää Belamieta auttamatta sitä luovuttaneen puhdasverisen läheisyyteen ja on pitkäaikaisessa käytössä aiheuttanut peruuttamattoman addiktion ja pakkomielteen, jota mieli ei kykene murtamaan.
Acting like I'm heartless, I do it all the time
That don't mean I'm scarless, that don't mean I'm fine
That don't mean I'm scarless, that don't mean I'm fine
But you'll see, when someone else makes you this way
I'll drain your life 'til there's nothing left but your blood shot eyes
———————— Me n n e i s y y s
Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing elit. In vitae dapibus velit. Etiam et mi ex. Aliquam eget dolor non velit congue rhoncus. Duis egestas molestie lacinia. Cras pharetra lectus vitae rutrum molestie. Suspendisse potenti. Curabitur rhoncus vestibulum vulputate. Donec molestie nibh arcu, quis dictum leo posuere vel. Nunc elementum magna mi, eget fermentum nunc aliquam at. Quisque bibendum ornare ullamcorper. Quisque viverra feugiat tincidunt. Nulla accumsan ligula sapien, in sagittis nulla vulputate ac. Fusce fringilla massa in nulla bibendum, euismod dignissim eros dignissim. Proin vel ipsum nulla. Duis tempus malesuada libero, at consectetur odio tempus imperdiet. Nullam ligula ex, commodo quis nisi ut, aliquam iaculis dui.Sed semper tortor non velit vehicula tincidunt. Donec ante sapien, facilisis eu lobortis id, hendrerit et nulla. Aenean tempus augue in velit scelerisque, vitae vulputate odio posuere. Nulla quis varius est. Etiam accumsan vulputate magna, non placerat arcu suscipit sed. Duis quis luctus nunc, dignissim faucibus mauris. Nullam eros neque, aliquam et nisl a, tristique laoreet elit. Duis vitae leo vitae orci placerat condimentum et non eros. Nunc aliquam tellus elit, at pretium justo condimentum ac. Donec ultrices mollis quam. Cras sed dignissim felis. Morbi interdum ipsum sit amet ipsum mollis, eu ultricies tortor ullamcorper. Nulla quis nisl porttitor orci scelerisque placerat.
Nunc pellentesque nulla magna, sed maximus velit porttitor quis. Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing elit. Nulla feugiat lorem id justo lacinia dapibus. Nam in arcu vel odio tincidunt ultricies. Vestibulum sed eros nibh. Cras dictum iaculis odio, vitae consequat sem lobortis vitae. Suspendisse bibendum ac massa at tincidunt. Aenean a vulputate odio. Nullam consequat leo et arcu tristique, a semper nulla sodales. Nam auctor quam massa, nec semper justo gravida id. Suspendisse ullamcorper nulla a fringilla mollis. Vivamus at urna lacinia, sodales velit a, hendrerit libero. Nam id justo facilisis, sollicitudin orci ut, condimentum sem.
Class aptent taciti sociosqu ad litora torquent per conubia nostra, per inceptos himenaeos. Etiam tristique ac metus eu facilisis. Integer tortor lacus, vestibulum in faucibus vel, sagittis sed massa. Phasellus sem orci, tempor sit amet massa ac, sagittis fermentum metus. Nulla rutrum nisi nec elit viverra, quis commodo justo faucibus. Proin mauris leo, convallis sed vulputate non, imperdiet et sem. Nam ut risus nec sem maximus hendrerit. Morbi molestie congue odio ac finibus. Donec tristique, orci et mattis tincidunt, erat lectus viverra quam, in semper ipsum tortor vel velit. Etiam imperdiet tellus quis arcu malesuada, sit amet feugiat nisi accumsan. Ut venenatis orci imperdiet elit semper pulvinar. Proin nec auctor velit, sit amet fringilla elit. Sed sed consectetur enim. Nam mollis libero vitae leo laoreet, non imperdiet lectus commodo. Pellentesque ut magna dictum, feugiat dolor at, suscipit tellus.
Donec vitae ex metus. Pellentesque convallis nec ipsum vel dapibus. Curabitur tincidunt, diam nec fermentum semper, libero tortor sagittis magna, quis elementum nibh eros vel sapien. Orci varius natoque penatibus et magnis dis parturient montes, nascetur ridiculus mus. Donec laoreet rutrum tortor, id mattis nunc auctor in. Donec blandit tincidunt viverra. Aliquam interdum dolor nec mi imperdiet facilisis. Mauris tristique elit justo, interdum iaculis arcu commodo quis. Cras convallis ornare tempus. Quisque ultrices magna eu lorem venenatis varius. Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing elit. Proin viverra dapibus eros in interdum. Morbi a molestie ipsum, sit amet mollis lectus. Cras nec ante suscipit, mattis dolor at, mollis leo. Praesent tempor, purus eget pharetra lobortis, lectus turpis euismod leo, eu ultricies lectus nisi ac ante. Aliquam tempus diam id erat gravida convallis.
