AIKAJANA . MOODBOARD . INSPIRAATIO . ASUNTO

Tavallisen C-tasoisen vampyyrin tapaan Maze omaa ihmisiä enemmän fyysistä voimaa, nopeammat refleksit ja tarkemmat aistit, joiden avulla saalistaminen on helpompaa, mutta mitään erikoisia voimia hänellä ei muutettuna kuitenkaan ole. Myöskään mielenhallinta ei veren epäpuhtauden vuoksi onnistu; asia ei ole koskaan aiheuttanut liiemmin ongelmia sillä nainen on oppinut vuosisatojen varrella varsin viekkaaksi ja vietteleväksi, ollen enemmän kuin kykeneväinen manipuloimaan muin avuin.

Maze on taidokas teräaseiden, erityisesti tikarien ja pienien veisten, käyttäjä siitä huolimatta, että vampyyrina pelkät kulmahampaat usein riittäisivät aseistukseksi. Nainen hallitsee myös suuren määrän erilaisia ampuma-aseita, joskin suosii mielummin lähitaistelussa käytettäviä aseita niiden sijaan; kantaa usein vyönään nahkaremmiä, joka tarvittaessa muuntuu käteväksi ruoskaksi. Maze on harjaantunut lähitaistelija eikä aseettomuus häiritse tai hiljennä naista lainkaan - kaikenlaiset kamppailulajit luonnistuvat ongelmitta ja mistä tahansa kättä pidemmästä voidaan muokata tarvittaessa ase. Vampyyritar kantaa poikkeuksetta mukanaan linkkuveistä ja muutamaa muuta pientä teräasetta, jotka voi helposti piilottaa esimerkiksi housunlahkeeseen tai kiinnittää reiteen mekon helman alle.

Neuvostossa vietettyjen vuosien aikana on opettanut lähitaistelua muutamalle halukkaalle, muttei yleisesti ole mikään kouluttaja tai edes välttämättä järin halukas jakamaan oppejaan – voisihan saman ajan niin monin verroin paremminkin käyttää.




Lorem ipsum dolor sit amet, consectetuer adipiscing elit. Sed posuere interdum sem. Quisque ligula eros ullamcorper quis, lacinia quis facilisis sed sapien. Mauris varius diam vitae arcu. Sed arcu lectus auctor vitae, consectetuer et venenatis eget velit. Sed augue orci, lacinia eu tincidunt et eleifend nec lacus. Donec ultricies nisl ut felis, suspendisse potenti. Lorem ipsum ligula ut hendrerit mollis, ipsum erat vehicula risus, eu suscipit sem libero nec erat. Aliquam erat volutpat. Sed congue augue vitae neque. Nulla consectetuer porttitor pede. Fusce purus morbi tortor magna condimentum vel, placerat id blandit sit amet tortor.

Mauris sed libero. Suspendisse facilisis nulla in lacinia laoreet, lorem velit accumsan velit vel mattis libero nisl et sem. Proin interdum maecenas massa turpis sagittis in, interdum non lobortis vitae massa. Quisque purus lectus, posuere eget imperdiet nec sodales id arcu. Vestibulum elit pede dictum eu, viverra non tincidunt eu ligula. Nam molestie nec tortor. Donec placerat leo sit amet velit. Vestibulum id justo ut vitae massa. Proin in dolor mauris consequat aliquam. Donec ipsum, vestibulum ullamcorper venenatis augue. Aliquam tempus nisi in auctor vulputate, erat felis pellentesque augue nec, pellentesque lectus justo nec erat. Aliquam et nisl. Quisque sit amet dolor in justo pretium condimentum.

Vivamus placerat lacus vel vehicula scelerisque, dui enim adipiscing lacus sit amet sagittis, libero enim vitae mi. In neque magna posuere, euismod ac tincidunt tempor est. Ut suscipit nisi eu purus. Proin ut pede mauris eget ipsum. Integer vel quam nunc commodo consequat. Integer ac eros eu tellus dignissim viverra. Maecenas erat aliquam erat volutpat. Ut venenatis ipsum quis turpis. Integer cursus scelerisque lorem. Sed nec mauris id quam blandit consequat. Cras nibh mi hendrerit vitae, dapibus et aliquam et magna. Nulla vitae elit. Mauris consectetuer odio vitae augue.




Maze ei koskaan pitänyt kuolevaisesta elämästään - ja hyvästä syystä. Lapsi syntyi hädin tuskin täysi-ikäiseksi ehtineelle ilotytölle yhtenä työn valitettavana oheistuotteena 1600-luvun lopulla Ukrainassa, silloisen Venäjän alueella. Tyttövauva ei saanut äidistään itselleen rakastavaa vanhempaa; sen sijaan tuore käärö jätettiin orpokodin portaille yön pimeydessä, naisen luikkiessa karkuun tarkoituksenaan unohtaa häpeänsä ja jatkaa elämäänsä kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Ensimmäiset ikävuotensa Maze vietti orpolapsia täynnä olevan kaksikerroksisessa ja ränsistyneessä talossa, joka oli parhaat vuotensa nähnyt jo aikapäiviä sitten ja sitä ylläpitävä vanhempi nainen, leskeksi jäänyt Olena ei työstään huolimatta ollut mikään hellyyden herkkä taideteos. Nainen oli kova suustaan ja vielä kovempi käsistään, mikäli koskaan sai kaitsettavansa kiinni pahanteosta; eikä Maze yllättäen ollut syntynyt pyhimykseksi. Nykyään nainen on kaivanut lapsuusmuistoilleen niin syvän kuopan mielensä perältä, että joskus saattaisi luulla hänen unohtaneen sen osan elämästään kokonaan ja niin vampyyritar on pyrkinyt aktiivisesti tekemäänkin.

