Post by Deleted on Jul 4, 2020 14:34:22 GMT 2
Tyree "Ty" Ridley / Aleyev Vanya Yanovich
25.6.1505 itäinen Venäjä, 18-vuotias, Jaloverinen
Ilya Antovan oikea käsi
Fearless child, broken boy; Tell me what it's like to burn.
Muiden yliluonnollisten olentojen tapaan myös Tyree on fyysisesti varsin kyvykäs, parempi reflekseiltään ja aisteiltaan voimakkaampi, sekä taitaa muistojenhallinnan ja -muuntamisen. Vuosisatojen harjoittelu on tehnyt hänet hyväksi lähitaistelijaksi, mutta esimerkiksi tuliaseiden käyttäminen on sekin huippuunsa hiottua, onhan aseiden kehittämisestä oltu tiiviisti sivusta seuraamassa vuosikymmenten ajan. Lopulta jaloveriselle on sama, onko käytössä vain paljaat kädet vai kättä pidempää: väkivallalla mässäilystä nautitaan, vaikka sitä ei ääneen huudellakaan.
I. Voimat, Lasi
Hauras, kaunis materiaali oli alun alkaen vain suuri pettymys, kun sen hallinta paljastui jatkuvasti vain hallitsemattomina sirpaleina eikä mitään lasista voitu käsissä pitää ilman, että se pirstaloitui välittömästi. Siksi kykyä pidettiin turhana monta sataa vuotta elämästä, eikä sitä ruvettu harjoittamaan vasta kuin 1800-luvulla. Määrätietoinen ja kova harjoittelu tuotti lopulta vahvaa tulosta ja tänä päivänä lasia kyetään hallitsemaan taidokkaasti ja helposti. Materiaalinen muovaaminen on yksinkertaista eikä se vaadi vampyyrilta paljoakaan samalla, kun lasin hallinta on viety jo niin pitkälle, että esimerkiksi peilin heijastuksia pystytään niin luomaan kuin muokkaamaan tai kopiomaan heijastukset toiselle peilin pinnalle tietyn etäisyyden säteellä. Koska lasia ei pystytä kuitenkaan synnyttämään tyhjästä kulkee paloja siitä aina Tyreen mukana. Ehdottomasti suosituin on Ilya Antovalta lahjaksi saatu rannekoru, jonka keskiössä valkean hohtoinen lasi kimaltelee pyöreässä muodossa. Tästä lasista pystytään kasvattamaan aina vain lisää materiaalia ja näin voima on aina käytettävissä.Muiden yliluonnollisten olentojen tapaan myös Tyree on fyysisesti varsin kyvykäs, parempi reflekseiltään ja aisteiltaan voimakkaampi, sekä taitaa muistojenhallinnan ja -muuntamisen. Vuosisatojen harjoittelu on tehnyt hänet hyväksi lähitaistelijaksi, mutta esimerkiksi tuliaseiden käyttäminen on sekin huippuunsa hiottua, onhan aseiden kehittämisestä oltu tiiviisti sivusta seuraamassa vuosikymmenten ajan. Lopulta jaloveriselle on sama, onko käytössä vain paljaat kädet vai kättä pidempää: väkivallalla mässäilystä nautitaan, vaikka sitä ei ääneen huudellakaan.
II. Ulkonäkö
Kuolematon olento on säilynyt muuttumattomana jo vuosisatojen ajan eikä ulkoinen olemus ole vanhentunut juuri aikuisiän kynnyksellä olevan lapsen sulokkuudesta mihinkään. Ovaalin muotoiset kasvot ovat pääsääntöisesti pehmeät piirteiltään, vaikka niiden raameissa onkin aavistus miehekästä voimakkuutta. Sopusuhtaisilla kasvoilla piirtyvät teräväpiirteinen nenä, tummansävyiset kulmat ja huulet, joiden sivuille kohoaa hymyillessä kuopat. Syvän kastanjan ruskeat silmät ovat eloisat ja lämpimät, eikä katsekaan kauheasti tästä poikkea. Tyree näyttää ylimaallisesta kauneudesta ja lumoavuudesta huolimatta varsin pehmeältä ja viattomalta ja onnistuu matkimaan ihmismäistä olemusta hyvin pitkälle. Vaikka eleensä ovat pääsääntöisesti rauhallisia, on vampyyri silti eläväinen ja terävä, samalla kun lumoavaa notkeutta ja voimaa, taidokasta ja kaunista elekieltä käytetään harvemmin: jaloverinen on äkkiseltään ulkoiselta auraltaan kuin kuka tahansa kanssakulkija ja helposti lähestyttävä. Hän ei kulje leuka pystyssä, vaikka ryhtinsä muuten onkin kuin armeijan parhaimmistolla, mutta askeleet eivät myöskään siivity katse maassa. Tietynlaisen mystiikan valottamana Tyree on varsin neutraali ilmestys, jonka petomaisia piirteitä ei voisi ikinä kuvitella, ellei niitä ole itse nähnyt.
Tummat piirteet antavat kontrastia jaloverisen muuten niin vaalean, lähes kerman sävyiseen ihoon. Hiuskuontalonsa on myös luonnostaan syvän ruskea, lähes musta ja nykypäivänä oma sävy pidetään hyvin pitkälle kurittoman tyylitellyissä hiussuortuvissa. Joskus tummuus vaihtuu kuitenkin vaaleuteen, mutta se on yhtä harvinaista kuin sängen kasvattaminen. Mikäli parran tynkä joskus leukaa koristaa kielii se kiireestä tai laiskuudesta. Ty näyttäytyy usein hyvin siistittynä, vaikka liikaa ei aikaa panostukseen käytetä.