Praesent in leo vitae purus bibendum semper. Sed tellus enim, rutrum eu augue eget, malesuada fringilla diam. Suspendisse potenti. Suspendisse potenti. Cras quis tincidunt nisl. Phasellus a tortor mi. Vivamus gravida faucibus elit non placerat. Praesent nec lectus interdum, elementum diam eget, sollicitudin justo. Nam elementum hendrerit nisi id imperdiet. Duis vel tincidunt lectus. Donec consectetur nisi facilisis, feugiat orci eget, vulputate felis. Fusce pellentesque nunc eget ex interdum efficitur. Aenean nulla nisi, euismod nec lacus non, ultricies lobortis turpis. Nunc suscipit quam mi, quis aliquam magna accumsan at.
Donec in tristique eros. Donec feugiat, erat ut convallis scelerisque, magna ligula vehicula purus, mattis fringilla ante libero non enim. Integer vel elit sed orci tristique accumsan. Curabitur sit amet dapibus mauris. In id mauris gravida, venenatis eros non, ultricies ante. Nam finibus orci ut cursus vehicula. Phasellus vehicula turpis elementum tincidunt faucibus. Donec quis mauris et tellus commodo ultricies eget quis lacus. Mauris faucibus nisl ut congue iaculis. Nam lacinia urna vitae nulla rutrum interdum. Morbi vestibulum ex in auctor accumsan. Nulla eu neque et libero pulvinar ultrices. Maecenas cursus bibendum leo, sed pretium nunc malesuada a.
Aenean eget sem vel urna pellentesque consectetur. Nullam mollis massa id ligula accumsan imperdiet. Nunc tempus urna vel dolor dictum tincidunt. Pellentesque id lacus lectus. Quisque sollicitudin blandit enim, a commodo nunc dictum eu. Sed dignissim mauris eu risus imperdiet pulvinar quis id felis. Nulla consectetur risus eu rhoncus convallis. Duis augue est, dictum ac porta nec, tristique id ligula. Duis porttitor ullamcorper justo in luctus. Cras feugiat tempus nunc in sollicitudin. Mauris blandit magna sollicitudin gravida semper. Aliquam eget nisi posuere, bibendum turpis sit amet, laoreet mi.
Proin bibendum volutpat justo, vitae faucibus est. Nam feugiat, lorem nec pretium dignissim, nibh mauris rhoncus dui, porttitor tempus tellus odio eu libero. Mauris non malesuada nibh. Etiam et metus leo. Interdum et malesuada fames ac ante ipsum primis in faucibus. Vivamus iaculis elit sit amet urna efficitur, at venenatis lorem sollicitudin. Donec posuere purus sit amet tortor imperdiet, id vulputate orci euismod. Integer pharetra, dolor non vestibulum ornare, risus magna egestas risus, id gravida lorem eros in sapien. Morbi ullamcorper suscipit ex eu tempus. In eleifend ante quis sem blandit, quis dignissim massa porta. Aliquam in odio suscipit, fringilla justo in, lobortis tellus. Curabitur condimentum dapibus ex, et consectetur magna blandit sed. Proin urna sem, luctus et purus a, tincidunt facilisis erat.
Donec at mi sit amet elit pretium mattis. Nam sit amet erat quis dolor bibendum euismod. Etiam volutpat cursus faucibus. Proin massa est, elementum eu urna a, rhoncus semper arcu. Vivamus quis viverra leo. Phasellus scelerisque mauris ac sapien lacinia, id luctus augue facilisis. Vivamus rhoncus est vitae felis dignissim viverra. Suspendisse ultrices ipsum rhoncus pulvinar interdum. Phasellus sit amet scelerisque velit. Ut vitae quam sit amet quam hendrerit convallis. Integer quis odio imperdiet, vehicula leo sit amet, vestibulum libero.
You should never ever trust my kind, I'm a wanted man
I got blood on my hands, do you understand?
I got blood on my hands, do you understand?
