Post by Maeri on Oct 23, 2022 21:27:22 GMT 2
KYLE CATTANEO
Kyle Francesco Cattaneoksi nimetty poika syntyi italialaiselle isälle ja englantilaiselle äidille Englannin Manchesterissa 2. Lokakuuta 1988. Lyhyehkö etunimi ei sellaisenaan ole koskaan lempinimiksi taipunut, mutta myöhemmässä elämässään 26-vuotias Kyle on tullut monelle tutuksi nimityksillä Skip tai Skipper kiitos tapansa jättää juhlat ja riennot väliin ajanpuutteen vuoksi. Tällä hetkellä Sinkkuelämästä nauttiva – tai ehkä vain sen turvallisuuteen jumiutunut – nuorukainen on seksuaalisuudeltaan avoin, joskin auttamattoman kokematon.
Viimeiset kymmenisen vuotta Kyle on asustanut YORKISSA yksinhuoltajaksi jääneen äitinsä ja kolmetoistavuotiaan pikkusiskonsa kanssa. Opiskelut katkesivat jo teini-iän jälkeen, ja nyt nuorukainen TOIMII PERHEENSÄ TOISENA ELÄTTÄJÄNÄ tasapainotellen sisareestaan ja äidistään huolehtimisen, vähäisen vapaa-ajan ja kahden työn välillä. Jatkuvalta taistelulta tuntunut ihmiselämä tuli kuitenkin 2014 uuden vuoden jälkeen traagisesti päätöksensä ja TAMMIKUUSSA 2014 Kyle muuttui vahingon kautta PUOLIVERISEKSI VAMPYYRIKSI tultuaan Ezekiel Linwoodin puremaksi ja tappamaksi.
Viimeiset kymmenisen vuotta Kyle on asustanut YORKISSA yksinhuoltajaksi jääneen äitinsä ja kolmetoistavuotiaan pikkusiskonsa kanssa. Opiskelut katkesivat jo teini-iän jälkeen, ja nyt nuorukainen TOIMII PERHEENSÄ TOISENA ELÄTTÄJÄNÄ tasapainotellen sisareestaan ja äidistään huolehtimisen, vähäisen vapaa-ajan ja kahden työn välillä. Jatkuvalta taistelulta tuntunut ihmiselämä tuli kuitenkin 2014 uuden vuoden jälkeen traagisesti päätöksensä ja TAMMIKUUSSA 2014 Kyle muuttui vahingon kautta PUOLIVERISEKSI VAMPYYRIKSI tultuaan Ezekiel Linwoodin puremaksi ja tappamaksi.
If equal affection cannot be, let the more loving one be me
PUOLIVERISYYS
There is so much stubborn hope in the human heart
Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing elit. Integer eu magna hendrerit, bibendum nibh sed, rutrum enim. Cras vitae eleifend est. Aenean vitae urna sed leo tempor rutrum non vitae tortor. Vivamus mollis vestibulum ipsum, eu porta nunc. Mauris in viverra orci. Aenean et ex fringilla, blandit tortor nec, efficitur elit. Sed at nisi pretium, accumsan eros sed, porttitor ex. Etiam egestas malesuada tortor id lacinia. Phasellus facilisis fermentum magna tempus pellentesque. Donec ut massa sit amet ante tincidunt tempus. Etiam euismod, metus ac posuere luctus, odio neque placerat nibh, quis dictum nisl ipsum at mi. Phasellus erat eros, viverra nec ultricies non, feugiat a magna. Vestibulum a magna purus. Donec nec ante at eros dictum placerat. Cras bibendum, nibh non sollicitudin ultricies, magna metus ultrices nibh, ac hendrerit dui magna eu libero. Vestibulum at facilisis nisl.
Donec congue efficitur pharetra. Morbi accumsan sed dui non tristique. Donec efficitur dolor id scelerisque molestie. Nulla facilisi. In hac habitasse platea dictumst. Aliquam non enim eget augue venenatis viverra. Donec quis mi sit amet augue tincidunt pulvinar. Aliquam a nunc lacinia diam fringilla molestie. Class aptent taciti sociosqu ad litora torquent per conubia nostra, per inceptos himenaeos. In sit amet efficitur dolor, eu sollicitudin ex. Nulla facilisi. Nam quam velit, ultrices et facilisis ut, sagittis vitae tellus. Mauris quam mauris, varius eget velit vitae, accumsan bibendum magna.
Donec congue efficitur pharetra. Morbi accumsan sed dui non tristique. Donec efficitur dolor id scelerisque molestie. Nulla facilisi. In hac habitasse platea dictumst. Aliquam non enim eget augue venenatis viverra. Donec quis mi sit amet augue tincidunt pulvinar. Aliquam a nunc lacinia diam fringilla molestie. Class aptent taciti sociosqu ad litora torquent per conubia nostra, per inceptos himenaeos. In sit amet efficitur dolor, eu sollicitudin ex. Nulla facilisi. Nam quam velit, ultrices et facilisis ut, sagittis vitae tellus. Mauris quam mauris, varius eget velit vitae, accumsan bibendum magna.
HISTORIA
I am trying to make myself digestible, make myself easy to love
Damiano ja Joyce Cattaneo toivottivat esikoispoikansa maailmaan vuoden 1988 lokakuun toisena päivänä pitkän odotuksen päätteeksi; alusta alkaen suunniteltu ja toivottu lapsi otettiin vastaan rakkaudella, eivätkä tuoreet vanhemmat olisi voineet enää sen onnellisemmiksi muuttua. Englannin Manchesterissa sijaitsevaan mukavan kokoiseen rivitaloasuntoon asettunut perhe eleli kohtalaisen miellyttävää elämää vailla suuria puutteita – Damianon vanhempien aikanaan suurkaupungin keskustaan perustama perheravintola kukoisti ja tuotti tarvittavat varat siihen, että samaisessa ravintolassa etuvastaavana ja asiakasemäntänä toiminut Joyce saattoi jäädä kotiin pienokaisen kanssa nauttimaan pitkään haaveilemastaan äitiydestä. Varhaislapsuus oli kaiken kaikkiaan ruusuista ja yltäkylläistä aikaa, eikä pieneltä lapselta puuttunut mitään; vanhemmat olivat aina läsnä, osallistuivat elämän ensiaskeliin innostuneina ja taltioivat jokaisen pienenkin ihmeen. Kyle ei ollut koskaan erityisen vilkas tai vaikeasti miellytettävä rauhallisen temperamentin tehdessä lapsesta helposti tyytyvän, iloisen ja hyväntuulisen ripauksella luontaista uteliaisuutta, eikä lasta suotta ihasteltu ja kehuttu ihastuttavaksi koko lähipiirin voimin.