Jo teini-iässä oli helppo huomata, että tyttöä oli siunattu miellyttävällä, joskin raa’alla kauneudella. Se kuitenkin katosi usein likaisten ja monta kokoa liian suurien vaatteiden alle, eikä Maze ollut mikään auringonpaiste luonteeltaan - hymy kohosi suupielille vain harvoin, kirosanojen ja kaiken vähintäänkin epänaisellisen luonnistuessa tytöltä paljon helpommin. Suurin osa orpokodin asukeista olikin poikia, mikä saattaa ehkä selittää nuoruusvuosien karkeaa poikamaisuutta, jonka turvin Maze pystyi piiloutumaan syntymässä saadun sukupuolensa. Kodittomille, päivänsä kaupungin likaisilla kujilla juoksenteleville nuorille tytöille ei usein käynyt hyvin, eikä hän aikonut kuulua niiden onnettomien joukkoon, jotka jonkun ilmaista yöseuraa haluavan kynsiin joutuivat - ehkä jopa pääsivät hengestään kaiken päätteeksi. Villikko, elämän huonot puolet jo nuorena nähnyt neito ei oikeastaan odottanut koskaan minnekään pääsevänsä tai saavansa luopua elämästään Ukrainassa, mutta niin lopulta kuitenkin kävi.

Syitä sille, miksi Ricardo McAvery päätti muuttaa juuri hänet, kaupungin kiistattomaan saastaan kuuluvan ja epäonnisimman kohtaamansa nuoren neidon, jäi vampyyrittarelle itselleen hämärän peittoon. Jälkikäteen ei tosin ollut vaikeaa ajatella tarpeen äkilliselle muutetulle liittyneen puhdasverisen omiin perhesolmuihin ja ennakoivaan ajatukseen muodostaa ympärilleen edes jonkinlaista verkkoa, mikäli jotakin tapahtuisi - kuten lopulta tapahtuikin. Maze oli tällöin jo liian vanha Olenan huolehdittavaksi ja siinä missä vanhasta haaskasta eroon pääseminen tuotti jonkinlaista mielihyvää, ei se saattanut naista itseään kuin ojasta allikkoon; nyt hän oli täysin koditon ja vailla suhteita, vailla yhtäkään tärkeää ihmiskontaktia. Tietoa vanhemmista ei ollut, eikä mitään välttämättä olisi edes haluttu tietää. Nälkää jo monta päivää nähneenä Maze oli vaipunut voimien ehdyttyä erään kadun varren kulmaukseen yötään viettämään, jaksamatta vaivautua etsimään itselleen suojaa tai turvallisempaa paikkaa nukkua - mielessä saattoi pyöriä toive siitä, että joku päättäisi hänen epäonniset päivänsä päättää. Kujan pimeydestä esille liikahti kuitenkin tuntematon varjo, jonka läsnäolon oli tunnettu jo useamman tunnin naista seuranneen, vasta nyt itsensä ilmi antaen. Ennen kuin itseä oli edes kyetty estämään, oli kurja ihmissielu ottanut kiinni kuolemaksi ehkä luulemansa hahmon takinliepeestä lähes anoen tätä hänet tuskasta päästämään, viemään parempaan paikkaan. Ja toiveensa Maze lopulta saikin, joskaan ei ehkä aivan sellaisena kuin oli alunperin ajatellut.
Uusi, kirkkaampi päivä täynnä loputtomia mahdollisuuksia avautui koko aikaisemman elämänsä varjoissa viettäneelle, eikä sitä aluksi oltu uskoa todeksi. Muutos tuntui kuitenkin luonnolliselta, mielen kiertyessä heti uusien ja teräviltä tuntuvien aistien ympärille.

