12.4.1972 syntyi kaksi metsästäjäsukua yhdistävä esikoinen, punapäinen pieni tyttö. Vanhemmat olivat onnellisia terveestä ja kovaäänisesti palvelua vaativasta tytöstään. Myöhemmin onni vaihtui epätoivoon ja lopulta pettymykseen. Tuo pieni tyttö jäi heidän ainoakseen, vaikka niin hartaasti perheeseen oli toivottu edes yhtä poikaa. Niinpä Maggie, Mags, kasvatettiin kuin esikoispoika. Kuri oli kova, isä oli ankara mutta reilu kasvattaja ja kouluttaja. Äiti piti huolen, että tytär ymmärsi naisten pystyvän kaikkeen samaan kuin miehetkin - kunhan nainen vain oli kaksi kertaa ovelampi, sinnikkäämpi, häikäilemättömämpi ja älykkäämpi. Maggien lapsuus ei varsinaisesti ollut helppo ja lämpöä täynnä, mutta ei siitä mitään puuttunut - jos vanhempien syliä ja lohtua ei laskettu. Maggie aloitti komitean tehtävien vastaanottamisen heti, kun se hänelle mahdollistettiin.

Hieman ennen täysi-ikäisyyttä hän kohtasi miehen, joka oli suuri kuin karhu, vahva kuin härkä ja tiellä joka oli viemässä väistämättä vankilaan. He rakastuivat välittömästi, Maggie löysi ensimmäistä kertaa elämässään lämpöä ja ehdotonta rakkautta. Yhdessä he käänsivät kurssia, mies - Glenn - ei päätynytkään vankilaan vaan armeijaan. Ja Maggie meni perässä. Suhteen ainoa ongelma oli, että rakastettu ei ollut metsästäjä vaan tuiki tavallinen ihminen. Maggien vanhemmat, saati muu suku, eivät voineet sitä hyväksyä. Tulisieluinen nainen ei tästä välittänyt, vaan valitsi elämän Glennin rinnalla.

Yhdessä he tekivät uraa armeijassa, päätyen lopulta S.A.S. -joukkoihin (Special Air Service). Tänä aikana Maggie toimi tiiminsä mukana terrorismin vastaisissa operaatioissa, tiedustelussa ja maanpuolustuksellisissa tehtävissä ympäri maailmaa. Samalla hän sai satunnaisia tehtäviä, eliminointeja ja tiedustelua, myös Komitealta. Metsästäjyys tuntui varjoelämältä oikeaksi elämäksi mielletyn ihmiselämän rinnalla. Tätä aikaa Maggie kuvailisi elämänsä parhaimmaksi, jos joku sitä häneltä kysyisi.

S.A.S. -joukoissa työskentelyn vaarallisuus osui lopulta vasten Maggien kasvoja. Glenn menehtyi epäonnistuneen tehtävän seurauksena vuonna 2003, viisi vuotta S.A.S. -joukkoihin liittymisen jälkeen. Maggien maailma mureni ja maa katosi jalkojen alta Glennin kuoleman myötä. Glenn oli myötätuntoisella, lämpimällä ja varmalla läsnäolollaan saanut Maggien löytämään tasapainonsa ja miehen kuoltua, hän vajosi pimeään katkeruuteen. Pian kävi selväksi, että hänen syvä katkeruutensa teki S.A.S. -joukoissa toimimisen mahdottomaksi ja niin ura maanpuolustuksessa päättyi - lohdutuksena sai mukaansa vuolaat suosittelut ja ansiomerkin. Maggie tunsi tulleensa petetyksi ja hylätyksi hetkellä, kun kaikista eniten olisi joukkueen tiivistä yhteisöä kaivannut. Synkkää aikaa kesti kaksi vuotta. Millään ei ollut väliä. Hän käänsi takkia kääntämästä päästyään, hankkiutui hankaluuksiin ja jätti jälkeensä niin kuolemaa kuin särkyneitä sydämiä. Tuona aikana Maggie oli kaiketi yksi Komitean tehokkaimmista tappajista, koska muuhun hän ei kyennyt eikä muusta löytänyt tarkoitusta.

Eräänä tavanomaisena iltana, laskuhumalassa satunnaisen baaripokan asunnolta kotia astellessaan Maggien ohi kaahasi letka poliisiautoja. Hän muisti kuinka he olivat Glennin kanssa suunnitelleet hankkivansa vielä joskus eläkeviran poliisista. Se oli ollut erityisesti Glennin unelma, vähän normaalimpia elämää - ehkä lapsi, tai kaksi. Siinä hetkessä hän päätti, että poliisin työ olisi hänen kunnianosoituksensa menetetylle mahdollisuudelle. Eikä Maggien CV:llä ja kyvyillä ollut erityisen vaikeaa päästä koulutukseen ja edetä varsin nopeasti siihen pisteeseen missä oli nyt, työskentelemään Lontoon poliisin firearms -yksikköön. Tämän myötä välit vanhempiin ja muuhun sukuun paranivat, sekä yhteys Komiteaan tiivistyi. Toki synkät vuodet jättivät myös jälkensä ja painolastinsa.

Koska hän on syntynyt vanhaan metsästäjäsukuun ja vanhempiensa ainoaksi jälkeläiseksi, on hänen koulutukseensa luonnollisesti panostettu. Maggie onkin varsin kyvykäs taistelija, reflekseiltään nopea, omaa hyvän huomiointikyvyn ja aistinsa (lähinnä näkö ja kuulo) ovat kenties hieman terävämmät kuin tavallisella kansalaisella. Näistä ominaisuuksista on ollut myös hyötyä niin S.A.S. -joukoissa kuin nykyisessä työssään Lontoon poliisin Firearms -yksikössä. Tällä hetkellä Maggie pohtii voiko jatkaa työtään poliisivoimissa, sillä kuuluminen Komitean iskuryhmään ja kouluttajan tehtävät vievät huomattavan paljon aikaa. Kahdelta työltään hänelle ei jää juuri vapaa-aikaa, mutta se sopiikin Maggielle oikein hyvin.

Iskuryhmässä toimiminen tuntuu niin kutsumukselta kuin kidutukseltakin. Se tarjoaa hänen fyysisiä haasteita, adrenaliinia, vaaraa ja verenvuodatusta kaipaavalle sielulleen juuri niitä elementtejä. Toisaalta se myös yhteisöllisyydessään nostaa pintaan muistot S.A.S. ajoista ja menetetyn elämän traumat.

Ihmiset: Ei mitään erityisiä tunteita suuntaan, tai toiseen.
Metsästäjät: Hänen väkeään, asettuu lähes poikkeuksetta kanssa metsästäjän puolelle. Aina.
Vampyyrit: E-tasot tappaa tavattaessa, muiden tasojen kanssa käyttää harkintaa ennen toimintaa. Kokee että ovat saman kolikon vastakkaiset puolet.
Noidat: Ajattelee että kunnioituksen ansaitsevat noidat on kuolleet aika päiviä sitten. Nykynoitia pitää lähinnä tyhjän rettelöitsijöinä ja anarkisteina.