Daryan henkilökohtainen kyky on muovata toiveita ja haluja mieleisikseen. Toisin sanoen hän pystyy saamaan toisen palavasti haluamaan tai vaihtoehtoisesti lakkaamaan haluamasta jotakin. Onnistuakseen Darya ei tarvitse tavanomaisesti kuin katse- tai kosketuskontaktin kohteeseensa, ja niin halun istutus kuin poistaminenkin tapahtuu kohteen tiedostamatta hänen salakavalaa toimintaansa. Mielenmuokkauksen uhri saattaa korkeintaan tiedostaa mielensä muuttuneen ja kysyä itseltään, mikä sen on saanut aikaan. Yllättävän harva kuitenkaan käy kyseenalaistamaan omaa tahtoaan - ovathan erinäiset mielihalut muutenkin ominaisia niin ihmisille kuin yliluonnollisillekin.

Kuten millä tahansa kyvyllä, tälläkin on rajoitteensa. Tahtotilamuutos ei ensinnäkään ole ikuinen vaan laimenee ajan kuluessa. Mitä vahvempi ja vastustuskykyisempi on kohteen mieli, sitä lyhytkestoisemmaksi kyvyn vaikutus jää. Jos vaikutusta mielii jatkaa, täytyy kykyyn turvautua uudelleen. Toiseksi voiman käytöllä on veronsa, joten kovin tiuha turvautuminen siihen käy lopulta raskaaksi. Siihen turvautuminen edellyttää myös keskittymistä. Kolmanneksi rajoitteeksi voi mainita, ettei Darya ole oppinut hyödyntämään kykyään paria metriä pidemmän etäisyyden päästä kohteestaan.

Petollisen luonteensakin vuoksi Daryan kyky on valjastettavissa varsin monenlaiseen käyttöön. Vaikkei hänellä olekaan valtaa saada ketään toimimaan tai olemaan toimimatta tietyllä tavalla, haluja hallitsemalla voi ohjailla muita varsin tehokkaasti itselle mieluisaan suuntaan. Daryan tapauksessa toki oman intressin sijasta taustalla siintää yleensä Crimsonin etu - ja viime kädessä Ilya Antovin tahto. Siihen tai muiden läheistensä toiveisiin on viime vuosisatoina päätetty jättää vilpillisesti kajoamatta jonkinmoisen lojaliteetin nimissä - muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.

Varsinaisen kykynsä ohella Daryalla on jaloverisille vampyyreille tavanomaiset voimat. Etenkin muistojen manipulointia on harjoiteltu täysi-ikäistymisestä lähtien, minkä vuoksi siinä on opittu varsin eteväksi.

Darya on kameleontti, joka mukautuu ympäristöönsä. Monisyistä luonnetta on vaikeaa satunnaisella kohtaamisella tavoittaa, koska se vain silloin tällöin vilahtelee taustalla ja jää kulloinkin valikoidun pinnan alle. Ensikohtaamisella Daryasta saatava mielikuva riippuukin täysin siitä, missä ja minkälaisessa tilanteessa hänet on sattunut kohtaamaan. Toinen kuvaisi viileäksi ja salaperäiseksi, toinen hauskaksi ja eloisaksi, kolmas taasen empaattiseksi ja rauhalliseksi, eikä kukaan varsinaisesti olisi väärässä. Kunkin luonnehdinta kuitenkin jäisi niin vajaavaiseksi, ettei kukaan Daryan paremmin tunteva kelpuuttaisi niistä yhtäkään.

Tarkempi tarkastelu edellyyttääkin syvempää pureutumista aiheeseen. Jos liikkeelle lähdetään yksinkertaisimmasta, voidaan todeta helpoiten tunnistettavissa olevan piirteen Daryassa olevan hänen sosiaalisuutensa. Hän viihtyy muiden keskuudessa ja on lähes missä tahansa tilaisuudessa kuin kala vedessä. Sosiaaliset normit ovat tarkoin hallussa, mutta niitä ei pelätä ajoittain rikkoa viihteen tai välttämättömyyden nimissä. Kenties omimmillaan leikkisä nainen onkin silloin, kun saa kiusoitella, huvittaa, yllyttää ja positiivisesti yllättää. Virneet ja nauru ovat keskeinen osa hänen ulosantiaan, silmäniskujen ja muiden joko puhtaan kujeilevien tai viettelevien eleidenkin ollessa melko yleisiä. Luontainen nokkeluus puolestaan pääsee esille leikkimielisissä väittelyissä ja sanailussa, joita mieluusti harrastetaan. Darya ei myöskään kavahda fyysistä kontaktia vaan välineellistää sen rohkeasti palvelijakseen niin hellyydenosoituksissa, ystävyyden ilmaisussa kuin pahaenteisempää sanomaa välittäessään.