Vartalo on kuolemattomalla täydellisessä kunnossa, jossa jäntevyyttä on juuri tarpeeksi, eikä ylimääräistä rasvaa ole yhtään liikaa vampyyrin olematta silti ylikuntoisen näköinen. Harjoittelulla on kuitenkin kasvatettu voimaa ja nopeutta, kestävyyden ollessa todennäköisesti se missä ensimmäisenä hävitään. Koko varrella on pituutta vain 170 senttimetriä Tyreen ollessa kiistatta sukulinjansa pienimpiä, eihän koko kroppakaan ole muutenkaan järin kookas, sen kuitenkin tehdessä hänestä vain ketterämmän ja notkeamman tuntuisen liikkujan. Tatuointeja on vuosien aikana ihoon hakattu useampikin niitä löytyen niin meri- kuin pääkalloaiheisina kyljestä, selästä, ranteista sekä vasemman hauiksen sisäosassa, jossa lukee venäjäksi ”попробуй”, kokeile.
Pukeutumistyyli Tyreella vaihtelee yhtä paljon kuin viikonpäivät, eikä hänelle ole ikinä muodostunut mitään selkeää tyyliä. Vaatteiden halutaan ennen kaikkea olevan laadukkaita ja miellyttävät päällä, vaikka yhtä lailla pukeutumaan pystytään niin löysään t-paitaan kuin vartalonmyötäiseen pukuun. Korut sen sijasta ovat se juttu, joita ilman ei kuljeta: jos ranteesta ei löydy vanhaa venäläistä perää olevaa rannekorua, keikkuu kaulassa joko riipus tai sormissa muutama sormus. Arvokkaat, näyttävät kellot ovat myös vampyyrin mieleen ja niitä kohtaan tunnetaan erinäistä mieltymystä siitäkin huolimatta, että myös ne vaihtuvat yhtä usein kuin vaatteetkin.
| So now i gotta work out what it is I missed. Now all this love is sticks and stones | |
 |  |
| Being thrown round homes, breaking bones. What did I do wrong this time? | |
III. Luonne
Hurmaava, charmikas ja lapsenkasvoinen Tyree on jaloverinen, joka rikkoo vampyyrien vanhoja perinteitä räiskyen. Vaikka ylimaallinen eleganttius ja itseriittoisuus huokuukin pelkästä olemuksesta, on eloisa ja inhimillisyyteen pyrkivä mies silti vallan poikkeuksellinen kanssakulkijoistaan. Ilmeikkyys ei ole hienon aistikasta, vaan värikästä, terävää ja nopeaakin, eikä temperamenttiansa edes yritetä säädellä erityisen arvokkaaksi. Ty rakastaa sävähdyttää ja tekee sitä varsin tarkoituksen peräisesti huomion ollessa asia, jolla ainaisen janoista liekkiä ruokitaan. Vuosisatojen saatossa on huomiosta kehittynyt jonkinlainen pakkomielle ja juuri siksi parrasvaloissa seistään nautiskellen olivat ne sävyltään minkälaisia tahansa. Keikarina tunnettu Tyree onkin naistenmies ja sydänten särkijä, joka todellisuudessa on kykenemätön sitoutumaan: oma sielu on villi ja vapaa, mutta ennen kaikkea levoton.
Röyhkeys on kummunnut aina vahvana esille jaloverisen persoonasta. Terävältä kielen kärjeltä lausutut sanat vaikuttavat usein olevan enemmän harkitsemattomia kuin harkittuja, eikä olettamus täysin harhaan osukaan. Syvempää merkitystä lausutuille sanoille ei jakseta pohtia sen kummemmin kuin tilanteitakaan, mihin ne esitetään. Tavuilla siivitetään pitkälle huumoria ja Tyree vaikuttaa helposti vastuuntunnottomalta riskienottajalta ollessaan piikikäs ja välittämättä turhia hierarkiasta. Siinä, missä suunsa on varsin suureksi tulkittava ja riettautensa jopa häiritsevää, osataan iloisuus ja positiivisuus ujuttaa uskomattoman tarkasti puheisiin automaattisesti. Asiat pyritään näkemään valoisalta kantilta ja pohjattomalta tuntuvalla uteliaisuudella hakemaan oppia lähes kaikista elämän ja maailman saloista. Silti monet aliarvioivat Tyreen älykkyyden ja kokemuksesta tyhmää esitetäänkin lähes poikkeuksetta, onhan sen todettu olevan helpoin tapa pitää muut tarpeeksi etäällä ja tietämättöminä. Lopulta hyvin harva pääsee sukeltamaan vampyyrin kuoren pintaa syvemmälle sisimpään, jossa tuntematon levottomuus myllertää edestakaisin. Sisältä kumpuavaa positiivisuutta ja lämminhenkisyyttä ei kuitenkaan peitellä, sillä sen tiedetään monia kavahduttavan kuten fyysisyydenkin, joka samaan pakettiin kuuluu. Muiden iholle ei epäillä tunkeutua eikä kosketuksia jaella, eikä omaa seksuaalisuutta jätetä vahingossakaan epäselväksi nautinnon ollessa samankaltaista pakkomiellettä kuin huomioon tai elämän eliksiiriin. Seurankaipuu on lopulta oma kompastuskivi, eikä jaloverinen osaa todellisuudessa juurikaan olla yksin. Huvitukset ovat elämän vettä, juhlia ja tapahtumia rakastetaan ja niiden keskipisteeseen tunkeudutaan poikkeuksetta, itsestään aina ääntä pitäen.
