Vampyyrinmetsästäjän geenejä August kantaa, mutta sai tietää omasta synnyinperästään vasta 17 vuoden iässä. Kahden vuoden koulutus kuitenkin riitti muokkaamaan refleksejä nopeammaksi ja aisteja herkemmäksi muiden metsästäjien tapaan. Korkea kipukynnys Augustilla on ollut aina luonnostaan eikä mistä tahansa kivusta värähdetä; toki ymmärrys sille, miksi kipua oltiin aina kestetty monia muita ihmisiä paremmin, saatiin vasta Komiteasta kuulemisen jälkeen. Vampyyrien mielenhallinnan torjumista August on harjoittanut Komiteassa toistaiseksi siinä onnistuen, mutta ainakaan vielä ei ole varma kuinka kykenisi pärjäämään vahvempien ja voimakkaampien vampyyrien mielenhallintaa vastaan, kun ei tälläiselle tilanteelle ole joutunut alttiiksi läheltä piti - tilanteesta huolimatta.

Jo kahden vuoden mittaisessa koulutuksessaan August osoitti erityistä taitoa riimuansoihin ja niiden suunnitteluun sekä langettamiseen. Sen sijaan lähitaistelu oli alue, jossa metsästäjälupaus jäi auttamatta toisten jalkoihin. Vaikka voimaa ja reaktiokykyä on normaaleihin ihmisiin verrattuna paljon, ei August kaltaisiaan vastaan koskaan kyennyt pärjäämään, ollen aina joko liian hidas tai vastaavasti aivan liian innokas, jolloin onnistui jo pelkällä elekielellään paljastamaan seuraavan liikkeensä. Taitava veljeksistä nuorempi on sen sijaan tarkka-ammunnassa ja salamyhkäisyydessä. Kaikki kohteet on onnistuttu nujertamaan pitkäjänteisyydellä, tarkalla valmistautumisella ja tasaisella liipaisinsormella; jos vampyyri jouduttaisiin kohtaamaan miekka kädessä, löytyisi August todennäköisesti kuolleena seuraavana päivänä. Lähitaistelutilanteissa vahvojen sormien kannateltavaksi joka tapauksessa valikoituisi varmasti kaksi tikaria, mutta mieluiten käytettäväksi valitaan jousi ja nuolet tai muuta yhtä hiljaista kuten äänieristetty pistooli tai tarkkuuskivääri. Joka tapauksessa kohde lähes poikkeuksetta vangitaan riimuansalla, joiden toimintaa ja tekemistä on harjoiteltu paljon sekä jollain hiljaisella - ja, kun kohde on nalkissa, hoidetaan tehtävä loppuun tarkasti huomaamattoman, erikoisluodeilla varustetun aseen iskulla.

Railakas elämäntyyli paistaa kasvoista, joissa on usein näkyvillä väsymyksen merkkejä eikä niissä ole luontaista ruskeutta, sen sijaan kalpeuden kuvastaen paremmin hipiän sävyä. Silmäpussit ja parransänki taas kielivät siitä, että August ei juurikaan pidä itsestään huolta; jopa vihreät silmät ovat suurimman osan ajasta eleettömät. Pilke silmäkulmaan nousee toki niissä tilanteissa, kun jokin saa koomassa olevan elimistön heräämään ja tutut kasvotkin saavat usein poikamaisen virneen nousemaan huulia koristamaan, vaikka useimmiten ilme on neutraali ja kivikasvoinen. Kiitos tupakoinnin ja muiden päihteiden syvät naururyppyjen uurteen nousevat silmäkulmiin niissä tilanteissa, kun jotakin tai jotakuta huvittavana pidetään, eikä hammasrivistöä voi kuultavan vaaleaksi kutsua, vaikka se ei varsinaisesti koskaan likainen olekaan, osaahan August perushygieniastaan pitää huolta. Pidemmäksi venähtäneiden ryyppyreissujen tai metsästyskeikkojen aikana August saattaa silti olla pitkiäkin aikoja peseytymättä. Mustaksi värjättyjen hiusten joukosta löytyy likaisenvaaleaa sävyä, koska se on luonnollinen hiusväri; hyvinä hetkinä tyttöystävä kuitenkin pakotetaan juurikasvu ja vahinkoraidoitus peittämään kotivärjäyksen keinoin. Parturissa August ei ole käynyt vuosiin vaan tyttöystävä myös leikkaa villit hiussuortuvat, joiden pituuden ei koskaan tahdottaisi ylittävän korvia, mutta mies huolehtii sen verran vähän itsestään, että hiukset kerkeävät toisinaan ylittää sallitun pituuden.

182 senttimetriä pitkä keho onnistutaan kantamaan rennoin elkein ja hyvässä ryhdissä; tarpeettoman usein hartiat tuntuvat kuitenkin silkasta väsymyksestä valahtavan alas eikä ylöspäinkään jaksettaisi katsoa, ei ainakaan kanssakulkijoita kohti. Vartalo on malliltaan normaali eikä lihasmassan puolesta voisi arvata, että August on vampyyrinmetsästäjä. Keskivartalolla taitaa olla hieman lievästi jopa ylimääräistä, mutta kuntoon tämä ei millään tavalla vaikuta. Muut lihakset ovat kyllä näkyvissä, varsinkin rinta- ja käsilihasten osalta johtuen siitä, että käsiä käytetään niin paljon niin autoja kuin aseita rassatessa. Peruskunnostaan August ei pidä millään tavalla huolta eikä mies voikaan sanoa olevansa missään huippukunnossa, vaikuttavathan jo pelkät elämäntavatkin ulkoiseen habitukseen sekä energiatasoon. Tupakkaa poltetaan päivittäin, toisina hetkinä jopa korsteenin tavoin, alkoholia kiskotaan kaksin käsin ja kaikenlaisia huumausaineita joudutaan myös käyttämään, jotta jokapäiväisestä elämästä selviydytään kunnialla. Kunto pysyy kuitenkin aina tarpeeksi hyvänä vampyyrinmetsästystä ja autoharrastusta varten - ties milloin tulee tarpeelliseksi juosta pakoon henkensä edestä. Terveellisiä kotiruokia, salaatteja tai oikeastaan mitään muuta kevyttä August ei osaa syödä vaan ruokavalio koostuu pääasiassa roskaruoista sekä sipseistä ja makeisista. Painoa on kertynyt vajaan 80 kilogramman verran.