If you ask me to change, I don't know if I can
I'll always be who I am
———————— Ny k y i s y y s
Yorkiin saapuminen ei koskaan ollut Belamien suunnitelma eikä kaupunkia oltu edes ajateltu merkityksellisenä määränpäänä, mutta Dorianin kurotettua sormensa miehen suunnalle vanhaan sopimukseen ja lausuttuihin lupauksiin vedoten ei kutsusta voitu kieltäytyä. Willingtonin Akatemia oli niittänyt omaa mainettaan vampyyrimaailmassa uusia tuulia edustavan ideologiansa vuoksi ja puhdasverisen pestauduttua opettajan virkaan oli sama tehtävä perässä; metsästäjä asettui opettamaan ihmisiä saadakseen syyn majoittua vampyyrien kansoittamaan kaupunkiin ilman, että oma oleskelu kohotti turhia kulmia saati nostatti esille kysymyksiä joille ei haluttu antaa vastausta. Dorianilla oli omat entistäkin suuremmat haaveensa uusista kuolemattomuuskoruista, joiden mahdin oli tuleva olemaan jotain ennennäkemätöntä – ja tietenkin tehtävään koulutetulla metsästäjällä oli oma osansa näytelmässä, jonka vampyyri yksin tulisi ohjaamaan. Suunnitelmat eivät kuitenkaan kulkeneet kenenkään ennalta näkemiä uria noudattaen ja monen sattuman ja katkeruudella sävyttyneen impulssin päätteeksi puhdasverinen sai maistaa ensimmäistä kertaa kuolevaisuutta. Belamie säästi hetken mielijohteessa tapettavaksi määrätyn Lucas Middeltonin hengen kohdistaen sen sijaan aseensa piipun kohti Dorianin kauniita piirteitä. Petturuus oli vaikeasti nieltävä pala, joka sai aikaan paljon kaaosta ja tuhoa ja tulehdutti kaksikon välejä entisestään. Metsästäjää kalvoi yllättäen aivan uudenlainen tunne; olivatko vaakakupit vihdoin kallistuneet tasan?
Lucasista saatiin kaiken keskellä uusi kytkös, jonka merkitystä Belamie ei ymmärtänyt saati edes yrittänyt hyväksyä. Dorian pyöritteli hulluuden partaalle ajautuneessa mielessään entistä mutkikkaampia juonia, joiden keskiöön metsästäjä asteli omasta vapaasta tahdostaan uskotellessaan itselleen, että luotti vihdoin kaikkien näiden vuosisatojen jälkeen kaiken juonittelevan paholaisen käsiin, aivan kuin mieli ei olisi tiennyt paremmin. Viekkaat huulet tarjosivat miehelle palkkioksi vapautusta vanhasta valasta ja lupauksesta, joka kaksikon toisiinsa kaikki nämä ohitse kiitäneet vuosisadat niin tiiviisti oli kietonut – mutta onko vapaus todella se, mitä sydän janoitsee?
When they buried me alive
I dug my way out of the ground with palm and fist
I howled so loud the earth rose in fear
and the dirt began to levitate
my whole life has been an uprising
one burial after another
I dug my way out of the ground with palm and fist
I howled so loud the earth rose in fear
and the dirt began to levitate
my whole life has been an uprising
one burial after another
———————— Lu o n n e
Elämänlankaansa jo iäisyyden verran venyttänyt metsästäjä on omalla tavallaan menneisyyden haamu, joka ei ole kyennyt irrottamaan otettaan elämästä: tummiin verhoutunut hahmo jättää taakseen pelkän routaisen maan missä ikinä kulkeekaan. Ulkokuori ilmentää kylmää hallintaa jokaisen liikkeen huokuessa kontrollia ja pidätystä aivan kuin mikä tahansa hetki saattaisi pingottaa mielen äärimmilleen. Arvaamattomuus asustaa liikkeiden ääriviivoilla eikä olemus kutsu ketään luokseen Belamien käyttäessä vain harvoin aikaansa muiden miellyttämiseen suupielten kaartuessa kerta toisensa jälkeen inhon sävyttämään kaareen. Vain harva kykenee sanomaan tuntevansa miehen edes pintapuolisesti yksityisen luonteen pitäessä kaiken visusti suojassa uteliailta silmiltä ja luonteen periksiantamaton karheus pakottaa uskaliaimmatkin ottamaan askeleen taaemmas – metsästäjää ei saata kuvailla lempeäksi edes leikillään. Ympärille lankeavia hiljaisuuksia ei täytetä tarpeettomilla tavuilla eikä muiden huomio ole asia, joka jotain merkitsisi; mies sulautuu ongelmitta varjoihin ja kiertää sosiaaliset tilanteet kaukaa mikäli siihen vain mahdollisuus tarjoutuu.Sisäisten konfliktien riivaama sielu on väsymättömällä tavalla levoton ja kykenemätön löytämään todellista paikkaansa maailmassa. Metsästäjä kärsii ehtymättömästä luottamuspulasta kaikkea kohtaamaansa kohtaan lipuen kerta toisensa jälkeen aina vainoharhaisuuden partaalle saakka; muiden motiivit kyseenalaistetaan kärkkäästi ja aina ääneen siitä huolimatta, että tyynnyttelevien sanojen tiedetään itsekin kääntyvän mielessä pelkäksi tyhjäksi sanahelinäksi. Epäluuloisuus pitää Belamien jatkuvasti varpaillaan ja tekee persoonasta vaikean käsiteltävän kelle tahansa – ongelmat juontavat kaiketi juurensa oman sisimmän mustaakin mustemmista sävyistä, joiden kavala luonto pakottaa miehen kuvittelemaan saman petturuuden vaanivan muidenkin sydämissä. Vavahtamaton ylpeys pakottaa leukapielet kireiksi eikä anna tilaa myönnytyksille saati nöyrtymiselle; selkä pidetään suorana viimeiseen hengenvetoon saakka. Vahva itsenäisyys on piirtynyt nikamille jo nuoruudessa ja se kannattelee miestä yhä edelleen – omat sormet liataan kernaasti sillä mielen on vaikeaa antaa muiden kannettaviksi tehtäviä, joihin tietää olevansa itse enemmän kuin kykeneväinen. Belamie on taipuvainen kuvittelemaan itsensä yli-ihmiseksi, johon mikään luonnonlaki ei päde ja jota maalliset moraalit eivät pidättele saati rajoita eikä omien voimien todellinen rajallisuus ole asia, joka metsästäjän olisi missään muodossa helppo hyväksyä.