Huolimatta siitä, että puheissaan ja arkipäiväisissä teoissaan Tyree on jopa impulsiivinen ja heittäytyvä, on hän todellisuudessa varsin laskelmoiva ja tiedostava, strategisesti harvinaisen kyvykäs. Riskienottaminen pysähtyy kuitenkin kuin seinään paljastaen kierommat piirteet: vaikka positiivisia ja lämminhenkisiä ollaan, on pedon siemen istutettu syvälle jaloveriseen. Ilkikurisuus, joka on kehittynyt jopa suoranaiseksi ilkeydeksi, on aina kulkenut mukana persoonassa samoin kuin tuli, jonka se saa sielussa nälkäisenä roihuamaan. Ty on häikäilemätön tavoitellessaan tarvitsemiansa asioita, olivat ne sitten mitä tahansa tai miten tahansa hankittavissa. Dominanssia ei epäillä itselleen ottaa eikä sen edessä jäädytä. Pääsääntöisesti jaloverinen tekee asiat kuten itse haluaa, eikä käskyjen noudattaminen hänelle ole mitenkään itsestään selvää tai helppoa, muuta kuin yhdeltä persoonalta, jota palvotaan ja jonka eteen tehdään mitä vain. Suojelijansa, tukipilarinsa, sana onkin ainut laki mitä todella noudetaan ja kaiken muun voi ympäriltä räjäyttää kaaokseksi toteutui se sitten naurettavalla keimailulla, verisellä väkivallalla herkuttelulla tai yleisellä sekasorrolla. Vaikka asiat usein näin venytetäänkin äärimmilleen pelkästään sen takia, että se on hauskaa ja näin voidaan tehdä, on bisnekset sellaisia mitä ei vahingossakaan sotketa. Tyreen lojaalisuus on horjumaton, mutta erittäin keskitettyä ja vaikka vuosisatojen aikana ollaan osallistuttu moniin asioihin ja useat ovat yrittäneet horjuttaa ajatusmaailmaa, ei päämäärissä ja tarkoitusperissä olla haparoitu lainkaan.
Ylimaallinen hahmo tekee itsestään helposti lähestyttävän ja hän itse luo myös kontakteja mielellään. Silti suhteet jäävät usein Tyreen osalta pinnallisiksi eikä oman kuoren alle mielellään ketään päästetä. Käytösmalli on hyvin pitkälti opittua: heikkous on paheista suurin käsi kädessä epäonnistumisen kanssa ja yhdessä niistä on tullut yksi suuri punainen vaate. Pelko omasta mokaamisesta ohjaa lopulta alitajuntaisesti hyvin pitkälti toimia ja tekemisiä, eikä täydellisyyden tavoittelua edes tiedosteta sen ajaessa vampyyria lopulta määrätietoisesti kohti hulluutta. Riittämättömyyden tunne kumpuaa myös jostain syvältä, kaukaa menneisyydestä eikä sen syntyä kunnolla enää muisteta. Toisaalta omat heikkoudet liittyvät aina vain yhteen ja samaan asiaan, minkä ympärillä koko elämä pyörii vahvasti. Irtaantumista ei ole ikinä edes pidetty mahdollisena koko paketin ollessa lopulta varsin ristiriitainen: Tyree pitää elämästään, asemastaan ja niiden tuomista mahdollisuuksista, mutta jokin itselleen tuntematon ja hyväksymätön asia varjostaa mieltä, luo levottomuutta eloon.
Vaikka vampyyri sortuukin impulsiivisiin tekoihin ja kykenee sekunneissa heittäytymään nallekarhumaisesta olotilasta aggressiiviseksi pedoksi ei Tyree ole silti erityisen temperamenttinen. Hänellä on hyvä hermorakenne ja tasapainoinen mieli, joka on immuuni muiden piikittelyille eikä rauhallista mielialaa saa helpostikaan rikottua. Vihaisena jaloveristä tapaa juuri koskaan ja mikäli jokin asia hermopinnan yltää katkaisemaan puretaan raivon tunteet yksin, poissa muiden silmistä. Sama koskee monia muitakin tunteita, surua ja suurempaa onnea, rakkautta ja kiintymystä, jotka tapojen mukaisesti kätketään. Silti näitä tuntemuksia osataan matkia taidokkaasti ja uteliaisuuden varjolla kanssaeläjistä imetään irti lähes kaikki, mitä vain kyetään. Ty on moninaisten pintojen alla silti jaloverinen vampyyri, joka saa nautintoa muiden kanssa leikittelystä, eivätkä häpeä tai katumus ole tuttuja sanoja. Yksinkertaistettuna elämän näyttämöltä otetaan juuri ne asiat mitä halutaan ja miten halutaan turhia nöyristelemättä: ainut kenen edessä pää todellisuudessa suostutaan painamaan alas, on Ilya Antova.
| In the middle of the night, when I dream of getting you. Come on, fire up the night | |
 |  |
| I'd rip off all your clothes as I'm breaking down the door. I'd make you beg for more as I pin you to the floor | |
IV. Menneisyys
Pientä jaloveristen Yanovichin sukuhaaraa siunattiin vain yhdellä ainoalla lapsukaisella vuonna 1505, ensimmäisellä satoihin vuosiin ja toistaiseksi myös viimeisellä. Kolmihenkisellä perheellä olisi ollut varaa elää varsin yltäkylläistä elämää, olivathan he monien mahtavimpien vampyyrisukujen suosioon onnistuneet vuosisatojen saatossa luikertelemaan, mutta perinteet vaativat viettämään raakaa ja kurjaa elämää. Suvun tuorein tulokas ei kuitenkaan ikinä onnistunut asettumaan vaadittuihin raameihin ja esiintymään synkeänä, surumielisenä hahmona, jonka päämääränä piti olla mahtavuus ja voimakkuus perinteikkäällä tavalla. Turhan usein lapsen suloisilla kasvoilla säteili hymy ja kehonkieli oli liian vilpitöntä, mistä vanhemmat eivät pitäneet. Lopulta, kun varsin nuorella Vanyalla puhkesi kyky hallita lasia ja se ilmeni turhankin selkeästi esimerkiksi ikkunoiden särkymisenä, saivat vanhemmat tarpeekseen. Heidän hartaudellansa toivottu ja kasvatettu jälkikasvu, josta piti tulla suvun pelastus, oli pelkkä turhake. Pettymys, joka kasvoi aina vihaksi, purettiin lapseen, jonka ymmärrys ei riittänyt siihen miksi omat vanhemmat käyttäytyivät kuten käyttäytyivät. Kenties juuri siksi suvun nuorinta jäsentä kohdeltiin niin julmasti ja kovakouraisesti. Ulospäin annettiin luonnollisesti hohdokkaampi kuva, vaikka usein pinta rakoilikin temperamenttisten ja armottomien vanhempien kanssa.