Vaikka August ei köyhimmästä päästä olekaan, ei sitä kyllä vaatetusvalinnoista voisi päätellä; useimmiten vartalo verhotaan neutraaleihin väreihin ja vaatekappaleisiin, jotka kulutetaan loppuun asti. Päälle oikeastaan vedetään kaikkea mitä ensimmäisenä silmien eteen tulee välittämättä siitä onko vaatekappale hyvässä kunnossa. Sentään likaisia tai rikkinäisiä vaatteita ei käytetä, mutta lähes päivittäin lähipiiriltä saadaan aina kommenttia siitä, että mies voisi etsiä itselleen saman värisen sukkaparin sen sijaan, että käyttäisi aina kahta erilaista. Koruihin tai muihin ei metsästäjä ole kaikessa laiskuudessaan ja mukavuudenhaluisuudessaan langennut, mutta lävistyksiä häneltä löytyy kaksi. Ne ovat nännilävistykset, joita August on ottanut yhdet molempaan nänniin jostain syystä, jota ei oikeastaan edes muista - kai joku oli lyönyt aiheesta vetoa. Tatuointeja löytyy muutama, joista merkityksellisin on varmasti suvun riimu oikean rinnan päällä. Vasemmassa pakarassa miehellä taas on epäonnistunut demonikissa, jonka teki yksi ystävä alkoholinhuuruisen illan päätteeksi. Aidosti hyviä - ja harkittuja - tatuointeja löytyy taas kaksi; tikari ja kallo-tatuointi oikeassa kyynärvarressa ja susi vasemmassa kyynärvarressa.

   

Selväpäisenä August on se hiljainen, kulmien alta kaljatölkki kädessä muiden liikkeitä seuraava kaveri, joka ei omasta tahdostaan hakeudu keskusteluihin tai edes sellaista aloita; ja jos joku hänelle tulee puhumaan, saatetaan tälle ärähtää nasevasti tai lausua häpeilemättömästi totuuksia, vaikka varsinaisesti verbaalisesti aggressiivinen hän ei olekaan. Diagnosoitu ADD kuitenkin vaikuttaa ulosantiin, joka usein vajavaiseksi tai vähäisen murahtelun tasolle jää, koska keskustelukumppanin puheisiin ei edes kiinnitetä huomiota tai ylipäätään kyetä niihin keskittymään. Omasta valinnastaan August on aina ollut yksinäinen susi - siis erakko ja introvertti, joka ei suurta ihmismassaa ympärilleen kaipaa vaan pikemminkin kokee ahdistuksen piston rintalastassa joutuessaan navigoimaan aivotoimintaa liiaksi kuormittavissa sosiaalisissa tilanteissa. Aikaisemmat negatiiviset kokemukset ryhmätilanteista myös vaikuttavat siihen, että nuorukainen mieluummin työntää ihmisiä pois kuin ottaa heidät avosylin vastaan ja uppoutuu syvällisiin keskusteluihin. Metsästäjän luo ei siis välttämättä edes halua hakeutua, koska hän luonnostaan välttelee katsekontaktia eikä edes vaikuta sanavalmiilta tai elämäniloa uhkuvalta, toisia magneetin lailla itsensä puoleen vetävältä kaverilta. Toisten ihmisten edessä ei hän edes jaksa esittää iloista tai positiivista kaikkien kaveria, ja kai sisäänrakennettu pessimistisyys heijastuu myös keskusteluun muiden kanssa - miksi edes vaivautua, kun kaikki kuitenkin loppujen lopuksi päättyy johonkin negatiiviseen?

Toisen puolen Augustista saa kuitenkin nähdä siinä vaiheessa, kun huumeita tai alkoholia on otettu viihdekäytön kannalta normaalin ylläpitoannoksen sijaan. Kun euforinen tila on alla, kuoriutuu äreän ulkokuoren alta supliikki ihminen, joka ei karta keskustelua. Vaikka muita ei oikeastaan arvostella ulkokuoren, etnisyyden tai minkään muunkaan ominaisuuden perusteella, ei niin tehdä varsinkaan päihteiden vaikutuksen alla - itse asiassa huumattuna August jopa itse hakeutuu muiden seuraan ja näyttää itsestään avoimemman, rennomman puolen. Tässä tilassa esitellään sarkastista ja mustaa huumorintajua sekä itseironiaa, minkä avulla jokapäiväisestä elämästä selvitään ilman henkistä romahdusta. Juoppo- tai narkkari-Augustia voisi väittää jopa hauskaksi, nasevaksi persoonaksi eikä itseluottamuksen puuttumista tällöin edes ehditä ajatella, kun hyvää oloa tuottavat hormonit ovat valloillaan ja saavat kaiken pahan unohtamaan, jopa yleensä unitilassa olevat aivot heräämään; tämä taas aiheuttaa sen, että kielenkannoilta pulppuaa sanoja ilmoille tahdilla, joka heikompia saattaa jopa hirvittää. Älykkään miehen kanssa on joka tapauksessa ilo käydä keskustelua, kun hän sille päälle sattuu.

Äärimmäisen hidas lämpenemään ihmisille ja suhtautuu tahmeasti sekä varovaisesti jokaiseen uuteen tuttavuuteen. Tämä onkin yksi niistä syistä, miksi miehen lähipiiri on niin suppea. Hän tarkkailee toista ihmistä tarvittaessa vaikka monta kuukautta, ennen kuin muodostaa tästä oman mielipiteensä. Jos mielipide on huonommanpuoleinen, lauotaan kaikessa älykkyydessä ja nokkeluudessa tuttavuudelle varmasti sukkelia kommentteja ja veitsenteräviä sivalluksia aina, kun siihen on mahdollisuus; ja jos tuttavuus paljastuukin ihan mukavaksi ja luotettavaksi tapaukseksi, ollaan tälle valmiita keskustelemaan ihan kaikesta ja tarvittaessa vaikka raotetaan mustaksi maalattua sielunmaisemaa. Itsekkyydestä huolimatta omille läheisille ihmisilleen August on hyvin lojaali, liki obsessoituvalla tavalla, kun toisia taas pidetään pääasiassa vähäpätöisinä ja merkityksettöminä eikä näiden vastoinkäymisistä oikeastaan välitetä. Myös häikäilemätön August kykenee muita kohtaan olemaan ajaessaan joko omaa tai läheisensä etua. Häikäilemättömyys nousee myös esiin tilanteissa, joissa joku on luottamuksen pettänyt - tällöin petturista tulee ilmaa tai vastaavasti tälle voidaan kostaa. Pitkävihaisuus on yksi Augustin vallitsevia piirteitä eikä rautaisten hermojenkaan voi sanoa kuuluvan vahvuuksiin; kun hän suuttuu, ei hän kaihda väkivaltaa tai äänenpainon korottamista. Monta kertaa muiden kanssa on jopa ajauduttu nyrkkitappeluihin vaihtelevalla menestyksellä; ihmisiä vastaan metsästäjä voittaa lähes aina, kun toiset metsästäjät tai vampyyrit luultavasti eivät joudu pakenemaan taisteluhaavojaan nuoleskellen, jättäen sen sijaan homman Augustille.

