Post by cee on Apr 4, 2024 8:28:35 GMT 2
Yeona Wang
Kantanut syntymästään saakka nimeä Wang Yeona, 왕 연아. Nykyisinkin tunnetaan nimellä Yeona Wang, kyrillisittäin siis Ёона Ван. 1900-luvun jälkipuoliskolla on kuitenkin esiintynyt myös nimellä Ksenia Wang.
Syntyi lokakuun 22. päivänä vuonna 1874 Hanseongissa, Joseonissa eli nykyisen Soulin alueella. Perimältään on jaloverinen vampyyri, joka kuuluu yhteen Itä-Aasian vanhimmista jaloveristen vampyyrien suvuista.
Asuu nykyisin Moskovassa, joskin omistaa edelleen asunnon La Speziassa, Italiassa. Vuoden 2014 alkupuoliskolta lähtien on ollut kihloissa avopuolisonsa Leonid Dimitrievin kanssa. FC: Im Jinah.
Luonne
Yeonan kohdatessaan useimmat kuvaisivat häntä tyyneksi ja rauhalliseksi persoonaksi. Sellaiseksi, joka ei korota ääntään, huido puhuessaan käsillään tai panikoi. Hänen ei olekaan alkuun järin vaikea uskoa varttuneen ajassa ja yhteiskunnassa, jossa naisen ensisijainen tehtävä oli vain näyttää kauniilta ja pysyä poissa tieltä. Yeona onkin sellainen, joka joko erottuu joukosta edukseen kauneudellaan tai ei ollenkaan. Sitä voisi kuvitella, että yleisesti vähäeleisen naisen ulosanti vastaa hänen ulkoista olemustaan. Sitten Yeona usein kuitenkin avaa jo suunsa, ja mielikuva on pilalla.
Vastoin niitä ihanteita, jotka olivat muovaamassa hänen vuosikymmeniään Itä-Aasiassa, Yeona on sanavalmis ja suorapuheinen. Hänelle sananvapaus ei ole vain ideaali tai kirjaus jossakin julistuksessa vaan arvo, jota hän omassa elämässään vaalii. Omien kokemustensa kautta hänelle on ensiarvoisen tärkeää voida puhua vapaasti ja suodattamatta, mitä oikeutta hän myöskin hyvin tehokkaasti harjoittaa. Vaikka Yeona ei siis ole äänekäs, suurieleinen tai huomionhakuinen laisinkaan, häneltä voi ja suorastaan pitää odottaa kaunistelemattomia totuuksia. "En minä haukkunut sinua, minä vain kuvailin sinua", sopii lausahduksena hänen suuhunsa kuin nenä päähän. "Anteeksi niistä ilkeistä, kamalista, täysin paikkansapitävistä ja osuvista asioista, jotka sanoin", on toinen. Tavanomaisessa kommunikaatiossaan Yeona on siis varsin suodattamaton tahdittomuudenkin uhalla ja tekee sen selväksi useimmiten jo kättelyssä. Jos se ei kuulijan korvaa miellytä, vieköön korvansa muualle tai kasvattakoon nahkastaan paksumman. Miellyttämisenhalunsa Yeona on turruttanut jo aikoja sitten. Nykyisin sitä riittää enää vain harvalukuiselle lähipiirille, ja noillekin vain kiintymyksen vuoksi.
Suoruutensa - joka toki myös samalla osoittaa luonteen taipumusta rehellisyyteen - takia Yeona ei heti kättelyssä useinkaan näyttäydy lämpimänä persoonana. Häntä ymmärtämätön saattaisi jopa erehtyä kutsumaan häntä kylmäksi ja ilkeäksi, missä tosin menisi hyvinkin syvälle metsään. Pidemmät keskustelut usein jo raottavatkin näkymää Yeonan luonteen toiseen puoleen. Jos nimittäin pääsee yli hänen taipumuksestaan olla harjoittamatta itsesensuuria tai lausumasta tyhjiä kohteliaisuuksia, huomannee pian hänen olevan erinomainen kuuntelija. Yeona ei ole sitä tyyppiä lainkaan, joka keskeyttää tai puhuu päälle vaan hän mieluusti antaa keskusteluseuralleen aikaa juuri niin paljon kuin sitä tarvitaan. Keskittyminen muiden sanoihin ja niiden (piilo)merkitykseen ei ole näennäistä laisinkaan vaan Yeonalle on ominaista aidosti välittää muiden tunteista ja mietteistä. Parhaiten tämä taipumus pääsee oikeuksiinsa, kun hänelle jaetaan huolia tai menneisyyden tapahtumia. Vampyyritar kykenee nimittäin tarkkaavaisuutensa vuoksi usein hahmottamaan sanoittamattomiakin syy-seuraussuhteita sekä päättelemään puhujan eleistä paljon sellaista, joka monelta muulta jäisi täysin huomaamatta. Hän on niitä, joille yksi katse todella voi kertoa enemmän kuin tuhat sanaa. Tässä piilee toki ylitulkinnan riski.
Myötätuntoisuus ja avuliaisuus ovat Yeonan vahvimpien luonteenpiirteiden joukossa. Yksi hänen yleisimmistä kompastuskivistään elämässä onkin keskittyä muiden ongelmiin syventymiseen ja niiden ratkomiseen siinä missä omat vastaavat tuppaavat unohtumaan. Siinä missä hän saattaa käyttää huomattavankin määrän aikaansa päästäkseen kärryille jonkun mielenmaisemasta ja edistääkseen läheistensä hyvinvointia, hän pysähtyy harvoin miettimään sitä, mitä pohjimmiltaan itse haluaa ja miltä hänestä itsestään tuntuu. Suorapuheisuudestaan huolimatta Yeona on myös huono ottamaan puheeksi omia syvempiä tuntojaan, mikä juontaa kaiketi juurensa lapsuuteen, jossa tunteista puhumista pidettiin heikkouksista suurimpana. Tällä vajaavaisuudella on seurauksensa. Erityisesti negatiivisten tunteiden sisälle patoaminen tuppaa nimittäin johtamaan siihen, että ne lopulta ryöpsähtävät ulos kontrolloimattomasti esimerkiksi itkuna, huutona tai - jos kohdalle osuu jättipotti - itkunsekaisena huutona. Hyvässä lykyssä tilanne on vielä se, että tunneryöppy on todistajalleen ensimmäinen signaali siitä, että Yeonaa ylipäänsä vaivaa jokin. Toki hänelle läheisimmät lienevät jo oppineet, miten nämä tunteiden villit ulospurkaukset ovat ennakollisesti vältettävissä; istumalla säännöllisesti rauhassa alas ja joko hellästi tai vähemmän hellästi patistamalla nainen avautumaan mielensä päällä kulloinkin pyörivistä aiheista. Läheisille on varmasti selvää, että Yeona on pohjimmiltaan tunteellinen, vaikkei muille olisikaan. Hän kaipaa ajoittain jopa romantiikkaa, joskin valtaosan ajasta viihtyy ihan tavanomaisessa arjessa.
