Flowy
Ylläpitäjä
Love me like a verb, like constant evolution, like a growing thing.
|
Post by Flowy on Nov 8, 2018 22:16:50 GMT 2
YLEISTÄ KAIKILLE VAMPYYREILLE - ovat yliluonnollisia, kuolemattomia olentoja, jotka tarvitsevat elääkseen ihmisverta
- syntyneet vampyyreiksi lukuun ottamatta ihmisistä muutettuja yksilöitä
- vanhenevat yksilöllisesti ja ihmisiä hitaammin suunnilleen 20-vuotiaiksi, kunnes ikääntyminen pysähtyy
- fyysisesti ihmismäisiä lukuun ottamatta luontaista viehätysvoimaa, joka ihmissilmin näyttäytyy erityislaatuisena kauneutena; silmät muuttuvat punaisiksi ainoastaan voimakkaissa tunnekuohuissa ja verenhimon vallassa
- tavoiltaan hyvin inhimillisiä ja ovat sulautuneet osaksi yhteiskuntaa varsin mutkattomasti, joskin salaavat ihmisiltä todellisen luontonsa
- yleisimmät tarustot ja uskomukset ovat virheellisiä; vampyyrit ovat immuuneja risteille, pyhälle vedelle ja valkosipulille, ja he näkyvät peileissä sekä valokuvissa
- kaikkien vampyyrien voimat pohjautuvat magiaan, jonka voimallisuus on suoraan sidoksissa veren puhtauteen: mitä puhtaampi veri, sitä voimakkaampi vampyyri
- kaikilla vampyyreilla on tarkat aistit, nopeat ja sulavat liikkeet sekä kyky parantaa itseään
- kykenevät lisääntymään tietyin lainalaisuuksin
- vain puhdasverisen purema muuttaa ihmisen kokonaan vampyyriksi; muiden vampyyrien purema altistaa muutokselle, mutta muutosprosessi käynnistyy ainoastaan, jos ihminen kuolee kahden vuorokauden sisällä puremasta
- vampyyreja kutsutaan pidemmällä nimityksellä, ei tasojen kirjainkoodilla
PUHDASVERISET, TASO A • kaikkein voimakkaimpia vampyyreja, joiden veri on absoluuttisen puhdasta • vain puhdasverinen voi muuttaa ihmisen kokonaan ja pysyvästi vampyyriksi • vaikutusvaltaisia, ihailtuja ja usein pelättyjä sekä toisaalta voimiensa vuoksi vainottuja • hallitsevat erikoiskykynsä lisäksi monitahoisempaa mielenhallintaa • vain kaksi puhdasveristä voi saada puhdasverisen jälkeläisen Puhdasveriset ovat koko vampyyrimaailman perusta: nykyisin hyvin pieni, mutta sitäkin voimallisempi vähemmistö. Maagisuudestaan ja lajitovereidensa kunnioituksesta huolimatta he eivät nauti enää erityisen korkeaa asemaa yhteiskunnassa. Erityislaatuisten voimien ja sitä kautta vaarallisuuden siivittäminä heitä on vainottu laajalti läpi historian, minkä vuoksi heitä on olemassa muihin vampyyreihin verrattuna vain kourallinen, vaikka puhdasverisen tappamista pidetään yhä häpeällisenä tekona. Myyttinen maine on sidoksissa vähäiseen näkyvyyteen ja elämäntyyliin, joka useimmilla yksilöillä on poikkeuksellisen irrallinen ympäröivästä todellisuudesta. Usein on ajateltu, että puhtainta verta kantavat ovat koko yliluonnollisen maailman yläpuolella jumalallisina olentoina, joilla ei ole selkeää sijaa järjestäytyneessä maailmassa. Verilinjan puhtaana säilyminen on harvinaista, ja ainoa keino varmistaa absoluuttisen puhtaan veren jatkumo on hankkia jälkeläisiä omien sisaruksien kanssa – tosin tapaa pidetään nykyisin vanhanaikaisena, jaloveristen keskuudessa jopa halveksittavana. Suurin osa puhdasverisistä suvuista on vanhoja ja tunnettuja, mutta kaikki yksilöt eivät enää edusta nimellisesti mahtisukuja, sillä vuosien saatossa monet ovat vaihtaneet henkilöllisyyttään tai vetäytyneet taktisesti omiin oloihinsa välttyäkseen konflikteilta ja ajojahdeilta. Lajiominaisesta ylivallasta huolimatta puhdasveriset suvut eivät ole enää moniin satoihin vuosiin hallinneet yliluonnollista maailmaa millään tavalla, vaikka historiassa on muutamia mainittavia yksilöitä, jotka ovat näennäisesti olleet kiinni vallankahvassa. Puhdas veri itsessään on muille vampyyreille kuin huume, jota on vaikea vastustaa. Pelkän nautinnon lisäksi verellä on aina parantava ja voimistava vaikutus – myös ihmisiin. Jos puhdasverinen murhaa toisen kaltaisensa, vahvistuvat tappajan omat voimat pysyvästi; anastettua magiaa on kuitenkin vaikea hallita, ja usein ajan saatossa liiallinen voimallisuus kääntyy helpommin kantajaansa vastaan. Sisäsiittoisuuden ja kuormittavien voimien vuoksi puhdasverisiä saattaa piinata herkemmin huomattava mielipuolisuus, jonka usein väitetään koituneen monen mahtisuvun kohtaloksi. B-TASON HYBRIDIT • äärimmäisen harvinainen ryhmä jaloverisiä vampyyreja, joiden veri lähentelee miltei täydellistä puhtautta • hallitsevat oman erikoiskykynsä lisäksi kohtuullista mielenhallintaa • hybridisyys on periytyvää, jolloin toisen vanhemmista tulee olla hybridi ja toisen puhdasverinen vampyyri Poikkeuksellinen ja hyvin pieni ryhmä jalosukuisia vampyyreja kantavat perimässään niin sanottua geenivirhettä, jota on ulkoisesti vaikea havaita. Voimiltaan he muistuttavat pitkälti puhdasverisiä, mutta heidän verensä ei ole riittävän vahvaa muuttamaan ihmisiä kokonaan vampyyreiksi. Hybridiksi syntyminen on harvinaista, sillä vain harva vampyyri kantaa suonissaan enää tarpeeksi puhdasta verta olematta itse puhdasverinen.
JALOVERISET, TASO B • kutsutaan usein jalosukuisiksi vampyyreiksi, mikä viittaa sukujen tyypilliseen aatelistaustaan • pystyvät hallitsemaan yhtä erikoiskykyä, minkä lisäksi osalla on taito muokata muiden muistia • ovat vampyyrimaailmassa näkyvin valtaa pitävä eliitti, jonka sisällä on kuitenkin paljon variaatiota niin maineessa, arvovallassa kuin varallisuudessa • suurin osa jaloverisistä suvuista ei ole laajalti erityisen tunnettuja lukuun ottamatta Neuvoston perustajasukuja • puhdasverisen ja tavallisen vampyyrin, puhdasverisen ja jaloverisen, puhdasverisen ja ihmisen sekä kahden jaloverisen jälkeläinen on aina jaloverinen vampyyri Jaloveriset ovat julkisesti kaikkein näkyvimpiä ja valtaa ylläpitäviä yksilöitä, mikä saattaa harhaanjohtavasti vaikuttaa siihen käsitykseen, miten kaikki jalosukuiset vampyyrit olisivat tasavertaisia keskenään. Todellisuudessa juuri heidän kohdallaan luokkaerot ovat huomattavia ja vain murto-osa jalosukuisista nauttii aidosti merkityksellistä ja vaikutusvaltaista asemaa. Neuvoston johtavat perustajasuvut muodostavat kiistattoman eliitin, ja heidän hallinnassaan pyörii käytännössä koko yliluonnollinen maailma. Muiden vampyyrien keskuudessa jaloverisiä pidetään usein konservatiivisina, perhe- ja sukukeskeisinä sekä pidättyväisinä, vaikka yksinkertaistetut stereotypiat pitävät vain harvoin paikkaansa. Vastaavia ennakkoluuloja ruokkivat lähinnä näkyvässä asemassa esiintyvät henkilöt, joiden julkisuuskuva on useimmiten varsin yksiulotteinen. Monet vanhat suvut myös pitävät yllä perinnettä sovituista avioliitoista, joiden tarkoitus on vahvistaa sukujen asemaa ja luoda uusia, poliittisesti hyödyllisiä liittoumia – perheen sisäiset avioliitot sen sijaan eivät ole heille laisinkaan ominaisia. TAVALLISET VAMPYYRIT, TASO C • voivat olla syntyjään vampyyreja tai ihmisistä muutettuja yksilöitä • tavallisia vampyyreja kutsutaan usein arkikielessä pelkästään vampyyreiksi • eivät hallitse erikoisvoimia • vampyyriksi syntyneiden ja ihmisistä muutettujen voimissa ei ole merkittäviä eroja • tavallinen vampyyri syntyy jälkeläisenä jaloveriselle ja ihmiselle, jaloveriselle ja tavalliselle vampyyrille tai kahdelle tavalliselle vampyyrille Suurin osa maailman kuolemattomista olennoista koostuu nimenomaan tavallisista vampyyreista. Tavanomaisesti he elävät mutkattomasti ihmisten keskuudessa tai pyrkivät kapuamaan hierarkiassa työsuhteiden ja muiden kytköksien turvin. He eivät ole koskaan olleet hyljeksitty ryhmä, vaikka monesti juuri tavalliset vampyyrit ovat vuosisatojen aikana toimineet palvelustehtävissä