Kevään lapsonen, ja Selleyn noitasuvun viimeisin jälkeläinen. Pieni, vihreäsilmäinen ja ruskeatukkainen tyttö jäi tietoisesti vanhempiensa ainoaksi lapseksi, vaikkakin vanhemmilla oli erinäiset syyt kolmihenkiseen perheeseen. Willan isä ei uskonut pystyvänsä taloudellisesti huolehtimaan suuremmasta perheestä, ja Willan äiti puolestaan ei halunnut antaa suvullensa lisää mahdollisuuksia jatkaa noituuden parissa. Siinä missä Selleyn suvun naiset olivat ylpeydellä kantaneet noituutta viimeiset pari vuosisataa, Willan äiti Francesca oli sukunsa ensimmäinen, joka oli ollut jo lapsena omaa magiaansa vastaan, mikä oli erottanut nuoren tytön muista ikätovereistaan ei-toivotulla tavalla. Ilman äitinsä Agatha Selleyn jatkuvaa ja vaativaa painostusta, Francesca ei olisi todennäköisesti koskaan harjoittanut magiaansa. Selleyn suku menetti lopullisesti toivonsa Francescaan suhteen tämän naitua tarkoituksellisesti suvun pitkien perinteiden vastaisesti tuiki tavallisen miehen, jonka suvussa ei ollut minkäänlaisia kytköksiä noituuteen. Francesca oli myös rikkonut vanhoja perinteitä ottamalla aviopuolisonsa sukunimen; Selleyjen naiset olivat aina pitäneet tyttönimensä avioliitosta huolimatta näyttääkseen muille piilosilla olleille magiasuvuille, kuinka karmeista vainoista huolimatta Selleyt seisoivat yhä ylpeinä pystyssä.

Selleyjen ensimmäiset, 1800-luvun alkupuolella solmitut avioliitot olivat herättäneet suvun keskuudessa uskomusta siitä, kuinka magiasukujen miehet – jotka eivät itse omanneet maagisia kykyjä, kantoivat kuitenkin veressään magiaa, mikä tekisi tulevista jälkeläisistä entistä voimakkaampia noitia. Kaikkien pettymykseksi 1800-luvun loppupuolella oltiin kuitenkin jo ennätetty huomata, ettei miesten veri kuljettanut mukanaan pisaraakaan magiaa jälkeläisilleen. Sen sijaan noitasukujen väliset avioliitot mahdollistivat jälkeläisille laajempaa tietoa niin noitien historiasta ja kyvyistä kuin uusista ja tuntemattomista loitsuista. Samaisen vuosisadan alkupuolella Selleyt olivat aloittaneet loitsukirjan kokoamisen, johon tehtiin aina tarvittaessa täydennystä ja uuden avioliiton myötä kirja siirtyi seuraavalle noidalle. Täydennykset saattoivat olla uusia loitsuja tai parannusehdotuksia kirjassa jo oleville loitsuille. Loitsukirja on kulkenut viimeiset kaksisataa vuotta Selleyjen naisilla, ja tällä hetkellä kirja on Willan äidin hallussa, joka ei halua missään nimessä luovuttaa sitä Piirissä työskentelevälle äidilleen, eikä Francescan mielestä Willa ole vielä valmis ottamaan kirjaa suojelukseensa.

Francesca luopui magiansa käytöstä Willan syntymän myötä. Hän oli siihen asti pitänyt taikuuttaan minimaalisesti yllä äitinsä painostuksesta. Toisin kuin äitinsä, Francesca ei ollut koskaan yhtä taikauskoinen saatikka uskonut niin vahvasti suvun historiaan ja sen perinteisiin, joiden mukaan syntymättömän lapsen taikuutta vahvisti entisestään se, jos äiti käytti raskauden aikana runsaasti magiaa. Eikä Willan isä ollut puolestaan missään määrin tietoinen vaimonsa kyvyistä ja sukuhistoriasta, ja Francesca halusi pitää siitä kaksin käsin kiinni. Hän olisi halunnut pitää myös tyttärensä ulkona yliluonnollisesta maailmasta, mutta korppikotkan tavoin Agatha Selley iski kyntensä Willaan heti syntymän jälkeen. Francescalle ei jäänyt epäselväksi, kuinka hänen tuotettua pettymyksen koko suvullensa ja kuolleille esi-isillensä, Agatha keskittyisi hänen tyttäreensä ja olisi vähät välittämättä hänen toiveista kasvattaa Willa ilman jokapäiväistä magiaa, joka pyörisi tauotta viattoman tytön ympärillä, jonka kohtalo yliluonnollisuuden parissa oli jo päätetty isoäidintoimesta.

