Post by brasidas on Apr 21, 2024 22:35:26 GMT 2
Ward Hector Martell
Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing elit. Nam venenatis mi in eros sollicitudin viverra. Nullam sit amet leo ultrices, pulvinar justo non, malesuada purus. Pellentesque porta eros a risus ullamcorper aliquet. Fusce eget dignissim est. Nulla consectetur, lectus eget viverra gravida, ex turpis convallis nisi, nec suscipit dolor eros a sem. Mauris eu odio sollicitudin, pretium nibh quis, volutpat erat. Duis at erat sit amet mi mollis dignissim. Pellentesque turpis libero, mattis id tempor id, convallis eget enim. Pellentesque facilisis blandit ipsum in pellentesque. Nunc eleifend fringilla nulla. Etiam consequat tellus in magna convallis, at semper purus congue. Integer dictum, tellus eu fringilla congue, dui erat semper lectus, dignissim tincidunt ex ipsum ut enim. Praesent sit amet ipsum lorem.
Syntynyt 9. syyskuuta vuonna 1506 Doncasterissa, Englannissa. Lajiltaan vampyyri, tasoltaan jaloverinen. Asuu kolmiossa Yorkissa, Englannissa.
Persoonallisuus
Puku päällään, viski- tai viinilasi kädessä kuuntelijan roolissa keskusteluissa pysyvä Ward antaa itsestään hillityn, asiallisen ja jopa pidättäytyväisen kuvan itsestään. Oli kyseessä arkkitehdin työhön liittyvä tapaaminen tai jalosukuisten vampyyrien juhlallinen kokoontuminen hän laskelmoi ja valitsee sanansa tarkkaan pitäessään yllä virallisempaa puoltaan tämän kaltaisissa tilaisuuksissa. Jo lapsesta asti Ward on kiinnittänyt huomiota ympärillään oleviin, joista suurin osa on hänen vanhan sukunsa kautta tavattuja ja vampyyrien maailmassa jopa eliittinä pidettyjä. Nykyisin näiden haukan katseelle Ward tarjoilee virallisemman puolensa, joka on vanhoillistenkin silmissä hyväksyttävämpi, isäänsä ja sukuaan kunnioittava. Nuorempana hän ei juuri välittänyt millaisen kuvan antaa itsestään, mikä toisinaan raastoi hänen isänsä hermoja, joka olisi toivonut keskimmäisen lapsensa osaavan käyttäytyä sekä perheen että suvun aseman ja arvojen mukaisesti. Tähänastisen elämänsä aikana Ward on kuitenkin oppinut läksynsä ja kuinka eliittiä miellytetään. Rennompi, rosoisempi entisen hulttiopojan hälläväliä puoli onkin vain niiden nähtävissä, jotka Ward laskee aidoksi lähipiirikseen.
Etikettejä rikkova kapinallinen puoli on aina elänyt Wardin pinnan alla. Kasvettuaan tiukkaa kuria painottavan ja alati suvun mainetta miettivän isänsä katon alla hän on kaivannut aina vapautta olla oma itsensä ja toteuttaa unelmiaan ilman suvun arvojen ja jalosukuisten vampyyrien perinteiden sanelemia sääntöjä ja kahleita. Lapsena hän enemmän alistui toisten sanelemiin rooleihin, joista alkoi pyristellä pois ensimmäisen kerran vasta teini-ikäisenä kyseenalaistaessaan vanhoillisimpien tavan elää ja toimia. Nuoruusvuosiensa aikana Ward kuitenkin oppi, että parhaiten hän saa olla rauhassa oma itsensä ja vapaa edes välillä pitämällä tietynlaista kulissia yllä miellyttääkseen muita. Hienommissa, arvokkaammissa juhlissa ja tilaisuukissa ulospäin hän saattaakin vaikuttaa keskittyneeltä muiden keskusteluun, vaikka pinnan alla on lopen kyllästynyt ja laskee jo minuutteja siihen, milloin on soveliasta poistua paikalta tältä erää. Usein Ward myös kiittää onneaan siitä, ettei kukaan - ainakaan toivottavasti - pysty lukemaan hänen ajatuksiaan, koska pään sisällä mielipiteet eri aiheista ja jopa paikan päällä olijoista ovat huomattavasti kirjavampia ja värikkäämpiä kuin ne, mitkä hän lausuu ääneen. Miehen itsevarmuus luo toisinaan jopa ylimielisen kuvan, mikä häntä itseään ei tunnu haittaavan lainkaan.
Yksi Wardin parhaimmista puolista on rehellisyys, vaikka joskus hän ampuu itseään jalkaansa jopa sillä. No, ainakin hänen sanojensa aitouteen voi luottaa, vaikka ne eivät aina miellyttäisikään kuulijaansa jopa töykeän ja tunteettoman suorasukaisuudellaan. Vaikka nuorempana hän päästeli suustaan ties mitä harkitsematta, nykyisin hän kyllä valitsee sanansa tarkkaan ja käyttää hetken jopa harkiten ilmaisutapaansa. Aivan kaikkea hän ei kerro tai sano ääneen, mikä on varmaan ihan hyvä asia. Sanomisiaan Ward lähestyy aina hyödyn kautta: hyötyykö hän mitään niistä vai aiheuttaako paheksuntaa ja jopa peräti turhanpäiväisen kohtauksen? Jouduttuaan nuorempana enemmän ja vähemmän ongelmiin suorapuheisuudellaan, nykyään häntä ei kiinnosta koetella onneaan yhtä paljon sosiaalisissa tilanteissa. Vaikka hän on pääosin rehellinen, Ward ei pode huonoa omatuntoa pienistä valkoisista valheista tai tiettyjen asioiden kertomatta jättämisestä, jos kokee niin olevan parempi. Pahin hänen tapansa tuntuu olevan kaikenlaisten tekosyiden keksiminen kaikesta maan ja taivaan väliltä, joskus vain vähän ärsyttääkseen. Jos jokin on varmaa, niin ainakin hänen kielensä sukkela tilanteessa kuin toisessakin.