voimakkaimmille lajitovereilleen. Alempiarvoisuus ei kuitenkaan yleensä tarkoita alisteisuutta, saati sortoa. Pureman kautta vampyyriksi muuttuneet ovat tarvinneet aikanaan muuttajansa verta, jotta muutos on ollut lopullinen. Pelkkä puraisu itsessään käynnistää muutosprosessin, mutta vain puhdasverisen luojan veri tekee muutetusta kokonaan vampyyrin. Prosessi on kivulias ja uuteen vartaloon sekä elämään sopeutuminen on useimmille haastavaa. Luojan ja muunnetun välille muodostuu aina ainutlaatuinen kiintymysside, joka purkautuu ainoastaan toisen osapuolen kuollessa. PUOLIVERISET, TASO D • ovat käytännössä vielä ihmisiä, joiden kehossa on kuitenkin jo alkanut viritä yliluonnollinen magia • heillä ei ole erityisvoimia • ilman muuttajansa verta puoliveriset ajautuvat vääjäämättä mielettömiksi E-tasoiksi ja lopulta kuolevat • säilyvät elossa vaihtelevasti muutamasta kuukaudesta peräti kymmeniin vuosiin; puhtaan veren nauttiminen (ei oman muuttajan) hidastaa muutosta, jolloin elinkaari voi olla pidempi • ovat herkästi muiden keskuudessa halveksittu ryhmä, sillä he aiheuttavat tilastollisesti eniten ongelmia ihmismaailmassa Puoliveriset ovat ihmisiä, joita on purtu. He eivät periaatteessa ole vielä vampyyreja, mutta eivät enää tavallisia kuolevaisiakaan. Useimmiten puremaa seuraa sekava kiputila sekä aistien terävöityminen, ja ellei ihminen ole tietoinen yliluonnollisesta maailmasta, saattaa hän luulla itseään vain sairaaksi. Ilman muuttajan läsnäoloa puoliverisillä on hyvin huonot mahdollisuudet selvitä elossa kovin pitkiä aikoja. On toki yksilöllistä, kuinka nopeasti he menettävät järkensä ja muuttuvat mielettömiksi pedoiksi, jotka eivät enää ole tietoisia ympäröivästä todellisuudesta. Muutos pahempaan tapahtuu yleensä asteittain, kunnes keho pettää kokonaan; tätä voisi kuvailla kuumeen aiheuttamaksi houretilaksi, jossa todellisuus ja tajunnantaso hämärtyvät pysyvästi. Puoliveriset kärsivät pureman jälkeen heikotuksesta, johon liittyy unen häiriintymistä, selittämätöntä janoa ja outoja tuntemuksia. Veren juominen hillitsee oireita hetkellisesti, mutta yleensä nälän tunne palaa voimakkaampana takaisin. Puoliverisillä on pureman jälkeen käytännössä kaksi vaihtoehtoa; joko yrittää jatkaa elämäänsä ihmisenä tai hyväksyä uuden identiteettinsä verenhimoisena olentona. Hyväksymällä todellisen luontonsa puoliveristen on väitetty pystyvän elämään pidempään, mutta väistämättä veri kääntyy heitä itseään vastaan, jolloin he alkavat menettää hiljalleen otettaan itsestään ja todellisuudesta. Verestä kokonaan kieltäytyvät yksilöt heikkenevät nopeasti, jolloin kehon näivettyminen ajaa heitä hulluuden partaalle. Kaikki puoliveriset muuttuvat ajan myötä mielettömiksi vampyyreiksi ilman luojansa verta. Verta juotuaan puoliverinen muuttuu tavalliseksi vampyyriksi, mikäli selviää elossa prosessista. Puoliveriset ovat muiden keskuudessa melko halveksittu ryhmä. Heitä pyritään eliminoimaan säännöllisesti sekä vampyyrinmetsästäjien että Neuvoston toimesta, sillä usein puoliveriset eivät kykene hallitsemaan ollenkaan verenhimoaan ja ovat siksi vaarassa paljastaa vampyyrien olemassaolon ihmisille. Monet heistä ovat alkuaikoinaan fyysisesti varsin heikkoja, mutta ajan saatossa voimat vahvistuvat. MIELETTÖMÄT, TASO E • tarkoittaa vampyyreja, jotka ovat muuttuneet ihmisestä puoliveriseksi, ennen kuin ovat ajautuneet tiedottomaan tilaan • petomaisuus muovaa hiljalleen ulkonäköä, siksi he ovat lajiominaisuuksista poiketen varsin kammottavan näköisiä; heidän piirteensä ovat usein vääristyneitä, mutta rapistuminen etenee asteittain • eivät tiedosta enää todellisuutta, saati kykene normaaliin elämään • liikkuvat yleensä vain pimeällä ja asustavat autioissa taloissa tai metsissä • jos ihminen kuolee mielettömän puremaan, saattaa hän herätä kuolleista ja muuttua nopealla tahdilla itsekin mielensä menettäneeksi vampyyriksi • pidetään kaikkien vampyyrien keskuudessa pohjasakkana Mieletön vampyyri on entinen puoliverinen, joka ei koskaan saanut juoda muuttajansa verta. Muuttuminen verenhimoiseksi pedoksi on kaikille puoliverisille väistämätön kohtalo, jos he eivät nauti luojansa verta. Siksi monet puoliveriset pyrkivät välttämään pelätyn kohtalon tapattamalla itsensä tavalla tai toisella ennen muodonmuutosta. Käytännössä muutoksen syyt kiteytyvät siihen, miten ihmiskeho rapistuu ja vaurioituu pysyvästi yrittäessään muovautua kuolemattomaksi. Epäonnistumaan tuomittu prosessi muistuttaa jossain määrin etenevää infektiota, mutta mielettömät kohtaavat silti lopullisen kuolemansa vasta, kun heidät asianmukaisesti tapetaan ulkopuolisen toimesta. Mielettömillä vampyyreilla ei ole enää omaa identiteettiä ja heitä harvoin pidetään edes yksilöinä. He kärsivät voimakkaammasta verenjanosta kuin muut vampyyrit, mikä tekee heistä mielipuolisia ja fyysisesti yllättävän voimakkaita. Notkeudestaan ja kestävyydestään huolimatta heidän aistinsa eivät ole enää niin tarkkoja kuin muilla vampyyreilla; he havaitsevat herkemmin ruumiinlämmön, mutta kuulo- ja hajuaisti toimii yllättävän heikosti. Primitiivinen käytös on harvoin loogista, eivätkä he todistetusti kykene tiedostamaan kuin rajallisen määrän ympäristönsä tapahtumista. Aluksi mielettömät saattavat pystyä kommunikoimaan muiden kanssa, mutta lopulta heidän puhekykynsä häviää ja käytösmallit muuttuvat järjettömiksi. Ulkoisesti mielettömät eroavat muista vampyyreista lähinnä muutoksen viimeisimmässä vaiheessa, jolloin kaikki inhimillisyyden rippeet katoavat ja olemus vääristyy peruuttamattomasti. Metsästäjät ja jalosukuiset vampyyrit pyrkivät tappamaan heitä koko ajan, sillä ihmisten lisäksi mielettömät hyökkäävät myös muiden vampyyrien kimppuun. Heidän aiheuttamansa fyysiset vammat toki paranevat, mutta ovat poikkeuksellisen kivuliaita heidän tasoonsa nähden. |
|
Flowy
Ylläpitäjä
Love me like a verb, like constant evolution, like a growing thing.
|
Post by Flowy on Sept 7, 2021 18:55:50 GMT 2
VAMPYYRIMAAILMA Lajina vampyyrit ovat syntyneet tuhansia vuosia sitten tiettävästi nimenomaan noitien hallitseman magian vaikutuksesta. Mitään erillistä historiankirjoitusta heistä ei ole olemassa, ovathan he aina eläneet osana ihmiskunnan vaiheita sulautuen huomaamattomasti eri aikakausien yhteiskuntarakenteisiin. Yliluonnollisuudestaan huolimatta vampyyrit mukailevat pitkälti inhimillisiä normeja eivätkä heidän elämäntapansa eroa räikeästi muista lajeista. Valtaosa asenteista, ominaisuuksista ja tavoista ovat yksilöllisiä tai sidoksissa yksittäisiin yhteisöihin. Aistit. Vampyyreilla on tasoon katsomatta tarkemmat aistit kuin ihmisillä, joskin ero ei ole ylimaallisen suuri. Pikemminkin kuolemattomat ovat herkistyneet käyttämään aistejaan enemmän, jolloin esimerkiksi erilaiset tuoksut ja tekstuurit hivelevät mieltä erityisen paljon. - Haju. Tarkka hajuaisti pystyy erottelemaan tiettyjä ominaisuuksia niin elottomista kuin elollisista asioista, mutta erityisen eläimellisestä taidosta ei ole kysymys. Pelkän ominaistuoksun perusteella ei voi erottaa muiden yliluonnollisten yksilöiden lajia, toisten vampyyrien tarkkaa tasoa, sukupuolta tai ikää, vaikka luonnollisesti voimakkaampi veri tuoksuu aina herkullisemmalta. Veren vuotaessa aistimuksesta pystyy tekemään tarkempia havaintoja, ja monesti tietyt tuoksunuotit tulevat vuosien kuluessa niin tutuiksi, että ne on helpompi tunnistaa mistä tahansa ympäristöstä. Hajuaisti on herkistynyt varsinkin verelle, joka on aistittavissa parhaimmillaan useamman sadan metrin säteellä.