Vaikka luonne päälle päin on kaikkine koukeroineen kuvailtavissa vaikeaselkoiseksi ja mutkikkaaksi on mies lopulta tiivistettävissä yllättävän yksinkertaisiin raameihin. Voimakkaat tunteet ajavat runnottua sydäntä eteenpäin ja nykivät näkymättömistä langoista kunnes hetkessä leimahtava impulsiivisuus ne huomioi ja ärsykkeisiin reagoi. Etenkin silmitön raivo kohoaa pintaan raivokkaana pieneltäkin tuntuvan kipinän sytyttämänä eikä Belamie ole vuosisatojen varrella oppinut hallitsemaan kaiken tieltään syövää kiivauttaan hyökätessään eteenpäin mitä tahansa mahtia vastaan. Se vähäinen jäljellä oleva itsesuojeluvaisto ei lamaannuta kehoa vaan tekee yksityiskohdista päinvastaisella tavalla entistäkin selvempiä – heikkoudet osataan usein kääntää vahvuuksiksi ja veitsen terällä leikitään lähes itsetuhoisella tavalla seuraamuksista välittämättä. Liioitellulta tuntuva itsekkyys on metsästäjän koko olemuksen perusta eikä kehosta löydy yhtäkään altruistista luuta, joka vavahtaisi muiden kokemien vastoinkäymisten vuoksi; niistä jopa jollain sairaalla tavalla nautitaan aivan kuin muiden onnen kuviteltaisi poraavan reikiä omaan runsaudensarveen. Henkilökohtainen voitto on asia, jota Belamie tavoittelee kertaakaan anteeksi pyytämättä eikä mitään tehdä pelkkää hyvää hyvyyttään – kaikella on oltava hintansa, jotta sormet pakotetaan asian eteen värähtämään.
Katkera sielu imee herkästi itseensä kaikki kokemansa vääryydet ja niiden annetaan täyttää koko keho niin peruuttamattomasti, ettei mieleen jää enää tilaa kuin kostonhalulle ja ikuisuuksiin saakka venyvälle kaunalle. Pahansuopuus, pikkumaisuus ja kyynisyys – nämä ovat vain murto-osa niistä luonteen auttamatta negatiivisista piirteistä, jotka ovat korostuneet pitkittyneen elämän aikana osittain myös tietentahtoisen ruokinnan avustuksella. Riitoja ja epäsopua lähes verenhimoisesti janoava metsästäjä näkee konfliktit voimaannuttavina kokemuksina, joista ammennetaan energiaa käydä uusia ja toistuvia taistoja niin itseä kuin muitakin vastaan. Häikäilemättömyyden turvin mitä tahansa haluttua kyetään tavoittelemaan eikä Belamie yleensä tyydy vähään; pelkän kuun pyydystäminen taivaalta ilman tähtiä olisi vain pelkkä karvaan suloinen tappio. Suorasukainen tapa vaatia itselle kaikki tai ei mitään on jopa röyhkeä kaikessa kiivaudessaan – kärkäs ja terävä kieli sivaltaa mihin tahansa paljastettuun kipupisteeseen ja kaivaa reaktion ulos edessä seisovista onnettomista vaikka väkisin. Metsästäjä on pahimmillaan kuin hyökyaalto, joka vahvistuu jokaisella taittamallaan metrillä ja heittäytyy kaikella karulla voimallaan edessä väistämättä odottaville kallioille kaiken alleen peittäen. Rikkonainen sydän ei itsekään tiedä mitä todellisuudessa tarvitsee, mutta kaipaus raastaa sen säikeitä lohduttomana ja yksinäisenä pakottaen Belamien kulkemaan päämäärättä omassa pimeydessään.