Maze ei koskaan saanut Ricardolta suoranaista opastusta vampyyrimaailman tavoille, mutta nainen tunsi olevansa uuden elämänsä tälle velkaa ja miehen palattua perheensä luokse meren taakse, seurasi vampyyritar tätä nopeasti perästä. 1700-luvun alku kului uuden kehon hallinnan opettelemisessa ja Englannin vampyyripiireihin tutustumisessa - luojaansa Maze tapasi tietyin valiajoin, mutta naisen olemassaolo jäi aina omanlaisekseen mysteeriksi, eikä hän koskaan suoraan tavannut ketään McAveryn jopa pahamaineiseenkin sukuun kuuluvista, yhä elossa olevista jäsenistä, vaikka näiden olemassaolosta kaiken tarpeellisen Ricardolta saikin tietää. Oma inhimillinen puoli, sen orpona kasvaneen ja niin haavoittuvan ihmisen olemassaolo hautautui yhä syvemmälle uudenlaisen ja paljon kovemman kuoren alle, ja alkuun hallitsematon verenhimo opittiin nopeasti pitämään kurissa - ainakin silloin kun niin itse haluttiin. Oma moraalikäsitys oli saattanut jo alkujaan olla varsin olematon, mutta muutoksensa jälkeen Maze ei juuri tuhlannut ajatusta sille, mikä mahtoi olla oikein ja mikä väärin, eläen pitkään impulssiensa ja halujensa varassa. Nainen huomasi nopeasti nauttivansa metsästyksestä, seuraavan saaliin etsimisestä ja nappaamisesta ja osoittautui siinä sekä varsin taitavaksi, että neuvokkaaksi - kärsimyksen aiheuttaminen ihmisille oli kuin huumetta, lähes yhtä voimakkasta mielihyvää tuovaa kuin itse veren nauttiminen. Kuin kaiken itselle aikanaan tehnyt vääryyden olisi vihdoin saanut näihin uudella tavalla hauraisiin ja niin säälittäviin olentoihin purkaa.

Lähes vuosisadan verran Maze kuluttikin aikaa itseensä ja uudesta elämästään nauttimiseen, eivät juhlinta ja hedonistiset halut jääneet pelkäksi ohikiitäväksi irrotteluksi. Vasta 1800-luvun vaihteen lähestyessä tunsi nainen aavistuksen rauhallisemmaksi muuttuvansa, eikä ajoitus olisi voinut olla parempi. Ricardo saapui eräänä tähdettömänä yönä mukanaan epämääräistä ja niin salamyhkäistä informaatiota lähitulevaisuuden tapahtumista, jotka luultavasti tulisivat vaikuttamaan koko vampyyrimaailmaan - ja Maze saisi näytellä siinä oman osansa. Kauan luojastaan erossa olleena ei nainen voinut olla enempää kuin kiitollinen uudenlaisesta suunnasta ja tarkoituksesta tähän asti päättömältä tuntuneelle nautinnolle, jota kai elämäksi kutsuttiin. Ilmeisesti muutettunsa jättämät verijäljet eivät olleet jääneet puhdasveriseltä huomaamatta ja vampyyrittaren kasvava tarve tuhota oli juuri sitä, mitä Ricardo lopulta häneltä halusi. Neuvostoon ei nainen luonnollisesti ollut missään kontaktissa aikaisemmin ollut, mutta vampyyrimaailman tärkeimmän elimen palkkalistoille itsensä ujuttaminen kävi lopulta helpommin kuin olisi saattanut kuvitella. Eikä Maze ollut ehtinyt uudesta työnkuvastaan kunnolla edes ottaa selvää, kun traaginen uutinen yhden suurimman ja pelätyimmän puhtaan veren kantajiin kuuluneen kohtalosta levisi kulovalkean tavoin. Uudenlainen aika oli nousemassa, eikä kukaan loistanut johtohahmona kirkkaammin kuin Ricardo.

Seuraavan vuosisadan Maze vietti Neuvoston alaisena, toimien viestinviejänä, tiedon kerääjänä ja ennen kaikkea palkattuna tappajana, jonka tehtävä oli kiduttaa ja lopulta eliminoida ne, jotka eivät Neuvostoa jostain syystä miellyttäneet tai heidän tarkoitusperiään palvelleet. Samalla vampyyritar toimitti saamansa informaation Ricardolle, joka hyötyi omasta sisäpiirin myyrästään luultavasti enemmän kuin antoi edes ymmärtää - puhdasverinen oli jatkuvasti askeleen edellä, mutta mitään yhteyttä kehenkään Neuvoston alaisena toimivaan ei näennäisesti ollut. Maze oli yksi tuhansien kasvottomien joukossa. Vuosien kuluessa nainen onnistui luomaan uraa muistuttavan polun itselleen ja keräsi tiettyä arvostusta niiden keskuudessa, jotka hänen kanssaan tekemisissä syystä tai toisesta olivat. Nykyäänkin vampyyritar on suhteellisen tunnettu työstään, brutaaleista metodeistaan ja vampyyreillekin moraalittoman ennalta-arvaamattomasta toimintatavastaan.

Ricardon äkillinen kuolema iski täytenä yllätyksenä myös vasten Mazen kasvoja; nainen oli tiennyt yhtä sun toista puhdasverisen henkilökohtaisista suunnitelmista ja käsillä olevista projekteista, mutta mikään ei ollut soittanut hälytyskelloja eikä antanut lainkaan ennakkovaroitusta. Luojansa menetys oli kuin isku suoraan sydänalaan, olihan vampyyri ollut ainoa, joka naiselle oli koskaan mitään syvempää merkinnyt. Naisen muutos murhanhimoisempaan suuntaan ei varmasti jäänyt monelta huomaamatta, mutta sen suoraa yhteyttä miihinkään ei kyetty osoittamaan, eikä Maze saanut lopulta osakseen kuin kiitosta - Neuvosto oli tyytyväinen tuloksiin.