Ihmissuhteiden kohdalla Ward on varsin varovainen eikä tunnu uskaltavan ottaa suuria riskejä niiden osalta. Häntä ei ole kovin vaikea lähestyä, mutta vain harva se päivä mies tekee itse aloitetta ellei hänen ole pakko esimerkiksi työnsä puolesta. Tutustuminen mieheen ei ole kuitenkaan kovin vaikea tehtävä, mutta vaatii sinnikkyyttä tai onnekkaita sattumia jokusen verran, jos vastapuoli on yhtä surkea uusien suhteiden solmimisessa. Varovaisuus johtuu pääasiassa siitä, että Wardin on joskus vaikea täysin luottaa toisiin, etenkin eliitin piiriin kuuluviin. Elämänsä aikana on omaksi onnekseen oppinut lukemaan toisia ja näiden olemusta sekä elekieltä niinkin hyvin, että joskus voisi melkein luulla hänen lukevan ajatuksia. Taidosta on tullut hyödyllinen siinä mielessä, että aidosti luotettavien henkilöiden kohdalla Ward alkaa rentoutua ja avautua persoonana pikkuhiljaa, kun taas toiset saavat jatkaa nauttimista hänen hillitymmästä, pintapuolisesta kuoresta. Kun tutustumisen kynnys on ylitetty, Wardista tulee esille lojaali, humoristinen ekstrovertin puoli. Piilotettu empaattisuus näkyy sitä enemmän mitä läheisempi toinen osapuoli on. Käsittelemättömien tunteiden ja ajatusten kirjon Ward pyrkii pitämään piilossa myös läheisiltään, vaikka sulkeutuneen kuoren alla myllertäessään ne saisivat aikaan liian ylivoimaisen olon.
Ward antaa itsestään varsin ahkeran kuvan, vaikka oikeasti on aika laiska ja menee herkästi sieltä mistä aita on matalin. Töidensä puolesta hän taitaakin panostaa eniten vain arkkitehdin projekteihinsa, koska arkkitehtuuri on yksi hänen intohimoistaan. Sekä töiden että sosiaalisen elämän puolella Ward ei ole koskaan ollut johtajamainen eikä ole koskaan osoittanut kiinnostustaan johtamista kohtaan. Rehellisesti hän on enemmän sivustaseuraaja tai yksin toimija, mikä sopii vallan mainiosti hänelle itselleen. Perheen päänä olemisesta tai perhe-elämästä ylipäänsä Ward ei erityisemmin perusta myöskään. Luultavasti vain ihan oman lapsuutensa ja nuoruutensa takia, jotka eivät olleet aina kovin hohdokkaita isän ankaran kurin ja toiveiden puolesta. Nähtäväksi jääkin pääseekö Ward koskaan lapsuuden traumojensa yli, joiden takia hänen aiemmat romanttiset suhteensakin ovat yksi toisensa jälkeen kariutuneet.
Etikettejä rikkova kapinallinen puoli on aina elänyt Wardin pinnan alla. Kasvettuaan tiukkaa kuria painottavan ja alati suvun mainetta miettivän isänsä katon alla hän on kaivannut aina vapautta olla oma itsensä ja toteuttaa unelmiaan ilman suvun arvojen ja jalosukuisten vampyyrien perinteiden sanelemia sääntöjä ja kahleita. Lapsena hän enemmän alistui toisten sanelemiin rooleihin, joista alkoi pyristellä pois ensimmäisen kerran vasta teini-ikäisenä kyseenalaistaessaan vanhoillisimpien tavan elää ja toimia. Nuoruusvuosiensa aikana Ward kuitenkin oppi, että parhaiten hän saa olla rauhassa oma itsensä ja vapaa edes välillä pitämällä tietynlaista kulissia yllä miellyttääkseen muita. Hienommissa, arvokkaammissa juhlissa ja tilaisuukissa ulospäin hän saattaakin vaikuttaa keskittyneeltä muiden keskusteluun, vaikka pinnan alla on lopen kyllästynyt ja laskee jo minuutteja siihen, milloin on soveliasta poistua paikalta tältä erää. Usein Ward myös kiittää onneaan siitä, ettei kukaan - ainakaan toivottavasti - pysty lukemaan hänen ajatuksiaan, koska pään sisällä mielipiteet eri aiheista ja jopa paikan päällä olijoista ovat huomattavasti kirjavampia ja värikkäämpiä kuin ne, mitkä hän lausuu ääneen. Miehen itsevarmuus luo toisinaan jopa ylimielisen kuvan, mikä häntä itseään ei tunnu haittaavan lainkaan.
Yksi Wardin parhaimmista puolista on rehellisyys, vaikka joskus hän ampuu itseään jalkaansa jopa sillä. No, ainakin hänen sanojensa aitouteen voi luottaa, vaikka ne eivät aina miellyttäisikään kuulijaansa jopa töykeän ja tunteettoman suorasukaisuudellaan. Vaikka nuorempana hän päästeli suustaan ties mitä harkitsematta, nykyisin hän kyllä valitsee sanansa tarkkaan ja käyttää hetken jopa harkiten ilmaisutapaansa. Aivan kaikkea hän ei kerro tai sano ääneen, mikä on varmaan ihan hyvä asia. Sanomisiaan Ward lähestyy aina hyödyn kautta: hyötyykö hän mitään niistä vai aiheuttaako paheksuntaa ja jopa peräti turhanpäiväisen kohtauksen? Jouduttuaan nuorempana enemmän ja vähemmän ongelmiin suorapuheisuudellaan, nykyään häntä ei kiinnosta koetella onneaan yhtä paljon sosiaalisissa tilanteissa. Vaikka hän on pääosin rehellinen, Ward ei pode huonoa omatuntoa pienistä valkoisista valheista tai tiettyjen asioiden kertomatta jättämisestä, jos kokee niin olevan parempi. Pahin hänen tapansa tuntuu olevan kaikenlaisten tekosyiden keksiminen kaikesta maan ja taivaan väliltä, joskus vain vähän ärsyttääkseen. Jos jokin on varmaa, niin ainakin hänen kielensä sukkela tilanteessa kuin toisessakin.