Kuten Daryan läheiset turhankin hyvin tietävät, draaman kaari viehättää häntä. Suuret tunteet kiehtovat, ja pientä teatraalisuutta tuodaan mielellään mukaan oman ja toisten muutoin turhan yksitoikkoiseen arkeen. Vastoinkäymisistä päästään kyllä yli eikä onnistumisista liikaa ylpistytä, kunhan ensin saadaan rauhassa olla dramaattinen. Taipumusta on niin ikään juoruiluun, sillä jo entuudestaankin laajaa tietämystä itselle ja Crimsonille merkityksellisten sosiaalisten ympyröiden kunkin yksilön keskeisistä edesottamuksista pyritään pitämään aktiivisesti ajan tasalla sekä laajentamaan mahdollisuuksien tarjoutuessa. Crimsonin ja aidosti läheisten salaisuuksia varjellaan kuitenkin tarkoin joutumasta ulkopuolisten käsiin.

Niin vaaran uhatessa kuin sosiaalisissakin tilanteissa Darya on uskalias ja rohkea. Varomattomuuteen hän ei silti nykyisin enää täysin sorru (oppi saatu kantapään kautta) vaan ennemminkin harjoittaa laskelmoitua, harkittua riskinottoa. Mitä isompi riski, sen suuremmat voitot, eikö niin? Näin ainakin uhkapeleistä pitävä Darya uskoo. Itsesuojeluvaiston nimissä liian mittavat riskit jätetään silti ottamatta, ja on olemassa asioita ja yksilöitä, joita pidetään liian tärkeinä likoon laitettaviksi. Oma jälkikasvu, aviomies ja muu lähipiiri asettuvat arvoasteikolla korkeimmille sijoille, minkä vuoksi noiden turvallisuutta ja hyvinvointia omien kykyjen rajoissa pyritään suorastaan vaalimaan. Darya onkin hyvin omistautunut äiti, vaimo ja ystävä. Vastavuoroisesti hän edellyttää kumppaniltaan ja ystäviltään omistautuneisuutta. Mikäli hän kokee jäävänsä sitä vaille, alkaa hän kyseenalaistaa suhteen mielekkyyttä kenties turhankin helposti. Persoonana vaatii siis huomiota, ja jos ei sitä muutoin saa, teatraalisuus astuu kuvaan.

Empatiakyky lienee yksi Daryan pidetyimmistä ominaisuuksista, sillä hän kykenee niin antamaan kuin osoittamaankin aitoa myötätuntoa muita kohtaan. Mielen toiminta ei vuosisatojenkaan kuluessa ole lakannut kiehtomasta häntä, minkä vuoksi hän edelleen kuulee mieluusti erilaisista kohtaloista ja tarjoaa tarpeen mukaan seuraa, hyväksyntää tai olkapäätä kartuttaessaan tietoutta ajatusten ja tunteiden kummista reiteistä. Hän pyrkii ylipäänsä ymmärtämään sen sijaan, että hyväksyisi vain omiensa kaltaisia mielipiteitä. Suvaitsevaisuus ohjaa häntä monessa suhteessa, minkä vuoksi hänellä on myös taipumusta tieten tahtoen koetella vakiintuneita käytäntöjä ja normeja silloin, kun tilanne siihen sopii.

Vaikka Darya on luonnehdittavissa empaattiseksi, ei hän suinkaan ole aina silittelemässä päätä ja lohduttamassa tai tarjoamassa kannustusta. Crimsonin etua tehtävässään vaaliessaan Darya saattaa olla hyvinkin kovasanainen ja jyrkkä ohjeistaessaan (lue: määrätessään) järjestön jäseniä toimimaan päättämälläån tavalla. Hänen ansiokseen voi lukea päättäväisyyden ja syykseen itsepäisyyden, joten vastaväitteet ja päänkääntämusyritykset kaikuvat useimmiten kuuroille korville. Käskyjen jakelun sijasta Darya pyrkii kuitenkin ensisijassa hyödyntämään vahvuuksiaan eli suostuttelemaan, taivuttelemaan, järkeilemään sekä neuvottelemaan. Taitavana keskustelijana ja luonnetuntijana nämä keinot tuottavat onneksi yleensä tulosta, eikä sinnikäs nainen luovuta helpolla. Huuto ja komennot raikuvat vasta, jos puhe ei tehoa ja kärsivällisyys loppuu. Sokolnikissa totuttuun tyyliin saatetaan Ilyan ja muiden jäsenten kanssa ottaa siis ajoittain kovastikin yhteen, kunnes seuraavassa hetkessä jo ollaankin taas ylimpiä ystäviä. Daryalla on tapana muutoinkin huonolla tuulella ollessaan ”selvittää erimielisyyksiä” kovaäänisesti läheistensä kanssa, mutta ulkopuolisten kanssa lähestymistapa on aivan toinen. Jos neuvottelu, suostuttelu tai muut pehmeämmät keinot eivät pure, siirrytään sanojen sijasta tekoihin; esimerkiksi mielen hallintaan tai suunnitelman muuhun seuraavaan vaiheeseen. Todellisten vihollisten kanssa ei edes yritetä neuvotella vaan nuo eliminoidaan - joskus välikäden kautta. Kilpailijoita puolestaan piikitellään hienovaraisesti ja noiden rattaisiin heitellään ohimennen kapuloita aina tilaisuuden tullen.