Willa vietti lapsuutensa Chichesterin pikkukaupungissa, jossa hän sai äitinsä odotusten vastaisesti elää melko normaalia lapsen elämää vailla jatkuvasti harteilla painavaa magiaa. Tietysti isoäiti oli kulkenut tiiviisti Willan elämässä mukana opettaen ja ohjeistaen, mutta Willa oli saanut myös leikkiä naapurilasten kanssa ja käydä koulua siinä missä muutkin erilaisia harrastuksia unohtamatta. Agatha oli erittäin tyytyväinen siihen, kuinka utelias ja tiedonhaluinen tyttärentyttärensä oli magiaan liittyvissä asioissa. Toisin kuin äitiään, Willaa kiinnosti loitsut ja mitä niillä saattoi saada aikaiseksi, joita ei tavallinen ihminen ei pystynyt tekemään. Jo nuorena Willa antoi viattomana ja mistään mitään tietämättömänä lapsena lupauksen isoäidilleen, kuinka hänestä tulisi aikanaan voimakas noita, joka pystyisi tekemään yhtä hienoja asioita kuin mitä Agatha pystyi tekemään. Piirin ytimessä, johtajien rinnalla alkumetreistä asti kulkenut ja täydellisen tukensa antanut Agatha Selley oli enemmän kuin mielessään lapsenlapsensa lupauksesta, jonka Agatha aikoi ennemmin tai myöhemmin lunastaa.


Vuonna 2001 Willan magia alkoi heräillä holtittomasti tytön täytettyä 12 vuotta. Luonnollisesti hän ei kyennyt hallitsemaan heräileviä voimiaan, jotka olivat erittäin tunnesidonnaisia. Kuten suuttuessaan, Willan lähellä olevat valot alkoivat räpsiä kuin kauhuelokuvissa – jonka Willan isä luuli johtuvan eräpäivää lähestyvien sähkölaskujen takia. Se, mikä kuitenkin herätti isoäidin kiinnostuksen, oli kerta, jolloin Willa suri ensimmäisen oman, itseostamansa kasvin kuihtumista, ja epämääräisesti latinankielisiä sanoja mielessään toistaen, Willa sai kasvin virkoamaan täysiin voimiinsa. Agatha oli tapahtuneesta riemuissaan, Francesca kauhuissaan ja Willa puolestaan hämmentynyt. Toista kertaa Willa ei kuitenkaan ollut kyennyt herättämään mitään eloon, ei edes isoäidin jatkuvalla opinahjolla.

Teini-iän mukana kulkevat voimakkaat tunnereaktiot eivät helpottaneet Willaa kätkemään voimistuvaa magiaansa, mutta kuin ihmeen kaupalla tummahiuksinen neito selviytyi kunnialla lukion kursseista ja muutamista lyhytkestoisista romansseista. Lukiosta valmistuminen kuitenkin viivästyi vuodella, kun täytetyttään 18 vuotta, Willan magia tuntui suorastaan räjähtävän uusiin fääreihin, minkä vuoksi Willa valmistui kotikaupunkinsa lukiosta ikätovereitaan myöhemmin vuonna 2008. Agatha riemuitsi salaa nähdessään, kuinka voimakas noita hänen lapsenlapsesta olikaan tulossa. Willan energia tuntui suorastaan säteilevän vanhemman Selleyn silmissä ja silloin Agatha teki päätöksen, kuinka hän toisi Piirille ilmi tyttärentyttärensä ja tämän piilevät kyvyt, joista Piiri tulisi varmasti aikoinaan vielä hyötymään.

Toisin kuin äitinsä, Francesca huolestui Willan magiasta, jonka hillitsemiseen nuori neito joutui näkemään suunnattoman paljon vaivaa. Haluten auttaa lastaan, Francesca astui magian pariin sen verran, että pystyi auttamaan tytärtään valjastamaan pienen osan voimistaan kultaisen kaulaketjun S-kirjaimen malliseen riipukseen, joka oli suora perintökalleus Selleyn suvusta. Francesca ei kuitenkaan halunnut suorittaa loitsua kotona, jonka ovista Willan isä olisi saattanut astua kesken kaiken, päätti Francesca sen vuoksi viedä tyttärensä Komiteaan, jossa he saivat suorittaa rituaalin valvovien silmien alla vuoden 2009 aikana. Agatha ei ollut mielissään tyttärensä toimista, mutta tehtyä ei saanut tekemättömäksi mikäli Willakin olisi niin halunnut tapahtuvan. Kaulassa siitä asti levänneessä riipuksessa lepäävä magia on valmistumisestaan saakka auttanut Willaa tunnistamaan ympärillään liikkuvat yliluonnolliset olennot. Komiteasta jäi Willalle käteen myös elämää suuremmalta tuntunut romanssi metsästäjän kanssa, joka osaltansa myös auttoi nuorta naista hillitsemään voimakasta magiaansa.


