Sukunsa ehdoton hurmuri, joka on vampyyrinmetsästyksen aloittamisen jälkeen pyrkinyt palauttamaan perheensä maineen ja kunnian. Ciervot ovat olleet pitkään Komitean valvovan silmän alla menneisyydessä tapahtuneiden takia, mikä on näkynyt muun muassa Milianin isän pakottamisena työskentelemään Neuvoston kanssa ja jatkuvana muuttona Madridin ja Yorkin välillä. Vuonna 2012 Ciervot muuttivat pysyvästi Yorkiin, Milianin jatkaessa matkaansa Lontooseen ryhdyttyään Komitean iskuryhmän second in commandiksi. Milianin henkilökohtaista tilannetta ei parantanut isänsä järjestämä kihlaus toisen metsästäjäsuvun tyttären, Isla MacLeodin kanssa vuonna 2014. Kihloja kuitenkin häiritsee Milianin puolelta puhdasverisen Beatrix Suttonin muuttaman vähäverisen vampyyrin, Serena Robertsin metsästys, joka ei olekaan menestyneelle metsästäjälle helppo tehtävä.


1700-luvun vaihteeseen jäljitetty Ciervon suku on tiedettävästi ainoana espanjalaisena metsästäjäsukuna selvinnyt 1500-luvun massamurhista, ja toiminut näin ollen jo vuosisatojen ajan Espanjan tunnetuimpana metsästäjäsukuna, jota kaikki muut paikalliset ja naapurimaiden suvut ovat kaikessa hiljaiselossa aina katsoneet ylöspäin suuresti ihaillen ja kunnioittaen. Ciervot eivät ensimmäisten vuosisatojen aikana leveillyt maineellaan tai julistaneet sitä kaduilla kulkiessaan, minkä ansiosta suku on saanut elää ja kasvaa kaikessa rauhassa ilman suuria, heihin kohdistuvia vainoja tai epäluuloja. Olikin oiva sattuma, että Lounais-Euroopan johtoasemaa pitävän suvun nimi tarkoittikin yksinkertaisuudessaan metsästäjää. Vaikkakin aikaisimmat suvun kirjaukset antavat viitteitä myös siihen, että ensimmäinen Ciervon sukunimeä kantanut metsästäjä olisi valinnut kyseisen nimen antaakseen yön varjoissa hiipiville hirviöille pelottavamman vaikutelman itsestään ja siitä, ettei yksikään kuunvalon alla kulkeva olento olisi turvassa.

Ensimmäiset Ciervon nimeä kantaneet metsästäjät olivat onnistuneet tekemään verivalalla viimeistellyn sopimuksen Madridin eloonjääneiden voimakkaiden maagien kanssa molemminpuolisesta suojeluksesta niin kauan kuin vain Ciervon suvulle riittäisi jatkajia. Maagit saivat elää Madridissa Ciervojen suojeluksen alla, ja maagit puolestaan siunasivat metsästäjien aseet, opettivat yksinkertaisia loitsuja ja riimujen tekoja, joilla vangita vampyyrit ja samalla myös suojella itseään riimujen avulla. Tärkeimpänä ja merkittävimpänä yhteistyöntuloksena on pidetty Ciervon suvun historiankirjoissa 1750-luvun paikkeilla valmistuneet kaksi tikaria, jotka oli loihdittu kantamaan voimakasta magiaa vampyyrien tappamiseksi kertaiskusta. Metallista valettuihin tikareihin valmistettiin aidosta kullasta kahvat, jotka koristeltiin pienin jalokuvin, ja itse tikariin oli kaiverrettu magian rinnalle voimakkaita riimuja, joidenka valmistusta ei koskaan opetettu Ciervoille. Tikareilla vaadittiin virheetöntä lähitaistelutaitoa ja lähes yhtä nopeaa reaktiokykyä kuin millä kuolemattomia oli siunattu, jotta taistosta selvisi voittajana. Jokaisesta sukupolvesta valittiin seuraava metsästäjän alku, joka koulutettaisiin varta vasten tikarien käyttöön. Tikarien valmistuttua, niiden merkitys Ciervon suvun sisällä kasvoi niinkin suureksi, että tikarista muodostui suvun symboli. Symboli sai 1800-luvun taitteessa täydennystä Ciervojen arvoista ja elämänkatsomuksesta, jonka mukaan he toimivat tasapainottelijoina hyvän ja pahan, yön ja päivän välillä. Symbolin tikaria muutettiin vaakaa muistuttavaksi, jonka painoina toimivat kuu ja aurinko.