Ajoittaisia ja vain riittävän läheisten edessä ilmaantuvia spontaaneja tunnemyrskyjä lukuun ottamatta Yeona on tyyneen olemukseensa sopivasti harkitsevainen ja suunnitelmallinen. Hän ei juurikaan tee äkkinäisiä päätöksiä vaan useimmiten suorittaa hyvinkin runsaasti päänsisäistä pohdintaa ennen lopullisten ratkaisujen tekemistä; mitä tärkeämpi päätös, sitä pitkällisempi pohdinta. Tämä on kuitenkin vain pääsääntö, johon luonnollisesti liittyy myös eräs poikkeus: rajaton luotto omaan intuitioon. Aina silloin tällöin Yeona saattaakin perustaa keskeisenkin päätöksen vain keskimääräistä vahvempaan mutu-tuntumaan, koska "se vain tuntui oikealta". Tämänkaltaisia ratkaisuja saattaisi olettaa vaikutuksiltaan lyhytkestoisiksi, mutta näin ei kuitenkaan tyypillisesti ole. Kun Yeona nimittäin kerran on tehnyt päätöksensä, oli aihe sitten mikä tahansa, hänen päätään on piinallisen vaikeaa enää pyörtää. Monet nimittäisivät jääräpäiseksi, mutta nainen itse suosii vastineita sitkeä ja periksiantamaton.
Odottavan aika on tyypillisesti pitkä. Harkitsevaisen luonteensa ansiosta Yeona on kuitenkin niitä, joille tärkeintä aidosti on päämäärä, ei sen saavuttamiseen käytetty aika. Akateeminen maailma ei ole häntä aidosti ikinä innostanut eikä hän muutoinkaan saa nautintoa uran rakentamisesta tai sellaisella etenemisestä, mutta sinnikkyyttä häneltä ei silti uuvu. Yeona on intohimoinen ja suorastaan periksiantamaton silloin, kun tietää, mitä (tai kenet) tahtoo. Kärsivällisenä yksilönä hän on valmis riittävän tärkeänä pitämänsä tavoitteen saavuttaakseen tekemään töitä juuri niin kauan kuin se vaatii; viikkoja, kuukausia tai jopa vuosia. Joku saattaisi näissä tilanteissa puhua jo päähänpinttymistä. Toinen taas sanoisi Yeonan omistautuvan päämäärilleen. Valinnassa on kyse pitkälti vain semantiikasta.
Yeonan tapauksessa älykkyys on erityisesti taitoa tulkita muita sekä tehdä harkittuja päätöksiä tosiasioihin nojautuen. Hän on myös luova ja oivaltava, joten saattaa löytää keskustelussa näkökulmia, jotka muut sivuuttavat. Omanlaisenaan heikkoutena ja vahvuutena hän kantaa idealistin viittaa; näkee tavoitteita käytännöllisten katsantokantojen pohdinnan sijaan. Siinä missä monet siis näkevät ensimmäisenä esteitä ja rajoitteita, Yeonan mielessä siintää aina päämäärä. Hänelle onkin hyödyksi, jos joku välillä muistuttaa realiteeteista: siitä, etteivät kaikki sinänsä tavoiteltavat lopputulemat aina ole edes kovalla työllä saavutettavissa. Tästä muistuttavan on toki turha odottaa häneltä välitöntä kiitosta tai välttämättä edes sanojen noteerausta. Perfektionistina ja idealistina Yeona yleensä asettaa tavoitteensa ensin pilviin - varoitettiin häntä tai ei - minkä väistämättömänä seurauksena on, että hän joutuu hiljalleen niitä myös laskemaan. Pettymyksen tunteet ovat itseään kohtaan ankaralle naiselle hyvinkin tuttuja, vaikka muita kohtaan hän onkin paljon ymmärtäväisempi ja suopeampi. Mitä läheisempi henkilö, sitä suurempia odotuksia Yeona on taipuvainen noiden harteille asettamaan. Toisin kuin omalla kohdallaan, hän kuitenkin hellittää useimmiten odotuksistaan, mikäli havaitsee niiden käyvän läheisille raskaiksi.
Menneisyydessään Yeona on vältellyt sitoutumista ja sitoumusten tekemistä. Hän on saattanut antaa itsestään mielikuvan yksilönä, joka ei kaipaa ketään rinnalleen eikä toisaalta myöskään ole lojaali muille kuin itselleen. Tämäkin mielikuva on täysin virheellinen. Oikeampi johtopäätös olisi, että Yeona on nykyisin hyvin tarkka siitä, mihin sitoutuu. Jouduttuaan useampaankin otteeseen pyristelemään vapaaksi häkeistä, joihin itse oli sallinut itsensä teljetä Yeona vältteli vapaudesta luopumistaan monet on vuosikymmenet: muun muassa kieltäytyi työtarjouksista, vaihtoi kaupunkia ja maata sekä harrasti vapaita lähinnä fyysiseen kanssakäymiseen keskittyneitä tunneköyhiä suhteita aitojen parisuhteiden sijaan. Hän ei siis tehnyt sitoumuksia, muttei myöskään niitä rikkonut. Kun Yeona sitten lopulta itsepintaisesti päätti, kenen kanssa tahtoi elämänsä jakaa, hän ei nähnyt enää muita. Hän on kumppanina mitä uskollisin ja omistautuvin. Tämä sama omistautuneisuus pätee myös hänen muihin aidosti läheisiin suhteisiinsa. Yeonalle keskinäinen luottamus on kaikki kaikessa, ja häntä ei hevillä saisi sellaista rikkomaan. Läheistensä puolesta hän on valmis myös tekemään epäitsekkäitä uhrauksia sekä rikkomaan ja koettelemaan rajojaan. Ajoittain oikeanlainen seura saa hänet niin ikään unohtamaan tavanomaiset estonsa ja tekemään odottamattomia asioita kuten tanssimaan auringonlaskussa tai ryhtymään yhteislauluun.