Ihmissuhteiden kohdalla Ward on varsin varovainen eikä tunnu uskaltavan ottaa suuria riskejä niiden osalta. Häntä ei ole kovin vaikea lähestyä, mutta vain harva se päivä mies tekee itse aloitetta ellei hänen ole pakko esimerkiksi työnsä puolesta. Tutustuminen mieheen ei ole kuitenkaan kovin vaikea tehtävä, mutta vaatii sinnikkyyttä tai onnekkaita sattumia jokusen verran, jos vastapuoli on yhtä surkea uusien suhteiden solmimisessa. Varovaisuus johtuu pääasiassa siitä, että Wardin on joskus vaikea täysin luottaa toisiin, etenkin eliitin piiriin kuuluviin. Elämänsä aikana on omaksi onnekseen oppinut lukemaan toisia ja näiden olemusta sekä elekieltä niinkin hyvin, että joskus voisi melkein luulla hänen lukevan ajatuksia. Taidosta on tullut hyödyllinen siinä mielessä, että aidosti luotettavien henkilöiden kohdalla Ward alkaa rentoutua ja avautua persoonana pikkuhiljaa, kun taas toiset saavat jatkaa nauttimista hänen hillitymmästä, pintapuolisesta kuoresta. Kun tutustumisen kynnys on ylitetty, Wardista tulee esille lojaali, humoristinen ekstrovertin puoli. Piilotettu empaattisuus näkyy sitä enemmän mitä läheisempi toinen osapuoli on. Käsittelemättömien tunteiden ja ajatusten kirjon Ward pyrkii pitämään piilossa myös läheisiltään, vaikka sulkeutuneen kuoren alla myllertäessään ne saisivat aikaan liian ylivoimaisen olon.
Ward antaa itsestään varsin ahkeran kuvan, vaikka oikeasti on aika laiska ja menee herkästi sieltä mistä aita on matalin. Töidensä puolesta hän taitaakin panostaa eniten vain arkkitehdin projekteihinsa, koska arkkitehtuuri on yksi hänen intohimoistaan. Sekä töiden että sosiaalisen elämän puolella Ward ei ole koskaan ollut johtajamainen eikä ole koskaan osoittanut kiinnostustaan johtamista kohtaan. Rehellisesti hän on enemmän sivustaseuraaja tai yksin toimija, mikä sopii vallan mainiosti hänelle itselleen. Perheen päänä olemisesta tai perhe-elämästä ylipäänsä Ward ei erityisemmin perusta myöskään. Luultavasti vain ihan oman lapsuutensa ja nuoruutensa takia, jotka eivät olleet aina kovin hohdokkaita isän ankaran kurin ja toiveiden puolesta. Nähtäväksi jääkin pääseekö Ward koskaan lapsuuden traumojensa yli, joiden takia hänen aiemmat romanttiset suhteensakin ovat yksi toisensa jälkeen kariutuneet.
Ulkonäkö
Kokouksia, juhlia ja muita tärkeitä tapaamisia varten ajattomiin, klassisiin high end -vaatemerkkien pukuihin sonnustautunut Ward antaa itsestään tyypillisen eliittiin kuuluvan kuvan: siisti, etikettejä noudattava herrasmies. Toisinaan jopa smokkeihin, tilaisuuden niin salliessa, pukeutuvan miehen kuontalo menisi myös entisaikojen seurapiirien tarkan seulan läpi ilman paheksuvia katseita. Yllättyneitä, jopa järkyttyneitä henkäyksiä varmasti saisi aikaan se puoli miehestä, joka paljastuu heti kodin suljettujen ovien sisäpuolella. Tarkasti ja tiukasti kaulan ympärille solmittu kravaatti nimittäin löystyy heti tilanteen salliessa ja saattaa jopa jäädä roikkumaan epämääräisesti kauluksen alta, kun Ward pääsee rötköttää retkottamaan maailman epäergonomisimpiin asentoihin nahkasohvalleen. Samoin aukeaa pari kauluspaidan nappiakin, vaikka mies pitääkin niistä kaikista useista puvuistaan, joita kaappiin on kertynyt. Eri pukujen joukosta löytyvät musta nahkatakki, maiharit ja aviator-lasit ovat myös kovassa käytössä silloin, kun hänen ei tarvitse miellyttää toisia elitistejä. Vampyyrimiehen kaksi eri puolta näkyvät siis sekä olemuksessa että vaatetuksessa, eikä pelkästään persoonassa.
Turhamaisen snobin kuvaa ei kuitenkaan miehestä välity pukeutumisen, kehonkielen tai muutenkaan olemuksen välityksellä. Wardin tyyli on huoliteltu silloin, kun hän sen haluaa olevan, mutta hän viihtyy myös rennommissa vaatteissa. Yhteistä vaatekaapin sisällölle on värimaailma, joka vaihtelee neutraalien, vaaleiden ja tummien sävyjen sekä valkoisen ja mustan välillä. Kallis, laadukas partavesikään ei ole käytössä hienostelun takia, vaan koska Wardia itseään miellyttää, kuinka sen tuoksu muistuttaa merituulen viileästä ja suolaisesta tuoksusta. Toisinaan myös viskin, nahan ja sikareiden sekoittuu tähän tarttuessaan matkaan joko kokoontumisista tai pubeissa vietetyistä illoista.