Silloin, kun Crimsonin tai läheisten etu ei pidättele häntä, Darya on hanakka tuomaan esille näkemyksiään. Todistaessaan epäoikeudenmukaisuutta tai muuta vääryyttä hänen on vaikeaa pysyä hiljaa ja seurata vierestä. Hänelle on tyypillistä yrittää puuttua epäkohtiin rauhanomaisen sovittelevasti mielipiteitä (ja tarvittaessa tahtotiloja kyvyllään) muokaten; avata sokeita silmiä näkemään omaa nenää pidemmälle. Darya onkin elämänsä aikana käyttänyt lukuisia puheenvuoroja tärkeiksi kokemiensa arvojen kuten sukupuolten välisen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden puolesta. Crimsonia edustaessaan Darya kuitenkin joutuu pitämään mielipiteitään itsellään ja luoviikin seurapiireissä tietään viileänä ja salaperäisenä naisena, jonka silmät puhuvat välillä enemmän kuin small talkia, nokkelia sutkauksia ja monitulkintaisia lausahduksia muotoileva suu.

Intohimoisena persoonana Daryaa on eritoten työn ulkopuolisessa elämässä läheistenkin vaikeaa pysäyttää, kun hän saa jotakin päähänsä. Hän on sinnikäs kuin luonnonvoima, jota ei voi hallita vaan se pitää osata valjastaa. Toisinaan häntä on aivan mahdotonta estää yrittämästä puuttua läheistensä toimintaan, koska tarve ohjata läheisiä onnea kohden (jopa vastoin noiden tahtoa) on suunnattoman suuri. Aikeet ovat tällöin aina puhtaat ja jalot, mutta aikeiden hyvyys ei takaa keinojen oikeutta. Daryan puolesta on sanottava, että ainakin hänen kykynsä innostua on säilynyt ihailtavasti läpi vuosisatojen. Kääntöpuolena sitten tosin on alttius päähänpistoihin, jotka saattavat arvaamattomuudessaan olla varsin moninaisia: tuttavien sokkotreffejä, yllätysjuhlia, viikonloppumatkoja, taideprojekteja… Daryan kanssa aikaansa enemmän viettävillä ei tule koskaan tylsää.

Ensimmäisten aamuauringon säteiden heijastuessa kasvien lehtiin jääneistä kesäsateen pisaroista elokuun kuudentena vuonna 1208 parkaisi ensi-itkunsa sinertävä yliluonnollisenalku, joka sittemmin Darya Antovaksi nimettiin. Venäläisen perinteen mukaisesti hän oli alati kantava mukanaan myös isännimeään Mikhailovnaa. Vielä tuolloin se oli perheen sisällä vain hänen omansa, sillä hänen kohtalonsa oli syntyä Mikhailin ja vaimo Valentinan esikoiseksi. Jo edesmenneen Pjotr Antovin verenperintö sai jatkoa pojantyttären muodossa itse asiassa aiemmin kuin sitä vanhempien vastikään tapahtuneen avioitumisen vuoksi oli osattu odottaakaan, joskin yllätys luettiin siunaukseksi. Eritoten Mikhail otti vanhemmuuden vastaan tervetulleena velvollisuutena, joka vaati vartioimaan ja suojelemaan kuin myös opettamaan ja kasvattamaan. Perinteiset sukupuoliroolit tältä osin sivuuttaen tuore isä olikin se, joka mieluummin vietti aikaansa elämäniloisen Dashansa kanssa heti siitä lähtien, kun tytär oppi puhumaan ja juoksemaan. Opit tulevien kykyjen käyttöön puettiin Daryan suosikeiksi muodostuvien pelien ja leikkien muotoon; historiasta ja elämästä ylipäänsä taasen siirrettiin tietoutta loruina ja tarinoina. Valentina puolestaan kaipasi ensimmäisten äitiysvuosiensa jälkeen seurapiirejä ja juhlaa; tilaisuuksia nauttia asemasta Antovien arvokkaan suvun jäsenenä. Toki mielihaluistaan huolimatta äiti kuitenkin oli se, joka lopulta enemmän aikaa tyttärensä kanssa vietti, ja teki siksi parhaansa kouliakseen esikoisestaan esimerkillisen seuraneidin. Darya päätyi omaksumaan piirteitä sekä ottamaan eri oppikappaleita vastaan molemmilta vanhemmiltaan, mikä oli muovaava hänen persoonansa ja mieltymystensä kautta myös hänen tulevaisuuttaan.

Täysi-ikäistyttyään Darya oli juuri niin avoin uusille kokemuksille kuin nuori mieli usein on. Suppea elinympäristö asetti kuitenkin merkittäviä rajoitteita sille, mitä mahdollisuuksia Moskovan suurruhtinaskunnan aateliston viittaa kantavan Antovin suvun neidon tielle sattui. Ensimmäisen vuosisatansa Darya, isänsä joutseneksikin (лебедь) kutsuma, viettikin varsin perinteikkäästi sukunsa asemasta ja vauraudesta sekä yli-inhimillisten kykyjen iloista nauttien. Kaipuu nähdä ja kokea enemmän nosti tuolloin jo päätään, vaan vasta 1300-luvun tuulet nostattivat uteliaan joutsenen kunnolla koettamaan omiakin siipiään. Vielä tuolloin lennot olivat lyhyitä ja tunnustelevia: ohimeneviä romansseja lajitovereihin piilossa suvun katseilta ja yksinäisiä retkiä ihmisten keskuuteen niin muistoja kuin toiveitakin muovaamaan. Onnistuipa joskus uskonnossaan vakaumuksellisen tavallisen kuolevaisen matkaajan sytyttää tarinoillaan Daryassa kyteneestä kipinästä palo tutustua vieraampiin kulttuureihin ja nähdä maailmaa. Mieliteko jäi tuolloin vielä odottamaan aikaansa, mutta matkaajan vampyyri palkitsi auttamalla tuon pakoon vihamielisten mongolien kynsistä.