Elämän tarjoama kivikkoinen polku alkoi lopulta syödä myös nuoren vampyyrin iloisuutta ja energiaa. Hetki hetkeltä Vanya muuttui synkeämmäksi, mikä johti jatkuvan pienen kujeilun kehittymisen suoranaiseen vahingontekoon. Avunhuuto oli niin äänetön, ettei kukaan sitä tahtonut ymmärtää, vaan syynä rönsyilevään käytökseen pidettiin nuoren vampyyrin kasvuvaihetta. Vanhempia huonontunut käytös raivostutti entistä enemmän ja tuloksena oli varsinainen oravanpyörä, jonka lopettamiseksi suunnittelivat he lapsensa surmaamista. Tapaturmainen poismeno auttaisi varmasti keräämään säälipisteitä ja kasvattamaan omaa asemaansa entisestään, joskin vanhemmat myöhästyivät suunnitelmansa toteuttamisessa. Keskikesän juhlassa 1500-luvun puolessa välissä, jotka järjestettiin maineikkaan Antovan suvun tiluksilla, nuori Vanya onnistui sytyttämään venevajan palamaan kykyänsä hyväksi käyttäen, jota salassa täytyi pitää. Eihän kenenkään haluttu tietävän niin surkeasta ominaisuudesta. Silti kaiken onnistui näkemään juhlan isäntäperheestä Ilya, Antovan toista sataa vuotta vanha perillinen. Nuoren vampyyrin paetessa paikalta nappasi Ilya hänet kiinni vain kohdatakseen lapsenkasvon, jonka silmissä säkenöi tuli ja kiukku sekä niiden takana jotain syvempää, pelkoa ja kärsimystä. Sanaakaan ei kaksikko vaihtanut ja Vanyan yllätykseksi päästi vanhempi hänet menemään kuin koira veräjästä. Kohtaamiset Ilyan kanssa eivät kuitenkaan jääneet ainoaan kertaa siltä päivältä vaan myöhemmin, kun juhlien pyörähtelyt olivat jo loppuneet ja väki poistunut paikalta, kohtasivat Yanovichin perhe Antovan pojan metsäisellä tiellä kesken lapsensa selkäsaunan, olihan tämä käyttäytynyt juhlissa varsin ”huonosti”. llyan kysymyksiin tekojensa syistä eivät vanhemmat osanneet eivätkä halunneet esittää vastauksia, häpeän ja kauhun kasvaessa mielissä liian suuriksi: olivatko he menettäneet nyt maineensa? Ilya Antovalla ei ollut kuitenkaan se mielessään hänen kääntyessä nuoren Vanyan puoleen esittäen kysymyksen, mitä hän halusi nyt tapahtuvan?
Sinä yönä Ilya Antova pelasti nuoren vampyyrin hengen, joka samalla jäi Yanovichin suvun viimeiseksi jäseneksi. Tekikö vanhempi jaloverinen sen säälistä vai näkikö hän tilanteessa jotain hyödyllistä, otti hän Vanyan siipiensä suojiin empimättä ja näin hänestä tuli jonkinnäköinen kasvatti-isähahmo ja suoranainen ihannoinnin kohde. Yanovichin vanhempien kuolemasta puhuttiin surullisena tapaturmana, josta syytettiin metsästäjiä, eikä totuutta tiennyt kuin Antovan perhe, joka otti uuden tulokkaan varsin hyvin vastaan. Silti Vanya nähtiin pitkään aina vain Ilyan varjona, selän takana piilottelemassa. Vuosien saatossa nuori vampyyri kuitenkin varttui ja kasvoi, rohkaistuen olemaan oma itsensä muuallakin, kuin perheeksi omittujen Antovien seurassa. Ja mitä vanhemmaksi hän varttui, sitä voimakkaammaksi tuntuivat muuttuvan myös positiivisuus, uteliaisuus ja kujeileva persoona, joka edelleen varsin ilkikurinen ja kepposteleva oli. Vanya onnistui jo silti varsin nuorena valloittamaan esimerkiksi seurapiirit, sillä kuka nyt saattoikaan suloista hymyä ja viatonta olemusta vastustaa? Ilyaa seurattiin tiukasti paikasta toiseen, Antovan vanhimpia kunnioitettiin ja siskoksia jopa suoranaisesti härnättiin siitäkin huolimatta, että näistä etenkin Nikita Antovaa, ylpeää naista, pelättiin.
