Within you is the light of a thousand suns
Vaaleahiuksien vampyyrin herkissä sormenpäissä lepää valonhallinnan voima – kirkkaalla loistolla pystyy herkästi sokaisemaan ja polttamaan, mutta nuoren Waylandin erityisominaisuus ei ole monenkaan tiedossa. Harjaantunut tulen lämpöön yltyvä hohde pahimmillaan on tappava; erityisesti toisia vampyyreja vastaan, aurinko kun ei ole petojen ystävä ikinä ollut. Valo voi saada myös fyysisen muodon, ja valonhallinnalla on monia muitakin mahdollisuuksia. Voimansa vuoksi Cedric kestää kiitettävästi päivänvalon kirkkautta.

Pitkästä kokemuksesta Cedric on erityisen hyvä mielenhallinnassa; itseään heikompien muistin hallinta ja muokkaus käy helposti – onhan vampyyri jo vuosikymmenet toiminut Neuvostossa yhtenä kuulustelijoista. Lisäksi jaloverinen on fyysisesti voimakas, yliluonnollisin aistein varusteltu, kuten muutkin lajitoverinsa.


In order for the light to shine so brightly, the darkness must be present – shine your own light, follow your own path
» Ylpeä niin suvustaan kuin itsestään; ylväs ja itsevarma kuvaavat hyvin vampyyrimiestä. Korskeaksi Cedriciä ei kuitenkaan sovi kuvailla, vaan mies on yleensä kohtelias. Suhtautuminen ihmisiin on kuitenkin hyvin kuivaa.
» Vanhollinen; ajatukset niin vampyyrimaailmasta kuin oikeaoppisesta kulttuurista ovat juurtuneet syvälle. Arvot, jotka liittyvät käytösnormeihin ja perheeseen, ovat erityisen tärkeitä.
» Kunniallinen, ehkä jossain tapauksessa kuvailtavissa hyväksi – kuitenkin ulkokuori saattaa pettää; Cedric on valmis menemään hyvin pitkälle, mikäli vaakalaudalla on kyse hänelle tärkeästä asiasta.
» Neuvostolle lupautunut; on yksi Neuvoston vanhimpiin kuuluvista, ja Neuvoston asiat ovat alati prioriteettilistan kärjessä.
» Ajattelee ennemminkin järjellä kuin tunteilla. Mutta vaikka vampyyrin mieli on pitkäpinnainen ja vahva, on rakkaus Cedin suurin heikkous; tällä alalla miestä voi kuvailla herkäksi ja haavoittuvaiseksi. Rakkaudenpolulla on helppo eksyä tieltä, astua harhaan. Tunteikkuus kytkeytyy niin naismakuun kuin perheeseen.

Wayland. Tämä nimi lausutaan aina ylpeänä, sukuaan kunnioittavana ja heidän maineikkaan nimensä saavutuksista ylväyttä tuntien. Jos Cedriciä pyydettäisiin kuvailemaan itseään, kuvailisi hän ensimmäisenä itseään Waylandiksi. Vampyyrimaailmassa tunnettu sukunimi symboloi kunniaa, huokuu vuosisatoja vanhan suvun arvoa, jonka jäsenet pitävät aina sanansa ja pitävät viimeiseen henkäykseensä yhtä. He ovat kaikkea sitä, mitä täydelliseltä aristokraattiselta jaloveriseltä suvulta odotetaan. Ehkä kaikki perheen sisaret eivät ole samalla kannalla, mutta jos vaaleahiuksisen pyydettäisiin kuvailemaan perhettään, kuvailisi Ced palan virheettömästä kiiltokuvasta. Totuus ei ehkä ole niin täydellinen kuin kuvitellaan, mutta huolellinen veli on tehnyt paljon pitääkseen kulissin kasassa. Vankkumaton lojaalius on niin vahvuus kuin heikkous.

Auktoriteetin alla kasvatettu vampyyrimies on jämptin jäykkä, tarkka yksityiskohdista ja antamastaan mielikuvasta. Ja koska elo Neuvostossa on vienyt Cedriciä juhlaillallisista seuraavaan, on hän sisäistänyt hyvin etiketin ja kohteliaisuudet. Yleiskuva vampyyrimiehestä on hivenen etäinen, kylmä, mutta hymynkare saattaa nousta huulille herkästikin; riippuen seurasta ja seuralaisen vitsitaidoista. Wayland arvostaa suuresti kulttuurituntemusta, kauneutta, sivistystä ja käytöstapoja. Hänellä on tietty mielikuva kunniallisuudesta, ja tätä ajatusmaailmaa rikkovat yksilöt tuomitaan herkästi. Vampyyrimies ei silti välttämättä kerro mielipiteitään ääneen; ajoittain vaaleahiuksinen saattaakin olla hiljaa, tarkkailla maailmaa ympärillään. Seinäruusuna oleminen ei kuitenkaan tarkoita, etteikö kultainen katse tekisi jatkuvasti tulkintoja, keräisi yksittäisiä huomioita ympäristöstään ja niitä suureksi kokonaisuudeksi kokoaisi. Ced on yleensä hyvin perillä asioista, ja vaikka hänen ulkoinen olemuksensa on usein tyyni, löytyy kullan takaa myös vaarallisena välkähtävä tuli. Kontrollin menettäminen on harvinaista, muttei laisinkaan mahdotonta. Vaaleahiuksista ei tunneta raadollisesta väkivallasta, mutta tarpeen vaatiessa sitä ei kaihdeta käyttää.