Kuvankaunis potretti sai pintaansa ensimmäisen ja unohtumattoman syvän särön alkuvuodesta 1997, kun kolmihenkinen perhe joutui autokolariin mustan jään pinnoittamalla valtatiellä – takapenkillä istunut yhdeksänvuotias Kyle selvisi pintanaarmuilla ja pelkääjän paikalla istunut äiti murtuneella jalalla ja kylkiluulla, mutta ratin takana kaikkea ohjannut Damiano menehtyi onnettomuuspaikalle jo ennen ensihoitajien saapumista. Jos onnettomuus jättikin peruuttamattomat arvet pieneen poikaan, ei se ollut mitään verrattuna siihen syöksylaskuun, johon Joyce luisui heti sairaalasta ja pahimmasta shokkitilasta päästyään; nainen vajosi rampana ja vuosia taantuneena sohvalle, eikä suostunut enää nousemaan kerran alas istuttuaan hukuttautuessaan vain lohduttomuuteen ja ikävään. Nuori Kyle ei aluksi ymmärtänyt äitinsä hajoavaa mielentilaa pojan yrittäessä ymmärtää, ettei isä enää koskaan palaisi takaisin, eikä kukaan ollut yksityiskohtia sen selvemmin auki selittämässä Joycen häilyessä vuorotellen välinpitämättömän tunnottomuuden ja katkeruuden molemmin puolin – eikä pieni lapsi ei tiennyt miten muutenkaan naista lohduttaa kuin peittelemällä viltteihin, ruokkimalla muroilla ja jättämällä television auki. Naisen parhaan ystävän tittelin aikanaan napannut Cheryl pyörähteli kylässä silloin tällöin ja avitti lakimiehien kanssa henkivakuutuksen selvittämisessä,jotta työkyvytön äiti sai pidettyä katon itsensä ja lapsensa pään päällä.
Auto-onnettomuus jätti Joyceen pysyvät jäljet mielen kehitellessä voimakkaan pelon moottorikulkuneuvoja kohtaan puhumattakaan ajan kanssa vahvistuvasta tarpeesta turruttaa kipua alkoholilla ja lääkkeillä – Damianon henkivakuutus kattoi pitkään jäljelle jääneen perheen kuluja, vaikka tuntuikin laihalta lohdulta menetyksen jälkimainingeissa taisteleville. Kyle oppi muutaman vuoden sisällä aivan uudenlaiseen itsenäisyyteen, kun aamuisin kouluun piti selvitä yksin ja paluumatkalla opinahjosta kotiin täytyi kiertää lähikaupan kautta noutamassa Joycen puhelimella tilaamat ruokatarvikkeet. Roolit käännähtivät ajan kanssa ympäri pojan toimiessa tukena äidille, pujahtaessa viereen peiton alle silittämään vaaleita hiuksia ja kuiskuttelemaan, että kyllä kaikki vielä kääntyisi parhain päin – ainakin hyvinä päivinä, sillä alkoholi ja lääkkeet tekivät kipuunsa hukkuvasta naisesta ailahtelevaisen ja ennalta-arvaamattoman ruokkien sisällä myllertävää toivottomuutta, joka toisinaan ryöpsähti pinnalle aggressiona purkautuen auttamatta ainoaan paikalla olevaan henkilöön. Kyle varttui jatkuvassa epätietoisuudessa painaen muistiin varoitusmerkkejä ja opetellen ennustamaan räjähdykset kyetäkseen luovimaan arjesta, jossa mikä tahansa pieneltäkin tuntuva yksityiskohta saattoi sytyttää hallitsemattoman roihun ja päätyä seuraavan päivän poskensyrjälla punoittavaksi kämmenenjäljeksi, rikkoutuneiksi astioiksi ja näkymättömiksi viilloiksi pinnan alle.
Uuden vuosituhannen porteilla Joycelle alkoi hiljalleen valjeta, etteivät ehtyvät varat millään riittäisi ylläpitämään elämäntapaa, johon nainen oli vajonnut: oli keksittävä uusi ratkaisu ja tapa tienata, muuttaa halvempaan asuntoon ja myydä kaikki menneestä muistuttava. Lopulta Cheryl taivutteli ystävänsä muuttamaan Manchesterista Yorkiin, jossa nainen itse oli jo muutaman vuoden verran asunut ajateltuaan, että maisemanvaihdos saattaisi auttaa kasaamaan säröilevää mielenterveyttä takaisin yhtenäiseksi – ja niin helmikuussa 1999 Kyle ja Joyce pakkasivat tavaransa ja hyvästelivät vanhan asunnon hämärissä nurkissa seisovine entisen elämän aaveineen. Uusi asunto oli puolet pienempi ja reunoistaan rispaantunut, mutta kulumat ja pienet epätäydellisyydet eivät haitanneet naista, joka maisemanvaihdoksesta hetkellisesti toenneena ja raitistuneena kaipasi tekemistä käsilleen ruumiillisen ja esteettisen työn muodossa. Elämä sovittautui urilleen ja Joycen mielentila koheni hiljalleen, mutta vaikka huonojen päivien lukumäärä laski parempien kohotessa, ei varttuvan pojan ollut helppo unohtaa jo oppimiaan käytösmalleja ja varovaisuutta, joka oli onnistunut nakertamaan railoja itsevarmuuteen ja lapsekkaaseen naiiviuteen. Nainen löysi Cherylin järjestämistä pihajuhlista syksyn lämmikkeeksi uuden miesystävän, jonka oli tosin tarkoitus pysyä pelkkänä hupina – vaan toisinpa kävi, kun nainen uudenvuoden kynnyksellä huomasi yllättäen olevansa raskaana. Konservatiivisessa ja uskonnollisessa perheessä itse aikanaan kasvaneena Joyce tunsi omatuntonsa yllyttävän kokeilemaan parisuhdetta, pitihän lapsella olla äiti sekä isä, eikä Mark Miller vaikuttanut huonolta valinnalta, vaikka olikin selvää, ettei nainen tulisi koskaan rakastamaan miestä samalla tavalla kuin edesmennyttä sielunkumppaniaan.