Reilut sata vuotta myöhemmin historiankirjoihin merkkinsä saanut Filippe Ciervo, joka oli perinteiden mukaisesti lapsena valittu tikarien kantajaksi, oli osallistunut kotimaassaan puhdasveristen vainoihin magialla loihditut tikarit aseinaan. Puhdasverinen oli menettänyt henkensä, mutta jostain selittämättömästä syystä taistelun lomassa toinen tikareista oli särkynyt posliinin tavoin samalla hetkellä, kun Filippe oli iskenyt sen puhdasverisen rintaan. Voitokkaiden vainojen jälkeen Filippe oli palannut kotiin kantaen särkyneen tikarin osat mukanaan. Aluksi epäiltiin, että maagit olisivat rikkoneet lupauksensa aseiden tappavuuden suhteen, mutta maagit vannoivat magian elävän yhä voimakkaana tikarin sisällä särkymisestä huolimatta eivätkä metsästäjät halunneet kyseenalaistaa liittolaisiaan enempää, jottei verivalan sinetöimä liitto saisi epäluottamuksen aiheuttamia säröjä kannettavakseen. Särkyneen tikarin palasista valmistettiin metsästäjille vampyyrien lumoa ja mielenhallintaa vastustavat medaljongit, joita metsästäjät kantavat yllään uransa päättymiseen asti, jonka jälkeen he antavat sen suvussa eteenpäin valitsemalleen metsästäjälle.
Ciervot liittyivät virallisesti osaksi Komiteaa puhdasveristen vainojen myötä muita metsästäjäsukuja huomattavasti myöhemmin. Lukuisten kirjeenvaihtojen jälkeen Ciervot saivat johdettavakseen Madridriin toimipisteen, jonka johdossa Ciervot ovat yhä tänä päivänä.

Ciervot saivat paistatella menestyksen tuomassa suosiossa aina 1980-luvulle asti, kunnes Elena Ciervo rakastui vampyyriin, jonka Komitea oli antanut hänelle tehtäväksi tappaa vähin äänin ja mahdollisimman nopealla aikataululla. Kukaan ei tiedä miten tunteet pääsivät osallisiksi tehtävään ja lopulta estäen sen toteutumisen kokonaan, mutta yksikään elossa oleva Ciervo ei ole halunnut perehtyä katastrofiin, joka särötti vuosisatoja kestäneen kunnian silmänräpäyksessä. 1988 Elena muutettiin omasta vapaasta tahdostaan vampyyriksi, minkä seurauksena Elena oli ensimmäinen Ciervo, joka määrättiin Komitean toimesta kuolemaan. Sana lähti kiirimään, ja kunnioitetut Ciervot tulivat romahtaen alas valta-asemastaan järjettömän rakkauden vuoksi vampyyria kohtaan, jollaista suvun historiassa ei oltu koskaan aikaisemmin kohdattu.
Skandaalin runnelema Ciervon suku sai kaivattua auringonpaistetta osakseen vuoden 1989 lopulla, kun Diego ja Reyna Ciervolle syntyi esikoinen, antaen uudenlaista toivoa seuraavalle vuosikymmenelle.