Lukion aikainen tuskastelu voimien hallitsemisen parissa sai Willan päätymään muutaman välivuoden pitämiseen ennen mahdollisten opintojen aloittamista yliopistossa. Ruusuisen kuplansa rinnalla Willa aloitti nopeatempoisen loitsujen opiskelun isoäitinsä rinnalla. Onnistuttuaan vuosia sitten herättämään kasvin takaisin eloon, tietämättä miten oli siinä onnistunut, Willa keskittyi kyseisen taidon opettelemiseen, jonka oppiminen vaati kuitenkin odotettua enemmän aikaa ja runsaasti voimia. Hän halusi kuumeisesti oppia käyttämään syntymässään saamaansa lahjaa, jolla hän tulisi isoäitinsä mukaan parantamaan maailmaa ja tekemään ihmeitä, joiden avulla he voisivat tehdä maailmasta astetta kauniimman paikan ja noitien historiasta hivenen merkityksellisemmän. Kasvien alettua heräillä kerta toisensa jälkeen takaisin elävienkirjoihin, Willa siirtyi Agathan opastuksella eläimiin. Kuinka ihanaa olikaan saada todistaa, miten eloton eläin virkosi ikiunesta ja juoksi hänen luotaan täysissä voimissaan. Siinä missä Willa oli haltioissaan hiljalleen oppimasta kyvystään, Agatha mainosti kaikessa hiljaisuudessa Willaa Piirille.

Willa oli tietoinen isoäitinsä ansiosta tietoinen Piiristä ja tummaveriköllä oli hatarat käsitykset sen toiminnasta, jotka eivät juurikaan innostaneet nuorta naista. Hänellä ei ollut verisestä historiasta huolimatta kaunoja metsästäjiä tai vampyyreja kohtaan. Ollessaan 22-vuotias, Willa kohtasi ensimmäisen – tosin elottoman, vampyyrin, jonka luokse Agatha oli hänet johdattanut. Sitä mitä Willa ei tiennyt, oli se, kuinka kaikki se oli järjestetty häntä varten, jotta Piirin jäsenet voisivat omin silmin todistaa, kuinka ihmeellinen Agatha Selleyn lapsenlapsi tosiaan olisi. Agatha vuodatti surullisen tarinan vampyyrista ja kuinka tämä ei ollut ikuisuudestaan huolimatta ansainnut vielä kuolla, ja isoäitinsä rohkaisuista, Willa päätti yrittää viedä kykynsä äärimmäisyyteen ja herättää kuolleeksi julistettu vampyyri takaisin henkiin. Hän ei ollut sitä ennen herättänyt metsäneläimiä suurempia elollisia olentoja, joten vaadittiin useampi tunti ja runsaasti voimia, jotta Willa sai yliluonnollisen olennon virkoamaan. Riemu oli suunnaton ja Willa ennätti tuntea olonsa hetkellisesti voittamattomaksi, kunnes hän näki vähän matkan päässä kulkevan ihmisen lyyhistyvän maahan käsi sydämensä päällä. Yhtälö oli helppo ratkaista, ja Willa tunsi ensimmäistä kertaa suunnatonta inhoa toimiaan ja kykyään kohtaan. Agatha yritti keventää lapsenlapsensa mielialaa kertomalla, kuinka sivullinen uhri ei merkitsisi mitään, jos Willa pystyisi herättämään henkiin merkittäviä ja tärkeitä henkilöitä. Samaan hyömyyn Agatha kertoi lapsenlapselleen, kuinka tämä haluaisi Willan astuvan muutaman vuoden sisällä tilalleen Piiriin, joka ottaisi mielellään joukkoihinsa noidan, joka tulisi vuosien harjoituksien myötä herättämään henkiin monta edesmennyttä noitaa tai muita merkittäviä olentoja. Willa esitti kaikille vastaukseksi jyrkän ei, mikä ei miellyttänyt laisinkaan lapsenlapseensa vuosia panostanutta isoäitiä. Willan päätökseen pettynyt Agatha päätti kostaa tummaverikölle kertomalla, kuinka tämän maailman mullistanut metsästäjä oli tietoinen tummaverikön kyvyn varjopuolista eikä ollut siitä huolimatta paljastanut mitään. Luottamus särkyneenä Willa kohtasi metsästäjänsä, joka käänsi haavaa suuremmaksi kosinnalla, johon Willa ei voinut vastata muuta kuin kieltävästi. Vaihtuvan vuoden kruunasi Lontoon yliopistosta tullut kirje, joka ilmoitti Willan pääsystä opiskelemaan kirjallisuutta, mikä viimeisteli naisen suunnitelmat pakata tavaransa ja muuttaa yksinään asumaan keskelle suurkaupunkia, jonka ytimessä Willa pyrki käyttämään mahdollisimman vähän magiaansa, jottei hän herättäisi niin isoäitinsä, Piirin tai Komitean alaisena työskentelevän metsästäjän huomiota vuoden 2012 alussa.