Vuoden 2000 syyskuussa syntynyt tyttö nimettiin Carly Mayksi, ja vaikka lapsi oli miltei syötävän suloinen ja kaikin puolin helppo, eivät tuoreet vanhemmat saaneet yhteiseloa toimimaan; jatkuva riitely ja sekasorto pahenivat pahenemistaan pienokaisesta huolehtimisen jäädessä usein isoveljen harteille, kun äiti potki miehen ulos ja vajosi sohvannurkkaan nyyhkyttämään, kun tämä katosi yön selkään. Mark saattoi olla teillä tietämättömillä viikkoja, mutta palasi aina ryömien takaisin toisessa kädessä kukkakimppu ja toisessa suklaarasia, ja muutaman päivän ajan kaikki oli taas hyvin, kunnes alkoholi onnistui jälleen yllyttämään molemmista pahimmat puolet esiin ja seuraava ilmiriita helisytti asunnon ikkunoita. Samaa aikaa Kyle katosi seinustojen tuntumaan ja pyrki pysyttelemään pois kumpaisenkin tieltä, uppoutumaan opiskeluun ja olemaan moitteeton; hiljaiseksi haaveeksi muotoutunut tulevaisuus arkkitehtinä motivoi ja toimi kannattelevana voimana luontaisen positiivisuuden lisäksi, kyllähän kaikki vielä järjestyisi. Vuodet vierivät eteenpäin ja Carlysta varttui suloinen pieni riiviö, jonka perässä oli jatkuvasti juostava varmistamassa, ettei tyttö tehnyt tuhojaan tai telonut itseään; sisarusten välille kehittyi vankka side suuresta ikäerosta huolimatta, eikä Kyle tuntenut koskaan muuta kuin kiintymystä ja suojelunhalua pikkusiskoaan kohtaan. Joycen ja Markin välit puolestaan tulehtuivat tulehtumistaan, kunnes jokainen päivä tuntui pelkältä helvetiltä ja kun Mark vuoden 2005 kesällä paljasti kymmenien tuhansien puntien uhkapelivelkansa, oli ero vääjäämätön – eikä Kyle voinut olla tuntematta tyytyväisyyttä, olihan hän yrittänyt maanitella äitiään jättämään tyhjää toimittavan turhimuksen jo vuosia sitten.
Suhteen päättänyt ilmiriita ravisutti Joycen huonontunutta mielentilaa, eikä tilannetta auttanut se, miten Mark tuntui kykenemättömältä jättämään perhettä rauhaan vuoroin uutta tilaisuutta anellen, vuoroin yhteishuoltajuutta vaatien. Kerran mies onnistuikin yllättämään naisen heikkona hetkenä ja tämä olisi luultavasti myöntynyt palaamaan entiseen, ellei nyt jo 17-vuotiaaksi varttunut Kyle olisi puuttunut tilanteeseen – eikä poika itsekään tiennyt moiseen raivoon kykenevänsä ennen kuin jo paini Markin kanssa pitkin takapihaa saaden palkakseen mustan silmän ja haljenneen huulen sekä rintalastan alle tarpeeksi tulta ja tappuraa esittääkseen äidille uhkavaatimuksen: joko hän tai Mark. Valinta osui oikeaan ja hetkeksi mies jopa todella katosi kuin tuhkana tuuleen antaen savun hälvetä; Joyce ratkesi vanhoihin epävarmuuksiinsa, hukuttautui itsesääliin ja menetyksen uudelleen pintaan nostamaan ikävään lääkiten tuntojaan ainoalla tavalla, jonka enää osasi. Naisen hankkima työ keskustan meksikolaisen ravintolan tarjoilijana elätti perheen vain nipin napin ja pakotti aikanaan Kylen hankkimaan opintojen ohelle oman työn lähikaupan kassalla tuodakseen perheelle lisätienestejä pitäessään samalla sitkeästi kiinni unelmastaan opiskella itsensä arkkitehdiksi.
Täysi-ikäisyys tarkoitti monille ystäville vapautta, entistä villimpiä juhlia ja oman elämän alkua, mutta Kyle eli toisenlaisessa maailmassa: koulujen päättymisen jälkeen jatko-opintoihin ei yksinkertaisesti ollut mahdollisuutta rahahuolien pakkautuessa nuorukaisen harteille ja pakottaessa tämän viimein hautaamaan haaveensa. Vähäinenkin sosiaalinen elämä kuihtui hiljalleen ja aina kieltävästi vastaamaan joutuva uurtaja ansaitsi ystävä- ja tuttavapiireissä lempinimen Skipper, sillä silloin harvoin kun aikaa huvitteluun löytyi, ei tunnollinen sielu suosinut alkoholia tyytyessään vain hoivaamaan humaltuneita ystäviään kotiin ehjin nahoin. Muutama läheisempi ystävyyssuhde kituutti kaikesta huolimatta mukana ja toi lohtua hetkinä, joina Kyle olisi ehkä muutoin luovuttanut. Seurustelusuhteet jäivät vain yksinäisten iltojen ohikiitäviksi haaveiksi niiden tuntuessa tukahduttavilta ja aiheuttaessa miltei paniikinomaista ahdistusta, mikäli jo tarpeeksi hartioillaan kantava edes hetkeksi unohtui miettimään, että saattaisi olla vastuussa vielä kolmannesta elämästä äidin ja sisaren lisäksi, eikä kokemattomuuden aiheuttama paine päässyt koskaan liiaksi vaivaamaan hektisen elämän pitäessä nuorukaisen kiireisenä.
Kuvankaunis potretti sai pintaansa ensimmäisen ja unohtumattoman syvän särön alkuvuodesta 1997, kun kolmihenkinen perhe joutui autokolariin mustan jään pinnoittamalla valtatiellä – takapenkillä istunut yhdeksänvuotias Kyle selvisi pintanaarmuilla ja pelkääjän paikalla istunut äiti murtuneella jalalla ja kylkiluulla, mutta ratin takana kaikkea ohjannut Damiano menehtyi onnettomuuspaikalle jo ennen ensihoitajien saapumista. Jos onnettomuus jättikin peruuttamattomat arvet pieneen poikaan, ei se ollut mitään verrattuna siihen syöksylaskuun, johon Joyce luisui heti sairaalasta ja pahimmasta shokkitilasta päästyään; nainen vajosi rampana ja vuosia taantuneena sohvalle, eikä suostunut enää nousemaan kerran alas istuttuaan hukuttautuessaan vain lohduttomuuteen ja ikävään. Nuori Kyle ei aluksi ymmärtänyt äitinsä hajoavaa mielentilaa pojan yrittäessä ymmärtää, ettei isä enää koskaan palaisi takaisin, eikä kukaan ollut yksityiskohtia sen selvemmin auki selittämässä Joycen häilyessä vuorotellen välinpitämättömän tunnottomuuden ja katkeruuden molemmin puolin – eikä pieni lapsi ei tiennyt miten muutenkaan naista lohduttaa kuin peittelemällä viltteihin, ruokkimalla muroilla ja jättämällä television auki. Naisen parhaan ystävän tittelin aikanaan napannut Cheryl pyörähteli kylässä silloin tällöin ja avitti lakimiehien kanssa henkivakuutuksen selvittämisessä,jotta työkyvytön äiti sai pidettyä katon itsensä ja lapsensa pään päällä.