- Kuulo. Herkkä kuuloaisti kulminoituu monesti luontaiseen taipumukseen havainnoida sydämenlyöntejä. Yleisesti vaimeatkin äänet on helppo kuulla tarkasti muutaman metrin säteellä, mutta etäisyyden kasvaessa aistimus heikkenee.
- Näkö. Vampyyrit näkevät erinomaisesti pimeässä, mutta keinotekoinen valo ei heikennä näköastia. Ainoastaan luonnollinen auringonvalo on haitallista silmille osuessaan suoraan verkkokalvoille.
Fysiologia. Vampyyrit muistuttavat fyysisiltä ominaisuuksiltaan ihmisiä, mutta fysiologisesti he eroavat ratkaisevasti kuolevaisista. Verenkiertojärjestelmä ja sykkivä sydän kumoavat harhaluulot kuolleesta kehosta, ja päinvastoin kuin monissa taruissa, heidän ruumiinlämpönsä ei ole merkittävästi matalampi. Auringon haitallisuus vaikuttaa siihen, miten iho on luonnostaan kalpeampi, mutta ihmisten tavoin heidän kehonsa reagoi monenlaisiin ärsykkeisiin, mikä näkyy esimerkiksi punastumisena ja hikoiluna. Hengittäminen on yhtä lailla luonnollinen tarve, vaikka hapenpuutteeseen he eivät kuole; tajunmenetys kuin muukin inhimillisempi haavoittuminen ovat täysin mahdollisia. Vampyyrit ovat kuitenkin immuuneja sairauksille, eivätkä he yliluonnollisuutensa vuoksi asioi lääkärissä edes vakavasti loukkaantuessaan. - Päihteet. Vampyyrit kärsivät erittäin harvoin varsinaisista addiktioista, sillä kuolemattoman kehon ansiosta heillä on vahva resistanssi fysiologisille riippuvuuksille. Heidän kohdallaan huumeidenkäyttö kulminoituukin usein viihteelliseksi nosteen tavoitteluksi, eikä heillä ole ihmistä suurempaa toleranssia luonnostaan millekään päihdyttävälle aineelle. Vuosien saatossa ja pitkässä käytössä kaikki huumausaineet menettävät toki tehoaan, mikä näkyy useimmiten yksilöiden runsaana alkoholinkäyttönä. Vampyyrit humaltuvat ihmisten tavoin varsin yksilöllisesti, ja toisinaan päihteillä on hyvin ristiriitainen vaikutus; joskus lasillinen viskiä hillitsee verenhimoa, toisille estojen väheneminen tarkoittaa tyystin päinvastaista.
- Ruoka. Vampyyrit pystyvät syömään ihmisten tavoin ruokaa, vaikka veri on heidän ensisijaista ravintoaan. Monet ovat opetelleet ruokailemaan soveltuakseen ihmismaailmaan, mutta yhtä hyvin toiset saattavat aidosti nauttia herkuttelusta ja tietyistä makuelämyksistä. Puolestaan puoliverisillä saattaa olla inhimillinen tarve ruokaan vielä pitkään pureman jälkeenkin.
- Uni. Kuolemattomat tarvitsevat ihmisten tavoin säännöllistä unta ja lepoa. Huolimatta luontaisesta mieltymyksestä hämärään, monet vampyyrit ovat omaksuneet yhteiskunnalle ominaisen päivärytmin ja nukkuvat yöaikaan.
- Vakavat vammat. Periaatteessa vampyyrit saattavat tasosta riippuen kyetä parantamaan itsellään suuriakin fyysisiä ruhjeita, mikäli loukkaantuminen on ollut luonnollinen. Niin noitien, metsästäjien aseiden kuin vampyyrien hallitsema magia sen sijaan on aina kriittisempää, hyvin usein peräti kuolettavaa oikein käytettynä. Magialla aiheutuneet vammat paranevat parhaimmillaankin hitaasti, ja usein ruhjeet ovat niin pahoja, ettei voimakaskaan vampyyri pysty elpymään itsellään. Käytännössä loukkaantunut tarvitsee aina parantuakseen runsaasti ihmisen tai vampyyrin verta sekä lepoa. Luonnottomasti aiheutuneet vammat heikentävät fyysistä kuntoa niin paljon, että toipuminen voi viedä voimalliseltakin yksilöltä viikkoja – tämä toki riippuu käytetystä magiasta ja ruhjeiden laadusta
- Poikkeukset. Vampyyrit eivät kykene kasvattamaan ruumiinosiaan takaisin luonnostaan. Irti repeytyneet raajat on kuitenkin mahdollista liittää takaisin kehoon, mikäli loukkaantunut saa ulkopuolista apua voimakkaamman veren, parannusvoiman tai magian muodossa. Poikkeuksia ovat kulmahampaat, jotka kasvavat itsellään takaisin, joskin prosessi on tasosta riippumatta pitkä ja useimmiten myös kivulias; niiden kasvu vie aikaa helposti jopa vuosia.
Heikkoudet. Lukuisista taruista huolimatta vampyyreilla on harvoja lajiomaisia heikkouksia, jotka olisivat kaikille yhteisiä. Ainoastaan noitien vuosituhansia sitten langettamat kiroukset voidaan luokitella merkittäviksi kipupisteiksi. Itsessään vampyyreille haitallisen magian lisäksi muinaiset maagit kirosivat auringon, minkä vuoksi on muodostunut erityisesti ihmisten keskuudessa urbaanilegenda siitä, että verenimijät ovat yön lapsia. Todellisuudessa vampyyrit ovat oppineet elämään melko tavanomaista elämää päiväsaikaan, vaikka auringonvalo on heille kiistatta haitallista. - Aurinko. Vain suora auringonpaiste on haitallista vampyyreille, jos säteet pääsevät kosketuksiin paljaan ihon kanssa; pelkkä päivänvalo harvemmin osoittautuu ongelmaksi, vaikka toisista jo kirkkaus saattaa tuntua epämiellyttävältä. Valo polttaa ihoa ja ärsyttää silmiä sekä heikentää näköaistia, mikäli vampyyri viettää pitkiä aikoja suojaamattomana auringossa. Monen päivän pitkittynyt yhtäjaksoinen oleskelu syövyttää ihoon palovammoja, ja lopulta voimallinenkin vampyyri saa kuolettavia vammoja. Langetettua kirousta pystyy toki kiertämään magiakoruilla ja runsaan ihmisveren avulla, mutta jälkimmäinen ei kokonaan poista auringon haittavaikutuksia. Veren vahvuus vaikuttaa siihen, kuinka hyvin luonnollista valoa sietää; puoliveriset ja mielettömät vampyyrit ovat erityisen herkkiä valolle varsinkin muutosprosessien alkuvaiheessa.
- Magia. Noitien, metsästykseen taottujen aseiden ja voimakkaampien vampyyrien käyttämä maaginen energia on aina vaarallista kaikille vampyyreille. Tasot vaikuttavat luonnollisesti siihen, kuinka kuolettavasti magia voi kehoa vahingoittaa.
Kuolema. Vampyyrit ovat yliluonnollisina olentoina kuolemattomia, eli he eivät voi kokea luonnollista kuolemaa esimerkiksi sairastumalla tai vanhenemalla. Ikuinen elämä on toki vain suloinen illuusio, sillä kaikki vampyyrit ovat tasosta riippumatta tavalla tai toisella tapettavissa. Noitien kehittelemä vampyyreille haitallinen magia on erityisen kuolettavaa heikommille yksilöille. Kuolema on vampyyreille yleensä lopullinen tiettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta. Alempitasoiset vampyyrit muuttuvat kuollessaan tuhkaksi, mutta kaikki vampyyreina syntyneet tai kuolemattomiksi kokonaan muuttuneet säilyttävät ruumiinsa. - Metsästäjien aseet. Magialla siunatuilla aseilla kykenee käytännössä tappamaan kenet hyvänsä. Eri tarkoituksiin suunnatut metsästysvälineet sisältävät vaihtelevasti haitallista taikuutta, ja joidenkin ampuma-aseiden tarkoitus ei ole edes tappaa, vaan ainoastaan lamaannuttaa esimerkiksi aiheuttamalla ääniaaltoja, jotka ovat tasosta riippumatta äärimmäisen kivuliaita. Valtaosa voimakkaistakin vampyyreista vierastaa metsästäjien käytössä olevaa esineistöä, sillä niiden tuottama kipu on poikkeuksellista ja niistä hehkuva energia jo sellaisenaan luotaantyöntävää.