Koska Vanya seurasi Ilyaa intohimoisesti ja toimi aluksi tämän oppipoikana ja myöhemmin oikeana kätenä, oli varsin selvää, että myös hän osallistui jaloverisen luomaan bisnestoimintaan innokkaana. Vampyyri oli mitä taidokkain seurapiireissä ja kontakteissa kaksikon matkatessa ympäri maailmaa nuoremman pitäessä huolta pikkuasioiden järjestelyistä ja yhtä kaikki maineesta, vaikka esimerkiksi vuosien saatossa monet rakastuneet jätettiin rannalle ruikuttamaan eikä näiden palaan koskaan palattu. Lähes yhtä monia myös petkutettiin reitin varrella. Elämä ja asiat sujuivat näin varsin mallikkaasti aina 1800-luvun alkuun asti, jolloin Vanya oli jo alkanut liikkumaan itsenäisesti Ilyan asioita hoitaen. Kun vampyyri meni selvittämään alamaisten pieleen mennyttä keikkaa ja sen sotkuja Ranskaan erään kartanon hoviin, jäi hän metsästäjien ansaan ja joutui vangituksi. Vaikka vuosisatojen ajan taitoja oltiin hiottu tappiin asti, ei omaa kykyä oltu ikinä suostuttu harjoittamaan vanhempien aikoinaan luoman taakan painaessa hartioilla – olihan lasin hallinta varsin hyödytöntä. Huolimatta siis ylimaallisista taidoistaan Vanya jäi vangiksi ja hänet kuljetettiin Ranskasta Saksaan kuulusteltavaksi metsästäjien tarkoituksena päästä käsiksi jo varsin kuuluisaksi käyneeseen Ilya Antovaan tämän ns. koiranpennun kautta. Huolimatta lähes brutaalimaisista kuulustelumenetelmistä ei vampyyri käytännössä kuin nauranut päin naamaa kiduttajilleen tietäen tasan tarkkaan leikkivänsä hengellään, josta hän todennäköisesti olisi varsin pian päässytkin eroon. Vasta neljäntenä päivänä saapui pelastus, joka ei kaikista olettamuksista ollutkaan Ilya vaan Nikita, vampyyritar, jonka seura oli aina yhtä aikaa niin kiehtonut kuin pelottanutkin. Apu otettiin kiitollisena vastaan huolimatta yllättävästä pelastajasta ja Nikitan viedessä ruhjotun Vanyan turvaan takaisin Ranskan maalle päästiin ensimmäistä kertaa sukeltamaan myös naisen timantin kovan ja kylmän kuoren alle. Kaksikon suhde nytkähti ensikertaa kunnolla eteenpäin muurien murentuessa ja se loi jopa eriskummallisen tuntuisen siteen heidän välilleen, josta ei puuttunut leimuavia tunteita kuin draamaakaan. Myöhemmin tuo side muodostui intohimoksi ja kiintymykseksi, mutta samalla se loi myrskyjä ja kuiluja kaksikon välille, eikä suhde ole vielä tänäkään päivänä onnistunut asettautumaan tasapainoiseksi.
Montaa päivää ei Vanya saanut Ranskan maalla nuolla haavojaan, kun Ilyankin korviin oli tapahtumat viimein kantautuneet ja jaloverinen saapui paikalle myrskyn merkkinä, eikä hänellä ollut sääliä jakaa suojatilleen. Toisaalta ei vampyyri sitä edes odottanutkaan, vaan pää painuksissa otti vastaan huolen, joka repivänä raivona purkautui. Oma epäonnistuminen oli kova paikka ja vanhempien sanojen uskottiin käyneen toteen: kykynsä kanssa oltiin surkeita, huonoja, eikä hänestä ollut mihinkään. Itsesäälissä rypemisestä ei kuitenkaan ollut hyötyä Ilyan kirjaimellisesti nostaessa suojattinsa seinälle antaen kaksi vaihtoehtoa: joko Vanya ryhdistäytyisi, opettelisi käyttämään kykyään tai tämä saisi lähteä kokonaan, lopullisesti. Siinä missä Nikitan silmissä saattoi ehkä häivähtää jotain säälin kaltaista, Ilya kiehui ja vampyyri itse oli lähes murtumispisteessä, tiesi hän vallan hyvin, että todellisia vaihtoehtoja oli vain yksi. Päätöstä seurasi sittemmin vuosikymmenien määrätietoinen, lähes pakonomainen harjoittelu Ilyan opastuksella ja tuella, eikä etenkään alkutaival ollut helppo. Vampyyri, joka samoihin aikoihin vaihtoi lopulta nimensä Tyree Ridleyksi uuden alun kunniaksi, onnistui aluksi vain rikkomaan kaiken lasin mihin käsiksi pääsi aivan kuten nuorempanakin. Monta kertaa turhautuminen valtasi mielen, eikä lasi taipunut tahdon alla kuin sadoiksi ja taas sadoiksi sirpaleiksi. Ilya ei antanut silti suojattinsa luovuttaa siitäkin huolimatta, että useammin vampyyri lähti ovet paukkuen pihalle raivosta kiehuen, kuin itseensä tyytyväisenä rauhallisessa mielentilassa. Lopulta harjoittelut alkoivat tuottaa tulosta, eikä herkkä lasi enää särkynyt kosketuksesta ja vajaassa sadassa vuodessa saatiin kyvystä kehitettyä varsin voimakas ja tappava, kun neulan ohuilla lasisirpaleilla saatettiin ääneti lävistää sydämet kenenkään huomaamatta.