Antovien keskuudessa Daryan avioituminen oli toistuva puheenaihe. Siitä, mikä alkuun oli vain ylimalkaista pohdintaa ja ajatustenvaihtoa kehkeytyi 1400-luvulle tultaessa suunnitelma, jolla kasvattaa arvokkaan suvun valtaa entisestään. Lopulta itsepintaisuudestaan tunnettu tytär taipui äitinsä ja sukunsa tahtoon tehdäkseen osansa; sen perinteisen naisen osan. Daryaa enemmän yksin poliittisin perustein solmittavaa liittoa inhosi vain isä Mikhail, joka alusta saakka oli ollut haluton luovuttamaan joutsentaan kenellekään. Silti niin isä kuin tytärkin tunnustivat avioliiton kiistattomat hyödyt, ja vuonna 1452 kumpikin antoivat sille siunauksensa: isä suorittamalla asianmukaiset taloudelliset velvoitteet, ja Darya puolestaan ryhtymällä ensimmäistä kertaa vaimoksi. Vastineeksi sukunsa nimen menetyksestä ja pakosta jättää rakas kotinsa Darya kuvitteli sukunsa arvostuksen ohella saavansa nauttia uuden säädyn mukanaan tuomista vapauksista ja korkeammasta asemasta arvoasteikolla. Olihan rouva aina jotain enemmän kuin neiti. Lopulta niin liitto, uusi sukunimi kuin asema vapauksineenkin jäivät lyhytikäisiksi. Järkiliittoon muutoin soveltuva aviomies oli valitettavasti siinä määrin suuri suustaan, että tuli haastaneeksi tai haastetuksi kaksintaisteluun, jossa sai surmansa. Vain vajaat puoli vuotta vihkimisen jälkeen Darya saikin palata isänsä vallan alaisuuteen leskenä, joka tosin edesmenneen aviomiehensä sijasta suri enemmän avioliiton mukanaan tuomien etujen menetystä sekä huonoa onneaan. Hän joutui tuolloin huomaamaan, ettei paluuta entiseen asemaan suinkaan suotu vaan hänet pudotettiin arvoasteikolla leskeytensä vuoksi itse asiassa aiempaa alemmas. Kun kuuseen kurkotti, sitä kapsahti katajaan, vai miten sitä sanotaan. Kenties tämä epäonni kuitenkin oli siihen saakka pohjimmiltaan kovin ylpeälle Daryalle ihan paikallaan.

Pettymykseksi muodostuneen avioliittonsa myötä Darya keskittyi seuraavat vuosikymmenet nostamaan itseään hiljalleen entiseen asemaansa ja saamaan kaikki unohtamaan, että hän ikinä oli minkään muun suvun nimeä itselleen edes hetkellisesti ottanutkaan. Tämä ei tapahtunut vain käyttäytymällä kuin ei ikinä naimisissa olisi ollutkaan vaan siihenkin saakka varsin huolettomasti eritoten ihmisten muistoilla sekä tahdolla ja toiveilla leikkinyt vampyyri päätyi melko surutta koettamaan taitojaan myös lajitovereihinsa. Sukulaistensa muistoihin hän jätti kajoamatta, mutta muilta häissä vieraina olleilta pyrittiin moinen muisto kokonaisuudessaan pois pyyhkäisemään. Onnistumisprosentti oli hyvä, vaan ei kuitenkaan täysi sata. Vampyyrien keskuuteen siis jäi heiveröisiä muistikuvia myös muidenkin kuin Antovien sukulaisten mieliin, joskin moiset lienevät vuosisatojen varrella ainakin ohenneet entisestään.

Jumituttuaan vanhempiensa (ja hiljattain syntyneen veljensä) nurkkiin Darya alkoi toden teolla pitkästyä. Aikansa kuluksi hän leikki kykynsä kanssa, käyden aina vain rohkeammaksi, ja ajautui hiljalleen loitommas siitä perinteisestä naisen muotista, johon aiemmin yli yrittänyt asettua. Juorut toki jaksoivat edelleen kiinnostaa draamaa ja tarinoita rakastavaa naista, vaan muutoin näkymätön käsi veti häntä hämyisiin juottoloihin ja sen aikaisen viihteen pariin. Isälleen Darya toki tahtoi edelleen esiintyä puhtoisena kuin valkoinen joutsen, vaikka niin satunnaiset seuralaiset kuin muut ajanvietteetkin hänestä muovasivat ennemmin sitä myöhemmin kehitetyn baletin (hänen suosikkiteoksensa Joutsenlampi) mustaa lintusta.