Pituudeltaan noin 190 senttimetriin kohoavaa hyväkuntoista, voimakasta vartaloa kannatteleva hyvä ryhti on juurtunut englantilaissukuiseen mieheen niin laivastoajoilta kuin alkujaan kasvatuksesta. Hyvä ryhti ei kuitenkaan estä Wardia röhnöttämästä sohvallaan ties missä asennoissa, mies pitääkin ergonomiaa paremmin huolta hygieniastaan ja kunnostaan. Leveät hartiat, pitkät raajat ja voimakkaat kädet erottuvat etenkin edukseen lihaksikkaasta kehonrakenteesta. Vampyyriudestaan huolimatta Ward on iän myötä miehistynyt ulkonäöllisesti, mihin hän on itsekin tyytyväinen. Nuoruuden hoikan pojanklopin ruumiinrakenne on onneksi jäänyt menneisyyteen eikä hänellä muutenkaan ole enää samanlaisia ulkonäköpaineita kuin aikoinaan. Laivastoaikojen kovettuneista käsistä ja meri-ilman kuivattamasta ihostakaan ei myöskään näytä jääneen merkkiäkään. Vuosien varrella kalpea iho on sileytynyt ja pehmentynyt oikean kosmetiikan avulla elämänmuutosten rinnalla.
Paksut dirty blond väriset hiuksensa Ward on pitänyt lyhyinä pystyäkseen taltuttamaan ne tarvittaessa kuriin kamman ja geelin avulla. Muuten häntä ei haittaa, vaikka kurittomaksi taipuvat suortuvat sojottaisivatkin joka ilmansuuntaan. Kapeita, teräviä äidiltään perimiä taivaansinisiä silmiä kehystävät sekä tummat, tuuheat ripset että paksut, hiuksia aavistuksen tummemmat kulmakarvat, joista oikeanpuolimmainen peittää alleen poikki kulkevan haalistuneen pienen arven. Lyhyestä parrastaan ja viiksistään Ward pitää huolta, vaikka ne ovatkin yleensä vähän rosoisen näköiset - eivät kuitenkaan epäsiistit. Syvät, otsaan piirtyneet juonteet eivät juurikaan vanhenna Wardia entisestään, mutta ne kyllä korostuvat kulmia kurtistellessa.
Sulava elekieli on yksi niitä harvoja asioita, joka ei Wardissa muutu tilaisuudesta ja paikasta riippuen. Yleensä rauhallinen elehtiminen voi kuitenkin nopeutua, jos hän joko kiihtyy tai innostuu jostain. Seurasta riippuen elekielen sävy vaihtelee avoimen ja kertomatta jättävän, joskus jopa torjuvamman, välillä.
Turhamaisen snobin kuvaa ei kuitenkaan miehestä välity pukeutumisen, kehonkielen tai muutenkaan olemuksen välityksellä. Wardin tyyli on huoliteltu silloin, kun hän sen haluaa olevan, mutta hän viihtyy myös rennommissa vaatteissa. Yhteistä vaatekaapin sisällölle on värimaailma, joka vaihtelee neutraalien, vaaleiden ja tummien sävyjen sekä valkoisen ja mustan välillä. Kallis, laadukas partavesikään ei ole käytössä hienostelun takia, vaan koska Wardia itseään miellyttää, kuinka sen tuoksu muistuttaa merituulen viileästä ja suolaisesta tuoksusta. Toisinaan myös viskin, nahan ja sikareiden sekoittuu tähän tarttuessaan matkaan joko kokoontumisista tai pubeissa vietetyistä illoista.
Pituudeltaan noin 190 senttimetriin kohoavaa hyväkuntoista, voimakasta vartaloa kannatteleva hyvä ryhti on juurtunut englantilaissukuiseen mieheen niin laivastoajoilta kuin alkujaan kasvatuksesta. Hyvä ryhti ei kuitenkaan estä Wardia röhnöttämästä sohvallaan ties missä asennoissa, mies pitääkin ergonomiaa paremmin huolta hygieniastaan ja kunnostaan. Leveät hartiat, pitkät raajat ja voimakkaat kädet erottuvat etenkin edukseen lihaksikkaasta kehonrakenteesta. Vampyyriudestaan huolimatta Ward on iän myötä miehistynyt ulkonäöllisesti, mihin hän on itsekin tyytyväinen. Nuoruuden hoikan pojanklopin ruumiinrakenne on onneksi jäänyt menneisyyteen eikä hänellä muutenkaan ole enää samanlaisia ulkonäköpaineita kuin aikoinaan. Laivastoaikojen kovettuneista käsistä ja meri-ilman kuivattamasta ihostakaan ei myöskään näytä jääneen merkkiäkään. Vuosien varrella kalpea iho on sileytynyt ja pehmentynyt oikean kosmetiikan avulla elämänmuutosten rinnalla.
Paksut dirty blond väriset hiuksensa Ward on pitänyt lyhyinä pystyäkseen taltuttamaan ne tarvittaessa kuriin kamman ja geelin avulla. Muuten häntä ei haittaa, vaikka kurittomaksi taipuvat suortuvat sojottaisivatkin joka ilmansuuntaan. Kapeita, teräviä äidiltään perimiä taivaansinisiä silmiä kehystävät sekä tummat, tuuheat ripset että paksut, hiuksia aavistuksen tummemmat kulmakarvat, joista oikeanpuolimmainen peittää alleen poikki kulkevan haalistuneen pienen arven. Lyhyestä parrastaan ja viiksistään Ward pitää huolta, vaikka ne ovatkin yleensä vähän rosoisen näköiset - eivät kuitenkaan epäsiistit. Syvät, otsaan piirtyneet juonteet eivät juurikaan vanhenna Wardia entisestään, mutta ne kyllä korostuvat kulmia kurtistellessa.
Sulava elekieli on yksi niitä harvoja asioita, joka ei Wardissa muutu tilaisuudesta ja paikasta riippuen. Yleensä rauhallinen elehtiminen voi kuitenkin nopeutua, jos hän joko kiihtyy tai innostuu jostain. Seurasta riippuen elekielen sävy vaihtelee avoimen ja kertomatta jättävän, joskus jopa torjuvamman, välillä.