Auto-onnettomuus jätti Joyceen pysyvät jäljet mielen kehitellessä voimakkaan pelon moottorikulkuneuvoja kohtaan puhumattakaan ajan kanssa vahvistuvasta tarpeesta turruttaa kipua alkoholilla ja lääkkeillä – Damianon henkivakuutus kattoi pitkään jäljelle jääneen perheen kuluja, vaikka tuntuikin laihalta lohdulta menetyksen jälkimainingeissa taisteleville. Kyle oppi muutaman vuoden sisällä aivan uudenlaiseen itsenäisyyteen, kun aamuisin kouluun piti selvitä yksin ja paluumatkalla opinahjosta kotiin täytyi kiertää lähikaupan kautta noutamassa Joycen puhelimella tilaamat ruokatarvikkeet. Roolit käännähtivät ajan kanssa ympäri pojan toimiessa tukena äidille, pujahtaessa viereen peiton alle silittämään vaaleita hiuksia ja kuiskuttelemaan, että kyllä kaikki vielä kääntyisi parhain päin – ainakin hyvinä päivinä, sillä alkoholi ja lääkkeet tekivät kipuunsa hukkuvasta naisesta ailahtelevaisen ja ennalta-arvaamattoman ruokkien sisällä myllertävää toivottomuutta, joka toisinaan ryöpsähti pinnalle aggressiona purkautuen auttamatta ainoaan paikalla olevaan henkilöön. Kyle varttui jatkuvassa epätietoisuudessa painaen muistiin varoitusmerkkejä ja opetellen ennustamaan räjähdykset kyetäkseen luovimaan arjesta, jossa mikä tahansa pieneltäkin tuntuva yksityiskohta saattoi sytyttää hallitsemattoman roihun ja päätyä seuraavan päivän poskensyrjälla punoittavaksi kämmenenjäljeksi, rikkoutuneiksi astioiksi ja näkymättömiksi viilloiksi pinnan alle.
Uuden vuosituhannen porteilla Joycelle alkoi hiljalleen valjeta, etteivät ehtyvät varat millään riittäisi ylläpitämään elämäntapaa, johon nainen oli vajonnut: oli keksittävä uusi ratkaisu ja tapa tienata, muuttaa halvempaan asuntoon ja myydä kaikki menneestä muistuttava. Lopulta Cheryl taivutteli ystävänsä muuttamaan Manchesterista Yorkiin, jossa nainen itse oli jo muutaman vuoden verran asunut ajateltuaan, että maisemanvaihdos saattaisi auttaa kasaamaan säröilevää mielenterveyttä takaisin yhtenäiseksi – ja niin helmikuussa 1999 Kyle ja Joyce pakkasivat tavaransa ja hyvästelivät vanhan asunnon hämärissä nurkissa seisovine entisen elämän aaveineen. Uusi asunto oli puolet pienempi ja reunoistaan rispaantunut, mutta kulumat ja pienet epätäydellisyydet eivät haitanneet naista, joka maisemanvaihdoksesta hetkellisesti toenneena ja raitistuneena kaipasi tekemistä käsilleen ruumiillisen ja esteettisen työn muodossa. Elämä sovittautui urilleen ja Joycen mielentila koheni hiljalleen, mutta vaikka huonojen päivien lukumäärä laski parempien kohotessa, ei varttuvan pojan ollut helppo unohtaa jo oppimiaan käytösmalleja ja varovaisuutta, joka oli onnistunut nakertamaan railoja itsevarmuuteen ja lapsekkaaseen naiiviuteen. Nainen löysi Cherylin järjestämistä pihajuhlista syksyn lämmikkeeksi uuden miesystävän, jonka oli tosin tarkoitus pysyä pelkkänä hupina – vaan toisinpa kävi, kun nainen uudenvuoden kynnyksellä huomasi yllättäen olevansa raskaana. Konservatiivisessa ja uskonnollisessa perheessä itse aikanaan kasvaneena Joyce tunsi omatuntonsa yllyttävän kokeilemaan parisuhdetta, pitihän lapsella olla äiti sekä isä, eikä Mark Miller vaikuttanut huonolta valinnalta, vaikka olikin selvää, ettei nainen tulisi koskaan rakastamaan miestä samalla tavalla kuin edesmennyttä sielunkumppaniaan.
Vuoden 2000 syyskuussa syntynyt tyttö nimettiin Carly Mayksi, ja vaikka lapsi oli miltei syötävän suloinen ja kaikin puolin helppo, eivät tuoreet vanhemmat saaneet yhteiseloa toimimaan; jatkuva riitely ja sekasorto pahenivat pahenemistaan pienokaisesta huolehtimisen jäädessä usein isoveljen harteille, kun äiti potki miehen ulos ja vajosi sohvannurkkaan nyyhkyttämään, kun tämä katosi yön selkään. Mark saattoi olla teillä tietämättömillä viikkoja, mutta palasi aina ryömien takaisin toisessa kädessä kukkakimppu ja toisessa suklaarasia, ja muutaman päivän ajan kaikki oli taas hyvin, kunnes alkoholi onnistui jälleen yllyttämään molemmista pahimmat puolet esiin ja seuraava ilmiriita helisytti asunnon ikkunoita. Samaa aikaa Kyle katosi seinustojen tuntumaan ja pyrki pysyttelemään pois kumpaisenkin tieltä, uppoutumaan opiskeluun ja olemaan moitteeton; hiljaiseksi haaveeksi muotoutunut tulevaisuus arkkitehtinä motivoi ja toimi kannattelevana voimana luontaisen positiivisuuden lisäksi, kyllähän kaikki vielä järjestyisi. Vuodet vierivät eteenpäin ja Carlysta varttui suloinen pieni riiviö, jonka perässä oli jatkuvasti juostava varmistamassa, ettei tyttö tehnyt tuhojaan tai telonut itseään; sisarusten välille kehittyi vankka side suuresta ikäerosta huolimatta, eikä Kyle tuntenut koskaan muuta kuin kiintymystä ja suojelunhalua pikkusiskoaan kohtaan. Joycen ja Markin välit puolestaan tulehtuivat tulehtumistaan, kunnes jokainen päivä tuntui pelkältä helvetiltä ja kun Mark vuoden 2005 kesällä paljasti kymmenien tuhansien puntien uhkapelivelkansa, oli ero vääjäämätön – eikä Kyle voinut olla tuntematta tyytyväisyyttä, olihan hän yrittänyt maanitella äitiään jättämään tyhjää toimittavan turhimuksen jo vuosia sitten.