Cedric ei varsinaisesti ole sellainen persoona, jonka kanssa lähtee elämänsä seikkailulle, mutta ensinäkemä ei paljasta kaikkea; jäykkyys on totuttu tapa. Kuoren alle mahtuu enemmän, mutta miestä on vaikeaa saada avautumaan; henkilökohtaisista asioista puhuminen vieraiden kanssa ei tule kysymykseenkään, eikä Cedric aina ole erityisen lämminhenkinen. Tietynlaisessa seurassa mies on kuitenkin avaramielisempi, ja kaikkein kieroimmat saattavat päästä hänen päänsä sisälle suhteellisen helposti. Yleensä suurimpien heikkouksien ulos kaivamiseen tarvitaan kuitenkin ripaus naiskauneutta; pellavan vaaleat kauniit kutrit ja balettitanssijan sirous ovat vahva ase nuorta Waylandia vastaan. Vahvan mielen sydän on herkkä, tunteita täynnä. Romantiikkaa hakevalle ruusunlehtiin hukutettu arki saattaa olla ihanne, mutta valitettavasti Cedric ei ole erityisen hyvä kontrolloimaan sydänlastansa valintoja. Tuhoisampaa tuo toki saattaa olla hänelle itselleen; vaikkei ilmeettömyyteen haudattu suru ehkä ulospäin näykään. Tietyllä tapaa avioliitto nähdään myös pakollisena muodollisuutena, mutta olisi suoranainen valhe väittää, etteikö rakkaus olisi jälkikasvun ohella yksi vampyyrimiehen elämän päämääristä.


His eyes spoke the unsaid words
» 176 cm pitkä, yleisilmeeltään luonnottoman vaaleaverikön kaunis ja aina pukeutunut parhaimpiin pukuihin.
» Cedriciä voisi kuvailla ennemminkin kauniiksi kuin varsinaisesti komeaksi; ylikorostunut salskeus ei piirteistä näy, ja vampyyrimiehen voisi kuvitella esiintyneen naisille suunnatuissa kauneusmainoksissa; niin viehättävät ovat hienot kasvojenpiirteet ja hartian vankka linja.
» Mieheksi vampyyrilla on hyvin helmenkaunis iho. Myös pitkät sormet ovat solakat, suorastaan lumoavat. Nämä eivät kuitenkaan tee minkäänlaista vertaa kultaisille silmille, joiden loisteen syvyys on sanoin kuvaamaton. Hienoinen vivahdus purppuraa tekee katseesta eksoottisen viehkeän. Lisäksi silmät ovat ilmeikkäät, kertovat paljon enemmän kuin huulten hillitty ilme.
» Vartalo ei ole hintelä, muttei vaaleahiuksisen vampyyrimiehen vartaloa voisi vankkumattomalle kehonrakentajallekaan kuvailla kuuluvan. Kokonaisuus on sopusuhtainen, silmää miellyttävä. Vasemman hauiksen sivuun on tatuoitu latinankielinen lause ”Potius mori quam foedari” (= Ennemmin kuolema kuin häpeä).

Ensisilmäyksellä huomio kiinnittyy hillittyyn, tyylikkääseen kokonaisuuteen, josta loistavat kullanhohtoiset silmät. Cedric on perinyt paljon piirteitä äidiltään ja kuvankaunis kauneus on yksi näistä, vaikka olemus selkeästi miehelle kuuluukin. Ulkonäkö on aina huoliteltu, eikä vampyyrimiestä juuri ilman kalliskankaista pukua näe; joskus kravatti saattaa puuttua, mutta lähtökohtaisesti Ced viettää paljon peilikuvansa edessä aikaa. Pikkutarkkuus on luonteenpiirre, ja kiitos pakonomaisuuden, onkin vampyyrimiehen vaatehuone vaikuttava. Pukuja löytyy joka tilanteelle, ja vaaleaverikkö on ylpeä varsinkin kenkäkokoelmastaan. Cedric arvostaa kauneutta, estetiikkaa ja eleganssia.