Sodassa kaikki keinot ovat sallittuja ja ehkä siksi huono omatunto ei juuri kolkuttele luuhäkin kaltereita. Kaksinaismoralismi sallii itselle monet asiat joita muilta ei siedetä; metsästäjä valehtelee ja käyttää hyväkseen kaikkea käsiinsä saamaa, muttei kykene nielemään samaa käytöstä mikäli se omaa pintaa tavalla tai toisella jonkun muun toimesta hipoo. Taistelijasielu ei uppoa herkästi epätoivoon, mutta tietty melankolia painaa silti rintakehää ja saa sormet kiertymään pullonkaulaan kerta toisensa jälkeen – oman mielen liikkeitä kuitenkin avataan vain hyvin harvoille eikä helpotusta siksi koskaan omalle sisäiselle kipuilulle löydetä. Todellisuudessa Belamie onkin ehkä herkempi kuin edes itse ymmärtää; kaikki heikkous ollaan yritetty kurittaa ulos kehosta vuosisatojen aikana ja siinä kuvitellaan jopa onnistuneen. Mies uskoo kestävänsä minkä tahansa myrskyn vavahtamatta sillä mitä muutakaan elämän aikana ollaan tehty ellei selviydytty, siedetty ja taisteltu? Myös kuolemattomuuskoru laskee aivan omanlaisensa painon niin mielen kuin kehon kannateltavaksi sen piinattua sielua jo niin pitkän aikaa, että addiktion ja pakkomielteen syvyyksiin ollaan täysin huomaamatta hukuttu lähes kokonaan. Omissa ajatuksissa loogisilta tuntuvat valinnat ja reaktiot ovat todellisuudessa kaikkea paitsi eikä virhettä koodissa osata paikantaa itse.
Luonteen koko syvyyttä on vaikea kenenkään edes yrittää määritellä, eihän mies itsekään jokaista oikkuaan ymmärrä. Vastarannalla pelkästä katkeruudesta seisominen kuuluu tapoihin, jotka eivät palvele kenenkään tarpeita, mutta joista ei osata päästää irti. Belamie on parhaimmillaankin ailahtelevainen, mutta mieli on silti samaa aikaa itsepintainen ja vaikeasti taivuteltava mikäli päätös on kerran jo ehditty tehdä. Metsästäjä elää ympärilleen kylvämälle kaaokselle ja nauttii silti samaa aikaa yksityiskohdista, joita hiotaan hälyttävällä tarkkuudella käytöksen kaiken epäjohdonmukaisuuden huomioon ottaen. Loppujen lopuksi mies onkin kai vain sarja syvältä kumpuavia impulsseja, jotka reagoivat kaikkeen ympärillä olevaan logiikan sivuuttaen.
———————— Ul k o n ä k ö
Synkkä pahansuopuus kuplii karulla tavalla komeista piirteistä, jotka eivät vierineistä vuosisadoista huolimatta ole menettäneet nuoruutensa hehkua; todellinen ikä paistaa lävitse ehkä vain tummien kulmien alta paljastuvista myrkyllisistä silmistä, jotka jo syntymässä lahjaksi saatu kateus niin osuvasti vihreiksi maalasi. Kasvojen jylhä karuus näkyy vahvoilla, hienoisen sängen peittämillä leukapielillä ja huulten kapealla viivalla, suupielten kohotessa ylemmäs vain omahyväistä vahingoniloa ilmentääkseen. Mikään ilme ei saa piirteitä heltymään tarpeeksi, jotta ne koskaan pehmeyttä kuvastaisivat - aivan kuin vuosien kokemukset ja sisällä kytevä mielipaha eivät päästäisi otettaan edes hetkeksi herpaantumaan. Arvaamattomuus asuu syvällä kovassa ja anteeksiantamattomassa ulkomuodossa ja maalaa Belamiesta vaarallisen kuvan kenen tahansa verkkokalvoille, herättäen vain harvoin tarpeeksi uteliaisuutta lähemmän tuttavuuden luomiseen. Fyysisesti metsästäjä on yhtä kovaa tekoa kuin miltä näyttää. Raamikas varsi yltää hieman ylitse sataan kahdeksaankymmeneen senttiin, ollen tarpeeksi luomaan varjon useimpien vastaan asettuvien päälle, poikamaisuuden rippeiden karistua pois vuosikausia sitten, jättääkseen jälkeensä vain raskaan maskuliinisuuden. Vahvaa kestävyyttä ja ylimaallista kuntoa vaativa elämä on pitänyt raamit kohdillaan, eikä kehosta löydy juuri mitään ylimääräistä; lihasrajat erottuvat selvästi ohuiden kangaskerrosten