Merkittäväksi käännekohdaksi Moskovan lintusen elämässä muodostui vuosi 1534, jolloin isän setä Ilya Antov palasi Moskovaan. Omien vanhempiensa palatsissa asunut Darya vieraili säännöllisesti Ilyan vanhempienkin luona, joten kohtaaminen maineelta siihen saakka paremmin tunnetun sukulaismiehen kanssa oli väistämätön. Odottamatonta sen sijaan oli, miten nainen löysi sukulaisestaan ystävän. Tuolle tarjottiin seuran ohella tukea, mistä taasen vastineeksi saatiin muun muassa kiehtovia tarinoita maailmasta, joka oli paljon suurempi ja jännittävämpi kuin hänen omansa. Toki paljon nähnyt ja kokenut Ilya sai Daryalta osakseen myös suunnatonta ihailua, joka osaltaan siivitti naista hakeutumaan itseään vuosilta nuoremman vaan kokemuksilta vanhemman vampyyrin seuraan. Lopulta edes Mikhail ei suunnattomasti tainnut yllättyä, kun tytär päättäväisesti ilmoitti lähtevänsä Ilyan matkaan. Jonkinlainen sananvaihto mieskaksikon välillä lienee asiasta käyty, mutta Darya joka tapauksessa sai jättää vanhempiensa palatsin sulassa sovussa ja liittyä Ilyan "hilpeään" seurueeseen osaksi Crimson -rikollisjärjestöä. Turhaa häntä tietysti olisi ollut kieltääkään, sillä hänen itsepäisyytensä kyllä oli sukulaisilla varmasti tiedossa.

Ilyan seurueessa Darya pääsi viimein hyödyntämään kykyjään muutoinkin kuin vain omaksi ilokseen ja huvikseen. Uusi elämänvaihe otettiinkin vastaan suurella innolla, ja alusta saakka Darya kieltäytyi itsepintaisesti hyväksymästä sukupuoltaan minkäänmoiseksi rajoitteeksi. Mitään ei kuitenkaan voinut olettaa saavansa vastikkeetta. Niinpä hänen oli tehtävä itsestään niin hyödyllinen, ettei häntä haluttukaan sysätä sivuun. Varsinaisten kykyjensä ohella Darya pyrkikin valjastamaan vuosien varrella esimerkiksi juorujen ja käymiensä lukuisten keskustelujen kautta keräämänsä tiedot Ilyan käyttöön. Tätä tietovarastoa hän alati myös kartutti mahdollisuuksien mukaan, saaden siten lisäperusteen ottaa itsensä myös niille kaikkein jännittävimmille matkoille ja hienoimpiin tilaisuuksiin mukaan. Ei hän tietysti kaikessa tahtoaan läpi saanut - vaan kannattihan se aina yrittää. 1600-luvulle tultaessa Darya oli jo vakiinnuttanut paikkansa osana Ilyan ilostelevaa seuruetta.

Ilyan matkaan lähdön myötä veribisnekseen ja siinä mukanaolon tuomiin ylellisyyksiin varsin mieltynyt nainen ei enää vuosikausiin ollut etsinyt rakkautta, minkä vuoksi se kai päätti etsiä hänet käsiinsä - Mathis Delacourin muodossa. Vaikka Darya ei ensialkuun herralle lämmennytkään, 1550-luvusta alkaen he olivat pari, joka ainakin omissa ympyröissään tuli sellaisena myös tunnetuksi. Mathiksesta Darya löysi jonkinmoisen vastinparinsa, sielunkumppaninsa, jonka kanssa aidosti luuli kulkevansa päiviensä loppuun saakka. Mitä pidempään suhde kuitenkin kesti, sitä suuremmaksi kasvoi lesken asemastaan kaiken aikaa salaa kärsineen halu avioitua. Jostain syystä pelkkä rakkaus ei sitten kuitenkaan riittänyt vaan olisi pitänyt saada vielä julkistaa se kaikkien edessä ja vihdoin saavuttaa se kaivattu jokin, jonka luultiin vain virallisen liiton voivan tuoda mukanaan. Kun kosintaa ei alkanut kuulua, halu muutti salakavalasti ja varkain muotoaan pienoiseksi pakkomielteeksi, joka tuotiin esille sivulausein, vihjauksin ja lopulta hyvin suorinkin sanoin - vaikka kumppani ajatuksia lukikin. Yhteisymmärrystä ei löytynyt, ja onni alkoi rakoilla. Vuosisadan kestänyt rakkaustarina päättyikin lopulta siihen, ettei kumpikaan antanut tahdostaan periksi.