Ei aikaakaan, kun käsky kävi uudelleen; tällä kertaa suunnaksi tuli ottaa Willingtonin Akademia, jonka viimeaikaiset tapahtumat tarvitsivat lähempää tutkintaa. Vampyyritar tunsi pelkkää helpotusta saadessaan vihdoin todellisen syyn siirtyä lähemmäs sitä ainoaa elossa olevaa henkilöä, joka saattoi millään tavalla sieluun saakka jääneen tyhjyyttään ammottavan aukon täyttää. Ehkä Briseis McAvery toivottaisi veljeään lojaalisti palvelleen tervetulleeksi.

Kun katse ensimmäistä kertaa vampyyrittaren siluettiin osuu, ei verkkokalvoille maalaudu mielikuvaa ihmiseksi joskus syntyneestä olennosta; vaaran tuntu sävyttää tummaa tulisuutta, jota nainen harteillaan arastelematta kantaa. Vahva olemus jää muistoihin lähes poikkeuksetta unohtumattomana, onhan Maze jotain sellaista, jota täydentävästi ei pelkin sanoin kukaan kykene kuvailemaan sille oikeutta tarvittavalla tavalla antaen – kuin elämys, joka jokaisen täytyy itse nähdä, tuntea ja kokea.

Oliivinvihreän katseen takana välkehtii älykkyys, joka ilmenee kärkkäänä verbaliikkana ja ehdottomana mukautumiskykynä. Yksityiskohdat jäävät helposti mielen koukeroihin ja terävän kielen kärjellä on tilanteesta riippumatta aina seuraava vastaus valmiina vaikka hetki yllätykselliset raamit olisikin saanut. Temperamenttinen luonne on räjähdysaltis ja herkkä vaikutteille, jotka ruokkivat äärimmäisyyksiin vuosisatojen varrella muovautunutta impulsiivisuutta, joka kumpuaa jatkuvasta tarpeesta jotakin uutta kokea. Maailma avautuu Mazen silmien edessä kalamaljana, jonka äärellä omien halujen kontrolloiminen tuntuu jopa ylitsepääsemättömän vaikealta sillä sormet haluttaisi edessä odottavan saaliin ympärille jo kietoa; ihmiselämässään naiselta ei juuri etuoikeuksia tai mahdollisuuksia löytynyt ja siksi kai nykyään molempia niin intohimoisesti kaivataankin. Vampyyrius koetaan uudelleensyntymisenä ja lahjana, jonka hukkaan heittäminen olisi kirosana jo itseään Luojaa kohtaan, eikä Maze enää koskaan halua takaisin lähtökohtiinsa palata. Oma inhimillisyys ja kaikki heikkoutta huutavat ominaisuudet on haudattu syvälle uuden kuoren alle ja jopa unohdettu kokonaan, syntymänimen ollessa yksi parhaista esimerkeistä vampyyrittaren omaksuttua uuden identiteetin nopeasti muuntumisensa jälkeen.

Sosiaalisuus värittää Mazen tapaa olla olemassa ja nainen onkin ehdottomasti ulospäinsuuntautunut ilman vaikeaselkoista pintaa, joka tekisi lähestymisestä vaikeaa tai mahdotonta. Vaikka vampyyritar onkin ehkä unohtanut ja haudannut oman ihmisyytensä syvälle kylmään maahan, osaa hän sulautua ihmismaailmaan erikoislaatuisella tavalla – tunteiden kirjo on opittu sisäistämään ja sitä imitoidaan tarvittaessa loistokkaasti, jopa niin virheettömästi, että toisinaan joku taipuu luulemaan, että tunteet todella yhtä syvästi sydäntä koskettaisivat. Ehkä nainen onkin omalla tavallaan teatterinäytelmän tähti; teeskentelyä ei silti käytetä hyödyksi ellei siihen löydy todellista tarvetta, eihän vampyyritar oikeastaan nauti oman persoonallisuutensa väärentämisestä. Pinnalliseksi luonnetta on moneen otteeseen luonnehdittu niiden toimesta, jotka eivät paremmin tiedä – ja varmasti Maze vaikuttaakin juuri niin kyvyttömältä löytämään syvempää merkitystä tekemistään asioista, mikäli naista ei tunne pintapuolta paremmin. Punatut huulet eivät esitä henkilökohtaisia näkemyksiä saati omaa sisintä koskevia yksityiskohtia helposti muille ja siksi pintaa syvemmälle sukeltamaan pääseminen onkin niin erikoislaatuisen harvinaista, etteivät erityisluvan saaneet lottovoittoaan edes ymmärrä; nainen arvostaa yksityisyyttään korkealle ja on myös oppinut esimerkkiä seuraten, ettei kaikkea kannata yleisölle ilman maksua paljastaa. Silti, oli tilanne mikä tahansa, puskee eleiden ja ilmeiden lävitse intensiivinen energia, joka ajaa kantajaansa jatkuvasti ja väsymättömästi eteenpäin, tarttuen auttamatta myös kaikkiin ympärillä oleviin. Hetkessä eläminen edustaa monelle omanlaistaan viehättävyyttä; menneisyyden aaveet eivät unia riivaa eikä huomisen paino pakota siroja harteita alemmas, ja se mitä huulet paljastavat on se mikä sillä hetkellä todellisuudelta tuntuu. Katumus ei myöskään Mazelle ominainen tunnemyrsky ole siitä huolimatta, että sormet toisinaan niin kauttaaltaan vereen tahritaan, ettei sen purppura tunnu irtoavan vuosienkaan jälkeen.