- Poikkeamat. Kuolemaa voi huijata ääritapauksissa magialla, ja toisaalta puhdasveristen veri on kyllin vahvaa elvyttämään kuolleen kehon vuosikymmentenkin jälkeen siinä tapauksessa, että sydän on yhtenä kappaleena tallella ja mahdollista istuttaa takaisin ruumiiseen. Noidat eivät pysty herättämään ketään kuolleista pelkällä magialla, mutta on olemassa loitsuja, joilla he pystyvät parantamaan tuoreeltaan kuolleen vampyyrin tai säilömään niin sydämen kuin ruumiin tulevaisuuden varalle. Harvinaiset kuolemattomuuskorut puolestaan estävät lopullisen kuoleman palauttamalla uhrin itsellään henkiin.
- Tappotavat. Tasoista riippumatta kaikki vampyyrit kuolevat ainoastaan, jos sydän tuhotaan tai revitään ulos rinnasta ja murskataan. Veren puhtaus toki vaikuttaa siihen, kuinka nopeasti uhri menehtyy. Alimmat tasot kuolevat välittömästi jo metsästäjien aseisiin, mikäli sydän lävistyy; vampyyreiksi syntyneet ja kuolemattomiksi kokonaan muuttuneet menehtyvät ainoastaan, kun sydän on repeytynyt kokonaan irti ja samalla tuhottu. Pelkkä lävistäminen johtaa heidän kohdallaan kuolemaan vain siinä tapauksessa, että asetta ei saada tarpeeksi nopeasti ulos rinnasta tai uhri ei kykene parantamaan itseään ruhjeistaan eikä saa elpyäkseen verta missään muodossa. Karkeasti todettuna puhdasveriset voivat virua päiviä elossa, kun taas tavalliset vampyyrit kuolevat tunneissa. Vampyyrit voivat kuolla myös tuleen tai auringosta saatuihin palovammoihin, mikäli sydän tuhoutuu.
- Poikkeukset. Myös auringon valo ja tuli ovat vampyyreille kuolettavia siinä tapauksessa, että sydän tuhoutuu palovammojen seurauksesta. Alempitasoiset vampyyrit useimmiten kuolevat myös verenjanoon, mutta kehon näivettyminen ja kuihtuminen päätepisteensä saattaa yksilöstä riippuen viedä jopa vuosia. Muumioitunut voimakkaampi vampyyri elpyy teoriassa verellä jopa satojen vuosien jälkeen, mutta toipumisprosessi on pitkä eivätkä voimat välttämättä palaudu entiselleen. Huomattavasti yleisempää on, että kuivunut keho tuhoutuu ulkopuolisista vaikutteista joka tapauksessa, jolloin vampyyri kuolee lopullisesti. Verenjanoon kuoleva kokee ensin aina janosta johtuvaa sekavuutta, kuivumisen aiheuttamaa heikotusta, kunnes yksilö menettää tajuntansa lopullisesti; varsinainen kuihtuminen tapahtuu tiedostamattomassa tilassa.
Lisääntyminen. Vampyyrit kykenevät lisääntymään keskenään, mutta suhteutettuna heidän elinvuosiinsa, raskaudet ovat lopulta varsin harvinaisia. Raskaaksi tuleminen on pohjimmiltaan vaikea prosessi, eihän kuolematon keho ole erityisen vastaanottavainen fysiologisille muutoksille. Tästä johtuen odotusaika on poikkeuksetta kivulias ja toisinaan äärimmäisen vaikea; kantoaika on ihmisten tavoin suunnilleen yhdeksän kuukautta. Peräkkäiset raskaudet eivät ole mahdottomia, mutta yleensä jälkeläisiä syntyy yhdelle vampyyrille koko elinkaaressa vain muutamia. Vain fyysisen täysi-ikäisyyden saavuttaneet vampyyrit voivat lisääntyä, ja yleensä raskaaksi tuleminen on otollisempaa nimenomaan täysi-ikäisyyden kynnyksellä. - Aatteet. Ihmisyhteiskuntaan juurtuneet vampyyrit ovat kuolemattomuudestaan huolimatta omaksuneet perhesuhteisiin mallia kuolevaisilta, vaikka toki heille lisääntymisen motiivit ovat osittain primitiivisiä, lajin säilymisen kannalta vaistonvaraisia. Monelle voimakkaalle vampyyrille verilinjan jatkaminen on ylpeyskysymys, mutta käytännössä perheen perustamiseen liittyy pitkälti yksilöllisiä motiiveja, joissa on inhimillisiä piirteitä.
- Fysiologinen näkökulma. Lisääntymisen haasteista johtuen niin kutsutut vahinkoraskaudet ovat kuolemattomien keskuudessa varsin satunnaisia. Raskaaksi tuleminen ei kuitenkaan ole koskaan mielivaltainen teko, saati pelkästään tahdon asia, jolloin ei-toivottuja raskauksia voi esiintyä. Lääketieteelliset menetelmät eivät tehoa kuolemattomiin missään muodossa, mikä koskee niin ehkäisyä kuin raskauden seurantaa tai keskeytystä. Fysiologisesti vampyyrit saattavat saada keskenmenon, mikäli heidän kehonsa ei alkuvaiheessa kestä tapahtuvia muutoksia – näin ollen raskaaksi tuleminen saattaa tietyissä tapauksissa estyä tavallaan luonnostaan.
- Insesti. Puhdasveriset vampyyrisuvut ovat harjoittaneet sisäsiittoisuutta aikojen alusta asti säilyttääkseen verilinjan absoluuttisen puhtauden. Lukuun ottamatta näitä erityistapauksia, insesti ei ole yleinen ja arvostettu piirre vampyyrimaailman normeissa – oikeastaan päinvastoin.
- Lapsuus ja kehittyminen. Valtaosa maailman vampyyreista ovat syntyneet kuolemattomiksi olennoiksi. Vastasyntyneen vampyyrin verenjano ei ole poikkeuksellisen suuri, vaan himo ihmisvereen herää asteittain varttumisen myötä. Lapsuusaika on karkeasti arvioituna puolta hitaampi kuin ihmisillä; kehityksellisesti teini-iän saavuttaminen vie suunnilleen 30 vuotta, jonka jälkeen vanheneminen hidastuu yksilöllisesti. Monet vampyyrit tavoittavat fyysisesti täysi-ikäisyyden 50 vuodessa, mutta vanhenemisprosessi voi viedä kokonaisuudessaan satoja vuosia. Tavanomaisesti vampyyrit nauttivat ikuisesta nuoruudesta vanhenemisen pysähtyessä ihmisten mittarilla toiselle vuosikymmenelle, joskin fyysinen ikä on yksilökohtainen eikä yksiselitteinen.
- Poikkeukset. Puoliveriset ja ihmisestä muutetut c-tason vampyyrit eivät pysty lisääntymään. Teoriassa ihmiset ja vampyyriksi syntyneet voivat saada jälkikasvua keskenään, mutta erityisesti ihmiskeho harvemmin selviää elossa raskaudesta ilman magiaa tai säännöllisesti nautittua voimakkaan vampyyrin verta.
Ominaispiirteet ja ennakkoluulot. Vampyyreista on olemassa valtavasti paikkaansa pitämättömiä taruja ja variaatioita erilaisista ominaisuuksista. Kuolemattomuuteen yhdistetään helposti leimaavia piirteitä, vaikka kaikki vampyyrit ovat tietenkin yksilöitä. Pohjimmiltaan kaikki heidän tapansa pohjaavat vahvasti ihmismaailmaan ja ympäröivään kulttuuriin, jolloin vampyyrit tasosta tai persoonasta riippuen ovat lopulta varsin inhimillisiä. Vain harvat ennakkoluulot pitävät yksiselitteisesti paikkansa. - Elämäntyyli. Valtaosa vampyyreista on omaksunut ympäröivän kulttuurin tavat ja tottumukset. Ei ole ollenkaan poikkeuksellista, että he käyvät töissä, osallistuvat erilaisiin tapahtumiin ja viettävät ihmisten tavoin perinteisiä juhlia. Monet varakkaat yksilöt saattavat elää silmiinpistävän äveriäästi, mutta luksuselämän viehätykset ovat nekin perua kuolevaisten elintavoista. Mitään yhtä yksittäistä elämäntyyliä vampyyreilla ei kuitenkaan ole.
- Hierarkia. Veren vahvuuteen perustuva arvoasteikko ei ole rautakehikkoinen kaava, joka on iskostettu yksilöiden mieliin – kyse on puhtaasti luonnollisesta ominaisuudesta. Vampyyreille on yleensä ominaista keskinäinen kunnioitus, joka toimii molempiin suuntiin, vaikka vähäveristen asema onkin heikompi. Hierarkiaa ei noudateta, vaan he elävät luonnostaan lajiominaisuuksien mukaan; vain harvoin he erottelevat keskenään lajinsisäisiä tasojaan, ellei kyse ole puhdasverisistä tai arvoasteikon pohjamudasta.
- Kuuluisuudet. Tietyt suvut tai maineikkaimmat vampyyriyksilöt ovat yleisesti ottaen lähes kaikkien kuolemattomien tiedossa. Maailmassa on kuitenkin vain marginaalinen määrä oikeasti kuuluisia verilinjoja, joiden asema on universaalisti noteerattu. Tällaisia etuoikeutettuja ovat lähinnä vanhimmat puhdasveriset sekä Neuvoston perustaneet suvut.