Menneisyys
Englannissa, Doncasterissa vuoden 1506 syyskuussa Gerard ja Joan Martellille syntyi toinen poika, joka sai isoisänsä Warden Martellin mukaan nimekseen Ward Hector Martell. Jaloverisen vampyyrisuvun haaraan syntyi vielä myöhemmin kolmas lapsi, kuopus Catherine, joka jäi perheen ainoaksi tyttäreksi kahden vanhemman veljensä, Wardin ja Griffinin rinnalle. Martellien suku on lähtöisin Englannista, missä suvun eri haarat ovat pääasiassa asuneet vuosisatojen ajan. Suku on yksi niistä jaloveristen vampyyrien suvuista, jotka eivät ole laajalti tunnettuja, vaikka sillä on oma pitkä historiansa vanhoja perinteitä kunnioittavana vampyyrisukuna.
Lapsuutensa Ward on viettänyt suurimmilta osin Doncasterissa, jossa syntyikin. Hän kasvoi isänsä katon alla sisarustensa kanssa tiukan kurin ja sääntöjen ohjaamana. Lapsena hän ei oikeastaan kyseenalaistanut isänsä kasvatustapoja tai lapsiaan koskevia tulevaisuuden toiveita. Enemmän hän pelkäsi rangaistuksi tulemista, miksi tietoisesti pyrki miellyttämään tätä ja käyttäytymään kunnolla. Toki välillä hänen vapautta tavoitteleva luonteensa sekä lapsen uteliaisuutensa johti hänet poluille ja lopputulemiin, joista isä ei ollut erityisemmin mielissään. Vasta teinivuosiensa aikana hän alkoi kyseenalaistamaan elämäänsä ja isänsä toiveita, jotka olivat muotoutuneet suunnitelmiksi asti, mikä johti vähitellen kasvavaan kapinointiin sääntöjä ja perheen arvoja vastaan. Wardin käytös meni jopa niin pitkälle, että pariin otteeseen se oli aiheuttaa hallaa perheen maineelle. Käytöksellään hän ei pyrkinyt hakemaan huomiota, vaikka näin isä pojastaan luulikin.
Kurista ja isänsä rangaistuksista huolimatta kapinallinen puoli ei kuihtunut pois teinivuosien jälkeenkään. Vasta nuorena aikuisena se taisi puhjeta parhaimmilleen kukkaansa, kun Ward otti ja lähti pois isänsä katon alta liittyessään Englannin laivastoon vuonna 1562. Sinisen meren ja suolaisen meri-ilman ympäröimänä Ward tunsi ensimmäistä kertaa elämässään olevansa täysin vapaa, vaikka päätös lähteä ei ollutkaan ollut maailman helpoin. Isänsä lisäksi hänellä oli kenties ollut nihkeät välit äitiinsä ja vanhempaan veljeensä, mutta sisarensa kanssa hän oli aina ollut läheinen.
Vampyyrina laivastoon liittyminen ja siellä toimiminen ei ollut todellakaan aluksi helpointa, mutta Ward keksi keinot selviytyä ja pitää identiteettinsä piilossa. Lopulta laivastoon ja merivoimiin lähteminen oli hänen elämänsä paras päätös, vaikka siinä oli omat haasteensa. Onneksi laivaston vaatteilla oli ainakin helppo suojata oma ihonsa auringonpaisteen alla keskellä valtameriä. Merillä Ward viihtyi useamman vuoden vieraillen aina välillä perheensä luona, kun laivat palasivat Englantiin matkoiltaan. Merivoimissa vietetyn ajan hänen välinsä olivat kireimmillään isänsä kanssa, joka ei hyväksynyt poikansa päätöstä pakata tavaransa ja lähteä tavallisten ihmisten kanssa seilaamaan ympäri meriä. Hän oli toivonut toisesta pojastaan vanhemman veljensä kanssa perheen tulevia päämiehiä, mistä Ward taasen ei ollut ollut innostunut.
Ikääntymättömän vampyyrin ei kuitenkaan ollut turvallista jatkaa laivastossa loputtomasti. Pitääkseen identiteettinsä salassa Ward “eläköityi” merivoimista vuonna 1588 sen jälkeen, kun Englannin laivasto oli käynyt Francis Draken johdolla taistelun Espanjan voittamatonta armadaa vastaan. Ward palasi kotiin, missä jatkoi tuttuun vanhaan tapaansa vanhoillisen ja perinteitä kunnioittavan isänsä hermojen raastamista tottelemattomuudellaan. Kun välit tuntuivat hiertyvän vain entistä kireimmiksi eikä isä tuntunut millään suostuvan luovuttaa poikaansa varten luomiensa suunnitelmien osalta, Ward muutti 1632 ensin omilleen Yorkissa, johon koko hänen perheensä oli muuttanut hänen ollessaan laivastossa, ja sieltä vielä Pariisiin, missä viihtyi vuoteen 1751 asti ennen kuin palasi Yorkiin ja perheensä luo tehtyään jonkinlaisen sovinnon isänsä kanssa sisarensa Catherinen avulla.
Kaipuu merelle ja laivastoon säilyi ja kasvoi vuosien aikana. Kokiessaan aikaa kuluneen tarpeeksi, jotta vampyyrin olisi turvallista liittyä uudelleen Englannin merivoimiin, Ward toteutti suunnitelmansa toistamiseen 1756. Muistot laivastosta ja ikävä eivät kuitenkaan olleet ainoat syyt päätöksen taustalla taaskaan: hän pakeni samalla jälleen suunnitelmia, jotka isä oli hänelle varannut. Erityisesti Ward pakeni järjestettyä avioliittoa, jota hänen isänsä oli alkanut kaavailemaan. Merelle karkaaminen aiheutti jälleen skismaa perheen sisällä, ja tällä kertaa myös sen ulkopuolella. Ward itse ei välittänyt pätkääkään siitä, että asetti jälleen perheensä ja etenkin isänsä maineen vaakalaudalle toisten vampyyrisukujen silmissä. Sen sijaan häntä kiinnosti olla mukana englantilaisen tutkimusmatkailijan johtamalla tutkimusmatkalla eteläisellä Tyynellämerellä ja nähdä maailmaa. Ward halusi elää elämäänsä omilla ehdoillaan.