Intensiivisen pintakiillon alla lymyää petomaisen raaka todellisuus; se puoli, joka nauttii suunnattomasti aiheuttamastaan tuskasta ja suorastaan mässäilee väkivallalla kylpiessään niiden tuskassa, jotka eteen ovat kaatuneet tavalla tai toisella. Vampyyritar on sisimmässään enemmän peto kuin monet muut kaltaisensa – Neuvostosuhteista otetaan herkästi kaikki ilo irti ja vuorokaudet saattavat muuttua viikoiksi niissä juhlissa, joissa veri virtaa esteettömästi ja kaikki syntiset halut saadaan julki ilman estoja tuoda. Maze on ylpeä asemastaan ja siitä mihin on kykenevä, olkoonkin että se saattaa liian brutaalilta ja jopa sopimattomalta, sivistymättömän eläimelliseltä toisten silmissä vaikuttaa. Verenhimon hillitseminen ei ole naiselle ominaista tai välttämättä edes mahdollista ja toisinaan halun edessä antaudutaan vapaasta tahdosta, jonkin näkymättömän katkaisimen painuessa pohjaan ja tuodessa kaikken pintaan tilanteesta huolimatta. Elämän muuttuminen pitkäveteiseksi ja vartaloa pakottava turhautuneisuus vaikuttavat Mazeen erityisen vahvasti, eikä reaktio miellytä ketään; tällaisina hetkinä impulsiivisuus kumpuaa pintaan erityisen voimakkaana pakottaen naisen tekemään mitä tahansa, jotta mieltä ja vartaloa fyysisenä huonovointisuutena riivaava tukahtuneisuus kyettäisiin vihdoin purkamaan johonkin, mihin tahansa. Hermostuneisuus saattaa ehkä kuvata vampyyritarta tietyissä tilanteissa ja vaikka olemus usein tyyneyttä huokuu, on pinnan alla purskahteleva sävyjen kirjo jotain täysin toisenlaista. Stimulaatio on etsittävä jostain vaikka pakottamalla ja reaktiot täytyy saada selkärangoista irti revittyä keinolla millä hyvänsä; huonoina päivinä ominaisuus korostuu entisestään ja vampyyritar on kuin itsestään täyttyvä ruutitynnyri, joka saattaa räjähtää hetkenä minä hyvänsä.

Hedonismi kietoutuu olennaisella tavalla kaikkeen Mazen tekemään ja se on usein perimmäinen syy sille, miksi nainen huuliaan tai sormiaan suuntaan tai toiseen vaivautuu edes liikuttamaan. Henkilökohtainen tila muuttuu vampyyrittaren omaisuudeksi heti, kun sen sisälle astahdetaan, eikä muiden koskemattomuus juurikaan kiinnosta räjähdysherkkää mieltä, joka kaipaa pelkästään omaa tyydytystään. Rasittavuus tekee naisesta vaikeasti siedettävän eteenkin niille, jotka tuntevat hänet paremmin – kaikki eivät todellakaan arvosta ailahtelevia tunnetiloja, ylitsevuotavaa fyysisyyttä tai estottomuutta, jonka turvin vampyytar kykenee lähestulkoon mihin tahansa. Auktoriteetteja naisen on kaikesta huolimatta yllättävän helppo kuunnella ja totella, eikä hän ole sydämeltään suuri kapinallinen, ainakaan mitä käskyihin tulee. Terävän mielen liikkeet saattavat olla toinen asia, eihän vampyyritar juurikaan tahdo tulla tiettyyn lokeroon lajitelluksi rikkoessaan omia ja muiden rajoja milloin mielii ja esittäytyessään jopa maskuliinisessa valossa vain, jotta sukupuoli ei koskaan yliotetta todellisuudesta saisi. Luotettavuus kuvaa vampyyritarta tiettyyn pisteeseen saakka ja vaikka lojaalius lepää sydänjuurissa saakka, kykenee nainen myös näkemään asiat omasta näkökulmastaan, tehden toisinaan valintoja ja päätöksiä, jotka riitelevät alkuperäisen ohjeistuksen kanssa – impulsiivisuus asettaa myös omanlaisensa haasteen sille, miten hyvin Maze reagoi annettuihin ohjeisiin. Teot eivät määritä mitään ja ainoa asia, jolla on naisen mielessä jotain väliä, on se, miten näytelmä ratkeaa; se, miten tulokseen on onnistuttu pääsemään, ei ole ajatuksissa lainkaan olennaista tai millään tavalla rangaistavaa.