- Käytösnormit. Kuolemattomilla on olemassa monenlaisia käytöskoodistoja, jotka ovat sulautuneet ihmismaailman käytänteistä osaksi vampyyrien etikettisääntöjä. Mitään erillistä listaa normeista ei kuitenkaan ole olemassa, ja etikettejä on mahdoton listata tyhjentävästi. Käytännössä voisi kuitenkin ajatella, että kaikki vampyyrit elävät mieluusti ihmisten keskuudessa salaamalla todellisen luontonsa, sillä kuolevaiset eivät ole yleensä suuressa mittakaavassa vastaanottavaisia yliluonnollisuudelle. Kuitenkin suurin osa vampyyreista ruokailee ihmisistä puremalla, vaikka kuolevaisiin kajoaminen on periaatteessa kiellettyä. Erityisesti metsästäjät suhtautuvat nykyisin kriittisesti kuolevaisten tappamiseen, mistä johtuen veren juominen on nurinkurisuudestaan huolimatta lähes tabu.
- Seksuaalisuus. Lajinomaisesti vampyyrit ovat seksuaalisesti varsin avoimia eikä heille ole tyypillistä määritellä omaa seksuaalista suuntautumistaan. Mahdollinen itsensä lokeroiminen juontaa juurensa lähinnä ihmismaailman kullekin aikakaudelle ominaisesta tavasta jäsennellä seksuaalisuutta, ja toisinaan normit saattavat olla korostuneita. Luonnostaan vampyyrit ovat kärjistäen todettuna biseksuaaleja, joskin vain harvat kuolemattomat ajattelevat asiaa näin suorasukaisesti. Vastaavasti vampyyreihin yhdistetty loputon intohimo ja seksuaalinen vietti ovat enemmän värittyneitä mielikuvia kuin totuuksia, vaikka heille fyysisyys kaikissa muodoissaan on yleisesti ominaisempaa kuin inhimillisimmille olennoille.
- Tunnemaailma. Vampyyreihin lajina yhdistettävä petomaisuus usein ruokkii vääristynyttä harhaluuloa siitä, että vampyyrit ovat kylmiä ja tunteettomia. Päinvastoin kuolemattomat kokevat tunteet huomattavasti voimakkaampina kuin ihmiset – toki tästä johtuen tietyt ääripääkokemukset saattavat herkemmin myös kärjistyä.
- Ulkonäkö. Veren vahvuuteen perustuva viehätysvoima tekee vampyyreista viehättäviä riippumatta siitä, millaisia kauneusihanteita kukakin edustaa. Näennäisesti he ovat kuitenkin ihmismäisiä lukuun ottamatta yliluonnollisuudesta vihjaavia hieman terävämpiä kulmahampaita ja silmien muuttuvaa väriä. Iho ei ole merkittävästi kalpeampi, mutta tuskin koskaan päivettynyt. Verenjanosta kärsivä vampyyri saattaa näyttää poikkeuksellisesti riutuneemmalta ja väsyneemmältä.
- Yksilöllisyys ja persoona. Vampyyreihin liitetään helposti erinäisiä uskomuksia, joista vain harvat pitävät todella paikkaansa kaikkien yksilöiden kohdalla. Yliluonnollisuudestaan johtuen heidän vaistonsa ovat ihmisiin verraten primitiivisimpiä, mikä tarkoittaa käytännössä fyysistä tarvetta verelle, jonka nauttiminen itsessään on vaivatonta liittää murhanhimoisuuteen ja julmuuteen. Petomaisuus ja väkivaltainen käyttäytyminen ovat kuitenkin lähinnä ääritapauksia, sillä valtaosa vampyyreista on varsin sivistyneitä, toiset peräti hyvin inhimillisiä. Yksilölliset erot elintavoissa, persoonallisuudessa kuin käytöksessäkin ovat valtavia, eikä stereotyyppistä vampyyria ole olemassa.
- Yleinen moraalikäsitys. Moraalilla tarkoitetaan käsityksiä ja käyttäytymissääntöjä siitä, mikä on universaalisti ajateltuna hyvää ja pahaa, oikein tai väärin. Vampyyrien keskuudessa arvomaailman aspektit ovat monimutkaisia, sillä monet ihmismaailmassa tuomitut teot saattavat olla heille lajiominaisesti varsin luonnollisia. Ihmisten saalistaminen, veren nauttiminen ja peräti tappaminen ovat ääriesimerkkejä yleisesti hyväksytyn moraalikäsityksen säröistä. Yliluonnollisia olentoja on ylipäätään vaikea jakaa mustavalkoisesti hyviin ja pahoihin, sillä useimmiten vampyyrit edustavat varsin tasaisesti monenlaisia, jopa keskenään ristiriitaisia arvoja. Kuolemattomien maailmassa yhtä yhteistä moraalikäsitystä ei siis ole olemassa, mutta osana ihmismaailmaa he ovat joutuneet mukautumaan osittain siihen, millaiset rajat yhteiskunta on asettanut. Ihmisten silmin vampyyrien voidaan ajatella olevan varsin moraalittomia, mutta vastaavasti kuolemattomien näkökulmasta väite on lähinnä yhdentekevä.
Vampyyriksi muuttuminen. Purema käynnistää muutoksen kahdella tavalla riippuen siitä, onko purija puhdasverinen vai joku muu vampyyri. Ainoastaan puhdasveristen puraisu käynnistää ihmisessä muutosprosessin poikkeuksetta, ja vain heidän verensä on kyllin vahvaa viimeistelemään muutoksen tavalliseksi vampyyriksi. Kaikkien muiden vampyyrien purema vasta altistaa ihmisen muuttumiselle. Näissä tapauksissa vampyyriksi muuttuminen on sattumanvaraista ja vaati sen, että purtu ihminen kuolee kahden vuorokauden sisällä puremasta. Mikäli ihminen sattuu kuolemaan, herää hän vampyyrina jääden puoliveriseksi. Puremalle altistuminen perustuu magiaan, joka jää purrun ihmisen kehoon suunnilleen kahdeksi vuorokaudeksi. Koska kyse on tuoreesta noitien langettamasta kirouksesta, on varsin mahdollista, että ei-puhdasveristen muuttamille puoliverisille keksitään marginaalinen keino muuttua kokonaan vampyyreiksi. Tällaista keinoa ei vielä ole olemassa. - E-tason purema. Mielettömien uhriksi joutuminen muuttaa ihmisen vampyyriksi ainoastaan silloin, kun ihminen menehtyy puremaan. Kuolema käynnistää nopean muutosprosessin, minkä jälkeen uhri herää eloon puoliverisen kaltaisena, mutta vajoaa jo muutamassa tunnissa mielettömäksi vampyyriksi. Muutosta voi luonnehtia eräänlaiseksi tartunnaksi, joka erityisesti syrjäisimmillä alueilla aiheuttaa herkästi epidemioita. Muutosta ei voi peruuttaa eikä siitä voi parantua.
- Fysiologiset ja psyykkiset seuraukset. Muutosprosessi on aina yksilöllinen, mutta kaikki muutetut kärsivät samoista oireista. Yleinen fyysinen tila heikkenee yliluonnollisen magian alkaessa muovaamaan ihmiskehoa, mikä puolestaan saa aikaan lukuisia ikäviä reaktioita, jotka vaikuttavat haitallisesti myös psyykkiseen tilaan. He kärsivät poikkeuksetta univaikeuksista, lukuisista selittämättömistä ja oudoista tuntemuksista, ruokahaluttomuudesta, pahoinvoinnista, luonnottomista aistihavainnoista, valonarkuudesta, päänsärystä ja himosta, joka ei alussa kohdistu suoranaisesti pelkästään ihmisvereen. Muutos ilmenee myös aneemisina oireina, koska keho yrittää muuttua jokseenkin mahdottomin tavoin sellaiseksi, mitä ei ole olemassakaan. Anemia liittyy epäsuorasti myös verenhimoon, sillä puoliverinen tarvitsee ihmisverta pysyäkseen elossa. Oireet helpottuvat verta nauttimalla, mutta palaavat säännöllisestä juomisesta huolimatta jonkin ajan kuluttua takaisin, koska keho kuin mielikin vaativat aina enemmän. Mikäli purtu ei tiedä olevansa muuttunut vampyyriksi, vaikuttaa maailma todennäköisesti mielipuoliselta ja monia puoliverisiä on hoidettu ihmismaailmassa virheellisesti mielenterveyspotilaina. Toki monet muutetut kärsivät kirjaimellisesti psyykkisten sairauksien oireista. Puolestaan fyysinen tarve verelle muuttuu usein hiljalleen kokonaisvaltaiseksi himoksi, jonka yksilö kykenee kohdistamaan ajan kanssa nimenomaan ihmisvereen. Tiedostaminen aloittaa alati pahenevan kierteen, kunnes muutettu on jo niin näivettynyt ja sekopäinen, ettei hallitse enää itseään – tätä vaihetta kutsutaan viimeiseksi muutokseksi, joka johtaa vääjäämättä mielettömyyteen. Vahvempi ja puhtaampi veri voi viivyttää viimeistä muutosta onnekkaiden kohdalla jopa lukuisia vuosikymmeniä, mutta ilman luojan verta on puoliveristen kohtalo aina varsin karu.