Kuten ensimmäisellä kerralla, Ward ei kuitenkaan voinut paeta ikuisesti perheensä sisäisiä asioita merellä. Vietettyään taas parikymmentä vuotta laivan kannella hän palasi Englantiin jättäen laivaston jälleen taakseen. Ward muutti takaisin Yorkiin, mutta tällä kertaa suoraan omilleen eikä alkuun pitänyt minkäänlaista yhteyttä muuhun perheeseensä lukuun ottamatta sisartaan, jonka kanssa oli aina ollut ja oli edelleen läheinen. Hän yritti vältellä törmäämästä erityisesti isäänsä, joka oli varmasti tietoinen poikansa paluusta maan kamaralle. Paras keino tämän toteutumiseen oli pysytellä poissa eliitin tapaamisista ja juhlista, vaikka vanhat lapsuudenystävät ja Catherine yrittivät houkutella häntä saapumaan paikalle. Vanhoille juurille palaamisen sijaan Ward alkoi viettämään enemmän aikaa tavallisen kansan kantapaikoissa, joissa tutustui niin uusiin ihmisiin kuin vampyyreihin. Välillä hän vaihtoi maisemaa Yorkista Pariisiin, mutta ei varsinaisesti muuttanut sinne, vaan enemmän punkkasi vanhojen ystäviensä nurkissa.
Vieraillessaan Pariisissa vuonna 1868 Ward törmäsi eräänä päivänä naiseen nimeltä Clémentine Favreau. Aika nopeasti miehelle paljastui, että hänen kanssaan keskusteleva vampyyrinainen oli se, jonka kanssa hänen oli haluttu solmivan avioliitto. Vasta Clémentinen kanssa keskusteltuaan Ward tuntui tajuavan, millaisen sopan oli aiheuttanut häivyttyään ja karattuaan takaisin laivastoon. Sillä kertaa hän ei ollut aiheuttanut hallaa pelkästään itselleen ja perheelleen, vaan myös ranskalaisen jaloverisen vampyyrisuvun perheelle ja etenkin edessään istuvalle naiselle. Vaikka heidän historiansa oli hieman sorainen, kaksikko pystyi käymään asiat läpi rauhallisesti järkevien keskusteluiden muodossa. Clémentine ei varsinaisesti ollut vihainen Wardille, mutta oli halunnut kohdata tämän ja selvittää tapahtuneen taustat sekä saada vastauksia moniin kysymyksiinsä, koska kukaan muu ei ollut sitä hänelle suonut.
Useiden tapaamisten ja keskusteluiden jälkeen Wardin ja Clémentinen tiet erosivat, kun Ward palasi Englantiin ja Yorkiin. Keskustelut ja niissä läpikäydyt asiat kuitenkin palasivat säännöllisesti pyörimään miehen mieleen. Nopeasti Ward huomasi tuntevansa myötätuntoa Clémentineä kohtaan, koska hänen isäänsä vastaan kapinoineet päätökset olivat vaikuttaneet tämän elämään enemmän kuin hän oli osannut ajatella. Ilmeisesti heidän vanhempansa olivat järjestelleet lastensa avioliittoa pidemmälle kuin Ward oli aiemmin tiennyt, ja sen peruuntuminen oli suututtanut useita sekä tuottanut pettymyksen.
Jonkin ajan päästä paluustaan Ward otti yhteyttä isäänsä selvittääkseen välinsä tämän kanssa. Kapinoinnin sijaan hän päätti tällä kertaa alistua isänsä tahtoon sen verran mitä hänen oli pakko miellyttääkseen tätä ja muuta perhettä. Motiivina tähän hänellä oli pyrkiä korjaamaan tilanne Favreaun perheen ja etenkin Clémentinen kanssa. Jo Pariisissa he olivat onnistuneet keskustelemaan kaiken läpi, mutta Ward halusi vielä yrittää auttaa tätä pääsemään eroon asemasta, johon oli tahtomattaan päätynyt. Kuin ihmeen kaupalla perheet onnistuivat tekemään sovinnon, mutta kummankin puolen ehtona oli, että vuosia sitten sovittu järjestetty liitto toteutettaisiin. Allekirjoitustaan avioliittopapereihin kirjoittaessaan Ward tiesi naulitsevansa itsensä isänsä tarkkailun lisäksi Clémentinen isän valvovan katseen alle, koska tämä ei täysin niellyt selityksiä siitä, kuinka Martellien keskimmäinen oli ryhdistäytynyt ja ottanut vastuun aiemmista päätöksistään ja teoistaan.
Sovittuaan välinsä sekä oman perheensä että Favreau’n perheen kanssa Ward palasi piireihin, joissa oli kasvanut. Hän asettautui asumaan Yorkiin, mutta osti myöhemmin itselleen kakkosasunnon Pariisista, johon oli vuosien varrella kiintynyt, vaikkei ole samalla tavalla tuntenut kaupunkia tai Ranskaa maana kodikseen kuin Englannin.
Lapsuutensa Ward on viettänyt suurimmilta osin Doncasterissa, jossa syntyikin. Hän kasvoi isänsä katon alla sisarustensa kanssa tiukan kurin ja sääntöjen ohjaamana. Lapsena hän ei oikeastaan kyseenalaistanut isänsä kasvatustapoja tai lapsiaan koskevia tulevaisuuden toiveita. Enemmän hän pelkäsi rangaistuksi tulemista, miksi tietoisesti pyrki miellyttämään tätä ja käyttäytymään kunnolla. Toki välillä hänen vapautta tavoitteleva luonteensa sekä lapsen uteliaisuutensa johti hänet poluille ja lopputulemiin, joista isä ei ollut erityisemmin mielissään. Vasta teinivuosiensa aikana hän alkoi kyseenalaistamaan elämäänsä ja isänsä toiveita, jotka olivat muotoutuneet suunnitelmiksi asti, mikä johti vähitellen kasvavaan kapinointiin sääntöjä ja perheen arvoja vastaan. Wardin käytös meni jopa niin pitkälle, että pariin otteeseen se oli aiheuttaa hallaa perheen maineelle. Käytöksellään hän ei pyrkinyt hakemaan huomiota, vaikka näin isä pojastaan luulikin.