Toista vuotta yliopistossa opiskelevan Willan keskittymistä opintoihin helpotti huomattavasti magian vähäinen ylläpito, jonka avulla hän sai pidettyä voimansa aisoissa. Opintojensa ohella Willa huomasi kuinka hänen mielenkiintonsa kohdistui englannin kielen historian kautta kotimaansa historiaan ja siitä oman lajinsa historiaan – minkälaista tietoa noidista saatettiin jakaa ihmisille. Kurssi toisensa jälkeen Willa eksyi entistä enemmän mytologian pariin.



Niin kuin kaikilla Selleyn naisilla, myös Willa omaa oliivinvihreät, mantelinmuotoiset silmät, joita korostavat niin pitkät ripset kuin huolitellut kulmat. Willan täyteläiset huulet luovat yhdessä lempeän katseen omaavien silmien kanssa pehmeyttä tummaverikön muuten teräväpiirteisiin ja kapeisiin kasvoihin. Korkeat poskipäät yhdistettynä hurmaavaan hymyyn saattavat antaa vastaantulijalle Willasta suloisen ja jopa viattoman ensivaikutelman. Hentoista ensivaikutelmaa saattaa kuitenkin säröttää tummasävytteinen silmämeikki, jonka avulla Willa on oppinut korostamaan paremmin vihreitä silmiään. Lukuisten meikkitrendikokeilujen jälkeen Willa löysi oman tyylinsä, joka suosii beigen ja ruskean eri sävyjä. Liian tummia sävyjä Willa yrittää kuitenkin vältellä haluamatta antaa itsestään dramaattista vaikutelmaa. Kirkkaat tai näyttävät värit eivät ole missään vaiheessa löytäneet tietänsä Willan kasvoille.

Willan kasvonpiirteitä korostaa myös tummat luonnonkiharat hiukset, jotka ovat naisen ehdoton ylpeydenaihe ulkonäössään. Vähintään aina laineille kaartuvat kutrit ylettyvät selän puoleen väliin asti, eikä Willa ole koskaan antanut leikata hiuksiaan lapaluita ylempää. Muuten kampaajalla käydessään Willa on kokeillut ruskean eri sävyjä lähinnä raitojen merkeissä, mutta muutoin hän ei ole värjäyttänyt hiuksiaan muun värisiksi. Lähes aina naisen luonnonkiharat saavat hulmuta vapaina; ainoastaan juhlatilaisuuksia ja hikitreeniä varten Willa laittaa hiuksensa kiinni.

Sirorakenteinen Willa on 171 cm pituuden saavuttanut nainen, joka pitää vartalostaan hyvää huolta säännöllisellä ja monipuolisella liikunnalla, terveellistä ruokavaliota unohtamatta. Willa ei ole koskaan ollut erityisen mieltynyt herkkuihin, sillä hän on aina uskonut vakaasti siihen kuinka herkkujen tuoma nautinto oli hetki huulilla, ikuisuus lanteilla. Voikin sanoa Willan olevan erityisen tarkka ulkonäöstään; ne kerrat ovat erittäin harvassa, jolloin Willa ei panostaisi ulkonäköönsä poistuessaan kaksionsa ulko-ovesta ulos. Vähintään hiusten ja meikin tuli olla kunnossa Willan astuessa ulos ihmisten ilmoille. Vaatetukseensa Willa suhtautuu huomattavasti rennommin, vaikkakin nainen pukeutuu lähes orjallisesti ajankohtaisen muodin mukaisesti omalla pienellä twistillään. Meikin puhutellessa ruskean eri sävyjä, vaatteiden värikirjo on huomattavasti laajempi. Willa on lapsesta asti rakastanut korvakoruja ja onkin erittäin harvinaislaatuinen hetki, jos sattuu näkemään naisen pitävän samoja korvakoruja useampaan otteeseen.