- Luojan ja muutetun side. Ainoastaan puhdasverisen purema saa aikaan erikoislaatuisen siteen muuttajan ja muutetun välille. Kytkös vahvistuu entisestään, mikäli luoja luovuttaa vertaan ja viimeistelee muutoksen. Kumpikin osapuoli tuntee sidoksen, mutta erityisesti muutettu on herkistynyt luojansa läsnäolosta ja saattaa aistia tämän hyvinkin kaukaa. Käytännössä kyse on yhteenkuuluvuudesta, vastustamattomasta halusta ja tarpeesta pysytellä muuttajan lähettyvillä. Toisinaan suhtautuminen on pakonomaista, kenties jopa sairaalloista, mutta suhteen sävy riippuu pohjimmiltaan yksilöiden luonteesta; kaikki muutetut kuitenkin tuntevat voimakasta vetoa luojaansa halusivat he sitä tai eivät. Puhdasveristen tuntemukset ovat lievempiä ja vähemmän pakottavia, mutta myös he kykenevät aistimaan puremansa yksilöt erityisesti sen jälkeen, kun ovat luovuttaneet omaa vertaan. Vastaavaa sidosta ei ole olemassa muilla yksilöillä, ja kytkös katkeaa vain toisen osapuolen kuolemaan.
- Muutosprosessi. Tavanomaisesti ihmisen muuttuminen vampyyriksi on kivulias prosessi, joka käynnistyessään kestää yksilöstä riippuen useita viikkoja. Käytännössä purema alkaa heti muovaamaan kehoa, mistä johtuen uhrin aistit tarkentuvat nopeasti ja verenhimo herää asteittain. Ulkonäkö ei puoliverisillä vampyyreilla muutu radikaalisti, vaikkakin piirteet terävöityvät ja ihmisen parhaat puolet korostuvat hiljalleen. Mikäli puhdasverinen muuntaja antaa uhrille juotavaksi vertaan, muuttuu puoliverinen kokonaan vampyyriksi. Veren luovuttaminen välittömästi pureman jälkeen ei usein toimi johtuen fysiologisten muutosten hitaudesta – mitään erityisistä kaavaa ei kuitenkaan ole olemassa, vaan muutos on kokonaisuudessaan varsin yksilöllinen. Vain purijan veri käynnistää lopullisen muutoksen, mutta käytännössä puoliveriset vampyyrit kykenevät vahvistumaan kenen tahansa puhdasverisen verellä huolimatta siitä, ettei vieras veri viimeistele muutosta.
Veri. Vampyyrien pääsääntöinen ravinto on ihmisveri. Kaikilla yksilöillä tasosta riippumatta on luontainen himo kuolevaisten vereen. Ihmisistä ruokaileminen ei kuitenkaan ole nykypäivänä kaikissa olosuhteissa helppoa, ja siksi toiset vampyyrit nauttivat usein lajitovereidensa verta pysyäkseen kunnossa; eläinten verta he eivät juo. - Metsästäminen. Kirjoittamattomissa universaaleissa säännöissä ihmisten tappaminen on tietenkin kiellettyä. Käytännössä jokainen vampyyri joutuu nauttimaan säännöllisesti ihmisverta pysyäkseen elossa, jolloin ihmisten pureminen on varsin yleistä. Nykyisin harvat vampyyrit jahtaavat uhrejaan erityisen brutaalisti, vaan monesti ihmisiä eksyy purtavaksi yökerhoista tai kaduilta huomiota herättämättä. Verta on saatavissa myös pussitettuna ja pullotettuna rajoitetuista paikoista, mikä on jossain määrin vähentänyt verenhukasta johtuvia kuolemia. Vampyyrit saavat melko vapaasti elää luonnolleen ominaisesti ihmisten keskuudessa, mutta tietenkin metsästäjät sekä toisaalta Neuvosto pitävät silmällä tilastoja välttyäkseen kiusallisilta ongelmilta ihmismaailmassa.
- Muiden vampyyrien veri. Juomisen syyt kiteytyvät useimmiten väliaikaisiin tarpeisiin vahvistua tai tukahduttaa verenhimoa, ellei kyse ole puhtaasti nautintoon sidonnaisista agendoista. Veren puhtaus on sidoksissa makuun, ja muille vampyyreille puhdasverisen veri on verrattavissa huumausaineisiin. Varsinaisena ravintona lajitovereiden veri on kuitenkin aina lähinnä heikko korvike ihmisverelle. Kaikki vampyyrit eivät ylipäätään nauti muiden kuolemattomien verestä.
- Tarve ja puutos. Tasoon katsomatta vampyyrit tarvitsevat säännöllisesti ihmisverta pysyäkseen voimissaan. Puutostila alkaa ilmetä veren vahvuudesta riippuen heikoimmissa yksilöissä päivissä, kun taas puhdasveriset saattavat helposti kituuttaa kuukausia. Jo vähäinenkin tauko ihmisveren nauttimisessa altistaa verenhimolle ja heikentää yksilön voimia kokonaisvaltaisesti. Puutostila edistää puoliverisen muutosta mielettömäksi rappeuttaessaan kriittisesti kehoa, kun taas muut vampyyrit yleensä vain heikkenevät, mikä fyysisenä ja psyykkisenä tilana muistuttaa lähinnä sairastumista. Toleranssi on tietenkin myös tottumuskysymys, joskin yksikään vampyyri ei kykene vierottamaan itseään kokonaan pois ihmisverestä, vaikka joisivat toistuvasti lajitoveriensa verta.
- Verenhimo. Jokainen vampyyri kärsii verenhimosta, mutta toiset kykenevät hillitsemään itsensä paremmin. Käytännössä jano on kuitenkin enemmän refleksi, joka herää aina veren virratessa. Pelkkä ihmisen näkeminen saattaa monelle heikosta kontrollista kärsivälle aiheuttaa verenhimoon liitettäviä oireita, kuten kurkun karheutta ja silmien muuttumista punaiseksi, mutta harvemmin tavalliset vampyyrit menettävät hallintansa ihmisjoukossa ilman mainittavaa syytä. Verenhimoisen vampyyrin käytös voi olla ratkaisevasti poikkeavaa, sillä himo sumentaa useimmiten hallitsemattomana yksilön tietoisuutta.
- Veribisnes. Verta on saatavilla eri muodoissa tietyistä yökerhoista, baareista ja ravintoloista, joista valtaosa toimii yhteistyössä veri-imperiumi Crimsonin kanssa. Crimsonilla on veribisneksessä maailmanlaajuinen monopoli sekä Neuvoston siunaus. Erilaisia salapaikkoja on ollut olemassa aina, ja vakiintuneen veribisneksen ohella pimeää kauppaa harjoitetaan jonkin verran. Käytännössä ihmisverta on saatavissa pullotettuna, pussitettuna ja elävässä muodossa tilauksesta sekä tietyistä toimipaikoista, kuten sairaaloista ja erinäisten liiketilojen takahuoneista. Järjestäytynyt bisnes on keskittynyt laajempaan mittakaavaan kohdistaen kauppansa suuremmille toimijoille, mutta yksityishenkilöt kykenevät ostamaan verta halutessaan, mikäli heillä on olemassa kontakteja.
- Verihuumeet. Termillä tarkoitetaan sekä vampyyrinverestä valmistettuja ihmisille suunnattuja huumeita että ihmisverta sisältäviä huumausaineita, joita voivat nauttia niin vampyyrit kuin ihmisetkin. Verihuumeiden markkinat ovat syntyneet vuosituhannen vaihteessa ja yleistyneet vasta kahden viimeisen vuoden aikana. Piirit pyörivät vielä suhteellisen kapea-alaisesti alamaailmassa, ja välittäjinä toimivat vampyyrit ja ihmiset, joista osa kaupittelee myös Willingtonin lanseeramia veripillereitä. Virallisesti verihuumeet ovat suurimmaksi osaksi kytkeytyneet veribisneksen monopolin alle, ja valtaosa veripäihteistä on saatavissa tabletteina, kristalleina ja jauheena. Ihmisiin vaikuttavat kummatkin huumeet, mutta vampyyreja kiinnostaa luonnollisesti ainoastaan ihmisverta sisältävät valmisteet.
- Veripillerit. Toistaiseksi markkinoille tuotu verenkorvike on käytössä ainoastaan Willingtonin akatemiassa, joskin pillereitä on livahtanut ihmisten hupikäyttöön suhteellisen vahvana bilehuumeena. Veripillereiden tarkoitus on hillitä janoa sekä korvata aitoa verta, jotta vampyyrien ei tarvitsisi käyttää ihmisiä ravintonaan. Ajatus pillereiden takana on varsin optimistinen, sillä valmiste lähinnä hillitsee ja tukahduttaa janoa. Yöluokalle säännöllisesti jaettavat pillerit ovat oleellinen osa oppilaitoksen olemassaoloa ja pyrkimystä saattaa vampyyrit sopuisampaan yhteiseloon ihmisten keskuudessa. Veripillerit eivät vastaa aitoa verta, mutta erityisesti puoliverisille korvikkeesta on oikeasti apua pysyä järjissään. Tabletit voi nauttia sellaisenaan tai tiputtaa nesteen sekaan, jolloin juotava muistuttaa väriltään ja koostumukseltaan enemmän oikeaa verta. Maku ei ole erityisen miellyttävä, mutta puhdasverisen verestä tuotettu versio on huomattavasti maukkaampi ja koukuttavampi myös voimakkaammille yksilöille.