Pääpiirteet ovat luonnon vaaleat, kasvojen kaari jyrkkä ja huulten väri helakan haalea. Samettiset hiussuortuvat ovat lyhyet, aivan aavistuksen päältä pidemmät. Lähelle kuulaiden silmien rajaa laskeutuvat suortuvat ovat suklaanruskeaan taittuvia, antavat luonnetta kokonaiskuvalle. Yleensä hiussuortuvat ovat melko päänmyötäisesti meneviä, mutta harmistuksekseen Cedric joutuu usein sukimaan muutamia vallattomampia suortuvia päälaeltaan.
Koruja Cedric ei juuri käytä (kalvosinnappeja ja merkkikelloja mies tosin keräilee, unohtamatta suvun sormusta), eikä kehossa ole lävistyksiä. Vasemmasta hauiksesta löytyy pienellä runokirjaimin tatuoitu latinankielinen lause ”Potius mori quam foedari” (= Ennemmin kuolema kuin häpeä), joka kuvaa Waylandin kurinalaista elämänasennetta. Cedric ei varsinaisesti ole tatuointien suuri ystävä, mutta perhetradition mukaisesti tämä on tatuoinut latinankielisen lauseen lumenvaaleaan ihoonsa.

Kauniiden kasvonpiirteiden, kuten virheettömien solakoiden huulten lisäksi, lumoavaa vampyyrimiehessä on erityisesti tämän silmät, jotka ovat tummien ripsien kehystämät. Katse on kirkas, elävä ja kullanhohde jalon arvovaltainen. Vivahde lilaa antaa silmien tuikkeelle lisäelävyyttä; sitä tarvitaankin, sillä Cedric on harvoin perusilmeeltään kovin hymyilevä. Poikkeuksia toki on, ja varsinkin innoissaan ollessaan, ei vampyyrimies osaa peitellä tunnetilaansa. Pettymyksen nuori Wayland on oppinut nielemään, johtuen perhetaustastaan. Kuitenkin mantelin muotoa muistuttavat silmät ovat huomattavasti ilmeikkäämmät kuin huultenkaari, ja jos Cedriciä haluaa kattavasti lukea, kannattaa enemminkin seurata kullanhohdetta kuin huulten liikettä.


Working in a Family Business
» Syntynyt 1850-luvulla Waylandien sukuun, perheen 5. lapseksi. Arvostettu neuvostoperhe on seitsenhenkinen.
» Waylandit ovat vampyyrimaailmassa tunnettu jaloverinen suku, ja nämä kuuluvat yhteen Neuvoston perustajaperheistä. Neuvostolaisuus on sitonut vahvasti Cedriciä tämän koko elämän ajan, ja monet hänen arvomaailmansa periaatteet tulevat Neuvostosta. Neuvosto on ylpeys ja elämäntapa.
» Aluksi Cedric työskenteli Neuvostossa vanhemman sisarensa Seyrenan ja isänsä rinnalla, mutta nykyään hänellä on omaa nimeä Neuvostossa. Cedin oletetaan tulevaisuudessa ottavansa isänsä paikka heidän sukunsa edustajana ja Vanhimpien Neuvoston päämiehenä.
» Cedric liittyi Willingtonin Akatemiaan urkkiakseen yksityiskoulusta tietoja Neuvostolle.

Aina synnyttyään, 1850-luvulta saakka, on Cedric kasvatettu kurinalaisessa perheessä, jossa säännöt ja vanha arvomaailma ovat edelleen arkipäivää. Hänellä onkin melko mustavalkoinen kuva tietyistä arvoista, mutta ennen kaikkea kurinalaisuus on tehnyt vampyyrimiehestä säntillisen ja kunniallisen. Neuvoston riveissä vampyyrimies on seissyt nuoresta iästä lähtien, ja waylandius on Cedricillä verissä: sukunsa nimi on osa identiteettiä, ja piirre ohjaa vaaleahiuksista monissakin valinnoissa. Perhe on Neuvoston ohella miehen tarkoitus, ja jos vampyyrimiestä haluaa loukata, kannattaa tähdätä jompaankumpaan näistä.

Cedric on läheinen sisaruksiensa kanssa. Varsinkin vanhemman sisarensa Seyrenan, joka on nuorempiaan holhonnut, ja jonka kanssa Ced on paljon tekemisissä Neuvoston kautta. Perheen kolmanneksi vanhimpaan sisarukseen Caydeniin Cedillä on sopuisat välit, vaikkeivät veljekset ole erityisen läheisiä. Nuorempaan isoveljeensä Alviniin vampyyrillä on erityinen ja kaikkein läheisin suhde, vaikka he luonteeltaan ovat ääripäät, kuin sysimusta yö ja auringon valaisema päivä. Nuorempi kutsuu isoveljeään nimellä James (lapsuuden nimitys), ja huolimatta siitä kuinka paljon vaaleaverikkö on joutunut perheensä mustalampaan sotkuja siivoamaan, tuntuu hän edelleen veljestään hyvin syvästi välittävän. Vasta Alvinin aloitettua säännöllisen matkustelun, on veljesten välit hieman etääntyneet – Cedricin jäätyä Englantiin huolehtimaa pikkusisaristaan Satinesta ja Shantelista. Perheen isää ja Vanhimpien Neuvoston pääelintä, Christopheria, Ced kunnioittaa syvästi ja tämä onkin ollut korkealle tähtäävän vampyyrimiehen roolimalli pitkään.