Suhteen päättänyt ilmiriita ravisutti Joycen huonontunutta mielentilaa, eikä tilannetta auttanut se, miten Mark tuntui kykenemättömältä jättämään perhettä rauhaan vuoroin uutta tilaisuutta anellen, vuoroin yhteishuoltajuutta vaatien. Kerran mies onnistuikin yllättämään naisen heikkona hetkenä ja tämä olisi luultavasti myöntynyt palaamaan entiseen, ellei nyt jo 17-vuotiaaksi varttunut Kyle olisi puuttunut tilanteeseen – eikä poika itsekään tiennyt moiseen raivoon kykenevänsä ennen kuin jo paini Markin kanssa pitkin takapihaa saaden palkakseen mustan silmän ja haljenneen huulen sekä rintalastan alle tarpeeksi tulta ja tappuraa esittääkseen äidille uhkavaatimuksen: joko hän tai Mark. Valinta osui oikeaan ja hetkeksi mies jopa todella katosi kuin tuhkana tuuleen antaen savun hälvetä; Joyce ratkesi vanhoihin epävarmuuksiinsa, hukuttautui itsesääliin ja menetyksen uudelleen pintaan nostamaan ikävään lääkiten tuntojaan ainoalla tavalla, jonka enää osasi. Naisen hankkima työ keskustan meksikolaisen ravintolan tarjoilijana elätti perheen vain nipin napin ja pakotti aikanaan Kylen hankkimaan opintojen ohelle oman työn lähikaupan kassalla tuodakseen perheelle lisätienestejä pitäessään samalla sitkeästi kiinni unelmastaan opiskella itsensä arkkitehdiksi.
Täysi-ikäisyys tarkoitti monille ystäville vapautta, entistä villimpiä juhlia ja oman elämän alkua, mutta Kyle eli toisenlaisessa maailmassa: koulujen päättymisen jälkeen jatko-opintoihin ei yksinkertaisesti ollut mahdollisuutta rahahuolien pakkautuessa nuorukaisen harteille ja pakottaessa tämän viimein hautaamaan haaveensa. Vähäinenkin sosiaalinen elämä kuihtui hiljalleen ja aina kieltävästi vastaamaan joutuva uurtaja ansaitsi ystävä- ja tuttavapiireissä lempinimen Skipper, sillä silloin harvoin kun aikaa huvitteluun löytyi, ei tunnollinen sielu suosinut alkoholia tyytyessään vain hoivaamaan humaltuneita ystäviään kotiin ehjin nahoin. Muutama läheisempi ystävyyssuhde kituutti kaikesta huolimatta mukana ja toi lohtua hetkinä, joina Kyle olisi ehkä muutoin luovuttanut. Seurustelusuhteet jäivät vain yksinäisten iltojen ohikiitäviksi haaveiksi niiden tuntuessa tukahduttavilta ja aiheuttaessa miltei paniikinomaista ahdistusta, mikäli jo tarpeeksi hartioillaan kantava edes hetkeksi unohtui miettimään, että saattaisi olla vastuussa vielä kolmannesta elämästä äidin ja sisaren lisäksi, eikä kokemattomuuden aiheuttama paine päässyt koskaan liiaksi vaivaamaan hektisen elämän pitäessä nuorukaisen kiireisenä.
PERSOONA
In people's lives I wish to be that which does not hurt
Ihmiselämässään mihin tahansa miljööseen tahattomasti hukkuva nuorukainen veti puoleensa vilkaisevia katseita lähinnä pehmeinä ylemmäs kaartuvien suupielien ja jäänkirkkaiden silmien vuoksi, vaan ei kielellä ollut usein äänteitä sanoiksi saakka muotoutumassa rauhallisen pidättyväisyyden hiljennettyä suun. Olosuhteiden pakosta intuitiiviseksi ja empaattiseksi sieluksi varttuneelle Kylelle ympärillä olevien ymmärtäminen on aina ollut enemmän tahaton taakka kuin valinta, lohduttajan virka kun usein lankeaa huomaamatta niille, jotka kykenevät lukemaan huomaamattomia eleitä ja kehonkieltä ja paikantamaan vaivatta rivien väleihin tai sanojen taakse piilotetut merkitykset, näkemään iiristen takana piilottelevan kivun ja kaikki sen tuhannet syyt. Toisin kuin ehkä saattoi kuvitella, koki nuorukainen olonsa kotoisaksi kaaoksen ja sekasorron keskellä vietettyään suurimman osan eletystä elämästään huolehtijana, vastuullista aikuista näyttelevänä ja haasteiden ylitse väkisin kiipeävänä tasaisena tukipilarina, itsenäisenä ja vakaana; turvallinen varhaislapsuus antoi persoonalle varaa kehittyä tasapainoiseksi, mutta myöhemmin seuranneet takaiskut pakottivat luonteen myöntymään ja muovautumaan uuden muotin mukaiseksi. Taipumus tehdä muiden ongelmista omia oli keino keskittää huomio ulospäin sen sijaan, että olisi pysähtynyt tutkimaan omaa sisintään – ympärillä olevien mielentilat, niin surut kuin ilot, pujahtivat aivan liian helposti ihon alle sydämen samaistuttuessa poikkeuksetta voimakkaasti.
Järjestelmällisyydestä ja rationaalisuudesta muovautui vuosien mittaa opittuja käytöstapoja, jotka eivät välttämättä pitäneet täysin paikkaansa pakkauduttuaan luonteen säikeisiin olosuhteiden yllyttäminä: langat pysyivät hyppysissä lähinnä tahdonvoimalla ja pakottamalla, eihän kukaan muukaan pakkaa kasassa ollut pitämässä. Perheen kohtaamien vastoinkäymisten avittamana persoonasta kehittyi yksityiskohtiin huomiota kiinnittävä ennakoija, tiedostamaton jännittäjä, joka ei usein edes ymmärtänyt miksi kummallinen paine istui usein rintalastan alla kuin jotain pahaa olisi saattanut tapahtua hetkenä minä hyvänsä. Ja ehkäpä juuri se samainen tunne opetti sietämään painetta auttaen Kylea pysymään tyynenä voimakkaankin stressin alla ilman, että lamaannus jähmetti kehon – loppujen lopuksi haasteet olivatkin kai se, mikä sai sydämen todella sykkimään, eihän se muusta tiennytkään. Kiirettä hengittävänä hiljaisiin hetkiin ja tekemisen puutteeseen ajautuminen sen sijaan aiheutti epätoivottua levottomuutta ja rauhattomuutta, mikä ajoi nuorukaisen yleensä keksimään tekemistä väkipakolla pitääkseen herkästi karkuun lehahtavat ajatuksensa kasassa. Myös henkilökohtaisten päätösten tekeminen osoittautui monissa tilanteissa haasteeksi Kylen antauduttua aivan liian vaivatta virran vietäväksi ja sallittua muiden sanella säännöt, elämän suunnan ja tehdyt valinnat, eikä luonteelle ominainen uhrautuvaisuus ainakaan parantanut asiaa.