Augustin aivojen palkitsemisjärjestelmä aktivoituu vääristä asioista ADD:hen liittyvän dopamiinin puutteen vuoksi. Jo nuoresta asti August on oppinut välttelemään asioita, joita hän pitää epämiellyttävinä, eikä hän välttämättä osaa tunteellisesti reagoida oikeanlaisesti asioihin; toisinaan reaktiot ovat liian heikkoja, tietyissä tilanteissa liian vahvoja, ja tunteita itsestään hän on oppinut esiin repimään käyttämällä alkoholia tai huumeita. Nuorempana, kun säännöllinen lääkitys oli käytössä, ongelmat eivät olleet vielä niin suureksi paisuneet, vaikka toki silloinkin itsevarmuutta haettiin alkoholin avulla. Lääkityksen lopettamisen jälkeen jäi kuitenkin tavaksi jäädä koukkuun kaikkeen vaaralliseen ja moraalisesti epäilyttävään, koska edes sillä tavoin hän voi tuntea nautintoa ja euforiaa. Ilon ja mielihyvän August etsii vaikka väkisin välittämättä siitä mitä se toisille ihmisille merkitsee. Tämä taas johtaa hyperfiksoitumiseen ja addiktioihin, joista ensimmäisenä mainittu näkyi nuoruudessa selvimmin elämää hallitsevan harrastuksen kautta. Addiktioita Augustille taas aikuisiällä on kertynyt monia aina alkoholista huumeisiin ja sitä kautta vampyyrinveripohjaisiin aineisiin, koska väärällä tavalla toimiva aivojen palkitsemisjärjestelmä aktivoituu edes niiden kautta. Tästä käytöksestään August on varsin tietoinen, mutta ei vaivaudu itseään pahoista tavoista vieroittamaan, koska pitää itseään niin kovin alhaisessa arvossa. Jotta hyvää oloa voidaan tuntea, tuo se mukanaan myös epämiellyttävyyttä joko itselle tai muille ympärillä oleville, ja itsensä August kuvittelee ne ansaitsevan. Muita ei tahdottaisi repiä mukaan tapaan, mutta niin kuitenkin alettiin tehdä heti, kun Komitean riveihin päästiin - tappamisen ja metsästämisen aiheuttama adrenaliini koettiin niin huumaavana, että tavasta ei kyetty enää irti päästämään. Muiden metsästäjien tappaminen Neuvoston kautta vain lisää itseinhoa, jonka tunnetaan korventavan sisintä lähes jokaisena minuuttina, mutta mitään parempaakaan ei mies kuvittele ansaitsevansa. Voisi kai sanoa, että omien valintojensa kautta August etsii tapaa rangaista itseään.

Kyseenalaisten valintojen rakastaminen heijastuu myös romanttisiin suhteisiin, joista vakavin on koettu nykyisen tyttöystävän kanssa. Siitäkään suhteesta ei draamaa puutu, mikä tietenkin adrenaliinille elävää Augustia ei haittaa; niinä hetkinä, kun elämä tuntuu liian ruusuilla tanssimiselta, on tapana aina etsiä uusia ongelmia ja siitä saatavaa jännitystä. Kaikki Augustin elämän romanttiset suhteet ovat poikkeuksetta olleet tavalla tai toisella epäterveellisiä ja toksisia, mutta siitä ei välitetä, koska kaikkeen mennään aina nautintoa etsien välittämättä siitä, ovatko tunteet toista ihmistä kohtaan edes aitoja. Selväpäisenä ketään ei koskaan romanttisessa tai seksuaalisessa mielessä edes lähestytä vaan siihen tarvitaan aina piristävää tai rohkaisuryyppyä. Oikean mielentilan saavuttaessaan mies osaa olla hurmaava, sulavasanainen ja kaikin puolin kiinnostava, mutta jo seuraavassa hetkessä voidaan olla valmiita kääntämään selkä ja muuttumaan vaivaantuneeksi. Toisten ihmisten pois työntämisessä ja välttelemisessä August on varsin taitava ja sitä harrastaa mieluummin kuin tutustumista, koska pettymyksiä ei enää tahdottaisi tuntea. Ja jos niitä tunnetaan, on vastaus niihin aina poikkeuksetta joko alkoholi tai huumeet - miksi omia traumoja muka selvittämään käytäisiin, vaikka siten satuttavista toimintamalleista voitaisiinkin oppia irti päästämään? Onhan August jo omasta mielestään menetetty tapaus.