Kurista ja isänsä rangaistuksista huolimatta kapinallinen puoli ei kuihtunut pois teinivuosien jälkeenkään. Vasta nuorena aikuisena se taisi puhjeta parhaimmilleen kukkaansa, kun Ward otti ja lähti pois isänsä katon alta liittyessään Englannin laivastoon vuonna 1562. Sinisen meren ja suolaisen meri-ilman ympäröimänä Ward tunsi ensimmäistä kertaa elämässään olevansa täysin vapaa, vaikka päätös lähteä ei ollutkaan ollut maailman helpoin. Isänsä lisäksi hänellä oli kenties ollut nihkeät välit äitiinsä ja vanhempaan veljeensä, mutta sisarensa kanssa hän oli aina ollut läheinen.
Vampyyrina laivastoon liittyminen ja siellä toimiminen ei ollut todellakaan aluksi helpointa, mutta Ward keksi keinot selviytyä ja pitää identiteettinsä piilossa. Lopulta laivastoon ja merivoimiin lähteminen oli hänen elämänsä paras päätös, vaikka siinä oli omat haasteensa. Onneksi laivaston vaatteilla oli ainakin helppo suojata oma ihonsa auringonpaisteen alla keskellä valtameriä. Merillä Ward viihtyi useamman vuoden vieraillen aina välillä perheensä luona, kun laivat palasivat Englantiin matkoiltaan. Merivoimissa vietetyn ajan hänen välinsä olivat kireimmillään isänsä kanssa, joka ei hyväksynyt poikansa päätöstä pakata tavaransa ja lähteä tavallisten ihmisten kanssa seilaamaan ympäri meriä. Hän oli toivonut toisesta pojastaan vanhemman veljensä kanssa perheen tulevia päämiehiä, mistä Ward taasen ei ollut ollut innostunut.
Ikääntymättömän vampyyrin ei kuitenkaan ollut turvallista jatkaa laivastossa loputtomasti. Pitääkseen identiteettinsä salassa Ward “eläköityi” merivoimista vuonna 1588 sen jälkeen, kun Englannin laivasto oli käynyt Francis Draken johdolla taistelun Espanjan voittamatonta armadaa vastaan. Ward palasi kotiin, missä jatkoi tuttuun vanhaan tapaansa vanhoillisen ja perinteitä kunnioittavan isänsä hermojen raastamista tottelemattomuudellaan. Kun välit tuntuivat hiertyvän vain entistä kireimmiksi eikä isä tuntunut millään suostuvan luovuttaa poikaansa varten luomiensa suunnitelmien osalta, Ward muutti 1632 ensin omilleen Yorkissa, johon koko hänen perheensä oli muuttanut hänen ollessaan laivastossa, ja sieltä vielä Pariisiin, missä viihtyi vuoteen 1751 asti ennen kuin palasi Yorkiin ja perheensä luo tehtyään jonkinlaisen sovinnon isänsä kanssa sisarensa Catherinen avulla.
Kaipuu merelle ja laivastoon säilyi ja kasvoi vuosien aikana. Kokiessaan aikaa kuluneen tarpeeksi, jotta vampyyrin olisi turvallista liittyä uudelleen Englannin merivoimiin, Ward toteutti suunnitelmansa toistamiseen 1756. Muistot laivastosta ja ikävä eivät kuitenkaan olleet ainoat syyt päätöksen taustalla taaskaan: hän pakeni samalla jälleen suunnitelmia, jotka isä oli hänelle varannut. Erityisesti Ward pakeni järjestettyä avioliittoa, jota hänen isänsä oli alkanut kaavailemaan. Merelle karkaaminen aiheutti jälleen skismaa perheen sisällä, ja tällä kertaa myös sen ulkopuolella. Ward itse ei välittänyt pätkääkään siitä, että asetti jälleen perheensä ja etenkin isänsä maineen vaakalaudalle toisten vampyyrisukujen silmissä. Sen sijaan häntä kiinnosti olla mukana englantilaisen tutkimusmatkailijan johtamalla tutkimusmatkalla eteläisellä Tyynellämerellä ja nähdä maailmaa. Ward halusi elää elämäänsä omilla ehdoillaan.
Kuten ensimmäisellä kerralla, Ward ei kuitenkaan voinut paeta ikuisesti perheensä sisäisiä asioita merellä. Vietettyään taas parikymmentä vuotta laivan kannella hän palasi Englantiin jättäen laivaston jälleen taakseen. Ward muutti takaisin Yorkiin, mutta tällä kertaa suoraan omilleen eikä alkuun pitänyt minkäänlaista yhteyttä muuhun perheeseensä lukuun ottamatta sisartaan, jonka kanssa oli aina ollut ja oli edelleen läheinen. Hän yritti vältellä törmäämästä erityisesti isäänsä, joka oli varmasti tietoinen poikansa paluusta maan kamaralle. Paras keino tämän toteutumiseen oli pysytellä poissa eliitin tapaamisista ja juhlista, vaikka vanhat lapsuudenystävät ja Catherine yrittivät houkutella häntä saapumaan paikalle. Vanhoille juurille palaamisen sijaan Ward alkoi viettämään enemmän aikaa tavallisen kansan kantapaikoissa, joissa tutustui niin uusiin ihmisiin kuin vampyyreihin. Välillä hän vaihtoi maisemaa Yorkista Pariisiin, mutta ei varsinaisesti muuttanut sinne, vaan enemmän punkkasi vanhojen ystäviensä nurkissa.