Ihmiselämän päättyminen ja puoliverisenä vampyyrina uuteen aamuun herääminen ei ehkä yhdessä silmänräpäyksessä muuttanut kaikkea, mutta tapahtumat saivat aikaan peruuttamattoman vyöryn riviin aseteltujen dominonappuloiden alkaessa kaatua yksi toisensa jälkeen. Pakotettu irrottautuminen miltei häkiksi muotoutuneen elämän kahleista ravisteli Kyleä tavalla, jota hän ei kai ollut edes kuvitellut mahdolliseksi – niin hyvässä kuin pahassa.
... to be continued, kun saan uusittua ...
Järjestelmällisyydestä ja rationaalisuudesta muovautui vuosien mittaa opittuja käytöstapoja, jotka eivät välttämättä pitäneet täysin paikkaansa pakkauduttuaan luonteen säikeisiin olosuhteiden yllyttäminä: langat pysyivät hyppysissä lähinnä tahdonvoimalla ja pakottamalla, eihän kukaan muukaan pakkaa kasassa ollut pitämässä. Perheen kohtaamien vastoinkäymisten avittamana persoonasta kehittyi yksityiskohtiin huomiota kiinnittävä ennakoija, tiedostamaton jännittäjä, joka ei usein edes ymmärtänyt miksi kummallinen paine istui usein rintalastan alla kuin jotain pahaa olisi saattanut tapahtua hetkenä minä hyvänsä. Ja ehkäpä juuri se samainen tunne opetti sietämään painetta auttaen Kylea pysymään tyynenä voimakkaankin stressin alla ilman, että lamaannus jähmetti kehon – loppujen lopuksi haasteet olivatkin kai se, mikä sai sydämen todella sykkimään, eihän se muusta tiennytkään. Kiirettä hengittävänä hiljaisiin hetkiin ja tekemisen puutteeseen ajautuminen sen sijaan aiheutti epätoivottua levottomuutta ja rauhattomuutta, mikä ajoi nuorukaisen yleensä keksimään tekemistä väkipakolla pitääkseen herkästi karkuun lehahtavat ajatuksensa kasassa. Myös henkilökohtaisten päätösten tekeminen osoittautui monissa tilanteissa haasteeksi Kylen antauduttua aivan liian vaivatta virran vietäväksi ja sallittua muiden sanella säännöt, elämän suunnan ja tehdyt valinnat, eikä luonteelle ominainen uhrautuvaisuus ainakaan parantanut asiaa.
Ihmiselämän päättyminen ja puoliverisenä vampyyrina uuteen aamuun herääminen ei ehkä yhdessä silmänräpäyksessä muuttanut kaikkea, mutta tapahtumat saivat aikaan peruuttamattoman vyöryn riviin aseteltujen dominonappuloiden alkaessa kaatua yksi toisensa jälkeen. Pakotettu irrottautuminen miltei häkiksi muotoutuneen elämän kahleista ravisteli Kyleä tavalla, jota hän ei kai ollut edes kuvitellut mahdolliseksi – niin hyvässä kuin pahassa.
... to be continued, kun saan uusittua ...
ULKONÄKÖ
You're sensitive and kind, Your laugh is infectious
Pituudeltaan noin 178 senttimetriin kohoava keho on aina ollut luontaisesti solakka, ehkä jopa laihanloinen, mutta aktiivinen elämä ja urheilullisuus ovat kasvattaneet ajan kanssa lihasmassaa ja tuoneet raameihin ryhdikkyyden lisäksi selvemmin erottuvia linjoja. Kylea kuvailisi silti herkemmin hontelon kaurismaiseksi ja poikamaisen jänteväksi kuin miehekkään lihaksikkaaksi – yhdistelmäksi luisevia kulmia, joista selvästi erottuvat solisluut, pitkät raajat, ranteiden luukohoumat ja kapeat sormet ovat helposti nimettäviä esimerkkejä. Italialaisista juurista kuiskuttelee ihon luonteva hehku ja aavistuksen perusenglantilaista tummempi pigmentti, jota varsinkin kesäiseen aikaan koristaa lukuisien luomien lisäksi runsas määrä pisamia. Rusketus tarttuu kiinni ihon pinnalle naurettavan helposti jo ensimmäisistä aurinkoisista päivistä lähtien ja luo syvempää kontrastia häkellyttävän kirkkaisiin vaaleansinisiin silmiin, joiden läpitunkeva katse anastaa helposti huomion itselleen. Miellyttävästi pehmeän ja karhean välimaastossa häilyvä ääni kohoaa harvoin korkeuksiin tai yltyy huudoksi ilman painavaa syytä, ja puheen nuottien rauhallisuutta korostaa entisestään kesästä muistuttava vaniljan, sitruksien ja appelsiinipuun kukkien tuore, aavistuksen mausteinen ominaistuoksu.
Sinertävää pilkettä reunustaa parvi pitkiä ohranvaaleita ripsiä ja ilmettä kehystävät aavistuksen tummemmat hyvin hoidetut ja huolitellut kulmat, eikä kulmikkaiden kasvojen miellyttävä sopusuhtaisuus koskaan katkea suoran ja pyöreäpäisen nenän, huomattavan täyteläisten huulien ja suloisesti ylemmäs taipuvien suupielten luodessa yleisilmeeseen luokseen kutsuvaa pehmeyttä. Tarpeeksi läheltä ihailemaan pääsevien on myös helppo huomata kaksi selvästi erottuvaa luomea; toinen lepää suoraan jyrkästi kaartuvan amorinkaaren alla punertavalla pinnalla ja toinen taas ylähuulen vasemmalla puolella. Kokonaisuuden kruunaavat vaaleanruskeat hiukset, joiden kultaan vivahtava sävy vaalenee herkästi auringossa ja imee itseensä valoa – itsepintaisesti kihartuvat suortuvat ovat koskettaessa pehmeät, mutta laadultaan silti tarpeeksi karheat, jotta niiden muotoileminen luonnistuu helposti ja kivuttomasti. Hiukset ovat pysyneet samassa mallissa luoja ties kuin pitkään Kylen suosiessa sivuilta ja takaa lyhyemmäksi leikattua, mutta päältä ja edestä aavistuksen pidempää tyyliä kiharoiden kurkotellessa hipomaan kulmia ja silmänurkkia.