Kontrolli näyttelee tärkeää asemaa naisen elämässä, oli sitten kyse sen säilyttämisestä tai kadottamisesta; ja tilanteesta riippuen kyseessä on aina vaihtoehdoista toinen, eikä välimaailmaa ole edes olemassa. Yleisesti Maze on dominoiva ja päällekäyvä, esittäen asiansa ja mielipiteensä suorasti ja anteeksiantoa pyytämättä, mutta roolien vaihtuminen ei ole täysin tavatonta; kontrollia kaivataan kaikesta huolimatta silloinkin, kun alistuminen on kaikkein luonnollisin tapa käsitellä tilannetta. Seksuaalisuus korostuu helposti ja vampyyritar onkin erityisen fyysinen, kaivaten läheisyyttä ja etsiessä sen mahdollisuutta kaikkialta – sukupuoli ei rajoita tai esitä minkäänlaista hidastetta, olisihan moinen jopa liian tylsistyttävää ikuisuudesta nauttivalle sielulle. Huumorintaju on laaja käsite, mutta Maze on silti lähes poikkeuksetta miellyttävää ja huvittavaa seuraa kenelle tahansa, oli se sitten sarkasmia, vahingoniloa tai puhdasta huvittuneisuutta.

Pelkojaan vampyyritar ei ole juurikaan kartoittanut eläessään paljon mieluummin maailmassa, jossa sellaisia ei tarvitse edes käsitellä. Täysin yksin jääminen ja täydellinen eristäytyneisyys näyttelevät kuitenkin osaansa siinä draamasarjassa, joka suurimmat kylmät väreet selkänikamille nostattaa. Hauskanpito on Mazelle elinehto ja sen rajoittamiseen pyrkiminen onkin ehkä suurin kompastuskivi, jonka nainen kykenee ihmissuhteissaan kohtaamaan; kaikenlainen rajoittaminen on musta lippu, eihän vampyyritar lopulta halua olla kuin oma itsensä. Jos koko luonne täytyisi muutamaan lauseeseen tiivistää, kuvailtaisiin sitä varmasti yhden naisen armejijaksi, joka pyrkii näkemään itsensä voittamattomana ja riippumattomana, kaivaten silti salaa merkitysellisyyttä ja muiden läsnäoloa tavalla, joka sotii kaikkea muuta vastaan anteeksiantamattomalla tavalla.

Ihmiseksi syntyneenä Maze ei ole saanut sen ihmeellisempiä geenejä kuin kukaan muukaan tavallista verta suonissaan kantava, mutta vampyyriksi muuttuminen on tuonut jo valmiiden piirteiden parhaimmat puolet esiin ja korostanut niitä entisestään, korjaten samalla pienet virheet. Kuolevaisessa elämässään ehkä keskivertoon verrattavissa ollut ulkomuoto hivelee nykyään erikoislaatuista kauneutta, jota eteläeurooppalaiseen tapaan luonnostaan ruskettunut iho palvelee hyvin. Aavistuksen tummempi sävy korostuu entisestään kasvojen piirteissä; kulmakarvat ovat muodokkaat ja kaartuvat korkealle, antaen ilmeeseen lisää kulmikkuutta, jota kasvoista löytyy muutenkin. Leuka on vahva ja selvälinjainen, tuoden pitkää ja aistikasta kaulaa esille.

Kasvoja kehystävät hieman olkapäälinjan alapuolelle yltävät lainehtivat hiukset, joiden luonnollinen väri on tummanruskea. Väri vaihtelee kuitenkin hienoisesti valaistuksen mukaan, vaikuttaen välillä lähes mustalta. Niskasta hiukset on leikattu lyhyiksi, undercut-leikkauksen näkyessä selvästi vain Mazen kiepauttaessa suortuvansa kiinni. Vampyyritar ei suosi mitään tiettyä kampausta erityisesti ja vaihteleekin hiustyyliään tiuhaan; erilaiset näyttävät irokeesiletit ja -kampaukset ovat tavallisia ilmestyksiä, mutta nainen nauttii myös vapaina olkapäille tipahtelevista suortuvista. Laadultaan hiukset ovat luonnostaan paksut, mikä helpottaa toinen toistaan vaikuttavampien kampausten luomista.

Suuret ja ilmeikkäät silmät puolestaan ovat väriltään vihreänruskeat ja taittuvat molempiin väreihin valaistuksesta ja Mazen senhetkisestä mielentilasta riippuen; ärtyneenä väri tummuu herkästi lähes ruskeaan. Silmiä reunustavat mustat ja tuuheat ripset, jotka kaartuvat näyttävinä kehystämään sielunpeilejä. Kasvojen piirteistä huulet keräävät kuitenkin eniten huomiota osakseen kauniin täyteläisellä muodollaan; suupielet kaartuvat synnynnäisesti aavistuksen ylemmäs, tehden ilmeistä pehmeämmät kuin ne todellisuudessa ovatkaan. Maze korostaa parhaimpia puoliaan meikillä ja varsinkin silmiä reunustavat rajaukset ja luomivärit kulkevat usein tummissa sävyissä, huulten saadessa osakseen lähes poikkeuksetta täyteläisen punan.