Muiden introverttien tavoin Yeona viihtyy paremmin rauhallisessa ympäristössä ja syvällisissä keskusteluissa kuin vilkkaassa hulinassa small talkin parissa. Hänen mielenrauhansa suorastaan vaatii, että hän saa viikkoa kohden riittävästi latautumisaikaa omassa yksinäisyydessään rakkaan taide- kirjallisuusharrastuksensa parissa. Yeonalle harrastukset ovat myös keskeinen tunteiden ja paineiden purkukanava; toisinaan hänen sisin tunnetilansa voi olla helpommin selvittävissä taulun tai mosaiikin värimaailmasta taikka runojen riveiltä kuin häntä itseään havainnoimalla. Tämä pätee jopa vihan ja suuttumuksen tunteisiin. Yeona nimittäin tyypillisesti välttelee suoria konflikteja. Sen sijaan, että hän avoimesti ilmaisisi negatiiviset tunteensa niiden synnyttänyttä tahoa kohtaan, hän saattaa hyvinkin vältellä tai pahimmillaan jopa sulkea tuon kokonaan elämästään. Mikäli hänen luottamuksensa pettää riittävän pahasti, on hänelle yhtä kuin kuollut.
Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä on Yeonasta vielä todettava, että tunnistettavissa olevista ominaispiirteistään huolimatta Yeona eittämättä on nainen, joka on vaikeasti tulkittavissa. Ikuinen arvoitus, todennäköisesti jopa läheisilleen. Kun tyyni ulkokuori kätkee taakseen pohjimmiltaan hyvinkin tunteellisen ja herkän sielun, ei arvoituksen ratkominen todella mikään helppo tehtävä olekaan. Vaan toisaalta, ehkä jokaisen arvoituksen ei tarvitsekaan paljastaa salojaan? Yeonalle ainakin riittää, että hänen läheisikseen valitsemat muutamat rakkaat yksilöt hyväksyvät hänet sellaisena kuin hän on; vikoine kaikkineen.
Kyky
Oli pilvinen sadepäivä Joseonissa, kun kymmenvuotias Yeona ensikerran sai kosketuksen kykyynsä koskettaessaan veljensä kaatuessa auennutta polvea. Hän tunsi uudenlaisen lämpövirtauksen käsissään ja vaisto käski painamaan toisenkin käden vahingoittuneelle iholle. Tietämättä itse mitä teki, hänen kehonsa tiesi; Yeona sai seurata hämmästyneenä, miten Yeong Cheolin polven haavauma alkoi hiljalleen kuroutua umpeen. Pian polvessa ei ollut nähtävissä enää ihorikkoa laisinkaan. Silloin hän sen tiesi: hänen kykynsä oli parantaa.
Sittemmin Yeona on opetellut hyödyntämään kykyään ja koetellut sen rajoja. Ensialkuun hänen voimansa rajoittuivat vain yksinkertaisten haavaumien, ruhjeiden ja tautien parantamiseen, mutta ajan saatossa ne ovat osoittautuneet todellisen mahtinsa. Nykyisin Yeona kykenee otollisessa tilanteessa kosketuskontaktilla parantamaan elävän yksilön (ihmisen, yliluonnollisen, eläimen tai elollisen orgaanin kuten kasvin) sellaisiltakin vammoilta ja sairauksilta, joihin lääketiede vielä ei parannuskeinoa tunne. Sisäiset vauriot, ulkoiset vammat, erinäiset sairaudet - ne kaikki ovat lähtökohtaisesti hänen poistettavissaan. Vaurion vaikeusasteen kasvaessa lisääntyy myös Yeonan tarvitsema aika; yksinkertaiset haavat parantuvat kymmenissä sekunteissa, mutta kuolemanvaaralliset ja pitkälle levinneet sairaudet taikka kuolettavat sisäiset vammat voivat vaatia jopa tuntikausien työtä.
Yeonan kyvyn käytön ehdoton raja on elävän ja kuolleen välillä; kun elämää ei enää ole, ei hänellä ole, mitä parantaa. Muut rajoitteet ovat luonteeltaan asteittaisia. Siinä missä ei-taianomaisin keinoin syntyneet vauriot ovat riittävän ajan kanssa parannettavissa kokonaisuudessaan, magian aiheuttamat vauriot paranevat niiden vakavuudesta riippuen vain tiettyyn pisteeseen saakka. Magialla on tapana jättää sitkeät jälkensä, joihin Yeonakaan ei pysty voimallaan kajoamaan. Senkin vampyyri on saanut todistaa, ettei voi itseään parantaa.
Nuoruudessaan Yeona ehti kuvitella voivansa pelastaa maailman: parantaa jokaisen sairaan, pelastaa haavoittuneet eläimet ja virkistää jokaisen nuutuvan kukan. Mitä enemmän nainen kuitenkin tätä päämäärää lähti tavoittelemaan, sitä selvemmin alkoi vastaantuleva seinä erottua kulkureitin päässä. Vaikka ruhjeiden häivytys veljen iholta ei huomattavaa veroa vaatinutkaan, veti erään vastaantulleen vaikeasti murtuneen jalan korjaaminen jo häntä itseään heikoksi. Vastaavien sattumusten osuttua kohdalle riittävän monesti alkoi muodostua ennustettava kaava; parantavan voiman siirron kesto korreloi hänen omaan vointiinsa. Yeona ehti kuitenkin joutua kertaalleen vuodelepoon ennen kuin hän suostui hyväksymään tosiasian; vaikka hänen kykynsä saattoi parantaa kaiken, hän sen lähettiläänä ei pystynyt.