Maximiliano Reyes Ciervo syntyi täydellisen kaaoksen keskelle marraskuun puolessa välissä vuonna 1989, syksyn yrittäessä vaivalloisesti väistyä talven tieltä. Vaikka odotettu esikoinen toikin paljon iloa ja lohtua kaiken keskelle, joutuivat Ciervot tekemään lapsen syntymän jälkeen tekemään vaikeita päätöksiä. Vaikein niistä oli Komitean määräys tappaa Elena Ciervo, Maximilianon täti. Vaikka Elena oli pettänyt oman sukunsa pahimmalla mahdollisella tavalla, eivät Ciervot olleet välittömästi valmiit tappamaan omaa perheenjäsentään, minkä vuoksi Espanjan metsästäjäpiirit kuiskuttelivat, että olisiko mahtisuvusta tappamaan omaa verisukulaistaan. Kun määräys Elenan kuolemasta tuli Englannista asti, eivät Ciervot voineet enää vitkutella asian tiimoilta. Elena oli kuitenkin ennättänyt siinä ajassa katoamaan, eikä yksikään taho voinut sataprosenttisesti osoittaa syyttävällä sormella Ciervoja katoamisesta, eikä suku itse ottanut julkisesti kantaa Elenan karkumatkaan.
Isänsä ja isoisänsä jäljittäessä ympäri Eurooppaa Elenaa, Maximiliano – joka sai nopeasti äitinsä toimesta lempinimen Milian, kasvoi äitinsä hellän huoman alla sukukartanon suljettujen porttien takana Madridin laitamilla. Vaikka Reynalla olisi ollut rahaa käytettävissään, halusi hän pitää kulut minimissä heidän pysytellessä vuosien ajan metsästäjien juorunaiheiden keskiössä. Liiallinen rehvastelu olisi herättänyt turhaa huomiota, eikä Reyna halunnut poikansa joutuvan viattomana kenenkään silmätikuksi. Hiljaiselo ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, etteikö äiti olisi opettanut poikaansa metsästäjien maailmaan ja sukunsa historiaan leikin avulla. Iltasadut koostuivat jännittävistä metsästystarinoista ja hurjista selviytymisseikkailuista vampyyrien linnojen keskellä. Leluksi valikoituivat rakennuspalikoiden sijasta erilaiset välineet, joiden kanssa tarinoista innostunut pikkupoika saattoi harjoitella leikkimielisesti erilaisia taistelulajeja.

Äidin ja pojan rauhaisa elo sukukartanon neljän seinän sisällä särkyi vuoden 1999 alussa, kun Diego jäljitti sisarensa Yorkiin, jonne koko perhe matkusti kaikessa hiljaisuudessa. Tarkoituksena oli vain vaihtaa perheen kesken hyvästit ja hoitaa homma pois alta, jotta Diego olisi vihdoin ja viimein päässyt osallistumaan poikansa elämään muuta kautta kuin kirjeitse tai pikaisten puheluiden välityksellä. Tunteidensa vallassa Diego päätti sisarensa elämän ja lähetettyään tarvittavat todisteet Komitealle Lontooseen, luuli Ciervon perhe voivansa palata takaisin kotiin nuolemaan haavojaan ja keräämään menetettyä luottamusta muiden metsästäjien keskuudessa kotikulmilla. Kotiinlähdön sijasta Ciervot joutuivatkin Komitean määräyksestä jäämään Yorkiin, jossa Diegon tuli vastentahtoisesti aloittaa yhteistyön nimissä työskentely Neuvoston kanssa. Komitean johtoporras ei ollut nimittäin täysin vakuuttunut siitä, että Diego olisi antanut itsestään sataprosenttia Elenan löytämiseksi vaan antanut sisarensa tavoin tunteiden tulla tehtävän edelle.

Vuosituhat vaihtui vieraalla maaperällä, tuntemattomien ihmisten ympäröimänä ja vieraan kielen kaikuessa Milianin korvissa päivittäin siitä hetkestä lähtien, kun heidät asutettiin Yorkissa asuinalueelle, joka näytti suorastaan surkuhupaisan karulta Espanjan hulppeisiin maisemiin nähden. 11-vuotias Milian oli poissa mukavuusalueeltaan eikä tilannetta helpottanut Komitean määräys laittaa poika yleiseen kouluun vähät välittämättä kielitaidon puutteesta. Kielitaidottomuuden vuoksi Milian laitettiin vuotta nuorempien joukkoon alemmalle luokalle oppimaan englanninkieltä. Ensimmäiset päivät koulussa tuntuivat lähinnä pakkopullalta eikä Miliania juurikaan kiinnostanut uuden kielen opiskelu lasten joukossa, jotka katselivat häntä nenävarttaan pitkin ja karttoivat mahdollisuuksien mukaan niin kaukaa kuin vain pystyi. Eräänä päivänä oppitunnilla vuorossa oli parityöskentelyä ja Milianin pariksi arpaonni valitsi Kyle Cattaneon, joka toisin kuin muut ikätoverinsa, otti Milianin avoimin mielin vastaan, opasti ja neuvoi asioissa, joissa Milian ei ollut vielä saanut apuja. Päivä muuttui oitis paremmaksi ja elämä alkoi näyttämään aikaista kirkkaammalta kun selvisi, että Kyle asui samalla kadunvarrella kuin minne Milianin perhe oli sijoitettu. Arpaonni antoi siis parin lisäksi ystävän, jonka kanssa Milianista tuli nopeasti erottamaton kaksikko. Ne päivät olivat harvassa, kun ystävykset eivät olisi olleet tavalla tai toisella tekemisissä. Niinä harvoina kertoina Milian joutui isoisänsä oppiin, kun tämä oli huomannut sivummalta seurailleena, että hänen pojanpoikansa tulisi olemaan Ciervon suvussa seuraava, joka perisi vuosisatoja kulkeneen tikarin aseekseen.

