Post by Cino on Feb 27, 2024 23:37:55 GMT 2
Jewel Jonah Young
jaloverinen / mies / s. 18.03.1965, Portlaoise, Irlanti / taiteilija / asuinpaikka York
Iloista ja pirteää Jeweliä tuskin koskaan kohtaa ilman säihkyvää hymyä nuoren vampyyrin kasvoilla. Kenties mies muistuttaa itse päivänsädettä, vampyyrinä kun hän ei itse auringosta pysty nauttimaan sillä tapaa miten tahtoisi. Sisätiloissa ja auringon laskettua—sekä Brittien sään sen salliessa—Jewel tapaa nimittäin pukeutumisellaan näyttämään aika paljon ihoa. Lyhythelmaiset paidat, suuret kaula-aukot, sekä läpikuultavat kankaat ovat ajautuneet vuosikymmenten myötä Jewelin vaatekaappiin suurkulutukseen. Harmikseen auringon ollessa horisontin yläpuolella Jewel tapaa pikemmin pukeutua suojatakseen itseään sen säteiltä parhaan mukaan. Harvoin miehen oikeasti täytyy poistua sisätiloista päiväsaikaan—taiteilijana hänen päivärytminsä kun on muutenkin hivenen yöpainoitteinen—mutta Jewel usein tahtoo nauttia päivänvalossa kylpevästä kaupungista vaikka oman hyvinvointinsa uhallakin. Mutta oli miehellä päällään mitä tahansa, voi siitä olla varma, että hänen hintelää, 180 senttiä pitkää raamia koristavat vaatteet ovat värikkäitä, tai ainakin vähintään jollain tapaa sieviä.
Kehonrakenteeltaan Jewel on kovin siro, varusteltuna kapein ja pitkin raajoin. Tosin samaa ei voisi sanoa miehen kehonkielestä. Jewel kyllä kantaa itseään vampyyrille tyypillisen sirosti, mutta hän usein hädin tuskin pysyy paikoillaan hetkeäkään, minkä lisäksi hänen vajavainen kyky hahmottaa ympäristöään saa usein aikaan reseptin kaaokseen. Kömpelöksikin miestä voisi kuvailla tuon siroudesta huolimatta, mutta Jewel pitää yllä itsevarmaa kuvaa itsestään vain nauraessaan kommelluksilleen.
Jewel on kaukana turhamaisesta, mutta hän pitää silti hyvää huolta ulkomuodostaan, jos ei minkään muun tähden niin itsensä. Sen lisäksi, että mies on tarkka vaatteista joita ylleen pistää, hän on muutenkin aina parfymoitu ja huoliteltu, lukuun ottamatta usein maalin tahrimia käsiään. Kuiva maali usein koristaa Jewelin kynnenalusia ja kämmeniä. Mitä hän turhaan yrittää hinkata itsepäisiä tahroja pois—ne palaavat kerta toisensa jälkeen Jewelin käsiin kiitos hänen ammatinvalintansa.
Mitä piirteisiin tulee, Jewel ei kenties täysin muistuta perinteistä irlantilaismiestä tummine, kiharine hiuksineen, paksuine kulmineen taikka tuuheine ripsineen, mutta viimeistään hänen huomattava irlantilainen aksenttinsa paljastaa miehen alkuperän hänen avatessa suunsa. Sirot piirteet takaavat Jewelille silmää miellyttävän ulkonäön, puhumattakaan hänen vihreät silmänsä kirkastuttavasta vilpittömästä hymystä. Hiuksensa Jewel on päätynyt pitämään hivenen pidemmässä mitassa, ja hän pitääkin niistä hyvää huolta. Hänen partansa sen sijaan ei ole tuuheimmasta päästä, mutta partakarvojensa kanssa Jewel on päätynyt pukinparran kaltaiseen muotoiluun. Näistä mies ei ole hievahtanut vuosiin, ja hän onkin säilynyt hyvin samannäköisenä pitkän aikaa. Mitä sitä turhaan hyvää muuttamaan, jos on kerta löytänyt tyylinsä?