Yksinkertainen on täydellinen sana kuvaamaan tapaa, jolla nuorukainen pukeutuu. Liian vaikeille kokonaisuuksille, leikkauksille ja yksityiskohdille ei hektisessä elämässä juuri ole tilaa ja siksi Kyle turvautuu tavanomaisuuksiin ja pomminvarmasti toimiviin yhdistelmiin, kuten tuiki tavallisiin farkkuihin ja siistiin t-paitaan, pitkähihaiseen tai huppariin. Sisäistä värisilmää ja yhdistelytaitoa löytyy sen verran, ettei ulkomuoto vaikuta aivan kummalliselta sävyjen sointuessa sentään yhteen; vaatekaapin sisältö koostuu pitkälti maanläheisistä väreistä, kylmistä vaaleista sävyistä, mustasta ja valkoisesta, eikä Kyle ole erityisen räväkkä tai koe tarvetta ilmaista sisäistä idealistiaan hätkähdyttävin kääntein tai erikoisuuksin. Raha – tai oikeastaan sen puute – näyttelee myös vahvaa roolia pukeutumiseen ja estetiikkaan liittyvissä valinnoissa, minkä vuoksi vaatteilla on yleensä pitkä käyttöikä ja rispaantuneet paidanhelmat ja sukat ommellaan näppärästi ehjiksi yölampun valossa. Kylmemmillä säillä hartioilla lepää usein bomber-takki tai isän vanha nahkatakki, joka on Kylen silmäterä sen päästessä muiden ihailtavaksi vain erityisissä tilanteissa.
Asusteet pysyvät nekin minimissä muutamaa alati päällä pysyvää yksityiskohtaa lukuun ottamatta: vasemmassa ranteessa keinuu päivästä välittämättä pikkusiskon sinisistä ja valkoisista langoista punoma rannekoru, jossa roikkuu pieni kultainen tähden muotoinen riipus, ja kaulassa puolestaan koreilee isältä peritty kultainen kapea ja pelkistetty ketju. Tatuointeja tai lävistyksiä kehosta ei löydy, mutta Kyle on pitkään pohtinut kummankin yksityiskohdan muuttamista – tatuointia varten on jopa olemassa jo suunnitelma luonnoksineen ja lävistykset ilmestyisivät luonnollisesti korvanlehtiin, mieluusti myös rustoon. Tähän saakka kumpikin haave on kuitenkin tuntunut aivan liian pinnalliselta ja turhalta, eivätkä ne siksi ole koskaan toteutuneet.
Sinertävää pilkettä reunustaa parvi pitkiä ohranvaaleita ripsiä ja ilmettä kehystävät aavistuksen tummemmat hyvin hoidetut ja huolitellut kulmat, eikä kulmikkaiden kasvojen miellyttävä sopusuhtaisuus koskaan katkea suoran ja pyöreäpäisen nenän, huomattavan täyteläisten huulien ja suloisesti ylemmäs taipuvien suupielten luodessa yleisilmeeseen luokseen kutsuvaa pehmeyttä. Tarpeeksi läheltä ihailemaan pääsevien on myös helppo huomata kaksi selvästi erottuvaa luomea; toinen lepää suoraan jyrkästi kaartuvan amorinkaaren alla punertavalla pinnalla ja toinen taas ylähuulen vasemmalla puolella. Kokonaisuuden kruunaavat vaaleanruskeat hiukset, joiden kultaan vivahtava sävy vaalenee herkästi auringossa ja imee itseensä valoa – itsepintaisesti kihartuvat suortuvat ovat koskettaessa pehmeät, mutta laadultaan silti tarpeeksi karheat, jotta niiden muotoileminen luonnistuu helposti ja kivuttomasti. Hiukset ovat pysyneet samassa mallissa luoja ties kuin pitkään Kylen suosiessa sivuilta ja takaa lyhyemmäksi leikattua, mutta päältä ja edestä aavistuksen pidempää tyyliä kiharoiden kurkotellessa hipomaan kulmia ja silmänurkkia.
Yksinkertainen on täydellinen sana kuvaamaan tapaa, jolla nuorukainen pukeutuu. Liian vaikeille kokonaisuuksille, leikkauksille ja yksityiskohdille ei hektisessä elämässä juuri ole tilaa ja siksi Kyle turvautuu tavanomaisuuksiin ja pomminvarmasti toimiviin yhdistelmiin, kuten tuiki tavallisiin farkkuihin ja siistiin t-paitaan, pitkähihaiseen tai huppariin. Sisäistä värisilmää ja yhdistelytaitoa löytyy sen verran, ettei ulkomuoto vaikuta aivan kummalliselta sävyjen sointuessa sentään yhteen; vaatekaapin sisältö koostuu pitkälti maanläheisistä väreistä, kylmistä vaaleista sävyistä, mustasta ja valkoisesta, eikä Kyle ole erityisen räväkkä tai koe tarvetta ilmaista sisäistä idealistiaan hätkähdyttävin kääntein tai erikoisuuksin. Raha – tai oikeastaan sen puute – näyttelee myös vahvaa roolia pukeutumiseen ja estetiikkaan liittyvissä valinnoissa, minkä vuoksi vaatteilla on yleensä pitkä käyttöikä ja rispaantuneet paidanhelmat ja sukat ommellaan näppärästi ehjiksi yölampun valossa. Kylmemmillä säillä hartioilla lepää usein bomber-takki tai isän vanha nahkatakki, joka on Kylen silmäterä sen päästessä muiden ihailtavaksi vain erityisissä tilanteissa.
Asusteet pysyvät nekin minimissä muutamaa alati päällä pysyvää yksityiskohtaa lukuun ottamatta: vasemmassa ranteessa keinuu päivästä välittämättä pikkusiskon sinisistä ja valkoisista langoista punoma rannekoru, jossa roikkuu pieni kultainen tähden muotoinen riipus, ja kaulassa puolestaan koreilee isältä peritty kultainen kapea ja pelkistetty ketju. Tatuointeja tai lävistyksiä kehosta ei löydy, mutta Kyle on pitkään pohtinut kummankin yksityiskohdan muuttamista – tatuointia varten on jopa olemassa jo suunnitelma luonnoksineen ja lävistykset ilmestyisivät luonnollisesti korvanlehtiin, mieluusti myös rustoon. Tähän saakka kumpikin haave on kuitenkin tuntunut aivan liian pinnalliselta ja turhalta, eivätkä ne siksi ole koskaan toteutuneet.