Siinä missä toiset viettivät iltojaan harrastusten parissa tai töitä tehdessä, Milian oli isoisänsä opissa niin tikarien historian kuin niiden käytön tiimoilta. 1900-luvun alussa oli teetetty toinen tikari, joka ei ollut kuitenkaan lähes yhtä voimakas kuin edeltäjänsä, mutta kaksi tikaria oli isoisän mukaan parempi kuin yksi. Milian osoitti isoisänsä epäilysten suhteensa osuneen oikeaan; tikarit tuntuivat sopivan nuorukaisen käteen aivan kuin ne olisivat häntä varta vasten suunniteltu – iskut ja väistöliikkeet tapahtuivat sulavasti ja reaktiot ulkoisiin häiriötekijöihin kehittyivät harjoitusten myötä nopeammiksi. Isänsä suostumuksella Milian aloitti muutaman itsepuolustuslajin harjoittelun toisaalla kuin Komitean jatkuvan valvonnan alla. Unohtamatta kuitenkaan ystäväänsä, Milian varmisti, että hänellä löytyi riittävästi aikaa Kylelle, jolle olivat vuodet tuoneet omia murheita ja taakkoja kannettavakseen.
Vuonna 2004 Milianista tuli yllättäen isoveli pienelle tytölle, jonka nimeksi vanhemmat antoivat Mariposa. Nähtyään sisarensa ensimmäisen kerran, Milian vannoi suojelevansa tätä maailman kaikilta mahdollisilta ja mahdottomilta vaaroilta – eritoten vampyyreilta. Milianin aika kului siivillä opiskelujen merkeissä sekä kotona isoisän pitämillä luennoilla, jotka olivat edenneet jo siihen asti, että Milian oli päässyt harjoittelemaan yksinkertaisia riimuja – niiden merkitystä ja tekoa. Vapaa-aikansa Milian yritti parhaansa mukaan käyttää Kylen seurassa haluten tutustua kaupungin tyttöihin hurmausmielessä.
Kauaa Milian ei ennättänyt nauttimaan teini-iän jälkeisistä nuoruusvuosistaan Yorkissa, kun vuoden 2007 alkupuolella Komitea passitti Ciervon perheen kiireellä takaisin Madridin toimipisteelle, jonka johtoon Diego nimitettiin. Kuin maailma olisi murentunut nuorenmiehen jalkojen alta, kun hänet revittiin jälleen väkisin pois paikasta, jota hän kutsui kodikseen, ja ennenkaikkea hänet vietiin pois parhaimman ystävän luota häneltä mitään kysymättä. Kaikki mitä Milian oli ensimmäisinä kuukausinaan Yorkissa inhonnut, oli vuosien saatossa muuttunut rakkaaksi kotiympäristöksi ja nyt paluu synnyinseuduille tuntui vastaavasti ventovieraalta paikalta, jonne hänen olisi pitänyt muka noin vain sopeutua ja jatkaa siitä, mihin oli vajaat kymmenen vuotta sitten jäänyt.