Tiensä erkaannuttua Mathiksesta Darya oli hukassa. Vaan kuten niin moni muukin vastaavanlaisen kovan kallon omaava, hän kuvitteli olevansa tilanteen herra ja hidalgo. Jos nyt ehkä alkoholia ja päihteitä nautittiinkin aiempaa reippaammin ja erään vastaan tulleen puhdasverisen punaiseen nektariiniin hieman turhan paljon miellyttiinkin, voitiin sitä kuitenkin omasta mielestä oikein hyvin! Kaiken aikaa päähänpinttymänsä kanssa yhteiseloon jäänyt muisti kuitenkin päämääränsä: saavuttaa se kaivattu rakkausliitto, joka viimein tekisi hänestä rouvan ja todistaisi kaikille (eritoten Mathikselle), että virallinen sinetöinti se vasta saisikin rakkauden kukoistamaan. Ja kuinkas ollakaan, eräänä päihteidenhuuruisena iltana seurapiirien havinoissa Darya kohtasi jaloverisen vampyyriherran, joka tuntui olevan hänen unelmiensa täyttymys. Saattoi toki olla niin, että tahto ja tavoitteet tässä tapauksessa sokaisivat siten, että estivät näkemästä kaikkia niitä vikoja, jotka muutoin varmasti olisi äkätty - täydellistä kaivattiin, joten täydellistä myös nähtiin. Siksi Darya ei aikaillut vaan vasta kuukausien seurustelua seuranneen kosinnan jälkeen häitäkin juhlittiin jo puoli vuotta myöhemmin, kesällä 1747. Oman suvun ja seurapiirin edustuksesta pidettiin tietysti huoli, jotta loistokkaat häät varmasti saisivat ansaitsemansa huomion.

Avioliiton solmimisen jälkeen ensin seurasi ymmärrys siitä, ettei liitto tosiasiassa ollut muuttanut juuri mitään muuta kuin jälleen vienyt Daryalta hänen rakkaan sukunimensä. Muutamassa kuukaudessa ensi-ihastuksen huuma niin ikään haihtui ja paljasti karusti, ettei sen taustalta mitään aitoa rakkautta löytynytkään; ei edes omasta itsestä. Viimeisimpänä ja kohtalokkaimpana kuitenkin ui tietoisuuteen kaikki se, mikä tuoreesta sulhosta oli aiemmin jäänyt pimentoon. Salaisuuksia, valheita, ja mikä pahinta - täysin piilotettu inho ja kateus Ilyaa kohtaan. Päästyään vihille puolisonsa epärehellisyydestä Daryan ei ollut lopulta edes vaikeaa saada selville, että puoliso mieli jatkuvasti Ilyan seuraan vain keksiäkseen, miten päättää tuon päivät. Koko avioliitto ja siis Daryakin oli selvästi ollut vain väline tässä suunnitelmassa. Sellainen ei varsinaisesti ollut omiaan kohottamaan omanarvontuntoa vaan ennemminkin pudotti kovaa maan pinnalle. Kun totuus sitten viimein oli naiselle valjennut, hän ei enää voinut olla tunnustamatta tehneensä avioliitossaan hirvittävän virheen. Tällä kertaa sitä ei voinut vain pyyhkiä muiden muistoista kuin liitua taululta, eikä Darya halunnut turvautua oman virheensä korjaamiseksi kenenkään apuun. Oma sulho oli syöpä, ja syövästä oli hankkiuduttava eroon lopullisesti. Niin siis tehtiin. Eikä tarvinnut kuin kajota petolliseen mieleen ja istuttaa sinne uusi polttava halu - itsemurha. Seuraavana aamuna sulho löytyi elottomana työhuoneestaan: kuollen runollisesti salaisuuksiensa tyyssijassa.

Turvauduttuaan lähipiirinsä apuun puolisonsa kuoleman aiheuttaman jälkipyykin pesussa Darya palasi oitis Sokolnikiin ja luonnollisesti otti vanhan sukunimensä takaisin. Ylpeys oli jälleen nieltävä kunniakkaasti, jotta saatettiin nousta tuhkista kuin korea feenikslintu. Tällä kertaa nieleskely vei kuitenkin aikansa, sillä vasta nyt Darya kykeni siihen itsetutkiskeluksi kutsuttuun operaatioon, joka olisi pitänyt käynnistää jo vuosisataa aiemmin. Crimson hahmottui kaiken keskellä entistäkin tärkeämpänä yhteisönä, ja sen parissa jatkettiin entistäkin ponnekkaammin. Viimeistään 1800-luvulle astuttaessa Darya olikin asettanut itselleen uudet tavoitteet, jotka eivät enää sisältäneet ensisijassa avioliittoa ja lapsia vaan elämyksien haalintaa, mainetta ja menestystä. Perimmäinen halu löytää rakkaus ja perustaa oma perhe ei tietenkään minnekään kadonnut, mutta se jätettiin odottamaan parempaa aikaa. Se tulisi, kun olisi sen aika.