Ystävistään ja läheisistään välittävä, rennonpuoleinen, ja ystäviensä keskuudessa sosiaaliseksi perhoseksi ristitty Willa on aina rakastanut eläimiä ja valokuvaamista. Onkin ollut lähellä, etteikö Willa olisi muuttanut opintojaan ja keskittynyt jompaankumpaan harrastukseensa täysillä tehden siitä itsellensä ammatin. Vielä toistaiseksi Willa on kuitenkin pidättäytynyt nykyisissä opinnoissaan ja pitänyt harrastuksensa puhtaasti harrastuksina. Kuinka ihanaa olikaan saada vangita luonnon tarjoama ohikiitävä ilmiö kuvaan, jota saattoi ihastella vielä vuosienkin päästä. Eläimet puolestaan olivat aina tarjonneet tummaverikölle estotonta ja aitoa lohtua vaikeiden asioiden äärellä, johon ihmiset eivät useinkaan kykene. Joskus sanaton ymmärrys tuntui paremmalta kuin turhanpäiväiset jaarittelut siitä, miten kaikki tulisi vielä kääntymään parempaan suuntaan. Willa pitää spontaanisesta elämästä, vailla ennakkoon suunniteltuja menoja tai aikomuksia. Ne kerrat ovatkin harvassa, jolloin Willa olisi suunnitellut elämäänsä paria päivää pidemmälle. Ainoastaan pitkälle tulevaisuuteen vaikuttavia päätöksiä, kuten opiskelu, Willa on pohtinut ja vertaillut hyötyä ja haittoja; kumpia tulee enemmän. Päättömäksi Willan touhu ei kuitenkaan ole koskaan mennyt eikä tummaverikön käytöksestä ole koskaan tarvinnut olla huolissaan. Spontaaniuden rinnalla Willa on koko ikänsä yrittänyt nähdä kaikessa ja kaikissa jotain hyvää. Mielellään Willa ei ajaudu ikäviin ajatuksiin toisista, mutta sellaisiin päädyttyään, niistä voi olla tilanteesta riippuen olla melko vaikeaa päästä eroon.

Tiuhan opiskelutahdin vastapainoksi Willa on opiskeluvuosinaan viettänyt paljon aikaansa ystäviensä kanssa, oli kyse sitten opiskelijabileistä, rauhallisesta joogasta, treeneistä kuntosalilla taikka viimeisimpien juorujen vaihtamisesta viinilasillisen äärellä. Sen sijaan, että Willan olisi joka viikonloppu löytänyt bileiden keskeltä, saattoi naisen todennäköisemmin löytää kirjojen ääreltä pienestä kaksiostaan Lontoon laitaseudulta. Vaikka Willa rakasti ystäviään, rakasti hän myös omaa aikaa ja sen suomaa rauhaa ja hiljaisuutta, joiden avulla Willa kykeni aika ajoin paremmin hillitsemään sisällään vellovaa magiaa, joka pyrki aina silloin tällöin päästä esiin luomalla tummaverikölle pakottavan tarpeen käyttää magiaansa. Helpottaakseen omaa niin fyysistä kuin psyykkistä oloaan, Willa saattoi loitsia pieniä loitsuja tai kirjata ylös unissaan näkemiä riimuja. Haluamatta kuitenkaan antaa Piirille tai isoäidilleen tietoja sijainnistaan, Willa yritti pitää loitsunsa mahdollisimman huomamaattomina. Willa myös tiesi, että jonakin päivänä hänet löydettäisiin piiloutumisesta huolimatta, mutta ainahan sitä saattoi toivoa, kuinka kyseisen päivän koittamisessa kestäisi vielä tovin. Kenties häntä ei olisi häirinnyt Piirille työskentely, mutta se, että hänen mahdollisesti pitäisi käyttää kykyään, jonka avulla toinen saisi henkensä takaisin ja joku toinen puolestaan menettäisi omansa, sai Willan kerta toisensa jälkeen työntämään ajatukset Piirille työskentelemisestä pois mielestään ja pitämään etäisyyttä Piiriin ja sen parissa hääräävään isoäitiinsä. Hän ei halunnut riistää keneltäkään henkeä, jotta joku muu voisi saada omansa takaisin toisten itsekkäiden tarkoitusperien takia.