Terveyden antamisella on siis hintansa. Sen, mitä se toiselle antaa, se - joskin pienissä määrin - Yeonalta ottaa. Vaikka vaikutus onkin tilapäinen, iskee se yllättäen kuin salama kirkkaalta taivaalta, ja sen voimakkuuskin on vaikeasti ennustettavissa. Toisinaan Yeona saattaa jo kuvitella säästyneensä seurauksilta, kun ne arvaamatta etsivät hänet käsiinsä ja pakottavat valtaansa. Pahimmillaan hän on jo menettänyt tajunsa ja vaipunut tiedottomaan tilaan. Kokemustensa vuoksi Yeona tietää siis varoa turvautumasta liiaksi kykyynsä. Vähäisten vammojen ja tautien kohdalla riskiä toki ei piile, mutta jokainen vaikeampi parannuksen kohde on riski myös hänen omalle terveydelleen. Siksi(kään) Yeonasta ei ikinä tullut ihmiskunnan pelastajaa.
Parantamisvoima on haluttua valuuttaa maailmassa, jossa elämä on aarteista suurin. Yeona on isänsä neuvosta lähes koko ikänsä piilotellutkin kykyään välttyäkseen joutumasta tilanteeseen, jossa hänet voitaisiin pakottaa sen käyttöön oman henkensä uhalla.
Sittemmin Yeona on opetellut hyödyntämään kykyään ja koetellut sen rajoja. Ensialkuun hänen voimansa rajoittuivat vain yksinkertaisten haavaumien, ruhjeiden ja tautien parantamiseen, mutta ajan saatossa ne ovat osoittautuneet todellisen mahtinsa. Nykyisin Yeona kykenee otollisessa tilanteessa kosketuskontaktilla parantamaan elävän yksilön (ihmisen, yliluonnollisen, eläimen tai elollisen orgaanin kuten kasvin) sellaisiltakin vammoilta ja sairauksilta, joihin lääketiede vielä ei parannuskeinoa tunne. Sisäiset vauriot, ulkoiset vammat, erinäiset sairaudet - ne kaikki ovat lähtökohtaisesti hänen poistettavissaan. Vaurion vaikeusasteen kasvaessa lisääntyy myös Yeonan tarvitsema aika; yksinkertaiset haavat parantuvat kymmenissä sekunteissa, mutta kuolemanvaaralliset ja pitkälle levinneet sairaudet taikka kuolettavat sisäiset vammat voivat vaatia jopa tuntikausien työtä.
Yeonan kyvyn käytön ehdoton raja on elävän ja kuolleen välillä; kun elämää ei enää ole, ei hänellä ole, mitä parantaa. Muut rajoitteet ovat luonteeltaan asteittaisia. Siinä missä ei-taianomaisin keinoin syntyneet vauriot ovat riittävän ajan kanssa parannettavissa kokonaisuudessaan, magian aiheuttamat vauriot paranevat niiden vakavuudesta riippuen vain tiettyyn pisteeseen saakka. Magialla on tapana jättää sitkeät jälkensä, joihin Yeonakaan ei pysty voimallaan kajoamaan. Senkin vampyyri on saanut todistaa, ettei voi itseään parantaa.
Nuoruudessaan Yeona ehti kuvitella voivansa pelastaa maailman: parantaa jokaisen sairaan, pelastaa haavoittuneet eläimet ja virkistää jokaisen nuutuvan kukan. Mitä enemmän nainen kuitenkin tätä päämäärää lähti tavoittelemaan, sitä selvemmin alkoi vastaantuleva seinä erottua kulkureitin päässä. Vaikka ruhjeiden häivytys veljen iholta ei huomattavaa veroa vaatinutkaan, veti erään vastaantulleen vaikeasti murtuneen jalan korjaaminen jo häntä itseään heikoksi. Vastaavien sattumusten osuttua kohdalle riittävän monesti alkoi muodostua ennustettava kaava; parantavan voiman siirron kesto korreloi hänen omaan vointiinsa. Yeona ehti kuitenkin joutua kertaalleen vuodelepoon ennen kuin hän suostui hyväksymään tosiasian; vaikka hänen kykynsä saattoi parantaa kaiken, hän sen lähettiläänä ei pystynyt.
Terveyden antamisella on siis hintansa. Sen, mitä se toiselle antaa, se - joskin pienissä määrin - Yeonalta ottaa. Vaikka vaikutus onkin tilapäinen, iskee se yllättäen kuin salama kirkkaalta taivaalta, ja sen voimakkuuskin on vaikeasti ennustettavissa. Toisinaan Yeona saattaa jo kuvitella säästyneensä seurauksilta, kun ne arvaamatta etsivät hänet käsiinsä ja pakottavat valtaansa. Pahimmillaan hän on jo menettänyt tajunsa ja vaipunut tiedottomaan tilaan. Kokemustensa vuoksi Yeona tietää siis varoa turvautumasta liiaksi kykyynsä. Vähäisten vammojen ja tautien kohdalla riskiä toki ei piile, mutta jokainen vaikeampi parannuksen kohde on riski myös hänen omalle terveydelleen. Siksi(kään) Yeonasta ei ikinä tullut ihmiskunnan pelastajaa.
Parantamisvoima on haluttua valuuttaa maailmassa, jossa elämä on aarteista suurin. Yeona on isänsä neuvosta lähes koko ikänsä piilotellutkin kykyään välttyäkseen joutumasta tilanteeseen, jossa hänet voitaisiin pakottaa sen käyttöön oman henkensä uhalla.
Menneisyys
Lokakuinen yö oli synkimmillään, kun Wangin perheen uusin tulokas laskettiin äitinsä syliin. Sinertävä pienokainen ei sukupuolensa vuoksi ollut yhtä arvokas kuin parin vuoden ikäinen isoveli, mutta se oli ensihetkistään alkaen erityisen sievä. Kun vauva seuraavina viikkoina osoittautui rauhalliseksi ja helppohoitoiseksi, sai tytär äitinsäkin hyväksynnän. Jonain päivänä hänet olisi aika valjastaa palvelemaan perheen etuja, vaan ei vielä.