Lapsuuden taakan pudottua hartioilta ja itsevarmuuden kasvettua suurempiin lukemiinsa, kuin kertaakaan aikaisemmin, oli Tyree viimeinkin aikuistunut. Vaikka omilleen oltaisiin voitu lähteä, ei vampyyri halunnut silti poistua Ilyan rinnalta ja niinpä paikka jaloverisen oikealta puolelta löydettiin vahvana ja pysyvänä siitäkin huolimatta, että Ty alkoi hoitamaan jatkuvasti asioita omatoimisemmin. Pitkin maailmaa matkattiin hoitamassa erinäisiä tehtäviä ja pitämässä huolta Ilyan bisneksistä: siinä missä Ilya itse istui norsunluu tornissa, Tyree hoiti maanläheisemmät asiat, piti yllä mainetta, viihdytti jopa suojelijansa vaimoa tilanteen niin vaatiessa samalla kun keräsi itselleen varsinaista sydänten murskaajan imagoa haluamatta jämähtää kehenkään. Kummittelihan kaiken taustalla suhde Nikitaan siitäkin huolimatta, että kaksikon välit olivat ottaneet takapakkia vampyyrin sitouduttua entistä vahvemmin Ilyaan. Vaikka asemasta oikeana kätenä oli paljon hyötyä ja Tyree piti elämästään, loi se myös haasteita. Mitä syvemmälle bisnesten ja rikollisuuden maailmaan kaivauduttiin, sen enemmän muitakin vastustajia metsästäjien lisäksi alkoi ilmestymään. Vaikka itsestään osattiin pitää huolta ja ne satunnaiset tappoyritykset olivat lähes naurettavia, lähestyi Tyreeta monesti samoilla bisnesaloilla kilpailevat jäsenet tarkoituksenaan saada vampyyri puolelleen ja näin pettämään Ilyan. Kuinka monet Tyree johdattelikin ansaan esittäen typerää ja heikkoa vain, jotta sai nämä suojelijansa eteen tapaamaan kohtalonsa. Jotkut hoidettiin oma kätisesti vähin äänin ja näin omaa tukipilaria alettiin suojelemaan tämän tietämättä, sillä eihän maailmassa ollut asiaa, mitä Ilya Antovan eteen ei tehtäisi.
Varsinaisen elämän kulta-ajan saattoi sanoa alkaneen 1940-luvulla Tyreen osallistuessa laajalti silloisen Neuvostoliiton asioihin niin valtion sisällä kuin ulkomaillakin. Vaikka toimet sivuuttivatkin hyvin pitkälti bisneksiä, huviteltiin niillä itseäkin: ihmisten hauraus oli aina kiehtonut vampyyria, joka mielellään kuolevaisten seuraan hakeutui ja siinä missä näitä olentoja himottiin niin vällyjen väliin kuin seuraksi illallisille, yhtä lailla salaisen poliisin näennäisessä palveluksessa silmää räpäyttämättä näitä teloitettiin. Varsin luonnollinen jatkuma valitsemalle polulle oli kotimaan romahtaessa jatkaa vahvasti rikolliselle polulle, jota Ilyan käskynalaisena toteutettiin silkalla ilolla. Tyree myös edelleen sekaantui ihmisten maailman tapahtumiin ottamalla osaa esimerkiksi politiikkaan ja kylmään sotaan ja päivästä suoranaisesti riippui, millä puolella hän pelasi. Sen sijaan yliluonnollisen maailman tapahtumat eivät miestä juuri kiinnostaneet, vaikka Ilyan asioita hoidettiin myös siellä. Jossain kohtaan oli vampyyri myös kuin huomaamatta ajautunut tekemisiin Neuvoston kanssa ja juoksi näidenkin asioilla, mikä lopulta johti jälleennäkemiseen Nikitan kanssa. Tapaaminen ei kuitenkaan mennyt niin kuin romanttisissa elokuvissa vampyyrittaren ollessa, kuin ei olisikaan tuntenut veljensä suojattia. Käytös tulehdutti jo valmiiksi rakoilevan suhteen pahimman kerran, eikä haavat ole vieläkään parantuneet Tyreen tuntiessa jopa katkeruutta naista kohtaan, jota tänä päivänä härnätään ja kiusataan varsin tarkoitusperäisesti.
Edelleenkin tänä päivänä Tyree jatkaa jo aikoinaan aloittamaansa polkua. Ilyan asioita hoidetaan niin bisnes- kuin yksityiselämässäkin eikä elämä muuta kuin jaloverisen oikeana kätenä pidetä edes mahdollisena. Käytännössä tämä tarkoittaa myös sitä, että Neuvoston kanssa ollaan tekemisissä vaikkei lojaalisuutta koko järjestöä kohtaan tunneta muuta kuin Ilyan kautta. Ihmisten maailmaan sotkeudutaan edelleen omaksi iloksi ja lajia pidetään mielenkiintoisena, ehkä jopa turhankin, mutta luonnollisesti käskyjä ei oteta vastaan kuin yhdeltä ainoalta: Ty elää pitkälti oman päänsä mukaan poikkeuksellisena vampyyria, joka järisyttää perinteitä käytöksellään ja mielipiteillään – hänet tunnetaan veijarina, rauhattomana sieluna, jota jatkuvasti aliarvioidaan eikä jaloverisen vaarallisuutta tiedosteta alkuunkaan saatikka ymmärretä.
| Let me show you what it's like when you ain't afraid to fly to hell with all them girls, | |
 |  |
| 'Cause you know upon my world, I couldn't tell you why, but I'm yours until I die | |
V. Maine & suhtautuminen
Jaloverinen Tyree Ridley tunnetaan kyseisellä nimellä vasta 1800-luvun jälkeen eikä monella tätä nuoremmalla olennolla ole tietoa vampyyrin alkuperäisestä nimestä tai suvusta, eikä aiheesta edes puhuta nykypäivänä. Vuosisatojen aikana matkassa on kulkenut myös monen monta peitenimeä, joista vahvimpina elää nykypäivän Venäjän puolella Yan Sokolov, ökyrikas gangsteri. Yliluonnollisten maailmassa Tyree liitetään vahvasti jaloveriseen Antovan perheeseen: hän on toiminut jo pitkään Ilya Antovan oikeana kätenä, eikä tieto ole mitenkään salaista. Ala- ja rikollismaailman piireissä vampyyri on hyvinkin tunnettu, mutta sen lisäksi hänen nimensä elää monissa seurapiireissä. Maineensa ei aina ole niin hyvä, vaikka se pidetäänkin tarkoituksella juuri sellaisena, erilaisena ja riettaana, Tyn ollessa paatumaton naistenmies, josta ei ole kuin soittamaan suutaan.