Vaikeiden asioiden käsittelyssä on auttanut myös tummaverikön räiskyvä huumori, josta Willan isän on ottanut itselleen täyden kunnian. Willa oli poikkeus Selleyn naisten keskuudessa, jotka ovat lähes poikkeuksetta olleet rauhallisia ja tyyniä, eivätkä he tuoneet tunteitaan liian värikkäästi julki toisin kuin sukuhaaransa viimeisin jälkeläinen. Agatha onkin vuosien ajan yrittänyt saada lapsenlastaan hillitsemään tunnepitoisia reaktioitaan, kuitenkaan siinä onnistumatta. Sen sijaan Agatha on onnistunut opettamaan Willalle kärsivällisyyttä vaatineiden oppituntien myötä pitkäjänteisyyttä ja erittäin hyvät ja pitkäkestoiset hermot, jotka tulee saada kunnolla horjumaan, mikäli haluaa saada tummaverikön suuttumaan. Vaaditaan runsaasti henkilökohtaisuuksiin menemistä, läheisten loukkaamista, jatkuvaa arvostelua ja Willan silmien edessä tapahtuvan kamaluuksia, jotta naisen saa suuttumaan ja menettämään hyvän itsehillinnän. Willa on useimmiten kuitenkin riitatilanteessa se osapuoli, joka kääntää selkänsä ja aloittaa mököttämisen. Erittäin harvassa ovat olleet ne kerrat, jolloin Willa tuo välittömästi suuttumuksensa julki. Sellaisissa tilanteissa Willa saattaa sanoa asioita, joita ei todellisuudessa tarkoita, mitä nainen katuukin jälkikäteen. Fyysisiin keinoihin Willa ei ole koskaan ajautunut riitatilanteissa. Willan lepyttelymahdollisuudet ovat puolestaan vaihdelleet laidasta laitaan; milloin riittää pelkkä hymy heti riidan jälkeen, ja milloin pitää odottaa useampi viikko, että tummaverikkö edes suo katseensa vastakkaiseen osapuoleen.


Willa ei ole koskaan ollut katkera tai vihamielinen äitinsä päätöksistä naida tuiki tavallinen mies ja luopua magiasta. Hän on saanut todistaa vanhempiensa olevan onnellisia ja toisiinsa rakastuneita, mikä on saanut tummaverikön asettamaan riman korkealle – kenties jopa liiankin korkealle. Aloilleen asettuminen ja perheenperustaminen eivät olleet käyneetkään Willan mielessä ennen yllättävää kohtaamista metsästäjän kanssa, joka sitkeällä yrittämisellään onnistui vetämään kyyniseltä tummaveriköltä maton jalkojen alta. Olihan Willa ollut jo nuoresta asti sitä mieltä, että rakkauden tuli ilmestyä hänen elämäänsä yllättäen ilman, että hän olisi lähtenyt juoksemaan sen perässä. Aivan yllättäen vieraat mutta romanttiset ajatukset täyttivät rationaalisen mielen, joka oli siihen hetkeen asti uskonut satujen onnellisiin loppuihin ja ikuiseen rakkauteen. Hän ennätti jopa kokemaan sen kuuluisan Se oikea -tunteen, joka tuhoutui särkyvän peilin tavoin tuhansiin sirpaleisiin ehdottoman luottamuksen saatua tummaverikön mielestä sellaisen osuman, jota ei voinut pelastaa mitenkään. Epäonninen rakkaustarina onkin saanut Willan kadottamaan ajatuksensa ikuisesta rakkaudesta ja uskonsa Siitä Oikeasta, jollaista Willa ei usko kokevansa kenenkään muun kanssa elämänsä aikana. Välttyäkseen uusilta sydänsuruilta, Willa on tietoisesti hakeutunut kevyisiin suhteisiin ilman sitovia velvoitteita ja lupauksia yhteisestä loppuelämästä. Hän oli kertaalleen ajautunut sellaiseen suhteeseen, eikä Willa halunnut enää joutua katumaan päätöksiään tai kokemaan sydäntä riipaisevaa menetystä.