   

Monet Godfreyn suvun jäsenet uskovat vielä monen vuosisadan jälkeenkin urbaanilegendaan, jonka mukaan metsästäjäkaksoset tuovat huonoa onnea. Tähän uskoivat myös Nottinghamissa asuvat Asher ja Melania Godfrey, joita sattumoisin perjantaina, huhtikuun 13. päivänä vuonna 1984, siunattiin - tai heidän silmissään kirottiin - identtisillä kaksosilla. Loogiset ajatukset jäivät unholaan, kun tulevaisuuden ja tuntemattoman pelko valtasi tuoreet vanhemmat; monia vaihtoehtoja poikien kohtalolle läpi käytiin, ajatusten harhautuessa jopa adoptioon asti, mutta lopulta niistä inhimillisin ja mieluisin löytyi aivan lähipiiristä. Ellie Godfrey oli Asherin sisko, joka ei alun perin ollut edes valinnut metsästäjän tietä ja niiden valintojen vuoksi oli saanut otsaansa perheen mustan lampaan stigman. Hän oli metsästämisen sijaan perustanut perheen ja saanut tyttären, Mayan, pian jo muuttanut Shrewsburyynkin naisystävänsä Brianan kanssa asumaan kaikki siteet synnyinperheeseensä rikkoen. Vuosiin eivät Asher ja Ellie siis toisiinsa olleet yhteyksissä olleet eikä Ellie välttämättä riemusta hyppinyt isoveljen ilmestyessä oven taakse kaksoset kainalossa apua anellen. Jonkinlaista velvollisuuden tunnetta omaa sukua kohtaan taidettiin kuitenkin tuntea, koska veljen pyynnöstä ei kyetty kieltäytymään. Niinpä pojat, joista muutama minuuttia vanhempi sai nimen Aurelius ja toinen nimen August, otettiin Shrewsburyn idyllin turviin asumaan. Melanie ja Asher jäivät edelleen osaksi poikien elämää, vaikka näiden ei tahdottukaan tietävän omasta sukurasitteesta tai oikeiden vanhempien henkilöllisyydestä; vanhemmat siis jäivät pyörimään elämään kummitädin- ja sedän roolissa, kun omana äitinään pojat saivat pitää Ellietä. Valeäidin tytärtä taas alettiin kutsua isosiskoksi ja Ellien kumppania Brianaa toiseksi äidiksi.

Vuodet vierivät autuaissa tunnelmissa eikä kaksosilla ollut syytä epäillä sitä, mistä todellisuudessa olivatkaan tulleet. Heidät kasvatettiin osana perhettä ja tiivistä naapurustoyhteisöä, vaikka kaikista lähellä olevista ihmisistä huolimatta kaksoset luonnollisesti nojautuivat eniten toisiinsa. He kasvoivat erottamattomaksi duoksi, jotka toisaalta osasivat myös kinastella hanakasti - varsinkin August osasi toisinaan olla varsinainen riesa kymmenen minuuttia vanhemmalle Aureliukselle, jota muun muassa purtiin ja lyötiin ärsytyskynnyksen ylittäessä sietokyvyn. Veljellistä kilpailuhenkeä oli myös velipojilla mukana heidän kilpaillessaan mitä turhanpäiväisimmistä asioista. Ainakaan perheellä tai naapureilla ei ollut tylsää seurata vilkkaan kaksikon touhuja, ja ehkä jossain vaiheessa heillä jopa naapuruston kauhun maine oli yllään, kun jekkuja tehtiin ties kenelle onnettomalle uhrille. Varsinkin naapurin yksinäiseltä kissamummolta saatiin huudot kerran jos toisenkin, kerran jopa tämän talon vuoraamisen vessapaperilla jälkeen, mutta koskaan viekkaat hymyt eivät tuntuneet kaksosten huulilta katoavan - eivät edes silloin, kun heitä arestiin laitettiin, olihan heillä aina seuraa toisistaan. August oli sisaruksista se, joka niitä huonoja ideoita useammin sai ja aina Aureliuksen mukaan suostutteli toisen syntipukin osaa ottamaan. Nuorempi oli siis huvittavalla tavalla vallattomampi ja adrenaliininhakuisempi ongelmamagneetti, raahasi vanhempaa jopa huonompiin naapurustoihin ja epäilyttävämpiin seurueisiin, aina kuitenkin onnistuen molemmat pelastamaan suurimmilta hankaluuksilta.

August oli aina ollut haaveileva päiväuneksija ja hajamielinen unohtelija, mutta vasta koulutien alkaessa tähän piirteeseen alettiin vasta kunnolla kiinnittää huomiota. Poika ei ensinnäkään pärjännyt sosiaalisissa tilanteissa vaan tuntui reagoivan aina liian myöhässä tai ei kyennyt vastaamaan tilanteen vaatimalla tunnereaktiolla. Hän ei myöskään kyennyt ottamaan kunnolla ohjeita vastaan tai edes keskittymään tunneilla vaipuessaan oman eläväisen mielikuvituksen pauloihin. Tämän vuoksi August ohjattiin kouluterveydenhoitajan kautta jatkotutkimuksiin, jolloin hänelle diagnosoitiin ADD ja annettiin säännöllinen lääkitys oireita hillitsemään. Vaikka lääkitys auttoikin ja diagnoosi oltiin saatu suhteellisen aikaisessa vaiheessa, oli tarkkaavaisuushäiriö jo kerennyt nakertamaan rakoa itsetuntoon, kun itseä pidettiin tyhmänä ja liian usein muiden edessä oltiin jouduttu naurunalaiseksi itse sitä tahtomatta. ADD myös selitti monia asioita, kuten hyperfiksoitumisen, joka näkyi nuorempana suurimmaksi osaksi kaikessa moottorilla kulkevassa ja tekniikassa. Näppäränä poikana August oli aina korjaamassa kaikkia Godfreyn talouden elektroniikkalaitteita jopa silloinkin, kun ne vielä moitteitta toimivat, ja automerkkejäkin nuorukainen tunsi ihan liian monta osaten lausua klassikkoautojen vuosimallit nimineen oikeassa järjestyksessä. Hieman vanhempana August sai itselleen innostuksensa vuoksi jopa projektiauton, jota autotallissa aina rassattiin vapaa-ajalla ja yön pimeimpinä tunteina sen renkaita hämäryyden suojassa kaduilla kulutettiin. Kesät August vietti taas toistuvasti töissä Brianan tuttavien autokorjaamolla ja sitä kautta oppi kallisarvoista tietotaitoa.