vihreät silmät - tummanruskeat hiukset - 180cm - hintelä kehonrakenne
Luonne
Sew your heart to my sleeve
Kirjan kansi ei petä tämän nuoren vampyyrin kohdalla—hän on juuri niin vilkas ja eläväinen kuin hänen ulkoinen olemuksensa antaa olettaa. Häneen voikin aina luottaa päivän piristämisen suhteen, ainakin mikäli hänen loputtomalta tuntuva, naiivi optimistisuus ja pidättelemätön energia ei ärsytä. Hänen positiivinen elämänasenteensa tuntuu kuolemattomalta, Jewelin jättäessä negatiivisuuden huomioitta ja paahtaa eteenpäin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kenties tätä tapaa voisi luonnehtia jopa ongelmia pakoon juoksemiseksi, ja hänen vankkumatonta optimismia toksiseksi positiivisuudeksi. Punaisia varoituslippuja ei nää kun elämää elää ruusunpunaiset lasit silmillä, ja kaikki negatiivisuus pullotetaan niin kauaksi aikaa kunnes pato murtuu. Jewelillä on kuitenkin käsittämätön sietokyky negatiivisuuden suhteen, etenkin ottaen huomioon, etteivät hänen tapansa käsitellä elämän hänelle heittämiä huonoja kokemuksia ole mistään terveimmästä päästä. Usein hänen tapaansa ummistaa silmänsä tietyille asioille kaatuu jopa jääräpäisyyden puolelle, ja Jewelin läheiset ovatkin todenneet, ettei miehelle järjen puhumisesta ole juurikaan hyötyä. Tämä saattaa aiheuttaa Jewelin läheisille päänvaivaa, etenkin ottaen huomioon hänen taipumuksen viehättää ongelmia puoleensa kuin magneetti.
Jewel osaa olla kovin naiivi, ja häntä onkin tämän tähden jokseenkin helppo käyttää hyväksi. Hän antaa muiden astella reippaasti itsensä yli, jättäen huomiotta kaikki varoitusmerkit, joita hän muista saattaisi saada. Hänen luottamuksenkin saa poikkeuksetta—Jewel uskoo vahvasti toisiin, ellei kolmansiin ja neljänsiinkin mahdollisuuksiin jopa sellaisille henkilöille, jotka ovat todistaneet etteivät he sitä ansaitse. Tämä taipumus on saattanut Jewelin ongelmiin elämänsä aikana useita kertoja, eikä hän tunnu ottavan oppia kaikista kokemuksista huolimatta.
Jewel on pohjimmiltaan äärimmäisen hyväsydäminen ja kiltti, mikä ruokkii hänen palavaa halua nähdä hyvää kaikessa ja kaikissa. Hän onkin erinomainen kuunteleva korva ja tukeva olkapää, sillä vaikka hänellä on tapana vähätellä omia ongelmiaan, on Jewel hyvin empaattinen ja ymmärtäväinen toisia kohtaan. Hän on jopa valmis tekemään uhrauksia toisten puolesta, ansaitsivat nuo sen tai eivät. Jewelistä saakin uskollisen ystävän, josta voi aina olla varma, että hän ottaa paikkansa läheisempiensä rinnalla.
Hellän persoonansa myötä Jewelille isoa päänvaivaa on tuottanut itsensä ruokkiminen. Jewelin ihmisisä teki parhaansa kasvattaakseen vampyyrilastaan, mutta yksinhuoltajana ilman kytköksiä yliluonnolliseen maailmaan, kaikki keinot, jotka olisivat helpottaneet Jewelin elämää jäivät tuolta pimentoon. Pääosin isänsä ja muutaman muun läheisen sukulaisen verellä aikanaan elänyt Jewel sentään tuntee nykyisellään muutamia vampyyrejä jotka ovat helpottaneet veren hankintaan liittyneitä kysymyksiä.