Voimat. Yliluonnolliset kyvyt ovat aina sidoksissa veren vahvuuteen. Fyysiset voimat ovat tasoista riippumatta kaikille kutakuinkin samanlaisia, mutta yksilökohtaisia eroja esiintyy paljon. Kaikilla vampyyreilla on luontaisesti terävämmät aistit, nopeat refleksit sekä kyky parantaa itseään fyysisistä ruhjeista. Kehon hallinta on sulavaa ja ihmisiin verraten kuolemattomat kestävät enemmän fyysistä rasitusta, mutta suonissa virtaava maagisuus ei tee heistä luonnottoman nopeita tai fyysisiltä voimiltaan ylivertaisia. - Kyvyt ja elementit. Puhdasveriset ja jalosukuiset vampyyrit hallitsevat yhden henkilökohtaisen kyvyn tai elementin. On täysin yksilöllistä, kuinka taitaviksi he ovat kehittyneet oman voimansa hallinnassa, mutta veren puhtaus vaikuttaa luonnollisesti kyvyn voimallisuuteen. Kyvyt heräävät vampyyrin lapsuudessa, ja valtaosa vampyyreista omaksuu erikoisvoimansa osaksi arkeaan. Kaikissa tapauksissa kyvyt eivät ole hyödyllisiä, vaan toiset voivat kärsiä voimistaan hyvinkin paljon – vastaavasti kaikkien puhdas- ja jaloveristen voimat eivät ole keskenään tasavertaisia.
- Mielenhallinta. Termillä viitataan lähinnä puhdasveristen kykyyn manipuloida muiden olentojen mieliä. Käytännössä mielenhallinta useimmiten tarkoittaa muistiin kohdistuvaa kontrollointia, mutta kaikkein voimakkaimmat yksilöt kykenevät vaikuttamaan jossain määrin ihmisten ja vähäveristen ajatustoimintaan pääasiassa manipuloinnilla. Mielenhallinta ei kuitenkaan ole yksinkertaista eikä verrattain edes yleistä.
- Muistin muokkaus. Puhdasverisillä ja jaloverisillä vampyyreilla on kyky muokata ihmisten ja muiden vampyyrien muistia. Käytännössä muistin manipulointi pitää sisällään muistojen pois pyyhkimisen, muistikuvien muovaamisen toisenlaisiksi sekä kokonaan uusien muistojen istuttamisen. Taidon hallinnassa on valtavasti variaatiota, ja vain puhdasverisillä on kyky manipuloida muistia niin, että muistot ovat palautettavissa. Muissa tapauksissa muisto vaurioituu yleensä pysyvästi paitsi epäonnistuneessa prosessissa, jolloin uhri saattaa saada välähdyksiä menneistä tapahtumista. Huomattavat ja epäloogiset aukot kielivät usein muistojen muokkaamisesta, mutta ihmiset harvoin tiedostavat vastaavien muutosten alkulähdettä.
- Parantaminen. Vampyyrit pysyvät tasoon katsomatta parantamaan saamiaan fyysisiä vammoja; veren vahvuus vaikuttaa siihen, kuinka nopeasti ja hyvin keho elpyy. Alempitasoisten on vaikeampi parantaa ruhjeita, joita voimakkaammat yksilöt ovat aiheuttaneet, ja vampyyrimetsästäjien aseiden aiheuttamia vammoja on liki mahdoton itse parantaa, ellei kyseessä ole erityisen voimakas vampyyri. Käytännössä jokaisella pienet haavat ja murtumat paranevat suhteellisen vauhdikkaasti, mutta hyvin usein pahemmin loukkaantunut vampyyri tarvitsee ihmisverta parantaakseen itsensä kunnolla. Muiden vampyyrien verellä on yhtä lailla elvyttävä vaikutus, joskin apu ei korvaa kokonaan veren tarvetta. Puhdasverisillä on puolestaan kyky parantaa myös muita olentoja omalla verellään.
- Viehätysvoima. Vampyyrit näyttäytyvät lumoavina ja houkuttelevina ihmisille riippumatta vastapuolen henkilökohtaisista mieltymyksistä. Viehätysvoima ei ole säädeltävä ominaisuus, joskin monet kuolemattomat oppivat käyttämään lumovoimaansa monin tavoin hyödykseen. Ihmiset eivät kykene vastustamaan viehätystä missään tapauksessa täysin, vaikka olisivat tietoisia vampyyrien olemassaolosta. Kyse ei kuitenkaan ole varsinaisesta mielenhallinnasta, eikä viehätykseltä voi siksi suojautua. Myös noidat ja metsästäjät eivät ole verenperimästään huolimatta täysin immuuneja viehätykselle; siksi monet ovat pyrkineet vahvistamaan itseään turvautumalla magiakoruihin tai riimuihin.
Yhteiskunta. Vampyyrit elävät ihmismaailmassa ja ovat soluttautuneet ympäröivään yhteiskuntaan, jolloin kunkin kulttuurin lainalaisuudet periaatteessa koskevat yhtä lailla heitä. Erityisesti yliluonnollista maailmaa hallitseva Neuvosto on nivoutunut maailman eri kolkkiin myös hallinnollisiin rakenteisiin sotkematta kuitenkaan kuolevaisten yleistä järjestystä. Historiassa on ollut erinäisiä puhdasverisiä sukuja, jotka ovat saavuttaneet universaalimpia valta-asemia, mutta minkäänlaisia yliluonnollisia hallitsijoita ei Neuvoston lisäksi ole koskaan ollut sanan varsinaisessa mielessä. Vain murto-osa ihmisistä on tietoisia yliluonnollisuudesta. - Avioliitot. Kuolemattomat ovat omaksuneet naimisiinmenon ympäröivästä yhteiskunnasta ja kulttuurista. Avioituminen on vampyyrien keskuudessa yleinen tapa, joka toisilla suvuilla kulminoituu järjestettyihin liittoihin tai puhtaasti poliittisiin pyrkimyksiin. Hääjuhlat elävät ajan trendien mukana ja ovat saaneet inhimillisiä piirteitä lukuun ottamatta uskonnollista aspektia.
- Arvojärjestys. Vampyyrit asettuvat arvojärjestykseen veren puhtauden ja siten vahvuuden mukaan. Hierarkia on vampyyrien luontainen, sisäänrakennettu ominaisuus, jonka noudattaminen ei perustu valintaan, vaan synnynnäiseen vaistonvaraisuuteen. Tavanomaisesti kuolemattomat sulautuvat omiin rooleihinsa kivuttomasti, eikä lajin sisällä ole koskaan ollut merkittävää sortoa vampyyreiksi syntyneiden keskuudessa. Vähäverisiä pidetään jaloveristen keskuudessa toki vähemmän arvokkaina, mikä näkyy useimmiten ainoastaan siinä, ettei heitä kelpuuteta puolisoiksi maineikkaiden sukujen yksilöille. Tätä normia on kuitenkin myös rikottu aikojen alusta asti. Ainoastaan puoliverisiin saatetaan suhtautua kielteisesti, ja lähes poikkeuksetta kaikki halveksivat tai vähintään vieroksuvat mielensä menettäneitä vampyyreja.
- Ihmismaailma. Kuolevaiset ovat aina sanelleet pohjimmiltaan maailman järjestymisen sekä yhteiskunnalliset normit, vaikka vampyyreilla onkin ollut tapana sulautua ihmisten hallinnollisiin organisaatioihin. Periaatteessa ihmiset ovat vampyyreille ensisijaisesti ravintoa, mutta käytännössä lajit elävät sopusointuisesti rinnakkain. Joitakin yhteiskunnallisia lakeja ja systeemejä on opeteltu kiertämään, joskin vampyyrit joutuvat yhä mukautumaan tiettyihin sääntöihin ja siksi kuolemattomilla on useimmiten yhtä lailla henkilöpaperit ja omiin nimiin ostettua omaisuutta. Poikkeuksia lukuun ottamatta ihmiset eivät tiedä vampyyrien olemassaolosta, ja salaisuus on kuolemattomien etuus, jota siksi vaalitaan erityisen tarkasti – voisivathan ihmiset olla potentiaalinen uhka, mikäli päättäisivät enemmistönä kukistaa maailmasta yliluonnollisuuden.
- Organisaatiot ja hallinto. Vampyyrien Neuvosto on ainoa virallinen vampyyrimaailmaa pyörittävä hallinnollinen organisaatio. Muita yliluonnollisuuteen sidoksissa olevia yksikköjä ovat Willingtonin akatemia sekä metsästäjien muodostama Komitea. Kukin taho ajaa omia agendojaan, joskin vuoden 2014 alussa Willington siirtyy osittain Neuvoston hallintaan.
- Päivärytmi. Auringonvalon ongelmallisuudesta huolimatta valtaosa vampyyreista noudattaa ihmisille ominaista päivärytmiä ja arkirutiineja. Poikkeuksia ja yksilöllisiä mieltymyksiä on toki loputtomasti, mutta ainoastaan Willingtonin akatemiassa on tietoisesti järjestetty opiskelu niin, että vampyyrit nukkuvat päivät ja valvovat yöt.