Identtiset kaksoset vaikuttivat pitkän aikaa täysin normaaleilta eikä Godfreyn suvun keksimässä urbaanilegendassa tuntunut olevan mitään perää. Edes musta kissa, joka tien yli oli kohti kaksosia kävellyt ja lemmikiksi jäänyt, ei mitenkään oudolta sattumalta vaikuttanut; eksynyt olento otettiin Godfreyn perheeseen lemmikiksi ja nimettiin Luciksi. Ensimmäisen rajumman tapaturman keskiöön kaksospojat joutuivat ensimmäisen kerran vasta yksitoistakesäisinä, kun koululta lähdettiin virkistysmatkalle ja majoitustiloissa, jossa juuri August ja Aurelius nukkuivat, syttyi tulipalo selittämättömästä syystä. Toinen merkittävämpi tapahtuma taas tapahtui tästä muutama vuosi eteenpäin, kun Augustia ja Aureliusta kuljettanut koulubussi suistui tieltä kolaroiden vasten kallion seinämää; kuski sai vakavia vammoja, onneksi hengissä säilyen, oppilaiden taas selvitessä lievemmillä fyysisillä vammoilla. Traumoja tapauksesta sai itse kukin, kaksostenkin menettäessä yöuniaan - pahimmalla tavalla tähän kuitenkin tuntuivat reagoivan vanhemmat, joita kuitenkin edelleen kummivanhempina pidettiin. Heidän mielipiteensä siitä, että kaksospojat olivat kirottuja, vain vahvistui kaikkien tapausten johdosta, kun Ellie taas kaikelle kohautteli olkiaan ja vähättelevästi nauroi. Ei kukaan voinut geeniensä puolesta tuhoon tuomittu yksilö olla.

Koska August loisti koulussa lääkitystasapainon saavutettuaan kiitos nopeiden hoksottimien, luontaisen fiksuuden ja aina kilpailuasetelmaa hakevan kaksosveljen, oli peruskoulun jälkeen oikeastaan kaikki ovet auki loistokkaaseen tulevaisuuteen. Vaikka August Shrewsburystä pitikin eikä sieltä välttämättä olisi tahtonut edes lähteä, päätti hän silti hakea Cambridgen yliopistoon nuoresta iästään huolimatta insinööriksi lukemaan. Jos tämä ei onnistuisi, pääsisi nuorukainen töihin monivuotuiseen kesätyöpaikkaansa, mutta sisäänkasvaneesta pessimistisyydestä huolimatta eräänä keväisenä päivänä hyväksyntäkirje kolahti postilaatikkoon. Vuoden 2001 syksyllä motivaatiota puhkuva nuorukainen siis matkasi yliopistolle joutuen heti tajuamaan, että nyt ensimmäistä kertaa elämässään oli yksin vailla kenenkään, eritoten Aureliuksen, tukea. Itse opiskelussa vaikeuksia ei eteen saapunut vaan haasteena sen sijaan koettiin sosiaaliset tilanteet. Niissä ei koskaan oltu varsinaisesti loistettu, ei ainakaan ilman kaksosen läsnäoloa, ja nyt August joutui kaiken lisäksi toimimaan suurimmaksi osaksi itseään muutamaa vuotta vanhempien kanssa. Tämä tarkoitti sitä, että villi juhlinta illasta aamun ensimmäisiin tunteihin saakka aloitettiin, pian väärennetyn henkilöllisyystodistuksenkin astuessa kuvioihin kulkemista helpottamaan. Vaikka juominen tai juhliminen ei ollut alun perinkään ollut tuntematonta aluetta, alkoi se nopeasti riistäytyä käsistä - alkoholin vaikutuksesta oltiin tietenkin aina nautittu, koska se laukaisi mielihyvän tunteen, jota harvasta muusta asiasta saatiin; se auttoi navigoimaan sosiaalisia tilanteita tuomalla itsevarmuutta ja avaamalla sanaisen arkun samalla rentouttaen aina jännittyneenä olevia lihaksia. Hyvien päätösten tekijänä tai vastuuntuntoisena kaverina ei kukaan koskaan ollut Augustia tuntenut, mutta nyt opiskelukin tuntui ensimmäistä kertaa kärsivän vuoksi järjettömän juhlinnan, jonka kaltaista ei aiemmin oltu harrastettu. Jokin kuitenkin vielä tässä vaiheessa pakotti nuorukaista myös menestyksestä haaveilemaan ja muistutti, että elämä ei voinut olla pelkkää juhlaa toisensa perään.

Juuri 17 vuotta täyttäneiden Augustin ja Aureliuksen elämä kuitenkin muuttui peruuttamattomasti ensinnä mainitun kesälomalla, jolloin Shrewsburyyn oltiin palattu aikaa viettämään ja töitä autokorjaamolle tekemään. Aurelius, August ja serkku, jota kaiken tietämättömyyden vuoksi siskona pidettiin, lähtivät yhdessä viihteelle. Sinä iltana tavattiin salaperäinen, lumoava nainen, joka seuraan onnistui sulavine sanavalintoineen ja hurmaavine olemuksineen lyöttäytymään. Vaikka kaunotar olikin kaikin puolin mukaansatempaava ja kiehtova, ei tämän vanavedessä sokeasti kuljettu, toisin kuin Maya, joka oli valmis jopa hyppäämään alas sillalta tämän vuoksi. Valitettavasti kaksospojat eivät kyenneet estämään sitä, että Maya oli vaikutuksille altis ja otti kuin ottikin kohtalokkaan loikan kohti tyrskyävää elementtiä; tilanne huomattiin vasta, kun oli liian myöhäistä, ja niin Maya menetti henkensä. Yllyttäjä, joka poikien tietämättä oli ollut vampyyri, pakeni paikalta jättäen panikoivat kaksoset soittamaan hätänumeroon ja saattamaan kaiken päätökseensä. Tapahtunut oli tietenkin kova kolaus koko perheelle, myös veljeksille, jotka oletettua siskoaan surivat ja itseään tapahtuneesta syyttivät; salaisuuksista huolimatta syyllisyyttä heidän niskoilleen tuntui ainakin osittain sysäävän myös Ellie, jota äitinä oltiin kaikki ne vuodet pidetty. Tämän vuoksi totuus, jota oltiin kaksosilta aina 17 ikävuoteen asti piilotettu, paljastettiin, eikä mikään enää ollut entisensä. Äidistä tuli täti ja toisesta taas tämän pelkkä elämänkumppani, kummitädistä- ja isästä biologiset vanhemmat ja menehtyneestä siskosta taas serkku. August oli valheista raivoissaan, onnistuen reagoimaan vain raivoten ja fyysisesti isän päälle käyden, kun Aurelius taas otti pohtivamman ja surullisemman otteen kaikkeen tapahtuneeseen - miksi he eivät olleet kelvanneet?