Otettuaan vahvempaa roolia Crimsonin (lue:Ilyan) jonkinmoisena tietotoimistona Darya alkoi saada vahvempaa jalansijaa järjestössä. Vielä 1800-luvulla hänellä ei ollut yksilöityä tehtävää tai vastuualuetta, mutta käytännössä omaan osaamisen ja mielenkiinnon kohteiden kautta ne hiljalleen jo muotoutuivat. Tällä vuosisadalla Darya omaksui varsin liikkuvan elämäntavan pystyäkseen kartuttamaan tietouttaan muista kulttuureista sekä Crimsonille hyödyllisistä potentiaalisista yhteistyötahoista kuin myös uhista. Hän liiteli seurapiireissä ja tutustui vaikutusvaltaisiin lajitovereihin niin Euroopassa kuin sen ulkopuolella, joskin toki palasi aina retkiltään Moskovaan raportoimaan työnsä tuloksista. Vuosisadan loppua kohden matkustustahti alkoi hiljalleen rauhoittua Daryan toiminnan painopisteen vaihtuessa tietojen keräämisestä niiden hyödyntämiseen. Ilman, että siitä nimenomaisesti missään vaiheessa sovittiin, hän omaksui yhä vahvemmin oikeudekseen ohjeistaa muita järjestöön kuuluvia imagoasioissa sekä suhteiden hoitamisessa. Välillä korostettiin etiketin tärkeyttä ja opetettiin tarvittaessa sen hienouksia vaikka kädestä pitäen, välillä varmistettiin tovereiden tietojen olevan ajan tasalla yhteistyökumppanien ja kilpailijoiden viimeisimmistä edesottamuksista, välillä taasen melkeinpä luennoitiin eri kulttuurien ominaispiirteitä, jotka oli syytä ottaa tarkemmin huomioon esimerkiksi kauppaa tehtäessä. Uusien jäsenten perehdyttäminen toimimaan kontaktien kanssa otettiin omaksi asiaksi, mikä mahdollisti samalla tutustumisen jokaiseen Crimsoniin liittyvään. Darya oli kerran erehtynyt päästämään epäluotettavan käärmeen liian lähelle, joten hän pyrki seulomaan, ettei sellaista päässyt luikertelemaan myös heidän joukkosta keskuuteen. 1800-luvun kuluessa Darya otti myös vastaan entisen kumppaninsa Mathiksen kädenojennuksen, minkä myötä entisistä rakastetuista tuli ystäviä. Tämä ystävystyminen ja sen kautta muotoutunut omanlaiseensa sielujenyhteyteen perustuva yhteistyö ja avunanto mahdollistivat Daryan kohoamisen yhä korkeammalle Crimsonin sisällä.

1900-luvulla Darya sai virallisesti vastuulleen Crimsonin PR-asiat eli järjestön maineen ja tunnettuisuuden. Aiempien tehtäviensä ohella hän alkoi sen myötä selkeämmin koordinoida Crimsonin julkisuuskuvaa sekä muiden jäsenten (mukaan lukien - tai oikeastaan erityisesti - Ilyan) julkista esiintymistä. Järjestön toiminnan nimissä linjattiin, että Darya sai tietoonsa järjestöläisten menemiset ja kunkin yhteistyö- tai vihollistahoista keräämät tiedot, jotta pystyi niiden myötä liikuttelemaan jäseniä Crimsonin edun mukaiseen suuntaan kuin shakkinappuloita laudalla. Siinä missä Mathis siis vastasi Crimsonin suhdetoiminnasta kentällä, Darya koordinoi sitä niin sanotusta kabinetista käsin. Yksinvaltiudesta toki ei ikinä ollut kyse vaan lojaalina jäsenenä Daryakin oli viime kädessä sidottu yhteisesti sovittuihin suuntaviivoihin ja päämääriin. Tavoite oli siis asetettu, ja hänen tehtävänään oli löytää keinot sen toteuttamiseksi ja panna ne täytäntöön joko itse tai muiden välityksellä. Erityisen kiireisenä Daryaa pitivät ajoittain eri suunnilta ilmenevät yritykset tahrata Crimsonin mainetta, joihin reagointi oli hänen vastuullaan. Vihamieliset tahot saivat vuosikymmenten vierähtäessä todistaa monet monituiset kerrat yllättäviä ja luovia ratkaisuja, joilla vuoroin varjeltiin oman ryhmän nahkaa tahriutumasta, vuoroin tehtiin vastahyökkäyksiä. Mainehaittojen estämisen ja halutunlaisen maineen luomisen osa-alueena oli toki myös hallita muutoinkin sitä, mitä tietoja julkisuuteen vuodettiin erinäisistä järjestöä koskettavista aiheista. Välillä oli tarpeen myös vähemmän hienovaraisesti puuttua jäsenten yksityiselämään, mikä tehtävä suoritettiin sekin oman mandaatin turvin, ajoittain tästä etuoikeudesta nauttienkin.