Kuten odottaa saattaa, Jewelin ulospäinsuuntautuneisuuden myötä hänestä on juttuseuraa miltei kelle tahansa. Hän ei varsinaisesti ole mikään mestari lukemaan sosiaalisia tilanteita, joten häneltä saattaa mennä ohi, mikäli joku ei tahdo puhua hänelle. Jewel kannattaakin kiertää kaukaa, mikäli ei siedä yltiösosiaalisia ihmisiä, sillä hän pystyy puhumaan vaikka itsekseen, mikäli tilanne sitä vaatii, joten hiljaa olemallakaan nuoren miehen suuta ei saa lakkaamaan käymästä. Huolimatta puheliaisuudestaan Jewel on kuitenkin taitava huomioimaan muita, ja onkin erinomainen kuuntelija mikäli tilanne sitä vaatii.
Jewelistä ei ole hankalaa saada hivenen tyhjäpäistä kuvaa, eikä tämä oletus ole täysin väärässä. Jewel ei koskaan ole ollut mikään älykkö, mutta sentään hän korvaa akateemisen älykkyyden puutteen taiteellisella lahjakkuudellaan. Taiteilijan ammattiin päätynyt Jewel tekee lähinnä tilaustöitä, ja vaikka sillä ei mitään luksuselämää eletäkään, on Jewel oikein tyytyväinen valintaansa. Hänen todellinen taiteellinen kutsumuksensa on maisemamaalaus, eikä kenties ole yllättävää, että nuori mies usein maalaa auringon kultaamia teoksia.
positiivinen - sinisilmäinen - ulospäinsuuntautunut - kevytmielinen
Menneisyys
Life is pretty cruel for a touchy feely fool
Rakkaustarina puhdasverisen vampyyrisuvun nuorimmaisen tyttären ja kuolevaisen miehen välillä ei varsinaisesti ollut odotettavissa, mutta ylpeän, vaikkakin pienen vampyyrisuvun puheet siitä, miten he eivät koskaan sekottaisi vertaan ihmisten kanssa painoivat vähän Aiofen rakastuttua Royryyn. Välit tunkkaisia mielipiteitä pitäneeseen sukuun katkesivat, kun Aiofe asettui aloilleen Roryn kotikaupunkiin Portlaoiseen perheelleen tuskin mitään kerrottuaan. Nuori vampyyrinainen ei paljon surrut sukunsa hylkäämistä, ja löysikin onnensa Roryn kanssa. Lapsesta he eivät uskaltaneet sen suuremmin haaveilla—Aiofe oli turhankin tietoinen siitä, kuinka hankalaa lapsen saaminen saattaisi hänelle olla, mutta iloiseksi yllätykseksi heidän perheensä sai lisäystä poikalapsen muodossa. Jewelin varhaislapsuus olikin hyvin rakkaudentäyteinen hänen tiiviin perheen ansiosta. Perheonnea ei kuitenkaan kestänyt kovinkaan kauaa, kun Jewelin ollessa kymmenvuotias perhe kohtasi tragedian. Isovanhempien luona isänsä kanssa ollut Jewel sai kotiin palatessaan kohdata yhden traumatisoivimmista näyistä mitä pieni lapsi pystyy kokemaan—hänen äitinsä makaamassa kuolleena heidän omassa kodissaan. Aiofe kuoli tuntemattomista syistä, mutta oli ilmiselvää, että tuon menehtymisen ympärillä oli tekeillä jotain hämärää. Tämän muiston pojan mieli sulki pois, eikä Jewel tähän päiväänkään muista mitään päivästä, jolloin hän löysi isänsä kanssa äitinsä murhattuna.