Jotta niin sanottu koti-ikävä jäi mahdollisimman pian takaa-alalle, isänsä ja isoisänsä jatkuvalla opinahjolla Milian keskittyi metsästäjätaitojensa hiomiseen ja kehittämiseen. Milian oppi riimien alkeet, tikarien käyttö oli jo kehuttavalla tasolla ja seuraavaksi nuorimies aloitti isoisänsä toiveesta jousiammunnan harjoittamisen käsiaseiden ohella. Ensimmäinen vuosi oli lähes taukoamatonta harjoitusta, joka huipentui Komitean järjestämillä lyhytkestoisilla kursseilla ja näytöstä läpipääsyllä, joka teki Milianista Komitean silmissä pätevän metsästäjän. Samaisen vuoden lopulla Ciervon perheeseen syntyi toinen tyttölapsi, joka sai nimekseen Maya. Suvun patriarkkojen huomio kiinnittyi hetkeksi suvun uuteen tulokkaaseen, mikä mahdollisti Milianille kotikaupunkiinsa ja ikätovereihinsa tutustumisen. Nopeasti nuorukaisen ystäväpiiri kasvoi ruosteessa olevasta espanjankielestä huolimatta – Milianin ystävät koostuivat niin tavallisista kuolevaisista kuin toisten sukujen metsästäjistä, joiden kanssa Milian aloitti myöhemmin ensimmäiset metsästysjahtinsa. Ennen jahtien aloittelua Milianista tuli varsin tuttu näky Madridin yöelämässä tullen varsin tunnetuksi tuhlaajapoikana, joka ei juhliessaan turhia säästellyt. Rikkaan pojan tavoin Milian osti itsellensä tuliterän avoauton, joka kiillotti hänen imagoaan entistä kirkkaammaksi haluttuna seuralaisena juhliin kuin juhliin, joihin Milian osallistuikin aina uusi neitonen käsipuolessaan.
2010 oli vuosi, joka sai Milianin osittain palaamaan takaisin karuun todellisuuteen, kun hänen isoisänsä sai viimeisimmällä metsästyskerrallaan pureman puoliveriseltä. Syy sille, miksi isoisä oli vielä osallistunut jahtiin, koreili tämän kuolinvuoteen vierellä sydän täynnä katumusta. Milian oli vähät välittänyt suuremman luokan metsästykseen osallistumisesta, kun tarjolla oli ollut kaupungin kuumimmat bileet, joiden keskiöön Milian oli juuri onnistunut pääsemään. Hänen itsekkyytensä oli kuitenkin ajanut isoisän tilanteeseen, joka päätti tämän elämän aivan väärällä ja kunniattomalla tavalla. Ennen siirtymistään ikuisuuden puolelle, halusi isoisä käydä kahdenkeskisen keskustelun pojanpoikansa kanssa, minkä yhteydessä tämä kertoi ymmärtäneensä täysin Milianin halun elää normaalia nuorukaisen elämää vailla huolta ja murheita. Milianin tulisi kuitenkin muistaa heidän tehtävänsä tärkeyden, mikä mahdollisti tavallisille kuolevaisille samaisen elämän, jota Milian tuntui havittelevan itselleen. Keskustelun päätteeksi isoisä antoi pojanpojalleen kaulassaan vuosikymmenet olleen ketjun, jossa koreili tikarin mallinen riipus. Isoisänsä toiveita kunnioittaen Milian laittoi korun riippumaan omaan kaulaansa luvaten ottaa sen vasta silloin pois, kun hän olisi itse siirtymässä ajasta ikuisuuteen.


Vaikka Milian ryhdistäytyi isoisänsä kuoleman jälkeen metsästyksen saralla, koettiin hyväksi vaihtoehdoksi antaa Milianin hoitaa oman osuutensa parhaimmalla osaamalla tavallaan; poimia Komitean tappolistalla olevat vampyyrit Espanjan yöelämässä. Muutaman uhrin Milian onkin onnistunut houkuttelemaan sivummalle yökerhossa ja tappamaan nämä Ciervon suvun tikareilla, jotka isoisä oli hänelle ennen kuolemaansa testamentannut. Hiljalleen Miliania alettiin nähdä varteenotettavana metsästäjänä, jolla olisi lupaava tulevaisuus edessään.
Se mihin Milianin lupaava tulevaisuus ei kuitenkaan vaikuttanut, oli Ciervon kunnian palautuminen takaisin ennalleen. Hitaasti he saivat palan palalta menetettyä arvostusta takaisin, mutta tahti oli Diegon mielestä aivan liian hidas. Sen vuoksi Diego otti perheellensä mitään puhumatta yhteyttä Komiteassa olevaan johtohahmoon, jolla sattui juuri sopivasti olemaan Milianin ikäinen naimaton tytär. Vaikka elettiin tukevasti 2010-luvulla, tuntui silti perheenpäällä olevan oikeus päättää lapsensa avioliittoaikeista. Jälleen kesällä vuonna 2012 Ciervot pakkasivat laukkunsa ja muuttivat takaisin Yorkiin – tällä kertaa paremmalle seudulle. Taas kerran matto lakaistiin Milianin jalkojen alta ilman minkäänlaista varoitusta ja käyttämättömän kielen käyttöönotto oli turhauttavan kankeaa ja ruosteista. Tilanteen ainut hyvä puoli oli se, että Milian saattoi jälleen ottaa yhteyttä parhaaseen ystäväänsä, jota ei ollut vuosikausiin nähnyt. Loppukesästä vuonna 2012 Milian ylennettiin Komitean, Lontoon iskuryhmän second in commandiksi, minkä myötä Milian keräsi vähäisen omaisuutensa ja muutti Lontooseen jättäen muun perheensä Yorkiin. Reilua vuotta myöhemmin Diego ilmoitti pojalleen sovitusta avioliitosta Yorkin maineikkaan metsästäjäsuvun tyttären, Isla Campbellin kanssa. Miten Espanjassa hulttion mainetta kerännyt nuorukainen saattoi muka yhtäkkiä asettua Yorkissa aloilleen ja marssia alttarille kirkonkellojen tahdissa?