Daryan pitkähkön elämän kenties keskeisin käännekohta oli Crimsonin edun sanelema yli puolen vuotta kestänyt matka Amerikkaan vuonna 1913. Vierailun alkuperäinen tarkoitus oli vain tutustua vieraaseen mantereeseen ja sen perinteisiin samalla, kun silotettiin Crimsonin tietä uudelle mantereelle rantautumiseen, mutta kohtalon astuttua peliin mukaan saivat kuukaudet aikaan sellaistakin, joka oli ehditty jo lukea mahdottomuuksien joukkoon. Vaikkei Darya matkalle yhdessä ystävälokeroon jo vakaasti asettuneen Mathiksen kanssa lähtiessään sitä osannut siis lainkaan odottaa, herättivät ulkomaalla harjoitettu saumaton yhteistyö ja työtehtävien ohella yhdessä ilolla vietetty aika hänessä henkiin kaukaa menneestä tutun tunteen, jonka luuli jo pysyvästi muuttaneen muotoaan. Mitä lähempänä siinsi kotiinpaluu, sitä selkeämmin alkoi se pelottaa. Matkan loppupuolella Darya oli jo sydämessään valmis toivottamaan Mathiksen tervetulleeksi sille paikalle, jolta mies kertaalleen oli jo lähtenyt: hänen rinnalleen, pysyväksi kumppaniksi, jota kukaan ei vuosisatojenkaan kuluessa ollut voinut eikä voisi ikinä korvata. Vaan kun kuusi kuukautta oli kulunut loppuun ja Venäjä jo siinsi horisontissa eikä ajatuksia vaivatta lukeva mies edelleenkään ollut mitenkään ilmaissut tunnetta tai tahtoa, jotka olisivat vastanneet hänen omiinsa, oli periksiantamattomankin luonteen luovutettava. Päästyään Venäjän maaperälle lannistunut ja kutsumattoman rakkauden valtaama Darya alkoi henkisesti varautua kestämään uudelleen sen tuskan, jonka jo kerran oli Mathiksesta eroon jouduttuaan selättänyt. Arki alkoi rullata entiseen malliin, mutta kaikki elämän väri tuntui jääneen Atlantin taa. Se palasi vasta, kun toivosta jo luovuttanut Darya saikin yllätyksekseen lopulta kuulla Mathiksen itsensä julistavan kauan sitten kuopattujen tunteiden sitten kuitenkin hiipineen takaisin myös vapaudestaan nauttineen hurmurin valloittamattomaksi kuviteltuun sydämeen. Niinpä Darya ja Mathis aloittivat alusta, mutta pohjaten suhteensa luontevasti siihen, mikä jo vuosisatoja aiemmin oli jäänyt kesken.

PÄIVITYKSEN ALLA

Vuosisatoja nähnyt, vaan ei ulkoisesti päivääkään yli 30 vuoden ikäinen. Ihmispiireissä iäksi tarjotaan usein 26-30 vuotta, johon haarukkaan Darya myös itse sen sujuvasti kuolevaisille valehtelee. Luonnostaan vaaleapiirteinen hipiää ja hiuksia myöden, hoikkarakenteinen ja siro melkein kuin rakastamansa baletin tanssijat. Muihin piirteisiin sulautuva nenä on kapeahko ja kääntyy kärjestä hiukan ylöspäin, aitoa väriään tummemmiksi sävytetyt kulmat taasen muotoillaan kulloisenkin mieltymyksen mukaan.

Kotinsa ja Sokolnikin palatsin ulkopuolella Darya on Crimsonia edustaessaan ylväs ilmestys, joka kantaa 168 senttimetriä pitkän ja rakenteeltaan hoikan vartalonsa naisellisella itsevarmuudella. Hipiä on vielä monta sävyä vaaleampi kuin taipuisat, tyvestä ajoittain tummemmin tai punaisin sävyin värjätyt hiukset. Suu on sopusuhtainen ja huulet täyteläiset, ja niiden molemmille puolille ilmestyvät kuopat hymyjen mukana. Erottuvien solisluiden ylitse nykyisin ulottuvien vaaleiden hiusten ohella Daryassa tunnistettavin piirre ovat hänen suuret, miltei jäänsiniset silmänsä, jotka synnyttävät suorastaan nukkemaisen vaikutelman. Silmät ovatkin tehokkain ase omaksuttaessa kuhunkin tilanteeseen sopiva rooli; halutessaan kokenut vampyyri osaa näyttää hyvinkin viattomalta suurine silmineen, kun taas jo seuraavana hetkenä vastaantulijaa saattaa kohdata viileä, tavoittamattomuudesta kielivä katse. Daryan ollessa huvittunut, iloinen tai muutoin leikkisällä mielellä silmien sinessä on tuikkivaa pilkettä, jonka esiintyessä saatetaan esitellä nauraessa ja hymyillessä myös valkoista hammasrivistöä. Muulloin suupielet kaartuvat kyllä useinkin ylöspäin, mutta huulet jäävät toisiaan vasten kuin merkkinä sisällä pidätellyistä salaisuuksista. Tarkkaavainen saattaa huomata, ettei hymy tällöin yllä aivan sielunpeileihin saakka.

Vampyyrinaisen pukeutumistyyli on täysin riippuvainen tilanteesta. Crimsonia edustaessaan hän suosii eleganttia ja sensuellia vaatetusta kuten pitkiä leninkejä halkioineen, mutta muulloin viihtyy esimerkiksi liikkeen mukana pyörivissä kellohelmaisissa (ja muissakin) mekoissa ja arkisissakin asukokonaisuuksissa. Pukeutumisella on mukavaa leikitellä siinä missä mielilläkin.

Daryalla on aavistuksen matalahko ja käheä, sielukkaaksikin kuvattu puheääni.

- Erityisiä mielenkiinnon kohteita mielen toiminnan ohella ovat (uhka)pelit, eri kulttuurit, venäjän kieli ja kirjallisuus sekä klassinen musiikki, baletti ja musikaalit. Daryan lempibaletteja ovat Tsaikovskin Joutsenlampi ja Pähkinänsärkijä.
- Persoonallisuustyyppinä ENFJ-A (protagonisti)
- Taitaa venäjän kielen ohella kreikkaa, latinaa, englantia ja ranskaa. Perusteet hallussa myös saksasta, arabiasta ja japanista.
- FC: Emma Stone