Tyreen oma suhtautuminen kanssaeläjiin, niin yliluonnollisiin kuin ihmisiinkin, on monikerroksinen eikä lainkaan yksiselitteinen. Siinä, missä luonnostaan kumpuava uteliaisuus pakottaa ottamaan selvää lähes kaikista, mitä tahansa kohtaan ollaan avoimia. Ihmisten maailmaan ollaan sekaannuttu jo vuosisatoja, eikä kuolevaisista tarpeekseen tahdota saada. Vaikka ihmisten seurasta iloitaankin, on tosiasia se, ettei pohjimmiltaan peto karvoistaan pääse, nautitaanhan elämän eliksiiri vielä kulinaarisesti suoraan ja lämpimänä. Siinä taas, missä ihmisten eloa mielellään sörkitään, ei vampyyrien maailman kuohunta juurikaan mielenkiintoa herätä, vaikka sormia asian kanssa liataankin päivittäin ja seurapiireissä pyörähdellään kauhistusta aiheuttamassa. Hierarkiasta ei Tyree ole koskaan välittänyt, mikä aika ajoin ajaakin hänet ongelmiin eikä monistakaan kiistoista olisi selvitty ilman Ilya Antovan suoranaista pelastusta. Neuvostoa kohtaan ei tunneta senkään suurempaa mielenkiintoa ja ainut syy, miksi koko organisaation kanssa ollaan tekemisissä, on puhtaasti bisnespohjalta siitäkin huolimatta, että jotain suurempia suhteita sieltäkin ollaan saatu solmittua.
Metsästäjiä kohtaan Tyree on jo pitkään tuntenut kuplivaa inhoa, jos ei jopa suoranaista vihaa, eikä mieli tunne lainkaan tuskaa siitä, jos joku kyseisen ammatin edustaja päästään hävittämään pois päiväjärjestyksestä. Normaalissa elämässä inho naamioidaan kuitenkin taidokkaaksi pelkäksi ilkkumiseksi ja ylenkatsomiseksi metsästäjien ollessa lopulta ainoa laji, jota ei juurikaan silmissä siedetä eikä poikkeustapauksia ole vielä eteen sattunut. Mitä noitiin tulee, on heitäkin aina pidetty mielenkiintoisina ja monien kanssa on aikoinaan tehty yhteistyötä, vaikka nykypäivänä ei montaa enää tunnetakaan. Myös noitia kohtaan uteliaisuus on enemmän puhdasta tiedonhalua, kuin ihannointia esimerkiksi magiaa kohtaan. Lopulta Tyree pitää itseään muita parempana, kuten kunnon vampyyrin kuulukin tehdä.
Äidinkieli Jo lapsuudestaan asti Tyree on puhunut äidinkielenään venäjää, eikä se vuosien kuluessa mihinkään ole muuttunut. Vaikka monet kielet, kuten englanti ja saksa, taidetaan myös lähes moitteetta, kuuluu niitä lausuessa pieni, terävä korostus. Vampyyri on elämänsä aikana oppinut myös monet muut kielet niin, että normaali kommunikointi onnistuu hyvin.
Musikaalinen Alun alkaen soitinten näppäily opeteltiin puhtaasti viihdetarkoituksessa, sillä miten paremminkaan hurmata naisia kuin pianon tai viulun säestyksellä. Nykyään musiikista nautitaan suuresti, niin itse tuotetusta kuin valmiista materiaalista. Musiikkimaku ei ole sekään jämähtänyt mihinkään yhteen kategoriaan, vaan monenlaisista sävelmistä nautitaan.
Asuminen&matkustaminen Omissa nimissä jaloverisellä on yksi ainoa kiinteistö, joka sijaitsee lähellä Bureyan kansallispuistoa eli siellä, missä Tyree on aikoinaan syntynyt. Vanha kartano tiluksineen on varsin hulppea ja se pidetään priimassa kunnossa palvelusväen toimesta siitäkin huolimatta, että isäntä itse erittäin harvoin kyseissä paikassa majailee. Se aika, mikä ei kulu matkustellessa pitkin maailmaa ja luksushotelleissa, vietetään lähes poikkeuksetta Antovan suvun kiinteistöissä.
Taiteellinen Verenperimänsä mukaan on taide aina kiinnostanut Tyreetä, jo nuoresta saakka. Erityisesti öljymaalaukset ovat mieleen ja niiden parissa viihdytään pitkäkin aika. Omasta kartanosta löytyykin liuta lähinnä oman maan maalareiden alkuperäisluomuksia, niin yleismaallisesti tunnettuja kuin sellaisiakin, mitä ei esimerkiksi kuolevaisten maailmassa tunneta.
Uhkapeluri Kautta aikain on uhkapelien maailmasta nautittu, oli kyseessä sitten tavallinen noppapeli, pokeri tai suoranainen vedonlyönti. Niiden tuoman tunteen voisi jopa sanoa olevan jonkinlainen pakkomielle vampyyrille, vaikka nykyään heittäytymistä pelien maailmaan on pyritty vähentämään. Yhtälailla myös shakki kiinnostaa Tyreeta ja oikean pelikumppanin kanssa saattaa nappuloiden ja laudan kanssa vierähtää pitkäkin tovi.