Vampyyrimiehen elämän alkuvuodet kuluivat tiiviisti perheen parissa. He matkustelivat, näkivät maailmaa ja harrastivat ahkerasti kulttuuria. Viulunkielen Cedric on taitanut jo nuoresta, ja klassinen soitin on edelleen hänen rakkain harrastuksensa – jokapäiväisen iltapäiväteen ohella. Elementtiinsä Ced pääsi kuitenkin vasta ensimmäisen viran Neuvostosta saatuaan, ja pian perhepäivät vaihtuivatkin vampyyriyhteisön hyvän vuoksi työskentelyyn. Neuvostosta tuli elämäntapa ja suurin nautinto. Vampyyri aloitti uransa kuulustelijana, jonka tehtävä oli saada vastaukset kuulustelutuoleihin kahlituista millä hinnalla hyvänsä – pian uudet mahdollisuudet tulivat eteen, ja viimeisten menestyneiden vuosikymmenten myötä Cedric on tullut esiin vanhemman sisarensa Seyrenan ja isänsä varjosta. Vielä jokin aika sitten veli toimi sisarensa alaisena, mutta nykyään vaaleahius istuu isänsä ja isosiskonsa rinnalla Vanhimpien Neuvostossa. Virka on yksi Neuvoston korkeimmista, ja ehkä jonain päivänä Cedric pääsee vielä isänsä asemaan – Vanhimpien Neuvoston päämieheksi. Vuosien myötä saavutettu virka on tuonut mukanaan niin paljon vastuuta kuin valtaa; enää Neuvoston kristallikruunujen kruunaamat juhlat eivät ole vain sosiaalista kanssakäymistä, vaan taktinen pelikenttä.

Willingtonin Akatemian aloitettua toimintansa, herätti yksityiskoulun olemassaolo paljon kysymyksiä Neuvostossa. Cedric sai tehtäväkseen liittyä kouluun oppilaaksi, tiedostella oppilaitoksen tarkoitusperiä ja kertoa huomioitaan eteenpäin Vanhimpien Neuvostoon. Vanhanaikaisiin toimintatapoihin luottava Neuvosto ei ole juuri viehättynyt ihmiset ja vampyyrit yhdistävän yksityiskoulun tavoista; Neuvosto ei ole vielä päättänyt, miten heidän tulisi menetellä akatemian suhteen.
Urkkimisen lisäksi Cedric näki pitkästä aikaa veljensä Alvinin, joka oli liittynyt yksityiskouluun jo aiemmin (ja palannut takaisin Englantiin tähän asti pisimmältä katoamisreissultaan). Veljesten jälkeen Willingtonin Akatemiaan on liittynyt myös muita Waylandin perheen sisaria; Seyrena, Cayden, Satine ja Shantel. Mitä isompi lukema, sen enemmän valtaa, mutta perimmäinen syy akatemiaan liittymiselle lienee heidän sukunsa kunnia; Waylandit pitävät aina yhtä.


EXTRA
» Cedric osaa useampia kieliä mm. englantia, saksaa, italiaa, kiinaa, ranskaa ja latinaa. Kielitaitoa tarvitaan usein Neuvoston kokouksissa ja juhlissa, joissa käy merkittäviä vampyyrisukuja ympäri maailmaa.
» Soittaa useampia klassisia instrumentteja; viulu on kuitenkin lähimpänä Cedin sydäntä.
» Suuri perhemaalaus on yksi ylpeyden aiheista; tällä hetkellä öljymaalaus koristaa Cedin huonetta akatemian asuntolassa.
» Rakastaa balettia, oopperaa ja teatteria – yleisesti kaikkea korkeakulttuuria – huolimatta siitä, että moni esiintyjistä on ihmisiä. Nykykulttuuri ei juuri kiehdo vampyyria.
» Perheen hovimestari Marvin avustaa usein Cedriciä kirjanpidossa yms.
» Verenhillintäkyky on hyvä ja pettää erittäin harvoin.


Verellä kahlitut
Isosisko – Seyrena Wayland
Pikkusisko – Satine Wayland
Pikkusisko – Shantel Wayland
Isoveli – Cayden Wayland
Isoveli – Alvin Wayland