lävitse. Liiallisuuteen saakka ei vartaloa kuitenkaan ole treenattu, jotta ketteryys ja joustavuus omat osansa myös säilyttäisivät, pitäen Belamien kaiken kaikkiaan sopusuhtaisena luonnolliseen rakenteeseensa nähden. Metsästäjä kantaa itsensä kunnioitettavasti, hyvän ryhdin kulminoituessa usein röyhkeän ylimieliseksi tavaksi pitää oma tilansa, vahvan leuan samalla kohotessa ylemmäs huomaamatta - ehkä jotakin epävarmuutta peittämään -, luoden kuvaa kontrolloidusta persoonasta, vaikka mies todellisuudessa jotain täysin muuta edustaa. Jähmeys ilmenee lähinnä ilmeettömyytenä ja yleisenä hymyttömyytenä, sillä liikkeissään Belamie osaa olla yllättävänkin nopea. Helposti lähestyttäväksi ei varmasti kukaan häntä luonnehtisi; korkeat muurit kiertävät metsästäjän kaikilta suunnilta ja tekevät sattumanvaraisen kanssakäymisen lähes mahdottomaksi.
Kasvojen vahvoja kulmia kehystävät tummanruskeat ja paksut hiukset, jotka ovat koskettaessa aivan yhtä karheat kuin kantajansakin. Väri ei ole tasainen, vaan sekaan on eksynyt niin vaaleita kuin tummiakin suortuvia, jotka tekevät kontrastista entistä rikkaamman. Päältä pidemmiksi kasvaneet suortuvat ovat poikkeuksetta sekaisin, eikä niiden laittamiseen usein nähdä vaivaa; sormet kulkevat alituiseen hiusten läpi turhautuneisuutta ilmentämään. Pään sivut ja takaraivo on ajettu lyhyeksi sängeksi, jossa luonnollinen tumma väri näkyy tarkemmin. Belamie ei ole koskaan ollut huolittelemisen mestari, eikä liioin kiinnostunut yksityiskohtien tarkkuudesta, ja se välittyy helposti myös ulospäin.
Luonnollisesti aavistuksen länsieurooppalaista tummempi iho on täynnä vuosisatojen aikana kertyneitä arpia ja kosmeettisia virheitä, jotka ovat haalistuneet vaaleiksi muistoiksi; helpoiten huomattava arpi kulkee oikean silmäluomen ylälaidassa ja ylittää tumman kulman, jättäen sen puoliväliin raon. Muut jäävät joko vaatteiden hautaamiksi, tai ovat peittyneet vuosien saatossa kehoa koristavien lukuisten tatuointien alle, jotka kattavat hyvin suuren osan Belamien vartalosta. Osa musteesta on peräisin jo 1400-luvun lopulta; ne ovat vampyyrienmetsästäjien symboleita ja vanhaa riimukirjoitusta, edustaen kukin omaa tarinaansa. Suurin yhtäläinen tatuointi peittää koko yläselän ja niskan, kuvastaen jättimäistä käärmettä - loput ovat yksittäisiä koristeita, kietoutuen käsivarsiin, sormiin, rintakehälle ja niskaan. Metsästäjätatuoinnit sijaitsevat suurimmaksi osaksi vaatteiden alla piilossa, joidenkin reunamien kurotellessa tarpeeksi rintakehän keskiosalle pilkahtaakseen avonaisen kauluksen alta; niiden merkitykset eivät kuitenkaan aukene kuin niille harvoille, jotka ovat vanhaa symboliikkaa ja riimuja tutkineet.
Pukeutumisessa metsästäjä suosii käytännöllisyyttä ja mukavuutta, eivätkä vartaloa peittävät asut ole yhtään niin moniulotteisia kuin vahvan ulkomuodon alleen kätkemä luonne. Kuumaverisenä kohtaa mies harvoin varsinaista kylmyyden tunnetta, päällystakkien noudattaessa samaa vaihtumatonta kaavaa niin viileällä kuin lämpimälläkin säällä, usein aukinaisina ilmavirrassa lepattaen. Ylävartaloa peittävät niin kaulus- kuin t-paidat, värimaailman pysytellessä maanläheisissä ja tummissa sävyissä. Ylimääräiset korut eivät turhaan ranteiden kaaria kierrä, eivätkä sormukset eksy karheisiin sormiin kuin satunnaisen päähänpiston päätteeksi. Ainoa riipus, jota Belamie ei koskaan yltään riisu, on kultaisen ketjun päässä koreileva tummalla rubiininpunaisella kivellä koristeltu kuolemattomuuskoru, jonka mies piilottaa vaatekerrosten alle lähelle rintakehäänsä, kauas uteliaiden silmien katseilta.