Yeona sai ensimmäiset vuosikymmenensä nauttia ylellisyydestä lähinnä kodin rauhassa, jossa hänestä opettajien toimesta koulittiin sivistynyttä, kunniallista ja käytöstavoiltaan moitteetonta naista. Toisin kuin veljensä, nuori Yeona sai kykynsä ilmaannuttua myös äidiltään oppia mielenhallinnan saralla. Äiti oli kaikista opin antajista vaativin ja ankarin, minkä seurauksena välit äidin ja tyttären välillä eivät välttämättä ainakaan lähentyneet, mutta kunnioitusta Seo Ah kyllä tyttäreltään sai sitäkin enemmän. Lapsuudessaan ja nuoruudessaan Yeona ei juuri mitään muuta tavoitellutkaan kuin yltää äitinsä korkeisiin odotuksiin; olla se täydellinen tytär, josta äiti voisi olla jonain päivänä ylpeä.
Kiina-Japani -sodan käynnistyttyä 1894 Yeona muutti perheensä mukana, isänsä Lingyunin päätöksestä isän kotimaan Kiinan kautta Venäjälle. Ylellisyydet vaihtuivat tavanomaisuuksiin ja paikallinen kieli oli vieras, mikä koetteli niin tytärtä kuin muitakin Wangin perheen jäseniä. Yeonalle matalan profiilin pitäminen oli hyvinkin ominaista, joten hän mukautui uuden aseman tuomiin velvoitteisiin, muttei niinkään ympäristöönsä. Vanhempiensa kehotustenkin seurauksena ja erään uhkaavan kohtaamisen koettuaan Yeona alistui pitkälti heidän asuntonsa vangiksi, peläten ulkomaailmaa, jossa edes kieli ei häntä kantaväestöön yhdistänyt. Enemmän kuin muiden seuraa tai menetettyä ylellisyyttä kaipasi hän luonnon rauhaa: tuulen virettä, veden solinaa, puiden vehreyttä ja kukkivia kasveja.
Takaisinmuutto Koreaan otti aikansa. Vasta vuonna 1897 palasivat Wangit kotimaahansa, jossa heidän enonsa oli vaihtanut kuninkuutensa keisariuteen. Yeonalle paluu oli ristiriitaisten tuntemusten aikaa; toisaalta silmä lepäsi tutussa luonnossa ja ympäristö tuntui kodilta, toisaalta mikään ei tyynnyttänyt sitä ylitsepyyhköisevää surun tunnetta, joka julisti kaiken muuttuneen. Maahan saattoi palata, muttei entiseen. Yeona koki juuriensa poltetun tai revityn irti maasta. Sitä kotia tai kotimaata, jossa hän oli varttunut, ei enää ollut. Hän keskittyi täyttämään odotuksia ja haalimaan sen opin, mitä irti oli saatavissa. Kun uusi sota pakotti vajaa vuosikymmen myöhemmin perheen jälleen liikkeelle, ei Yeona enää kokenut samaa ikävää kuin ensikerran Korean jättäessään. Hän oli oppinut, ettei kotia voinut jättää; se kulki mukana sydämessä, ellei sitäkin jättänyt taakseen. Siitä hän pyrki löytämään lohtua totutellessaan Qingiin ja yhteiseloon isänpuoleisten sukulaistensa kanssa, perheensä ohella tietenkin.
Muutamaa vuotta myöhemmin Wangit palasivat jälleen Koreaan, mutta mikään ei ollut kuten ennen. Enokin päätyi luopumaan vallasta, perheen asema kotimaan politiikan keskiössä oli historiaa ja useat sukulaiset kokivat surmansa Yi-suvun dynastian päättyessä vuoteen 1910. Japanin vallan alle luhistuneessa Koreassa ei saanut edes käyttää omaa kieltään, mikä käytännössä johti jälleen Yeonan miltei täyteen eristäytymiseen uuden asumuksen seinien sisään. Vuosikymmenen saatossa vapaaehtoisuudesta kummunnut eristäytyminen alkoi rakoilla, ja Yeonakin koetteli ensikertoja omia siipiään Korean öissä. Nämä vapaudet hänelle vielä suotiin; liihotelkoon niin kauan, kunnes koittaisi aika viimein täyttää syntymästä saakka ainakin Seo Ah:lla selvillä ollut kohtalo.
Yeonan 1920-luvun lopulla saavutettua täysi-ikäisyyden kynnyksen myös vampyyrien mittapuulla alkoi uusi, sulhasehdokkaiden tapaamisen ja entistä selvemmin nimenomaan vaimoksi valmentautumisen täyteinen ajanjakso. Siinä missä Yeona aiemmin oli saanut nauttia verrattain paljon vapaudestaan, jonka rajoitteena oli toiminut vain itse itselleen, kiristyi äidin ote nyt tyttärestään; tyttären olisi sopivan puolison löydyttyä viimein maksettava saamansa vapauden hinta ja hyvitettävä perheelleen kaikki ne opit, joita hänelle avokätisesti oli tarjottu. Todennäköisesti Yeona olisi seuraavina vuosikymmeninä jo astellut vanhempien määräämään avioon, ellei koko maailmaa toistamiseen ravistellut sota olisi muuttanut prioriteetteja joksikin aikaa. Vaikka sukupuoli pakottikin uudessa tilanteessa jälleen satunnaisia retkiä lukuun ottamatta hautautumaan seinien sisään, eivät edes seinät olleet pidätellä japanilaisia sotilaita kajoamasta niiden sisältä löytämäänsä Yeonaan. Hänen onnekseen isoveli oli löytänyt tiensä takaisin Koreaan. Yeong Cheol pelasti tuolloin Yeonan kuolemaakin pahemmaksi pelätyltä kohtalolta useammin kuin vain kerran. Traumat miesjoukon rehvakkaasta naurusta, vaatteiden repimisestä yltään, ahnaista katseista ja häneen jo väkivaltaisesti tarraamaan ehtineistä käsistä tulivat seuraamaan Yeonaa vuosikausiksi, mutta niiden rinnalla seurasi myös suunnaton kiitollisuus veljeä ja enemmiltä kauheuksilta pelastumista kohtaan. Henkisessä ahdingossaan sisko ripustautui veljeensä, joka jäi seuraaviksi vuosiksi pitämään huolta niin hänestä kuin yhteisestä äidistä.