Ulkoisesti äidin kuolema ei vaikuttanut pieneen Jeweliin sen suuremmin, vaikkakin pinnan alle asia jäi varmasti vaivaamaan poikaa. Siitä huolimatta sama reipas Jewel jatkoi elämäänsä kuten mitään ei olisi koskaan tapahtunut. Isällä sen sijaan oli enemmän päänvaivaa selvittää miten kasvattaisi vampyyrilastaan kumppaninsa traagista menetystä samalla murehtiessaan. Aiofe oli pitänyt miehensä hyvin kaukana vampyyrien maailmasta, eikä ollut kertonut tuolle kuin satunnaisia selityksiä käytökselleen, joten mies tunsi olevansa vierailla vesillä yksin vampyyrilapsensa kanssa. Vertansa isä oli tarjonnut pojalleen aikaisemminkin, mutta tuon verenjanon kasvaessa verenhukka tuntui todelliselta uhalta. Läheisimmät sukulaiset auttoivat myös Jewelin ruokkimisen suhteen, mutta salaisuus vampyyrilapsesta pidettiin tiukasti lähipiirillä. Joskus isä tuntui löytävän verta poikansa ruokkimiseen enemmän kuin lähipiiriltä kehdattiin ottaa, eikä Jewel oikein vieläkään ole varma mistä isä löysi lisäverta pitääkseen poikansa nälän loitolla.
Ihmeen kaupalla Jewel selvisi isänsä kanssa ilman suurempia ongelmia huolimatta tuon epävarmuudesta vampyyrilapsen kasvattamisen suhteen. Rory kuitenkin rakasti poikaansa—kumppaninsa traagisesti menetettyään hän tunsi olevansa yhä tiiviimmin kytköksissä tuohon. Näkihän hän kuinka paljon Jewel äitiään muistutti, mikä tosin joskus nostatti kivuliaita tunteita pintaan. Jewel sen sijaan tuntui miltei unohtaneen Aiofen—olihan hän kovin nuori menetettyään äitinsä, eikä Jewelillä ollut kovinkaan paljon muistoja tuosta. Joskus yhäkin Jewel haikailee muistoja äidistään, mutta isän kertomat asiat Aiofesta ovat paikanneet tuota tyhjiötä niin hyvin, kuin mikään siihen pystyy. Huolimatta—tai kenties juurikin sen takia, että Jewel ei ole kovinkaan hyvä käsittelemään tunteitaan, hänen tärkein keino tuntemuksiensa purkamiseen on aina ollut taide. Rory oli ammatiltaan arkkitehti, ja rakennusten suunnittelun ohella hänellä oli taiteellisia lahjoja, joita hän jakoi pojalleen. Mies tuki Jewelin taiteellista kehitystä pienestä pitäen, ja Jewel onkin saanut kaiken maailman mahdollisuudet taiteen saralla.
Itsenäistyessään Jewel janosi uusia kuvioita, ja päätyikin muuttamaan kotikaupungistaan reilun tunnin ajomatkan päähän Dubliniin. Sattumalta Jewel tutustui muihin vampyyreihin suuremman kaupungin yöelämässä. Hänellä ei aikaisemmin ollut minkäänlaista käsitystäkään miten voisi löytää lajitovereitaan, ja näihinkin Jewel oli törmännyt puhtaasti tuuripelillä. He sattuivat olemaan ystävällistä sakkia, joten Jewel tutustui heihin lähemmin kovin nopeasti. Tämä sattui sopivasti siten, ettei Jewelin tarvinnut lähteä aina pyytämään verilahjoitusta Dublinissa asuvilta isovanhemmiltaan. Samalla Jewel oppi hivenen enemmän vampyyreistä, hänen uudet ystävänsä kummastellen sitä, miten vähän hän tiesi.