———————— Ni p p e l i t i e d o t
- Kantaa alati kaulassaan kultaista kuolemattomuuskorua, jota koristaa punainen kivi; koru ei liiku paikaltaan mihinkään missään tilanteessa ja se usein pysyy uteliailta katseilta piilossa Belamien pujottaessa kallisarvoisimman omaisuutensa vaatteidensa alle turvaan. Kuolemattomuuskorun olemassaolosta ei tiedä Dorian Raiganin lisäksi kukaan muu kuin metsästäjä itse ja vaikka muutamat silmät ovat sen ehkä joskus nähneet, ei esineen todellinen arvo ole paljaan katseen havaittavissa.
- Hyvin varakas; vuosisadat ovat palvelleet metsästäjää hyvin ja eteenkin sotavuosien aikana hän takoi omaisuuksia asekaupalla ihmisten kanssa. Nykyään tienaa muin tavoin, muttei todellisuudessa luultavasti edes tarvitsisi vakituista tulonlähdettä pärjätäkseen taloudellisesti.
- Belamie on aina ollut kiinnostunut metsästäjien riimuopeista. Etenkin nuorena ne olivat keskeisin mielenkiinnonkohde, eikä opiskelun saati taustatutkimuksen merkitystä ole unohdettu myöhemminkään – nykyisellään mies on omanlaisensa tieopankki jo unohtuneille riimuille, jotka vuosisadat ovat hävittäneet. Riimuopin myötä metsästäjä on erityisen taitava riimuansojen luoja.
- Kaikkien virallisten tietojen mukaan mies on sukunsa viimeinen – hänen olemassaolonsa ei kuitenkaan ole tiedossa rekisteriä pitäville tehoille. Thornen vanha metsästäjäsuku sammui kokonaisuudessaan massamurhien aikaan 1500-luvun alussa eikä Belamiella näin ollen ole ainuttakaan vanhempaa verisukulaista.
- Erittäin mieltynyt tatuointeihin, jotka koristavat suurta osaa miehen kehosta. Monet niistä ovat vanhoja symboleja ja kryptattuja lauseita, jotka juontavat juurensa miehen lapsuudesta ja vuosisatoja vanhoista metsästäjien traditioista. Sekaan mahtuu kuitenkin monta pelkkää koristetta, jotka on asetettu tärkeimpien symbolien ympärille ja väleihin – osalla on henkilökohtainen syy, osa on vain lisämustetta tyhjällä iholla. Nykyään mies omistaa oman tatuointistudion Yorkin alueella.
- Tupakoi ja juo toisinaan hieman liiankin rankalla kädellä. Varsinkin alkoholi maistuu minä kellonaikana tahansa ja metsästäjän löytää helposti Yorkin hämärimmistä pubeista notkumasta jostain hämärästä nurkasta tai baaritiskiltä; viski on Belamien suurin pahe.
- Kärsii vaikeasta unettomuudesta, jota on jatkunut vuosikymmeniä, ehkä satojakin; alkuun ongelma pysyi kohtalaisen pienenä, mutta nykyään uneen vaipuminen ja siinä pitkään pysyminen on alkanut muuttua jo miltein mahdottomaksi. Silloin, kun metsästäjä kykenee vihdoin nukahtamaan, näkee tämä poikkeuksetta pelkkiä painajaisia – toisinaan miehen on myös vaikeaa erottaa todellisuutta ja unta toisistaan
- Puhuu englantia äidinkielenään, mutta taitaa sen lisäksi saksaa, ranskaa ja venäjää, sekä jonkin verran puolaa. Latinan opit puolestaan ovat iskostuneet mieleen jo nuorena ja mies lukee kuollutta kieltä taidokkaasti.