Vartaloltaan vampyyritar on suhteellisen solakka ja atleettisuus näkyy kauniskaarisessa kehossa paremmin kuin hyvin. Pituudella naista ei ole liiaksi pilattu, mutta Maze on tottunut lisäämään synnynnäiseen 160 senttimetriinsä vähintään kymmenen senttiä lisäpituutta korkokengillä, toisinaan enemmänkin. Niissä liikutaan ketterän sulokkaasti, eivätkä korot vaikeuta kulkua edes silloin, kun kyseessä on nopeampaa reaktiokykyä vaativa aktiviteetti; ne on vuosien saatossa omaksuttu osaksi omaa olemusta ja tapaa liikehtiä. Vampyyrittaren kauas paistava itsevarmuus ja suorasukainen tapa ilmaista itseä tilanteessa kuin tilanteessa on varmasti myös osasyynä siihen, miksi niin monelta tuntuu toisinaan jäävän huomaamatta Mazen pieni koko - se kun ei ollenkaan sovi yhteen suuren persoonan kanssa. Naisen kehonkieli on selkeää ja toisinaan jopa röyhkeää, vaatien selvin sanoin huomiota itselleen - sosiaalisiin normeihin kirjoitetut sanattomat säännöt henkilökohtaisesta tilasta ovat naiselle täysin tuntemattomia, eikä hän varo elekielellään ketään. Varmaan olemukseen ja sen suorasukaiseen ilmaisemiseen ei kuitenkaan liity turhaa tai tarpeetonta itsensä esiin tuomista, eikä vampyyritar tahallaan tallo varpaita missä ikinä liikkuukaan; se tapahtuu kuin itsestään, vahingossa.

Vaatetukseltaan nainen ei jäljittele yhtään sen enempää seinäruusua kuin luonteensakaan puolesta. Mikäli kaikki valta itselle on annettu, näkyy linjakasta kehoa koristamassa nahkaa, paljon nahkaa ja vielä lisää nahkaa; tiukat, vartaloa orjan lailla nuolevat vaatteet ovat kaikkein tavallisin näky ja vampyyritar tuo mielellään esille ulkoisia hyveitään, oli tilanne sitten mikä tahansa. Erilaiset nauhat, vyöt ja soljet ovat tavanomaisia näkyjä, kuten myös ketjut ja niitit - toisinaan Maze saattaa näyttää suoraan aikuisviihde-elokuvan kulisseista saapuneelta. Naisen ulkoisesta olemuksesta välittyy tietynlaista sähäkkyyttä ja voimakkuutta, määrätietoisuudesta puhumattakaan, ja vaatetyyli myös jäljittelee tätä osaa erittäin hyvin. Mekkoja näkee vartalon siveellisyyttä peittämässä vain harvoin, sillä nainen tuntee kaksilahkeisissa asusteissa olonsa paljon kotoisammaksi ja vapaammaksi. Värimaailma on lähes poikkeuksetta tummaa; yleensä jopa täysin mustaa. Mazelta on turha odottaa klassisen kaunista tai siveää pukeutumista; naisella on myös ylivoimainen kyky onnistua näyttämään siltä kuin olisi matkalla strippiklubille, kietoi hän itsensä mihin hyvänsä kankaaseen.

Vuosien aikana vampyyritar on ehtinyt koristella kehoaan erilaisilla tatuoinneilla ja lävistyksillä, jotka eivät kaikki suinkaan jää katseilta piiloon. Oikeasta korvasta löytyy korvanlehden lisäksi industrial ja vasemmasta muutama helix; toisinaan koruja yhdistävät pienet ketjut, jotka jäävät roikkumaan korvan taakse. Tatuoinnit koristavat suurta osaa ihosta, suurimman peittäessä koko vasemman käsivarren ja noustessa aina hartialinjan ja niskan kaarelle saakka. Myös sormista löytyy lukuisia pieniä tatuointeja, jotka saattavat olla huomaamattomia mikäli katsoja ei tiedä mitä etsii. Kaikkein henkilökohtaisin ja jopa tunnetuin tatuointi löytyy oikean käsivarren sisäpuolelta - iho on peitetty kauttaaltaan pienin tukkimiehen merkinnöin, jokaisen ikuistetun viivan symboloidessa joskus Mazen käsien kautta henkensä menettänyttä ihmistä tai vampyyria.