Hurmuri, joka rakastaa olla vapaa-ajallaan huomion keskipisteenä. Milian osaa tarvittaessa ottaa tilan haltuunsa ja luontaisella karismallaan hän kykenee pitämään haluamansa joukkion huomion itsessään niin kauan kuin on tarpeen. Miestä voikin vampyyrijahdin ulkopuolella kutsua rennoksi kaveriksi, joka ei kuitenkaan vedä liikaa huomiota puoleensa vaan osaa myös jakaa sitä muille antamatta itsestään ylimielistä vaikutelmaa. Vaikkakin Milian osaa laittaa itsellensä myös sen roolin päälle, jossa hän kylpee itsekkyyden täyttämässä kylvyssä kuplia ylimielisesti puhallellen. Kyseisen vaikutelman Milian voi antaa itsestään työskennellessään tai ihan muuten vain jos seurassaan olevat ihmiset ovat riittävän ärsyttäviä ansaitakseen moisen esityksen. Helposti Milian ei kuitenkaan kyseiseen roolisuoritukseen lähde, mutta mieluummin hän kuitenkin antaa itsestään kylmän ja etäisen, ainoastaan rahasta välittävän vaikutelman, kuin näyttäisi itsestään sen haavoittuvaisen puolen, jota olisi niin kovin helppo vahingoittaa. Metsästäjän tuli pitää muurit koko ajan yllä oman turvallisuutensa vuoksi, sillä koskaan ei voinut olla täysin varma että koska ja missä vaara iskisi. Vaikka Milian loukkaantui vanhemmilleen paluumuutosta Espanjaan, on hänellä aina säilynyt tietynlainen kunnioitus vanhempiaan kohtaan – eritoten äitiään kohtaan, jonka kanssa Milian eli ensimmäiset vuotensa kahdestaan suvun kartanossa. Isoisä oli täysin oma lukunsa, eikä Milian suostu kuuntelemaan yhtäkään poikkiteloista sanaa isoisäänsä liittyen. Jos Milianin olisi pitänyt kertoa ketä hän piti idolinaan, olisi hän vastannut välittömästi isoisänsä. Sisaruksiaan kohtaan Milian on varsin suojelevainen ja mies on toivonutkin, että hänen sisarensa voisivat jättää metsästyksen kokonaan välistä. Hän oli valmis ottamaan kokonaan perheensä metsästäjätaakan harteilleen kannettavakseen. Toki hän ei voisi estää, mikäli jompi kumpi haluaisi jonakin päivänä ryhtyä metsästäjäksi.





Nuorempana Milian antoi luottamuksensa vastapuolelle huomattavasti helpommin kuin nykypäivänä, sillä vuodet vampyyrien maailmassa ovat karisuttaneet ylimääräisen sinisilmäisyyden pois. Ja oli muutenkin typerää ojentaa luottamus tarjottimella ensikohtaamisen yhteydessä ihmiselle, joka voisi tehdä sille mitä vain ja käyttää sen avulla häntä hyväkseen. Luottamus tuli ansaita ja sen mentettyään ihmisten olisi turha tulla juttusille Milianin kanssa. Mielipiteissään järkähtämätön Milian osaa olla varsin jääräpäinen tapaus, joka ei helposti luovu aatteistaan ja periaatteistaan. Vaaditaan aikaa, jotta Milian on valmis myöntämään olevansa väärässä ja sen myötä mielipiteen muuttaminen on oma lukunsa, joka vie myös aikaa. Suuttuessaan Milian on varsin äkkipikainen, joka on tilanteesta riippuen sekä hyvä että huono asia. Metsästyksen yhteydessä suuttumus toi lisää virtaa ja aggressiivisuutta, jotka yhdessä tekivät Milianista voimakkaamman. Siviilielämässä äkkipikaisuus purkautuu häijyinä sanoina, joita mies kuitenkin katuu myöhemmin ja toisin kuin voisi olettaa, Milianilla ei ole korkeaa kynnystä pyytää toisilta anteeksi. Eikä Milian kylvä anteeksipyyntöjä tai -antoja turhaan ilman, etteikö tarkoittaisi niitä. Teennäiset pahoittelut olivat pelkkää ajantuhlausta.