- Raha ja varallisuus. Vampyyrit eivät automaattisesti ole rikkaita, mutta toki ikuinen elämä antaa paremmat edellytykset kerryttää mittavasti henkilökohtaista omaisuutta. Loputon rahavirta ja ihmisten huijaaminen on kuitenkin kontrolloitua Neuvoston toimesta, mikä on vuosisatojen saatossa muodostanut taloudellisia eroja myös kuolemattomien keskuudessa. Varallisuuden näkökulmasta hierarkkinen asema ja niin sanotut luokkaerot ovat nykyään selvempiä kuin aiemmin. Valuuttana vampyyrit käyttävät samaa rahaa kuin ihmisetkin.
- Rikollisuus. Järjestäytynyt rikollisuus kytkeytyy pääasiassa ihmismaailmaan, vaikka monesti vampyyreilla on ollut vaikutusta merkittäviinkin alamaailman käänteisiin esimerkiksi suhteessa mafiatoimintaan ja laajemmin huumebisnekseen. Harvemmin kuolemattomat joutuvat teoistaan vastuuseen ihmisten luomassa oikeusjärjestelmässä, vaikka he rikolliseen toimintaan ottaisivatkin osaa. Mitenkään merkittävää roolia rikollisuus ei kuitenkaan näyttele tavanomaisesti vampyyrien elämässä, ja tietynlaisia talousrikoksia tai petoksia lukuun ottamatta suurimmat organisaatiotkaan eivät pohjaa rikollisuudelle, vaikka ne harjoittaisivatkin ihmisten näkökulmasta katsottuna laitonta toimintaa.
|
|
Flowy
Ylläpitäjä
Love me like a verb, like constant evolution, like a growing thing.
|
Post by Flowy on Oct 17, 2021 19:36:10 GMT 2
Ohessa on listattuna pelimaailmassa jäljellä olevat puhdasveriset suvut lyhyine esittelyineen. Listaukseen ei ole sisällytetty salanimellä esiintyvien puhdasveristen hahmojen sukunimiä, ainoastaan alkuperäisiä sukulinjoja, jotka ovat tiedettävästi yhä olemassa. Esittelyistä näkee, onko sukuihin mahdollista tehdä uusia hahmoja, ovatko kaivatut hahmot puhdas- vai jaloverisiä, missä päin maailmaa suvut vaikuttavat/ovat vaikuttaneet ja minne ne ovat mahdollisesti ajautuneet.
Puhdasverisiä sukuja on jäljellä maailmassa enää vain kourallinen, mutta kokonaan uusia sukulinjoja on vielä mahdollista tehdä muutama kappale. Myös salanimillä esiintyvät puhdasveriset ovat mahdollisia; tällaisissa tapauksissa on kuitenkin syytä muistaa, miten uudella nimellä esiintyvät A-tasot kuuluvat silti pohjimmiltaan johonkin suurempaan sukulinjaan.
Mikäli kiinnostuit puhdasverisestä hahmosta, ota aina yhteyttä ylläpitoon ennen varsinaista hahmoluonnin aloittamista.
| SUKU | INFORMAATIO | ACARDO
— Uudet hahmot sallittu
— Puhdas- & jaloverisiä | Vanha puhdasverinen suku, jonka nykyinen ydinperhe on asettunut Italiaan. Perhe koostuu pääasiassa enää jaloverisistä jälkeläisistä sekä alempiarvoisista vampyyreista lukuun ottamatta muutamia puhdasverisiä.
|
|
| FINKEL
— Uudet hahmot sallittu
— Jaloverisiä | Saksalainen puhdasverinen suku, joka koostuu nykyisin ainoastaan jaloverisistä vampyyreista. Ainoa sukulinjan elossa oleva puhdasverinen esiintyy nykyisin eri nimellä.
|
|
| (MAC) DOMHNAILL /
MIDDELTON
— Uudet hahmot sallittu
— Puhdas- & jaloverisiä
| Ikivanha puhdasverinen suku, joka kulkee historiassa tiedetysti kahdella eri nimellä. Domhnaill on vanhaa kelttiläistä sukua, joka on haarautunut varhaisessa vaiheessa suvun pääperheestä, joka otti myöhemmin sukunimekseen Middeltonin. Suurin osa kummankin suvun jäsenistä on kadonnut, eikä heidän olemassaolostaan ole enää varmuutta; valtaosa esiintyy nykyisin myös uudella nimellä.
|
|
| MCAVERY
— Ei uusia hahmoja
| Ikivanha puhdasverinen ja sisäsiittoinen suku, joka on vuosituhansien saatossa tullut tunnetuksi äärimmäisen puhtaasta verilinjastaan, mielipuolisuudestaan ja lukuisista perheen sisäisistä murhista sekä lopulta sukulinjan tyrehtymisestä. Vampyyrimaailmassa McAveryilla on ollut hallitseva, joskin kiistanalainen asema johtuen jo edesmenneestä suvun patriarkasta.
|
|
| RAVEN
— Uudet hahmot sallittu
— Puhdas- & jaloverisiä
— B-hybridejä | Yksi vanhimmista tiedetyistä puhdasverisistä suvuista, jonka uskottiin tuhoutuneen kokonaan keskiajan tietämillä. Laaja puhdasverinen sukuhaara joutui poikkeuksellisen rajujen vainojen kohteeksi, mistä johtuen monet suvun jäsenet yrittivät kadota maan alle ja piiloutua uuden nimen turvin. Huhujen mukaan vainoista jäikin yksilöitä henkiin, vaikkei suku ole vuosisatojen kuluessa elpynyt.
|
|
| XXXX
— Puhdas- & jaloverisiä | Vapaasti rakennettava, pieni puhdasverinen sukuhaara, joka vaikuttaa/on asettunut Yhdysvaltoihin |
|
| XXXX
— Puhdas- & jaloverisiä
— B-hybridejä | Vapaasti rakennettava, pieni puhdasverinen sukuhaara, joka vaikuttaa/on asettunut jonnekin päin Aasiaa
|
|
|
Flowy
Ylläpitäjä
Love me like a verb, like constant evolution, like a growing thing.
|
Post by Flowy on Oct 17, 2021 19:39:29 GMT 2
VAMPYYRIEN ERIKOISVOIMAT
Oheen on listattu jalo- ja puhdasveristen vampyyrien erikoisvoimia ja kykyjä. Useammalla vampyyrilla voi olla hallussaan sama voima tai puolestaan kaikilla yksilöillä ei välttämättä ole omaa erityistä kykyä laisinkaan. Voimien kehittelyssä kannattaa pitää mielessä yliluonnollisuuden ja mielikuvituksellisuuden ohella logiikka; onko voima uskottava, onko voimasta pelillistä iloa?
Laajojen kokonaisuuksien sijaan suosittelemme pitämään kyvyn mahdollisimman yksinkertaisena. Voimaa miettiessä kannattaa hakea inspiraatiota esimerkiksi alkuaineista, psyykkisistä ominaisuuksista, erilaisista tunnetiloista, luonnonilmiöistä ja aisteista. Mikä tahansa elementti tai aines ei taivu voimaksi, kun taas monet varsin yksinkertaisetkin olomuodot saattavat mahdollistaa monipuolisia kykyjä. Esimerkiksi sumu/usva on hyödyllinen piiloutumisessa sekä siitä on mahdollista muodostaa erilaisia konkreettisia, fyysisiä muotoja, jotka jäljittelevät kilpeä tai köyttä.
| Elementit | | ErikoisET/harvinaiset | | Ilman hallinta |
| Maaginen veri | | Tulen hallinta |
| Mielen hallinta & manipulaatio | | Jään hallinta |
| Muiden voimien lainaaminen | | Maaenergia |
| Vampyyriksi muuttumisen hallinta | | Veden hallinta |
| Enneunet | | Sähkön hallinta |
| Magiaenergia | | Hiekan hallinta |
| Ajan hallinta | | Valon hallinta |
| Veren muovaaminen | | Varjojen hallinta |
|
| | Pimeyden hallinta |
|
| | Savun hallinta |
|
| | Energian hallinta/parantaminen |
|
|
|
|
| | Psyykkiset |
| Muut voimat | | Ajatustenluku |
| Eläinten hallinta | | Hallusinatorinen palinopsia |
| Lasin hallinta | | Intuitio |
| Teleportaatio | | Kivun tuottaminen |
| Paine | | Pelkojen kontrollointi |
| Kehon hallinta/valtaaminen | | Muistojen/muistin hallinta |
| Painovoima | | Unien hallinta |
| Verisolujen hallinta | | Tunnemanipulaatio |
| Aistien hallinta | | Psykokinesia/telekineesi |
| Hermoston hallinta | | Telepatia |
| Ennakointi | | Psykoskopia |
| Muiden voimien vahvistus | | Hallusinaatiot |
| Illuusiot | | Mentaalinen kilpi/immuniteetti |
| Seireenin laulu | | Hypnoosi |
| Karman manipulointi |
|
| Nestemäisten aineiden hallinta |
|
| Immuniteetti muiden voimille |
|
|