• Nainen on toiminut jo lähes kahdensadan vuoden ajan palkkatappajana ja tiedonkerääjänä Neuvostolle. Alkuaikoina yhteistyötä tehtiin runsaasti muiden saman nimikkeen omanneiden kanssa, mutta mitä pidemmälle vuodet vierivät sitä itsenäisemmäksi muuttui myös tekniikka, olihan kahteen leiriin samaa aikaa pelaaminen vaivattomampaa sooloillessa. Vampyyritar työskentelee edelleen organisaatiolla huolimatta siitä, ettei suoranaistan velvollisuutta luojan kuoltua tähän enää ole. Maze tunnetaan tietyissä neuvostopiireissä nimeltä ja kasvoilta, sillä harteille on kertynyt omanlaisensa maine.
• Nainen on kerännyt vuosien varrella mittavan omaisuuden Neuvostolle tekemiensä palvelusten kautta, eikä varo rahankäyttöään tuhlatessaan anteliaasti roposiaan kaikkeen, mikä milloinkin tuntuu mielekkäältä. Omistaa asuntoja muun muassa Pariisissa, Berliinissä ja Lontoossa voidakseen kulkea maiden välillä mahdollisimman mutkattomasti. Muutoin raha upotetaan yleensä pelkästään kalliisiin vaatteisiin, asusteisiin ja samppanjaan.
• Alkoholin suuri kuluttaja; juo yleensä väkeviä, mieluusti suoraan pullosta heti aamutuimaan. Vampyyritarta ei ole millään tavalla omituista nähdä humaltuneena ja kaikenlainen ilonpito värittää elämää sen muillakin osa-alueilla – myös huumausaineet ovat tavanomainen yksityiskohta juhlinnan keskellä.
• Puhuu loistavaa englantia, venäjää, ukrainaa ja ranskaa, mutta osaa myös alkeet ja perusteet tusinasta muusta kielestä, kuten esimerkiksi espanjasta, saksasta ja italiasta. 
• Hallitsee verenhimonsa hyvin, mutta ei välttämättä aina halua tehdä niin - Maze myös nauttii suuresti veren juomisesta suoraan suonesta eikä veripillereihin siirtyminen ole ollut hänelle luontevaa. Nainen on pitänyt vuosien varrella itsellään muutamaa veripankkia, mutta päätynyt katkomaan jokaiselta ennen pitkää kaulan. 
• On kohtalaisen tietoinen ihmismaailman pyörteistä ja seuraa sen käänteitä osittain vanhasta tottumuksesta, onhan massaan ja yhteiskuntaan sulautuminen ollut tärkeä osa elämää vuosien varrella. Politiikka ei itsessään juuri kiinnosta, mutta tietty ymmärrys pidetään silti yllä siitä mitä ympärillä tapahtuu – ja samaa harjoitetaan myös vampyyriyhteiskunnan kohdalla. 

Aikaisemmasta ihmiselämästään huolimatta Maze ei kannata sydämessään juurikaan myötätuntoa entisiä lajikumppaneitaan kohtaan. Nainen ei ollut koskaan tyytyväinen kuolevaisuuteen ja sen mukanaan tuomaan heikkouteen tai haavoittuvuuteen, joten hän ei yllättäen juuri arvosta näitä ominaisuuksia kantavia olentoja. Sadat vampyyrina vietetyt vuodet ovat onnistuneet karistamaan naisesta lähes kaiken ihmisyyden ja vanhan elämän muistot ja nykyään hän pitää ihmisiä lähinnä ravinnonlähteenä - tai vaihtoehtoisesti pakollisena pahana, jonka kanssa on elettävä ja jota on siedettävä.

Luotuna vampyyrina kaikkein helpoin ja selvin tapa elää muuttumisenkin jälkeen oli soluttautua ihmisten joukkoon ja harjoittaa mahdollisimman liikkuvaa oleskelua, maiden ja kaupunkien vaihtuessa tasaiseen tahtiin. Maze osaa siis henkilökohtaisista mielipiteistään huolimatta sulautua erinomaisesti ihmisten sekaan ja tarvittaessa imitoida täydellisesti mitä tahansa inhimillistä tunnetta.

Vampyyrien arvomaailma ja -järjestys ovat tulleet vuosisatojen aikana Mazelle tutuksi ja hän on hyvin tietoinen hierarkiasta, sekä voimakkaimmista ja tunnetuimmista suvuista että niiden jäsenistä ja varmasti tunnistaa kenet tahansa vähänkään valtaa omaavan hänet kohdatessaan. Luojaansa kohtaan naisella oli erityisen lämmin ja kunnioittava suhde, vaikka loppupeleissä Ricardo lähinnä käytti luotuaan pelkästään ongelmien raivaajana ja piti tätä arvokkaana pelkästään tiedonhankintakykyjensä vuoksi. Lojaalius McAveryn verilinjaan elää tästä huolimatta yhä vahvana eikä Maze ole kyseenalaistanut luojansa päätöksiä tai tekoja; pääpaino siirtyi Ricardon kuoleman jälkeen viimeiseen eloon jääneeseen jäseneen, jota Maze on valmis palvelemaan samalla tavalla kuin edesmennyttä veljeäkin.

Vampyyrinmetsästäjät ovat naisen mieleen ja hän onkin näistä erityisen kiinnostunut. Maze on viettänyt roimasti aikaa tutkien erilaisia vampyyrin vastaista magiaa sisältäviä aseita ja tutkimukset ovat palvelleet lähinnä naisen omaa agendaa. Metsästäjiä ei osata juuri pelätä näiden elämäntapoihin perehtymisen jälkeen, sillä vampyyritar tietää, etteivät nämä yleensä kohota aseen piippua niitä vastaan, joiden eliminoimiseen ei erityistä käskyä ole.

Noidat tuntuvat naisen mielestä lähinnä urbaanilegendalta, eikä hän ole elämänsä aikana yhteenkään törmännyt - tai ainakaan sellaiseen, joka olisi antanut voimansa ilmi. Jo muuttumisen aikaan skeptinen asenne ei ole vuosien vieriessä mihinkään muuttunut.