Ollessaan vampyyrijahdissa, Milianista kuoriutuu varsin tunnekylmä johtohahmo, joka ottaa täydellisen vastuun tiiminsä vetämisestä ja sen selviytymisestä ehjin nahoin takaisin toimipisteelle. Joidenkin läheisten on jopa vaikea uskoa, että vapaa-ajalla vastaantulijoita hurmaava Milian kykenee muuttumaan niin radikaalisti vampyyreja jahdatessaan. Ennen iskua Milian haluaa käydä jokaisen mahdollisen skenaarion läpi ennen toimintaa, jotta jokaiselle varasuunnitelmalle löytyisi uusi suunnitelma. Hän ottaa myös kohteestaan kaiken mahdollisen tiedon irti, jotta toimintasuunnitelmaan ei jäisi aukkoa, mikä voisi kostautua iskun aikana ja verottaa hänen tiimiä ikävällä tavalla. Tappioita Milian ei niele helpolla ja epäonnistunut jahti saakin miehen kiukuttelemaan kuin pahaisen lapsen seuraavat päivät, joidenka jälkeen Milian kerää itsensä ja ryhtyy pohtimaan uutta suunnitelmaa, jonka tuli olla aikaisempaa parempi. Myötätuntoa Milian ei myöskään ole tuntenut uhrejaan kohtaan, minkä ansiosta miehellä ei ole vaikeuksia tappaa määrättyjä uhrejaan. Kertaakaan Milian ei ole lähtenyt sooloilemaan ja tappanut sellaisia vampyyreja, joita Komitea ei ollut kirjannut listaan ylös. Niin murhanhimoiseksi miestä ei voi siis kutsua, että häntä voisi pitää vaarallisena metsästäjänä, joka ei kuuntelisi ylemmän tahon määräyksiä. Voitokkaan jahdin jälkeen Milian tykkää juhlistaa voittoa tavalla tai toisella, joista jokainen tapa sisältää alkoholia ja valvomista aamuyöhön asti.



Romantiikka? Sellaista Milian oli saanut todistaa niin elokuvissa kuin vanhempiensa kohdalla, jotka olivat selvästikin koettelemuksista huolimatta toisiinsa yhä intohimoisesti rakastuneita. Eikö kyseisen rakkauden esimerkkeinä toiminut täydellisesti Milianin nuoremmat sisarukset, jotka selvästikin olivat avioparin iltatähtiä. Omassa elämässään Milian oli vielä toistaiseksi onnistunut välttelemään romantiikkaa, vaikkei mies ollut täysin varma,että kuinka kauan hän haluaisi kyseisiä tunteita vältellä. Hän osasi kyllä hurmata naisia ja pyyhkäistä jalat näiden alta romanttisiksi luokiteltavilla eleillä ja lahjuksilla, mutta Milian ei ole vielä koskaan tuntenut romanttisia tunteita. Toisin sanoen, lupaava metsästäjä ei ole vielä kertaakaan elämänsä aikana rakastunut! Kun rakkaus astelisi yllättäen metsästäjän elämään, Milian tulee tekemänsä kaikkensa, jotta rakastamansa nainen pysyy kaikelta pahalta turvassa haluten samalla varmistaa, ettei tältä tulisi koskaan puuttumaan mitään. Eikä Milian ole missään nimessä pettävää sorttia, vaan sitoutuessaan ihmiseen, Milian tekee sen tosissaan. Katsella toki saa, mutta ei koskea! Vastaavaa sitoutuneisuutta Milian odottaa myös tulevalta kumppaniltaan, jonka kanssa Milian haluaa työnsä huomioiden jakaa kaiken mitä maailmalla on tarjottavana. Ystävät ovat lähes yhtä tärkeässä roolissa Milianin elämässä kuin mahdollinen kumppani. Eikä Milianin elämässä ole montaakaan ihmistä, joita hän voisi kutsua aidoiksi ystävikseen. Läheistensä vuoksi Milian olisi valmis menemään vaikka läpi harmaan kiven ja kävelemään tulisilla hiilillä taatakseen näiden turvallisuuden.