NIPPELITIEDOT
— Kyle kasvoi lapsuutensa kaksikielisessä ympäristössä, jossa isä puhui pienelle pojalle italiaa ja äiti englantia, ja vaikka englanti on virallisesti nuorukaisen äidinkieli, ehti hän oppia italian verbaalisesti miltei natiivin elkein. Isän kuoleman jälkeen kielitaito ruostui hiljalleen, mutta kuihtuneesta sanavarastosta huolimatta Kyle ymmärtää italiaa ongelmitta ja kykenee luontevaan keskusteluun, jonka keskelle saattaa silloin tällöin tipahdella englanninkielisiä ilmaisuja ja selityksiä. Muuta kielitaitoa nuorukaisella ei ole.
— Elää hyvin pitkälti kuin absolutisti, mutta ei kuitenkaan kieltäydy täysin alkoholista – usein juominen vain on epäkäytännöllistä ja mahdotonta, kun seuraavana aamuna tulisi herätä ennen auringonnousua. Ei myöskään erityisesti nauti humalan tunteesta; Kyle on juuri se henkilö, joka toteaa juhlimisen olevan mahdollista ilman alkoholiakin tarjouduttuaan kuskiksi juopuneille ystävilleen. Mikäli nuorukaisen joskus sattuu näkemään juomalasi kädessä, on valinta usein osunut drinkkiin tai cocktailiin viinin tai oluen sijaan. Kyle on myös pysynyt kaukana muista päihteistä ja huumeista, eikä ole koskaan edes polttanut tupakkaa.
— Lapsuudessa harrastuksiin lukeutui kaikkea jalkapallosta uintiin, mutta nykyään ainoana urheilullisena henkireikänä toimii juokseminen: lenkille lähtö tapahtuu joko aamuisin ennen kukonlaulua, tai myöhään illalla tai yön pikkutunteina, kun kiireisenä pidetty mieli kaipaa tuulettumista. Lisäksi nuorukainen on aina ollut hyvä piirtämään sekä kiinnostunut erityisesti rakennuksista ja perspektiiveistä haaveiltuaan koko nuoruutensa arkkitehdin urasta – välineenä nopeisiin suttuihin ja yksityiskohtaisempiin luonnoksiin toimii yleensä tavallinen lyijykynä.
— Suhtautuu intohimoisesti ruokaan ja rakastaa kokkaamista. Kyle on nuoresta pitäen tottunut pyörimään keittiössä ja vastaamaan ruuanlaitosta, mutta kiinnostus ruokaan syttyi aikanaan jo isän avittamana Damianon loihdittua mitä maukkaimpia aterioita vuosikausien kokkikokemuksella. Yhä nykyäänkin nuorukainen valitsee aina mieluummin kotiruuan ja itse tehdyn aterian kuin valmiin ja nopean vaihtoehdon, tuleehan se lopulta myös halvemmaksi. Keittiössä viihtyvänä Kyle usein hymisee, hyräilee tai laulaa, sekä selostaa tapahtumien kulkua ääneen kuin esiintyisi yleisön edessä.
— Tekee kolmea eri työtä elättääkseen työkyvyttömän äitinsä ja nuoremman sisarensa. Aamunsa Kyle kuluttaa keskustan keskisuuren ruokakaupan kassalla tai hyllyjen välissä ja iltaisin nuorukaisen voi bongata The Grand York -hotellin aulabaarin tiskin takaa valkeassa paidassa ja solmio kaulassa. Kahden pääasiallisen työn lisäksi tekee myös ylimääräisiä ja lyhyitä kiireapuvuoroja Las Iguanas nimisessä ravintolassa tiskijukkana.
— Elää hyvin pitkälti kuin absolutisti, mutta ei kuitenkaan kieltäydy täysin alkoholista – usein juominen vain on epäkäytännöllistä ja mahdotonta, kun seuraavana aamuna tulisi herätä ennen auringonnousua. Ei myöskään erityisesti nauti humalan tunteesta; Kyle on juuri se henkilö, joka toteaa juhlimisen olevan mahdollista ilman alkoholiakin tarjouduttuaan kuskiksi juopuneille ystävilleen. Mikäli nuorukaisen joskus sattuu näkemään juomalasi kädessä, on valinta usein osunut drinkkiin tai cocktailiin viinin tai oluen sijaan. Kyle on myös pysynyt kaukana muista päihteistä ja huumeista, eikä ole koskaan edes polttanut tupakkaa.
— Lapsuudessa harrastuksiin lukeutui kaikkea jalkapallosta uintiin, mutta nykyään ainoana urheilullisena henkireikänä toimii juokseminen: lenkille lähtö tapahtuu joko aamuisin ennen kukonlaulua, tai myöhään illalla tai yön pikkutunteina, kun kiireisenä pidetty mieli kaipaa tuulettumista. Lisäksi nuorukainen on aina ollut hyvä piirtämään sekä kiinnostunut erityisesti rakennuksista ja perspektiiveistä haaveiltuaan koko nuoruutensa arkkitehdin urasta – välineenä nopeisiin suttuihin ja yksityiskohtaisempiin luonnoksiin toimii yleensä tavallinen lyijykynä.
— Suhtautuu intohimoisesti ruokaan ja rakastaa kokkaamista. Kyle on nuoresta pitäen tottunut pyörimään keittiössä ja vastaamaan ruuanlaitosta, mutta kiinnostus ruokaan syttyi aikanaan jo isän avittamana Damianon loihdittua mitä maukkaimpia aterioita vuosikausien kokkikokemuksella. Yhä nykyäänkin nuorukainen valitsee aina mieluummin kotiruuan ja itse tehdyn aterian kuin valmiin ja nopean vaihtoehdon, tuleehan se lopulta myös halvemmaksi. Keittiössä viihtyvänä Kyle usein hymisee, hyräilee tai laulaa, sekä selostaa tapahtumien kulkua ääneen kuin esiintyisi yleisön edessä.
— Tekee kolmea eri työtä elättääkseen työkyvyttömän äitinsä ja nuoremman sisarensa. Aamunsa Kyle kuluttaa keskustan keskisuuren ruokakaupan kassalla tai hyllyjen välissä ja iltaisin nuorukaisen voi bongata The Grand York -hotellin aulabaarin tiskin takaa valkeassa paidassa ja solmio kaulassa. Kahden pääasiallisen työn lisäksi tekee myös ylimääräisiä ja lyhyitä kiireapuvuoroja Las Iguanas nimisessä ravintolassa tiskijukkana.
Hahmo luotu 10/2022 / Kasvojaan lainaa Gavin Casalegno / tekstit Maerin käsialaa