———————— Su h t a u t u m i n e n
Yleinen suuntaviiva Belamien kohdalla on, ettei mies välitä suuremmin kenestäkään. Yksinäiseksi sudeksi varttuneena hän hakeutuu seuraan vain äärimmäisen harvoin omasta aloitteestaan ja on tällöinkin erityisen tarkka kenen kanssa samaa huoneilmaa jakaa. Ensimmäinen vaikutelma kohdatuista on usein negatiivinen, eikä mies näe itsenäisesti vaivaa sen muuttamiseksi – tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei metsästäjä olisi kykenevä kiintymään tai vaihtamaan näkemystään.Vampyyreja kohtaan mies ei tunne sen enempää vihaa tai halveksuntaa kuin muitakaan olentoja kohtaan, mutta näistä ei silti voida suoranaisesti sanoa pidettävän. Jostain syystä metsästäjä löytää itsensä usein puhdasverisestä seurasta, eteenkin Dorian Raiganin ollessa yksi ja ainoa kohtalaisen pysyvä ihmissuhde miehen elämässä – vuosisatojen läheinen elo on kasvattanut mieleen tietynlaisen uhkarohkeuden ja jopa liiankin itsevarman olon verenperimältään puhtaimpien ollessa kyseessä eikä Belamie kavahda tunnetuimpiakaan yksilöitä nämä kohdatessaan. Tietenkin mies tiedostaa mittavat voimat ja huomattavan vastuksen, mutta liiallinen ylpeys ja kopeus ottavat silti usein vallan, eikä hän varo sanojaan sen enempää kuin normaalistikaan. Jaloveriset ja vähäverisemmät eivät aiheuta minkäänlaista tunnereaktiota elleivät nämä sellaisia itse onnistu ulos ärsyttämään. Metsästäjä on tietoinen vampyyrien sisäisestä hierarkiasta ja tunnistaa kyllä moitteettomasti tunnetut kasvot ja nimet osaten yhdistellä näkymättömiä lankoja helposti. Ne, joilla ei ole mitään ihmeellistä statusta vampyyrimaailmassa, eivät yleensä jää metsästäjän mieleen tapaamista pidemmäksi aikaa. Alimpien tasojen edustajat jätetään rauhaan, mikäli he eivät ongelmia aiheuta; aseen piippu tähdätään silti herkästi niitä päin, jotka onnistuvat tavalla tai toisella ärsyttämään eikä omien tekojen seuraamuksista välitetä suurella mittakaavalla. Mies on suhteellisen välinpitämätön mielensä menettäneiden E-tasojenkin kohdalla eikä välttämättä reagoi näihin kuten muut metsästäjät - tilanne arvioidaan aina oman hyödyn mukaan, eikä mieltä oikeastaan kiinnosta yhteinen hyvä ajatteleminen tai viattomien sielujen pelastaminen.
Ihmisistä Belamie on omalla tavallaan vieraantunut siitäkin huolimatta, että on elänyt näiden keskellä koko elämänsä. Ihmismaailman kiemurat ovat vähäpätöisempiä kuin vampyyrimaailman, mutta toki esimerkiksi omaa varallisuutta on vuosien varrella kasvatettu ihmisten kustannuksella ja avustuksella. Mies ei koe kuuluvansa tavanomaisten kanssaeläjien keskuuteen eikä välttämättä edes näe itseään yhtenä ihmisluonnon edustajana; oma inhimillisyys on kadotettu ikuisuus sitten ja sen tilalle on kasvanut jotain vääristynyttä. Muita metsästäjiä ei kohtaan ei myöskään tunneta mitään solidaarisuutta tai yhteenkuuluvuutta ja näitä saatetaan sietää vieläkin huonommin kuin muiden lajien edustajia. Kaltaistensa seurassa Belamie on lähes poikkeuksetta varpaillaan sillä yhteydet Komiteaan ovat olemattomat, eikä mies halua tulla tunnistetuksi tai yhdistetyksi mihinkään suureen sukuun; monen vuosisadan ikää olisi vaikea selittää ilman, että tieto kuolemattomuuskorusta leviäisi uusiin korviin. Tästä huolimatta hän tietää paljon vaikutusvaltaisimmista Komitean jäsenistä ja vanhimmista valtaa pitävistä suvuista ollen samaa aikaa perillä vaihtelevasta hierarkiasta & käytännöistä.
Noitien olemassaolosta Belamie on aina ollut tietoinen ja on kohdannut elämänsä aikana useita yksilöitä – jotkut ovat päätyneet luotien ruuaksi, toiset on ohitettu sen enempää välittämättä, ja joidenkin kanssa mies on tehnyt yhteistyötä. Yleisesti mielipide noidista on yllättävän neutraali, mutta tiettyjen yksilöiden potentiaalinen uhka varjostaa mietteitä, eikä metsästäjä vietä noitien seurassa liiaksi aikaa, mikäli saa itse valita.
Stop looking at me like that
with pity in your glassy eyes
stop it
stop fucking looking at me like that
I will break you with my bloodstained teeth
with pity in your glassy eyes
all I am to you is a tragedy, right?
stop it
stop fucking looking at me like that
I will break you with my bloodstained teeth
PELAAJANA MAERI - LUOTU MAALISKUUSSA 2015 - FACE CLAIM CILLIAN MURPHY