Vasta toisen maailmansodan päätyttyä ja sen pölyjen laskeuduttua alettiin Yeonalle uudelleen aktiivisemmin etsiä sulhoa. Jos aiemmin päätöksenteolle olikin annettu reilusti aikaa, tällä kertaa tahtoi äiti edetä nopeammin. 1950-luvun alkupuoliskolla olikin jo tiedossa miesvampyyri, johon Yeonan oli määrä loppuiäkseen itsensä sitoa; toimia linkkinä arvostettujen sukujen välille ja siirtyä omanlaisekseen arvo-omaisuudeksi hänelle valitulle. Ainakin äidiltä oli kuitenkin pidetty visusti salassa jo sodan jälkimainingeissa alkanut suhde kokeneempaan miesvampyyriin, joka ei taustaltaan tai asemaltaan olisi Seo Ahta ilahduttanut, vaikka saikin tyttären säännöllisesti toistamaan nimeään salaisissa kohtaamisissa, jotka jättivät kummankin osapuolen tahtomaan enemmän. Lopulta järjestetyn avioliiton alkajaisiksi suunniteltujen hulppeiden häiden lähestyessä Yeonan oli valittava: suostuako liihottelemaan hänelle osoitettuun häkkiin vaiko lentää vapauteen. Vaikean päätöksen tehtyään tunnollisen tyttären viitan annettiin pudota hartioilta, kun karattiin kesäyön pimeyteen rakastajan johdattamana. Yeona päätyi unelmiensa täyttymyksenä Pariisiin, luottaen löytävänsä sieltä onnen.
Vuosikymmenen vaihtuessa oli luottamus jo karissut arkeen, jossa elämänkumppaniksi kuviteltu mies alkoi kohdella häntä juuri sellaisena sievänä koriste-esineenä, jollaiseksi päätymistä karkuun oli lähdetty. Intohimokin karisi nopeasti alkuhuuman laantuessa, kun ainoa tuki ja turva uudessa maanosassa pyrkikin pitämään hänet niin sanotun kodin seinien sisässä sen sijasta, että olisi kannustanut Yeonaa tutustumaan haaveidensa Pariisiin. Kun Yeona yritti uhmata miestä omilla tutkimusretkillään, muistutti mies nopeasti, kuinka Yeona oli kokonaan hänen taloudellisen apunsa varassa ja saisi olla siitä kiitollinen. Kuukaudet vierivät Yeonan alistuessa ja tyytyessä nauttimaan Pariisista vain silloin, kun miesystävä malttoi sen verran loitommalle makuuhuoneesta hänen kanssaan poistua. Aiemmin miehessä havaittu yksinomaan viehättäväksi piirteeksi luokiteltu omistushaluisuus osoitti siten äärimmäisyytensä ja raadollisuutensa.
Vain kuusi kuukautta myöhemmin Yeonan mitta oli täysi. Vaikka hän Pariisissa olikin vailla säästöjä eikä käytännössä tuntenut ketään, eräänä iltana hän jätti ahdistavan häkkinsä eikä enää ikinä sinne palannut. Ansaintakeino ja asumus oli ollut keksittävä nopeasti, minkä seurauksena Yeona tarttui hänelle ojentuneeseen oljenkorteen; hän ryhtyi maksulliseksi seuralaiseksi, jollaisia hienostoherrat käyttivät egojaan pönkittämään ja mielitekoaan täyttämään. Vaikkei hän ikinä ylimääräisten palvelujen myyntiin suostunutkaan, koki Yeona olonsa halvaksi aina, kun viimeisen päälle laittautuneena teeskenteli viihtyvää ja joutui teeskentelemään täysin muuta kuin oli. Hän miltei inhosi itseään, mutta sai tavoittelemansa: riittävästi tuloja rahoittaakseen asumisensa Pariisin vilskeessä.
Elämä suurkaupungissa tarjosi elämyksiä ja kokemuksia, mutta Yeona huomasi kaipaavansa rauhallisempaan ympäristöön. Eskortin työ ei myöskään millään muotoa häntä miellyttänyt, mikä sai ajoittain jopa koti-ikävän heräämään. Yeona sinnitteli silti siihen saakka, kunnes 1970-luvun alussa sai isoveljensä vieraakseen Pariisiin. Kuultuaan ensin itseään kutsuttavan huutamalla ties millä prostituoitua tarkoittavalla nimityksellä samalla, kun häntä syytettiin tehneen vuosikymmeniä aiemmin tapahtuneen pelastamisensa sotilaiden käsistä turhaksi, sai Yeona tarjouksen rahallisesta avusta. Veljelle oli turhaa edes yrittää selittää seuralaisen ja muiden maksullisten naisten eroa, joten tuntemastaan kiitollisuudesta huolimatta apu otettiin vastaan happamalla naamalla sisäänpäin itkien. Yeona vannoi maksavansa joka pennin takaisin.
Avustuksensa turvin Yeona jätti taakseen niin Pariisin kuin työnsä seuralaisena. Niin hän päätyi vuonna 1971 muuttamaan idylliseen Korsikaan, josta viimein löysi etsimänsä rauhan, sisäisesti ja ulkoisesti. Meri ja saaren upeat maisemat inspiroivat Yeonan panostamaan piiloon jääneeseen intohimoonsa eli taiteeseen. Vampyyri vietti päivän toisensa jälkeen paikkaa vaihtavan maalaustelineensä ääressä ja nautti tutustumisesta uuden ympäristönsä häikäisevän upeaan luontoon. Maalauksen rinnalle tuli vuosien vierähtäessä myös muita taiteen tyyppejä, joista lopulta omimmaksi koettiin mosaiikkien koostaminen kaikessa työläisyydessäänkin, ja myös kirjoittamista erityisesti novellien ja lyriikkojen (sekä kirjeiden) muodossa harjoitettiin. Taiteella elannon ansaitseminen jäi kuitenkin vielä tuolloin kaukaiseksi haaveeksi.