Totuuden mukana kaksoset saivat myös tietää sukujuuristaan ja siitä, mistä suku oikeastaan olikaan ollut tunnettu sukupolvien ajan. Vaikka Asher ja Melania edelleen velloivat taikauskossaan, kokivat he kuitenkin, että jälkeläisille tulisi antaa mahdollisuus tutustua sukuperinteeseen. Niinpä August ja Aurelius passitettiin kohti Komitean päämajaa ja koulutusta, jonka jokainen vampyyrinmetsästyksestä kiinnostunut joutui läpi käymään. Toisin kuin veljensä, ei August suhtautunut kaikkeen lainkaan suotuisasti - hampaita kiristeltiin ja kämmeniä puristettiin tiukasti nyrkkiin, eikä koko koulutusta todellakaan oltaisi suostuttu läpi käymään ilman Aureliuksen suostuttelua. Lopulta myös luontaiselle uteliaisuudelle annettiin mahdollisuus ja informaatiota alettiin sisimpään imeä. Yliopistoa kyettiin samanaikaisesti käymään, vaikka se raskasta olkin; vaikeinta tilanteessa oli kuitenkin se, että August oikeasti tajusi olevansa kiinnostunut oppimastaan kaikesta vastahakoisuudesta huolimatta. Nuorukaisen vahvuudeksi nousi pääasiassa riimuoppi, lähitaistelun taas jäädessä toisarvoiseksi taidoksi. Nokkeluutensa ja älynsä puolesta veljeksistä nuorempi myös loisti kaikessa niitä piirteitä vaativassa ja vampyyrien etäältä ampuminen sekä ansojen langettaminen sai sisäisen adrenaliiniaddiktin heräämään. Kun koulutuksen aikana vielä tavattiin äärimmäisen mielenkiintoinen, lopulta ihastukseksi muuttuva Elijah Miller, tuntui Komitea lähes kodinomaiselta ympäristöltä. Koulutuksen aikana Augustia ärsytti oikeastaan vain se, että he eivät Aureliuksen kanssa aluksi saaneet olla mukana samoilla missioilla. Loppujen lopuksi kouluttajien oli kuitenkin pakko tunnustaa kaksosten toimivan paljon paremmin yhdessä kuin erikseen kiitos suojeluvietin. Vampyyrinmetsästykseen uppouduttiin loppujen lopuksi niin intensiivisesti ja pakkomielteisesti, että arvosanat lähtivät muihin opiskelijoihin verrattuna kunnioitetussa yliopistossa alaspäin romahtamaan - samaan aikaan lopetettiin jopa ADD-lääkitys vain siksi, että metsästyksen tuomasta jännityksestä oltiin niin riippuvaisia eikä lääkkeen koettu enää elämää hyödyttävän. Pienen hetken August pystyi pelkällä adrenaliinilla elämään, tekemällä traumansa unohtamaan ja jopa perheensä petoksen niin syvälle mieleensä piilottamaan, että suvun riimukin ihoa koristamaan tatuoitiin.

Kahden vuoden kuluttua, vuonna 2003, koulutus sitten kohtasi päätöksensä. August joutui vaikean valinnan eteen tulevaisuudestaan eikä sitä kyetty heti tekemään, nuorukaisen päättäessä paeta päätöksentekoa Cambridgeen sekä Aureliuksen että Elijahin jäädessä taakse Komitean riveihin. Vaikka August tiesikin vampyyrinmetsästyksestä nauttivan, ei hän toisaalta halunnut pettää itseään ja omia periaatteitaan - miksi hän palkitsisi petturivanhempansa liittymällä instituutioon, jonka vuoksi äiti ja isä lapsensa aikoinaan hylkäsivät? Kuukausien kuluessa Augustin oli kuitenkin pakko tunnustaa, että ainakaan insinöörin opintoja kohtaan obsessiota ei enää tunnettu. Koulutuksen jälkeen mies kaipasi mieltä palkitsevia riskejä, vaaraa ja enteilevää kuolemaa, eivätkä opinnot enää sellaista kykenisi tarjoamaan. Tehtävätkin tuntuivat vain kasaantuvan ylitsepääsemättömäksi esteeksi, mikä sai Augustin niitä välttelemään ja lopulta tarttumaan aikaisempiin toimintatapoihin eli biletyksen ja alkoholin pariin. Ne lohduttivat, toivat hyvää mieltä ja saivat häiriintyneen mielen ajattelemaan toisella tavalla; ja kun ensimmäistä kertaa saatiin ekstaasin piristävä ja selkeyttävä vaikutus kokea, ei sekakäytöstä enää ollut paluuta eikä raitista elämää voitu edes pitää vaihtoehtona. Itselle oli vaikeaa tunnustaa, että normaaliin elämään ei enää kyetty ilman tasoittavaa ryyppyä tai puhtia antavaa huumetta, eikä niin koskaan täysin tehtykään - tuskin kukaan muukaan niin pientä muutosta huomaisi nuorukaisessa, jonka jo valmiiksi tiedettiin bilettävän useasti. Ainoa henkilö, joka jotain voisi tajuta, oli kaksosveli, joka tämäkin oli satojen kilometrien päässä toteuttamassa sitä, mistä Augustkin jo haaveili.