Alkoholi&muut päihteet Vaikka vahvojen alkoholien ja viinien mausta pidetäänkin ja niitä nautitaan vallan paljon, ei Tyree silti itseään helposti suoranaiseen humalaan juo juurikaan tänä päivänä ja mikäli näin tapahtuu, on se vain tutussa seurassa. Savukkeiden ja muiden huumausaineiden käyttö on hyvin satunnaista, mutta esimerkiksi tupakkaa kuluu joinakin ajanjaksoina selvästi enemmän, kuin toisina.
Autot&moottoripyörät Intohimo nopeasti liikkuviin ja kiihtyviin moottoriajoneuvoihin on kasvanut vuosi vuodelta. Oli kyseessä sitten neljällä tai kahdella pyörällä liikkuva kone, pääasia on, että se on näyttävä ja nopea. Ajoneuvot, joita aina itse mielellään halutaan kuljettaa, vaihtuvat vallan tiuhaan tahtiin, vaikka tallista löytyykin muutama menneen vuosisadan helmi kuten plymouthia tai cadillacia. Lentämisestä ja lentokoneista vampyyri ei ole kuitenkaan ikinä oppinut pitämään.
Veri Elämän eliksiiri nautitaan mieluiten suoraan ja tuoreena. Tästä huolimatta omat halunsa hallitaan hyvin ja verenhimonsa ei riistäydy käsistä, ellei sille itse haluta antautua. Mitä esimerkiksi veripillereihin tulee, ei niitä kohtaan tunneta mitään muuta kuin pakonomaista mielenkiintoa bisnesten puolelta.
VI. Extrat
Äidinkieli Jo lapsuudestaan asti Tyree on puhunut äidinkielenään venäjää, eikä se vuosien kuluessa mihinkään ole muuttunut. Vaikka monet kielet, kuten englanti ja saksa, taidetaan myös lähes moitteetta, kuuluu niitä lausuessa pieni, terävä korostus. Vampyyri on elämänsä aikana oppinut myös monet muut kielet niin, että normaali kommunikointi onnistuu hyvin.
Musikaalinen Alun alkaen soitinten näppäily opeteltiin puhtaasti viihdetarkoituksessa, sillä miten paremminkaan hurmata naisia kuin pianon tai viulun säestyksellä. Nykyään musiikista nautitaan suuresti, niin itse tuotetusta kuin valmiista materiaalista. Musiikkimaku ei ole sekään jämähtänyt mihinkään yhteen kategoriaan, vaan monenlaisista sävelmistä nautitaan.
Asuminen&matkustaminen Omissa nimissä jaloverisellä on yksi ainoa kiinteistö, joka sijaitsee lähellä Bureyan kansallispuistoa eli siellä, missä Tyree on aikoinaan syntynyt. Vanha kartano tiluksineen on varsin hulppea ja se pidetään priimassa kunnossa palvelusväen toimesta siitäkin huolimatta, että isäntä itse erittäin harvoin kyseissä paikassa majailee. Se aika, mikä ei kulu matkustellessa pitkin maailmaa ja luksushotelleissa, vietetään lähes poikkeuksetta Antovan suvun kiinteistöissä.
Taiteellinen Verenperimänsä mukaan on taide aina kiinnostanut Tyreetä, jo nuoresta saakka. Erityisesti öljymaalaukset ovat mieleen ja niiden parissa viihdytään pitkäkin aika. Omasta kartanosta löytyykin liuta lähinnä oman maan maalareiden alkuperäisluomuksia, niin yleismaallisesti tunnettuja kuin sellaisiakin, mitä ei esimerkiksi kuolevaisten maailmassa tunneta.
Uhkapeluri Kautta aikain on uhkapelien maailmasta nautittu, oli kyseessä sitten tavallinen noppapeli, pokeri tai suoranainen vedonlyönti. Niiden tuoman tunteen voisi jopa sanoa olevan jonkinlainen pakkomielle vampyyrille, vaikka nykyään heittäytymistä pelien maailmaan on pyritty vähentämään. Yhtälailla myös shakki kiinnostaa Tyreeta ja oikean pelikumppanin kanssa saattaa nappuloiden ja laudan kanssa vierähtää pitkäkin tovi.
Alkoholi&muut päihteet Vaikka vahvojen alkoholien ja viinien mausta pidetäänkin ja niitä nautitaan vallan paljon, ei Tyree silti itseään helposti suoranaiseen humalaan juo juurikaan tänä päivänä ja mikäli näin tapahtuu, on se vain tutussa seurassa. Savukkeiden ja muiden huumausaineiden käyttö on hyvin satunnaista, mutta esimerkiksi tupakkaa kuluu joinakin ajanjaksoina selvästi enemmän, kuin toisina.
Autot&moottoripyörät Intohimo nopeasti liikkuviin ja kiihtyviin moottoriajoneuvoihin on kasvanut vuosi vuodelta. Oli kyseessä sitten neljällä tai kahdella pyörällä liikkuva kone, pääasia on, että se on näyttävä ja nopea. Ajoneuvot, joita aina itse mielellään halutaan kuljettaa, vaihtuvat vallan tiuhaan tahtiin, vaikka tallista löytyykin muutama menneen vuosisadan helmi kuten plymouthia tai cadillacia. Lentämisestä ja lentokoneista vampyyri ei ole kuitenkaan ikinä oppinut pitämään.
Veri Elämän eliksiiri nautitaan mieluiten suoraan ja tuoreena. Tästä huolimatta omat halunsa hallitaan hyvin ja verenhimonsa ei riistäydy käsistä, ellei sille itse haluta antautua. Mitä esimerkiksi veripillereihin tulee, ei niitä kohtaan tunneta mitään muuta kuin pakonomaista mielenkiintoa bisnesten puolelta.
Pelaaja Rukka Faceclaim Josh Hutcherson