Mikään hyvä ei kuitenkaan kestä ikuisuutta, ja montaakaan vuotta Jewel ei ehtinyt Dublinissa viettää ennen kuin joutui suurempiin ongelmiin. Yhteenotto vampyyriystäviensä kanssa kärjistyi huolestuttavaan pisteeseen, ja vaikka tilanne ratkesi, Jewel tunsi maisemanvaihdon olevan paikallaan. Kuultuaan Yorkista puhuttavan vampyyrien keskuudessa tärkeänä kohteena, Jewel tuumasi elämänsä kaipaavan juurikin niin suurta muutosta, kuin toiseen maahan muuttaminen siihen toisi. Pojastaan kovin suojelevainen Rory oli kovin huolissaan tästä suunnitelmasta, mutta Jewel lupasi pitää hyvää huolta itsestään. Sitä paitsi, hän varmasti soittaisi isälleen päivittäin, ja tulisi käymään aina kun pystyisi. Isän heikentynyt kunto ei pysäyttänyt uuteen elämään kiirehtivän Jewelin suunnitelmia. Eihän Rorylle nyt mitään pystyisi käymään, kun tuo kerta oli jo näin pitkään elänyt.
Elämä Yorkissa tuntui alkuun kovin hämmentävältä, mutta Jewelillä ei kestänyt kauaa löytää tiensä kaupungin yliluonnolliseen maailmaan. Nykyisellään Jewel on ehtinyt asettua Yorkiin asuttuaan kaupungissa muutaman vuoden. Ei sillä, etteikö miehellä olisi ollut vaikeuksia asettautua kaupunkiin, mutta ainakin vähintään sosiaalisen piirin hän ehti rakentamaan kovin nopeasti, mikä ei ole yllätys otettaen huomioon miehen luonnon. Elämä Yorkissa on tuntunut jokseenkin helpommalta kuin koskaan aikaisemmin Jewelin saadessa omankaltaisia ystäviä, sekä hivenen enemmän ymmärrystä omaan olemassaoloonsa. Kivuttomasti vampyyrimaailmaan tutustuminen ei kuitenkaan tietenkään ole käynyt, sillä Jewelin tapa hankkiutua ongelmiin takaa hänen elämäänsä ainakin menoa. Tästä huolimatta Yorkiin muuttaminen on ollut positiivinen kokemus, ainakaan jos huomioon ei ota sitä, että Jewel ikävöi Irlantiin jääneitä sukulaisiaan.
Viimeisen muutaman vuoden aikana Roryn kunto on heikentynyt huomattavasti, eikä Jewelkään ole pystynyt ummistamaan silmiään ajan kovan kouran vaikutuksilta kuolevaisen isänsä suhteen. Jewelin ulkomuoto on miltei kuin muutama vuosikymmen takaperin otetuista kuvista peräisin, puhumattakaan hänen fyysisestä kunnostaan, kun taas isän hiukset ovat harmaantuneet, askel lyhentynyt ja ajatus hidastunut. Tapansa mukaan ummistaa silmänsä kaikelta ikävältä Jewelin on ollut hyvin vaikea kohdata isänsä lähestyvä kuolema, eikä hän kai vieläkään oikeastaan tiedosta isänsä lopun olevan lähellä.
Muuta
- Moodboard
- Face claim: Robert Sheehan
- Ääni on kirkas kera huomattavan irlanninaksentin, puhetahti nopea ja eläväinen
- Puhuu vain englantia, vaikkakin hänellä on tapana käyttää iirin lainasanoja silloin tällöin, näyttäen todellisen ikänsä vanhahtavalla tavallaan
- Ihmisten keskuudessa kasvettuaan Jewel on päätynyt määrittelemään seksuaalisuutensa homoseksuaaliksi, sillä hän pitää yleensäottaen ja eritoten maskuliinisia piirteitä ja ilmaisua viehättävänä
- Ei tiedä paljoa äitinsä puoleisesta vampyyrisuvusta, saatika äitinsä mystisestä kuolemasta
- On kokenut elämässään veren niukan saatavuuden takia useita jaksoja jolloin hän on kärsinyt jonkinasteista nälkää—kenties tästä syystä mies on kehonrakenteeltaan kovin hento ja jokseenkin heikko