Kuuluisat latinopiirteet löytyvät myös Maximiliano Ciervon ulkonäöstä ensisilmäyksellä; tummat hiukset ja sitäkin tummemman ruskeat silmät, tasaisesti ruskettunutta ihoa unohtamatta. Ja hurmaavasta hymystä puhumattakaan! Kliseiset piirteet peittävät kuitenkin paljon yksityiskohtia allensa, joita katsoessaan katsoja näkee itse Milianin eikä suinkaan pelkästään komeaa espanjalaista.
Ensimmäisenä huomion saattavat varastaa tummat, mantelinmuotoiset silmät, jotka kätkevät kirjavan tunnekirjon taaksensa. Miehen hymyillessä hymy ulottuu usein silmiin asti, joista ilo saattaa heijastua jopa paremmin kuin huulista. Kenties myös työnsä puolesta Milian osaa paljastaa silloisia mieltään painavia tunteita silmiensä avulla, kun kasvojen tulisi muuten pysytellä kesken keikan peruslukemilla. Silmät ovat sielun peili – sanonnan väitetään pitävän paikkansa Milianin kohdalla. Silmiä kehystää niin tummat ripset kuin paksut, tarkkaan huoliteltut kulmakarvat.
Miehen kasvot omaavat sekä teräviä, maskuliinisiksi luokiteltavia piirteitä että lapsenomaista pyöreyttä, joka näkyy erityisesti poskipäissä. Miehekkyyttä Milianin kasvoille loihtii teräväpiirteinen nenä ja jykevä leuka, jota Milian korostaa lyhyeksi ajetulla ja siistillä parralla. Yleisilme saattaa antaa katsojalle vanhemman vaikutelman Milianista, joka kuitenkin onnistuu nopeasti rikkomaan moiset ajatukset itsestään ilkikurisilla ilmeillään ja poikamaisen rennolla hymyllään. Tummat hiuksensa Milian asettelee tilaisuudesta riippuen huolettoman hulttion ja rikkaan nuorukaisen välillä; joko hiukset sojottavat sinne tänne tai ovat tarkoin aseteltu toiselle sivulle luomaan arvovaltaisen vaikutelman.

Ciervon suvun geeneistä mitenkään poikkeamatta Milian saavutti 184 cm pituuden, ja hoikkarakenteisen vartalonsa ansiosta mies saattaa näyttää eri kulmista katsottuna normaalia pidemmältä. Vaikka Milian näyttää pitkältä hujopilta ilman näyttävää lihasmassaa ympärillään, on miehen lihaksisto treenattu varsin hyvään kuntoon. Taisteluissa onkin huomattu, että Milian on itseään isompikokoisia huomattavasti ketterävämpi ja nopeampi liikkeissään eikä miehellä olekaan minkäänlaista halua kasvattaa päänsä kokoisia hauislihaksia roikkumaan käsivarsilleen, joista olisi enemmän haittaa kuin hyötyä.
Sukuaan ja sen historiaa kunnioittaakseen Milian on tatuoinut sukunsa symbolin ylävartaloonsa, mitä mies ei pahemmin arkena muille esittele. Railakasta juhlimista lukuunottamatta – jolloin vaatteet saattavat lennellä ties minne, Milian pukeutuu asiallisesti ja siististi, minkä myötä rintakehän alapuolelle tatuoitu symboli jää vaatteiden alle piilosille. Milianin ylävartalossa on myös muita pieniä yksittäisiä tatuointeja, joilla ei välttämättä ole suurta tarinaa kerrottavana. Varakkaasta suvusta lähtöisin oleva Milian suosii arvokkuutta lisääviä vaatteita, kuten kauluspaitoja ja suoria housuja, mutta mies ei ole millään tavalla vieras näky kulahtaneissa farkuissa ja t-paidoissa. Metsästyksen aikana Milian on useimmiten pukeutunut mustiin vaatteisiin, suosien niin perus t-paitoja, kuin farkkuja että nahasta valmistettuja vaatteita. Vapaa-ajallaan Milian ei kiinnitä huomiota vaatteidensa väreihin. Kunhan hän näyttää hyvältä niissä!