Vain puoli vuotta Cambridgessä kerettiin viettää, mutta jo siinä ajassa oltiin opittu haitallisia käytösmalleja, jotka saivat aivojen palkitsemisjärjestelmän aktivoitumaan täysin vääristä asioista - vaara ja sekasorto ennen harmoniaa ja tyyneyttä, tuntui negatiivinen nuorukainen viimeistään nyt ajattelevan. Se riskejä rakastava puoli teki lopulta viimeisen päätöksen, pakottaen Augustin lopettamaan opinnot ja palaamaan kohti tutumpia maisemia. Aureliuksen Shrewsburyssä sijaitsevaan uuteen kotiin August majoittui ilmoittaen, että oli nyt valmis palaamaan Komiteaan. Paikka löytyi nopeasti samasta tiimistä, jossa Aurelius ja edelleen hyvin läheinen ihastus Elijah olivat. Aiemmin Augustille oli vain riittänyt missioiden tuoma jännitys ja uhka, mutta enää sekään ei ollut obsessoituvalle sielulle tarpeeksi - missioilla käytiin edelleen normaaliin tapaan, myös soolomissioiden tullessa tutuiksi, mutta aina vapaa-ajalla elämä pyöri huumeiden sekä alkoholin ympärillä mahdollisimman paljon veljeltä salassa. Niiden käyttäminen tuntui oikealta päätökseltä, tarjosi pakoreitin satuttavasta todellisuudesta sekä antoi mahdollisuuden unohtaa kaiken olkapäillä kannettavan menneisyyden taakan. Samoihin aikoihin suhde Elijahiin tuntui syvenevän aikaisempaakin merkityksellisemmäksi, ja August jopa kuvitteli saavansa niihin kiivaisiin tunteisiin vastakaikua kaikista lohduttomista näkemyksistä huolimatta. Tämä johti siihen, että sekakäytön antamassa itsevarmuuden puuskassa Elijahia uskaltauduttiin eräänä pitkäksi venyneessä heinäkuun yössä suutelemaan. Suudelma ei jäänyt yksipuoliseksi ollenkaan, mikä tietenkin innosti Augustia kahta kauheammin ja sai jopa elättelemään toiveita yhteisestä tulevaisuudesta; tapahtuneen jälkeen Elijah kuitenkin alkoi vetäytyä kauemmas saaden ihailijansa kiinnittymään kylkeensä takiaisen tavoin entistäkin hanakammin. Yllättäen Elijah sitten jo esittelikin Augustille ylpeänä tyttöystävänsä, mikä sekin oli yksi monista iskuista vyön alle elämän varrella; jälleen kerran August oltiin petetty. Mustasukkaisuus, syyllisyys, viha ja monet muut hämmentävät tunteet tahrasivat sielua jälleen kerran, pakottaen pakenemaan ankeutta aina vain syvemmälle päihteiden pehmeään syleilyyn.

Elettiin vuotta 2005, kun August ensimmäisen kerran kuuli veripillereistä, jotka olivat lähteneet leviämään Akatemian seinien sisässä. Kauaa siihen ei kuitenkaan mennyt, että myös August sai ensikosketuksensa vampyyrinveripohjaisiin huumausaineisiin; sekaisin oleva aivotoiminta pakotti kehon ja mielen kokemaan rakkautta ensisilmäyksellä, koska niiden kaltaista euforiaa ei oltukaan hetkeen tunnettu määrien ja jopa huonojen trippien lisääntyessä. Huumeen moraalittomuuskin vain lisäsi sitä nautinnon tunnetta eikä Taivaan porteilta enää edes tohdittu pois kääntyä. Veripillereiden käyttö aiheutti myös elämänvaiheen, jossa monenlaisia naisia johdateltiin vällyjen väliin välittämättä siitä, olivatko koetut toista kohtaan tunteet edes aitoja. August oli valmis tekemään mitä tahansa vain voidakseen elää reunalla ja alati vaaroille alttiina. Petikumppaneiden sukupuoli oli poikkeuksetta vastakkainen, koska Elijahin kanssa tapahtunutta ei tahdottu toistaa, vaikka ajatukselle ei loogista pohjaa oikeastaan ollutkaan - eiväthän kaikki miehet olleet pettureita. Kukasta kukkaan hyppiessään August onnistui myös löytämään itselleen hyvinä päivinä tyttöystäväksi kutsutun Hazel Oliven, joka pyörii kuvioissa vielä tänäkin päivänä. Suhde on kaikkea muuta kuin vakaa ja tasainen, mutta toisaalta sopii loistavasti riskeistä nauttivalle Augustille, löytyyhän Hazelista samoja liki sekopäisiä piirteitä kuin hänestä itsestään eikä tälle tarvitse edes kertoa mitään olennaista itsestä - kuten sitä, että August on vampyyrinmetsästäjä. Vaikka Hazelin tapaaminen tarkoitti sitä, että paljon aikaa vietettiin uuden seuralaisen kotona, ei August enää kyennyt asumaan Aureliuksen kanssa, koska veripillereiden piilottaminen ei tuntunut oikealta eikä uudesta addiktiosta tahdottu jäädä kiinni kaksosveljelle. Alkoholin kittaamisen ja bilehuumeet Aurelius vielä ymmärsi, mutta veripillerit tulisivat varmasti rikkomaan tiiviin luottamussuhteen. Niinpä August hankki itselleen asunnon huonommalta, rikollisuudesta tunnetulta asuinalueelta, jääden silti asumaan samaan kaupunkiin lähelle veljeään.

Uuteen asuinalueeseen tutustuttiin tietenkin kapakoiden ja oluttuoppien kautta. Loppuvuodesta 2005 August oli lopulta niin pohjalla ja hukassa itsensä kanssa, että elämässä saavuttiin risteyksen, josta suunta ei voinut enää edes olla kuin huonompaan. Vakiokuppilassa nuori metsästäjä sitten tapasi Fiona Springin, eteerisen vampyyrikaunottaren, joka vielä tällöin tuntemattomasta syystä tarjosi addiktille täyttä vampyyrinverta. Mikään solu heikossa kehossa ei kyennyt kieltäytymään vaan tarjoukseen suostuttiin päätä pahkaa, puhtaan nesteen saaden Augustin tuntemaan kuin tämä olisi jossain toisessa ulottuvuudessa, paikassa, jossa kaikki oli täydellistä eikä mikään paha voisi koskettaa. Veripillerit siis jäivät tyystin toisarvoiseksi asiaksi, kun tärisevä keho vaati lisää sekoittamatonta. Nujerrettu kaksonen etsi lopulta itse Fionan käsiinsä anellakseen toista annosta; sillä kertaa vampyyrillä oli kuitenkin säännöt kirjoitettuna ja työtarjous valmiina. Augustin tulisi tehdä töitä Neuvostolle, ongelmaksi muodostuneiden vampyyrinmetsästäjien henkiä riistää ja onnistua vielä lakaisemaankin kaikki maton alle. Järjellä ei ollut vastaukseen osaa eikä arpaa, riippuvaisuuden vaikuttaessa liikaa koko olemukseen; ehdotukseen siis suostuttiin ja ensimmäisen palkkamurhattavan nimi saatiin tietää. Tieto siitä, että August tappoi periaatteessa omiaan, satutti, mutta pahemmalta kivulta tuntuivat kaikki ne fyysiset merkit, joiden tiedettiin vieroitusoireista kielivän. Ensimmäinen metsästäjä murhattiin, palkaksi saatiin verta, sitä kautta riemuisaa onnellisuutta, ja kierrettä taas jatkettiin niin pitkään, että lopulta katumuksen pistoa ei edes tunnettu. Tavallaan August taisi jopa haaveilla kiinni jäävänsä, jos edes sillä voitaisiin päästä eroon piinaavasta janosta ja riippuvuudesta. Omalla nimellä vampyyrimaailmassa ei kuitenkaan esiintyä tahdottu vaan aliakseksi valikoitui Teddy Enger.