Yeona oli vannonut maksavansa velkansa takaisin veljelleen, mikä pakotti jälleen etsimään tulonlähdettä. Enää ei ehdoin tahdoinkaan haluttu elää kenenkään siivellä - kenenkään häkkilinnuksi ei aiottu enää suostua - joten etsintä pakotti harkitsemaan uudenlaisia vaihtoehtoja. Parantamiskykyään silloin tällöin, vaikkakin harvoin, hyödyntänyt vampyyri olisi jo ajat sitten tehnyt kyvynsä käyttämisestä elannon itselleen, ellei olisi pitänyt saamiaan varoituksia visusti mielessään. Vasta Korsikan lämmössä Yeona toden teolla pohti keinoa valjastaa kykynsä rahalähteekseen ilman, että se paljastuisi muille. Kuvainnollisesti katse kääntyi tuolloin Pasquale Paolin yliopistoon. Vaikkei akateeminen maailma ikinä ollut Yeonaa aidosti kiehtonutkaan, tuolloin hän hakeutui opiskelemaan lääketiedettä saadakseen tutkinnon, jonka turvin käyttää kykyään sen tulematta kenenkään tietoon. Ensimmäisen vuoden opinnot Korsikalla suoritettuaan hän siirtyi muutamiksi vuosiksi Nizzaan opiskelemaan, mistä palasi Korsikalle vuonna 1980 lääkärin tutkinto ja jonkin verran työkokemustakin hallussaan. Lääketieteen ammattilaiselle töitä löytyi saareltakin, eikä työ pakottanut luopumaan rakkaista harrastuksista. Saman vuoden puolella Yeona sai kasaan ensimmäisen mainittavan lyhennyksen veljensä antaman pitkäaikaisen lainan maksuun.
Sitoutumiseen vähintäänkin varauksellisen ja välttelevän suhtautumisen kehittänyt Yeona vietti Korsikan vuosiaan ylhäisessä yksinäisyydessään, jonka rikkoivat vain lääkärin työn velvoitteet, vierailut veljen luokse Moskovaan sekä satunnaiset pistäytymiset ”ihmisten ilmoilla” - toisinaan jopa seuraa hakien. Petikumppaneita Yeonalla ei ikinä ollut vaikeuksia itselleen löytää, mutta yksi vain kaksi viikkoa kestänyt Korsikassa vierailleelle miesvampyyrille tarjottu kiihkeä lomaromanssi vuonna 1982 jäi kummittelemaan naisen mieleen. Vielä kuukausia myöhemmin hän huomasi ajatuksissaan ikuistavansa kanvaasille juurikin niitä vahvoja käsivarsia, jotka oli rantahiekalla maatessaan kietonut ympärilleen sekä peilaavansa maalauksen maisemaan niitä vihreän ja ruskean sävyjä, joita oli nähnyt Leonidiksi itsensä ainakin esitelleen miehen syvällisissä silmissä. Vielä tuolloin Yeona oletti, etteivät he enää koskaan kohtaisi.
1990-luvulle tultaessa säästöjä oli sekä ansiotyön että yllättäen leiville lyöneen taideharrastuksen seurauksena kertynyt Yeonalle jo sen verran, että rahaa riitti velan lyhennysten ohella myös maailmankatsomuksen avartamiseen Euroopan valikoituihin kaupunkeihin ja kyliin tutustumalla. Minne ikinä Yeona menikin, vaikutti hän etsimättäkin löytävän yksilöitä, joiden kanssa nauttia sitoumuksettomasta yhdessäolosta avointa seksuaalisuutta manifestoiden. Kun sukupuolikaan ei enää rajoitteena ollut vuosikymmeniin toiminut, solmi Yeona sekä naisiin että miehiin myös ystävyyksiä, joissa kuitenkin perinteisestä mallista poiketen koettiin yhdessä lihallisiakin nautintoja. Yhden tällaisen eriskummallisen suhteen toinen osapuoli oli veljen paras ystävä Shiro Omiri, jonka sänkyyn oltiin alettu lähes säännönmukaisesti päätyä jokaisella Moskovan vierailulla 80-luvun loppupuoliskolta lähtien. Vuosien varrella Yeonaa kosiskeltiin niin kirjaimellisesti kuin kykyineen Neuvoston palvelukseen, mutta hän piti tiukasti kiinni riippumattomuudestaan.
Eräällä Venäjän reissullaan 90-luvun puolella Yeona törmäsi suureksi hämmennyksekseen Leonidiin, jonka luuli jääneen muistojensa ohella vain piirteineen ja sävyineen hänen säilyttämäänsä tauluun. Shiron läsnäollessa ei muistoja olisi voinut edes halutessaan verestää, eikä mies ilmaissut minkäänlaista tahtoakaan siihen suuntaan. Niin Yeonakin tyytyi vain tyynen asialliseen ulosantiin niinä kertoina, kun Sokolnikin lähistöllä osalla muistakin vierailuistaan Leonidin ohimennen kohtasi. Yhteisestä kaksi ihanaa viikkoa kestäneestä menneisyydestä ei koskaan sanottu sanaakaan, vaikka jokin miehen ruskeanvihreässä katseessa paljastikin myös tuon edelleen sen muistavan.
Vapaasti maiden ja petikumppanin luota toiseen liihotellessa lopulta Shiro oli asuinpaikan, työn ja veljen ohella Yeonan ainoa konstanssi: se, jonka luokse tie Xavierin majapaikan vuoksi vei aina uudestaan. Vaikkei kyseisestä vampyyristä oltu koskaan kumppania toivottukaan, oli Yeonalle eräänlainen kolahdus kuulla Moskovaan jälleen palatessaan, että Shiro olikin löytänyt mielitietyn itselleen; ovi Shiron luokse lyötiin kiinni nenän edestä. Tuore vuosituhat julisti muutoksen aikaa. Sen uusien tuulien siivittämänä Yeona jätti Korsikan taakseen ja siirtyi asumaan jo pitkään itseään kiehtoneeseen Sisiliaan; niin taidetta kuin kykyjensä avittamaa lääketiedettä saattoi sielläkin harjoittaa.