Vielä vuonna 2010 August pelasi veren ja veripillereiden kanssa ja tasapainotteli elämää tyttöystävän, Komitean antamien yksilö- ja ryhmämissioiden sekä Neuvoston sanelemien toimeksiantojen kanssa. Kaikesta epäilyistä huolimatta myös Hazel oli edelleen kuvioissa, koska aina tämä onnistui vetämään oikeista naruista ja siten pitää Augustin voimakkaassa otteessaan. Toki viiden vuoden aikana naiseen oltiin jo aidostikin kiinnytty, koska niin kauan aikaa yhdessä oli vietetty; silti yhteiseloa varjosti edelleen se, että ei mielitetty ollut tietoinen Augustin todellisesta luonnosta tai edes ylipäätään yliluonnollisesta rinnakkaismaailmasta. Pitkäksi venyneille poissaoloille keksittiin syy ammatin puolesta, kun rekkakuskina muka toimittiin, eikä Hazel pitkistä ryyppyputkista häiriintynyt ja antoi nuorukaisen kaikessa rauhassa huumaantua mistä aineesta ikinä tahtoikaan. Todellisuudessa missioiden aikana August vietti aikaa joko kämäisessä yksiössään tai kokonaan pois Shrewsburystä, mikä Hazelia tuntui ahdistavan. Nainen alkoi keksiä toinen toistaan monipuolisempia tapoja pitää August itsellään, kuten toisia ihmisiä suhteeseen mukaan tuomalla, koska alitajuntaisesti tämä varmasti tajusi poikaystävänsä lipuvan koko ajan kauemmas henkisellä tasolla. Kauemmas August varmasti vetäytyikin addiktioidensa vuoksi, onnistuen kuitenkin edes hetkellisesti vieroittautumaan puhtaasta vampyyrinverestä. Samana vuonna August nimittäin löysi uudet markkinoille tulleet verihuumeet veripilleriden välittäjän kautta, ja vaikka täysin käsittelemättömän veren kaltaista huolettomuutta ei verihuumeista saatu, kyettiin niillä sentään hillitsemään vieroitusoireita. Monta kertaa August nimittäin yritti demonistaan irti riistäytyä, aina vain epäonnistuen olon muuttuessa sietämättömäksi. Verihuumeiden löytäminen tarkoitti myös sitä, että muiden metsästäjien lahtaamista tehtiin enää suurimmaksi osaksi vain rahasta - puhtaasta verestä nuorukainen yritti pysyä kaukana.

Loppuvuodesta 2011 oli jälleen aika Komitean antamalle soolomissiolle, jonka päämääränä oli tappaa Paris Astra, joka Imperia Acardon kanssa oli kylvänyt sekasortoa ympäriinsä vuosien ajan. Missio otettiin vastaan, mutta helpoksi Paris ei todella ollut löytämistään tehnyt; vihjeitä sateli toisensa jälkeen, mutta jokaiset jäljet kuitenkin kerkesivät aina kylmenemään. Lopulta vuoden 2012 puolella August sai tietää, että Paris oltiin nähty vastikään Lontoossa. Sitä vihjettä metsästäjä lähti vauhdikkaasti seuraamaan ja lopulta kuvitteli saavansa Paris Astran loukkuun, kun tämä Lontoon kaduilla nähtiin. Kiharatukkaisen kaverin liikkeet ja rutiinit opeteltiin pilkuntarkasti, ja eräänä iltana syrjäisemmälle seudulle kyettiin lopulta riimuansa asettamaan. Kaikki tuntui menevän täysin suunnitelmien mukaisesti, vaikka jälkeenpäin ajateltuna Augustin olisikin pitänyt tajuta kaiken olevan ihan liian helppoa. Parisiin saatiin langetettua kuolettavan luodin isku, ja kun tämä rojahti silminnähden elottomana maahan, annettiin itseluottamuksen ottaa valta järjestä ja tilannetta tarkistamatta paikalta paettiin kohti Nottinghamiä, jossa antelias palkkio odottaisi. August joutui kuitenkin pettymään itseensä pahanpäiväisesti, kun Komitean päämajalta saatiin vain kuulla, että Paris ei ollut suinkaan kuollut, vaan oli onnistunut pakenemaan ja kaiken lisäksi teurastamaan kerrostalollisen ihmisiä. Tämä oltiin saatu kiinni kadulla olevasta valvontakamerasta Imperia Acardo rinnallaan, mikä tietenkin Augustin raivostutti, sai tuolinkin ympäri heittämään ja itseään syyttämään. Henkisiä haavoja lähdettiin lopulta nuolemaan takaisin Shrewsburyyn myrkyllisten elämäntapojen äärelle. Ne etenivätkin lopulta siihen vaiheeseen, että August löysi itsensä Moskovasta Ilya Antovin pyörittämästä Crimson-rikollisjärjestöstä. Siihen hän lyöttäytyi tiedonantajan rooliin ruokkiakseen vampyyrinveriaddiktiotaan.

Nykypäivänä August ei ole edennyt elämässään vaan toistaa edelleen samoja haitallisia valintojaan, jotka ajavat nuorukaista aina vain syvemmälle suohon ja saavat hataran mielenterveyden viimeisetkin rippeet järkkymään sijoiltaan. Elämässä ovat aktiivisesti mukana enää tyttöystävä ja kaksosveli, joista kumpikaan ei ole tietoinen kaikesta tapahtuvasta, joten pohjimmiltaan metsästäjä tuntee olevinaan täysin yksin.