Sisilian vuosinaan Yeona viimein maksoi Xavierilta saamansa lainan loppuun korkojen kera. Eräällä Venäjän vierailullaan hän sai myös enemmän kuin oli osannut odottaa, kun aiemmin etäisen oloinen Leonid päästikin hänet toisintamaan 80-luvun intohimon hetkiä uudella maaperällä. Leonidin kainalosta itsensä hämmennyksekseen tyytyväisenä yllätettyään (yleensä sellainen läheisyys oli ollut hänelle vaikeaa ja tehnyt olon tukalaksi) Yeonalla ei ollut kuin yksi ainoa johtopäätös tehtävänä: Leonid oli hänen kohtalonsa. Vahvaan intuitiiviseen tuntemukseensa luottavalle naiselle asia oli selkeä kuin luonnon lähteen peilityyni pinta. Hänen liihottelunsa olivat ohi. Hän oli löytänyt sen, kenen luona tahtoi ikuisuutensa viettää, ja yhtä lailla hän oli se, kenet Leonid rinnalleen tarvitsi. Valitettavasti Leonid ei vielä ollut sitä sisäistänyt.
Alkoi vuosien projekti: Leonidin vakuuttaminen siitä, minkä Yeona itse jo tiesi. 2000-luvun kuluessa vierailut Venäjälle alkoivat niin tihentyä kuin pidentyä, kun määrätietoinen nainen kieltäytyi antamasta itsepintaisesti itseään epäkelpona kumppanina pitävän Crimsonin sisäpiiriläisen työntää häntä pois luotaan. Vuosien varrelle mahtui myös epätoivon hetkiä, jolloin Yeona aidosti pelkäsi Leonidin valitsevan jonkun muun hänen sijastaan, vaikkei uskonutkaan kenenkään voivan ikinä omistautua miehelle niin kokonaisvaltaisesti kuin hän. Kaikessa yksinkertaisuudessaan hän oli rakastunut nainen, jonka sydän olisi sen lahjakseen saaman ollut hyvinkin helppoa särkeä. Yeonan ponnistelut Leonidin valloittamiseksi eivät kuitenkaan lopulta valuneet hukkaan vaan 2010-luvulle tultaessa heistä oli jo tullut pari. Sen omanlaisekseen sinetiksi hankki crimsonlainen itselleen ja sydänkävylleen Moskovasta asunnon, jossa Yeona sittemmin on yhä vain enenevissä määrin aikaansa viettänyt. Vuodesta 2005 alkaen hänen toinen kotinsa on Sisilian sijasta löytynyt yhdestä pienestä kylästä La Speziassa, Italiassa. Lääkärin töitään Yeona ei ole juurikaan enää vuosiin tehnyt vaan on Leonidin ohella keskittynyt taiteeseen sekä turhiin yrityksiin saada isoveljensä rauhoittumaan.
Ulkonäkö
Aasialaiseksi naiseksi keskimääräistä 171 senttimetrin mitassaan pidempi Yeona on yhdistelmä ryhtiä, luontaista eleganssia ja tyyneyttä, joka kutsuu ympäristöäänkin rauhoittumaan kanssaan. Kuulas vaalea iho on kontrastissa silkkisiin, yön mustiin kylkiluut pituudessaan tavoittaviin hiuksiin, joihin silloin tällöin värjäämällä punertavia sävyjä mukaan tuodaan. Solakka vartalo paljastaa jo ensisilmäyksellä kantajansa keveyden, sen korostuessa kauniiksi yleisimmin luonnehditun naisen liikkuessa; Yeona etenee lähes ääneti, pitämättä siis tuolloinkaan meteliä itsestään. Hän lipuu ohitse kuin veden virtausta mukaileva lumme joen pinnalla; ei kutsu katseita, mutta kun sellaisen saa, sen yrittämättään omakseen herkästi vangitsee.
Yeonan aasialaispiirteiset sielunpeilit ovat kuin persikankukan terälehdet, iiristen hohkaessa ruskeaa. Niitä reunustavat tummat ripset, joiden sävyä katsetta ryhdittävät selkeälinjaiset kulmat toistavat. Vaikka kasvojen alaa valtaa pitkähkö nenä, istuu se suoruudessaan osaksi kokonaisuutta kuin kankaalle piirretty keskilinja. Sopusuhtaiset punahuulet näyttäytyvät mehukkaina kuin tuoreet marjat, amorin nuolen mallin erottuessa hienovaraisesti niistä ylemmässä. Yeonan leuka korostuu kasvojen kaarissa juuri sen verran, että niiden muutoin leveähköä ovaalin muotoa joko sydämeksi tai timantiksi kutsutaan. Naisvampyyrin ikää saattavat ihmiset arvailla jonnekin 26-28 vuoden välimaastoon, viimeisenkin lapsenpyöreyden poistuttua kasvoista jo vuosikymmeniä aiemmin.
Pukeutumisessaan Yeona tunnetaan hillityn eleganttia ja modernia vaatetusta yhdistelevästä tyylistä, jossa vartalon muotoja saatetaan esimerkiksi kangasvalinnoin korostaa, mutta paljasta pintaa näytetään muille kuin omalle kullalle vain maltillisen hyvän maun rajoissa. Tavanomainen meikki on hyvin hillitty, ja korujakin käytetään vain vähän; Yeonalle kauneus on ennemmin luonnossa kuin jalokivien tai metallin loisteessa.
Muuta
- Puhuu sujuvasti koreaa, useita kiinan murteita ja ranskaa. Englannin ja italian kielen taidot ovat täysin sujuvan sijasta vain kiitettävät, ja venäjää hallitaan nykyisin hyväksi luokiteltavalla tasolla.
- Rakastaa auringonlaskuja, merta, taidetta ja kirjallisuutta. Tykkää palapeleistä.
- Ahdistuu edelleen kuullessaan minkä tahansa miesryhmän äänekästä naurua; ei ilman hyvää syytä astuisi jalallaan esimerkiksi sporttibaariin tai kapakkaan