Vieraillessaan Pariisissa vuonna 1868 Ward törmäsi eräänä päivänä naiseen nimeltä Clémentine Favreau. Aika nopeasti miehelle paljastui, että hänen kanssaan keskusteleva vampyyrinainen oli se, jonka kanssa hänen oli haluttu solmivan avioliitto. Vasta Clémentinen kanssa keskusteltuaan Ward tuntui tajuavan, millaisen sopan oli aiheuttanut häivyttyään ja karattuaan takaisin laivastoon. Sillä kertaa hän ei ollut aiheuttanut hallaa pelkästään itselleen ja perheelleen, vaan myös ranskalaisen jaloverisen vampyyrisuvun perheelle ja etenkin edessään istuvalle naiselle. Vaikka heidän historiansa oli hieman sorainen, kaksikko pystyi käymään asiat läpi rauhallisesti järkevien keskusteluiden muodossa. Clémentine ei varsinaisesti ollut vihainen Wardille, mutta oli halunnut kohdata tämän ja selvittää tapahtuneen taustat sekä saada vastauksia moniin kysymyksiinsä, koska kukaan muu ei ollut sitä hänelle suonut.
Useiden tapaamisten ja keskusteluiden jälkeen Wardin ja Clémentinen tiet erosivat, kun Ward palasi Englantiin ja Yorkiin. Keskustelut ja niissä läpikäydyt asiat kuitenkin palasivat säännöllisesti pyörimään miehen mieleen. Nopeasti Ward huomasi tuntevansa myötätuntoa Clémentineä kohtaan, koska hänen isäänsä vastaan kapinoineet päätökset olivat vaikuttaneet tämän elämään enemmän kuin hän oli osannut ajatella. Ilmeisesti heidän vanhempansa olivat järjestelleet lastensa avioliittoa pidemmälle kuin Ward oli aiemmin tiennyt, ja sen peruuntuminen oli suututtanut useita sekä tuottanut pettymyksen.
Jonkin ajan päästä paluustaan Ward otti yhteyttä isäänsä selvittääkseen välinsä tämän kanssa. Kapinoinnin sijaan hän päätti tällä kertaa alistua isänsä tahtoon sen verran mitä hänen oli pakko miellyttääkseen tätä ja muuta perhettä. Motiivina tähän hänellä oli pyrkiä korjaamaan tilanne Favreaun perheen ja etenkin Clémentinen kanssa. Jo Pariisissa he olivat onnistuneet keskustelemaan kaiken läpi, mutta Ward halusi vielä yrittää auttaa tätä pääsemään eroon asemasta, johon oli tahtomattaan päätynyt. Kuin ihmeen kaupalla perheet onnistuivat tekemään sovinnon, mutta kummankin puolen ehtona oli, että vuosia sitten sovittu järjestetty liitto toteutettaisiin. Allekirjoitustaan avioliittopapereihin kirjoittaessaan Ward tiesi naulitsevansa itsensä isänsä tarkkailun lisäksi Clémentinen isän valvovan katseen alle, koska tämä ei täysin niellyt selityksiä siitä, kuinka Martellien keskimmäinen oli ryhdistäytynyt ja ottanut vastuun aiemmista päätöksistään ja teoistaan.
Sovittuaan välinsä sekä oman perheensä että Favreau’n perheen kanssa Ward palasi piireihin, joissa oli kasvanut. Hän asettautui asumaan Yorkiin, mutta osti myöhemmin itselleen kakkosasunnon Pariisista, johon oli vuosien varrella kiintynyt, vaikkei ole samalla tavalla tuntenut kaupunkia tai Ranskaa maana kodikseen kuin Englannin.
Nippelitieto
♖ Puhuu äidinkielenään englantia, jota puhuessaan on yleensä kuultavissa selkeä brittiaksentti. Aloitti jo lapsena vanhempiensa vaatimuksesta opiskelemaan ranskaa, jota osaa sujuvasti puhua. Ranskan kielen taidoista onkin ollut hyötyä, koska Ward on viettänyt välillä pitkiäkin aikoja etenkin Pariisissa, mutta myös muualla Ranskassa avioiduttuaan ranskalaisen Clémentine Favreau’n kanssa. Ranskan lisäksi on opiskellut muun muassa espanjaa, italiaa ja latinaa, jota tosin on enemmän lukenut kuin puhunut.
♖ Käyttää päihteitä kohtuullisesti, alkoholia säännöllisimmin. Ei ehkä sentään päivittäin nauti iltaisin viini- tai viskilasillista, kerran pari viikossa kylläkin. Juhlallisemmissa tilaisuuksissa saattaa mennä muutama lasillinen enemmän, mutta humalanhakuiselle päälle Ward eksyy harvemmin. Erilaisista savukkeista hän eksyy vetämään sauhuja vielä harvemmin, pääasiassa vain jos joku sattuu niitä tarjoamaan päivänä, jolloin hän on sellaisen tarpeessa. Huumeisiin hän taasen ei ole koskenutkaan eikä taida jatkossakaan aikoa.
♖ Ammatiltaan arkkitehti opiskeltuaan alaa englantilaisessa yliopistossa. Valmistumisensa jälkeen on työskennellyt pienessä yrityksessä parin kollegan kanssa. On suunnitellut taloja ja rakennuksia sekä Englannissa että Ranskassa. Vaihtelee maisemaa maiden välillä aikalailla sen mukaan minne työ vie vuoronperää. 2000-luvun puolella täydensi opintojaan ja ammattiaan maisema-arkkitehdin tutkinnolla, ja on harkinnut myös sisustusarkkitehdin pätevyyden hankkimista. Vampyyrina olon hyviä puolia tuntuukin olevan mahdollisuudet opiskella vaikka ikuisesti.
♖ Jaloverisenä vampyyrina Wardia on siunattu erikoiskyvyllä, vaikka sellaisen omaaminen ei ole jokaisen jaloverisenkään kohdalla etuoikeus. Wardin kohdalla arpa on osunut yhden elementeistä, veden hallintaan. Ajatuksen voimalla hän kykenee ohjailemaan ja liikuttelemaan tietyn määrän verran vettä, ja muodostamaan veteen esimerkiksi pyörteitä. Harjoitettuaan erikoiskykyään hän on myös vähitellen oppinut erittelemään vettä esimerkiksi kastuneesta vaatteesta.
♖ Käyttää päihteitä kohtuullisesti, alkoholia säännöllisimmin. Ei ehkä sentään päivittäin nauti iltaisin viini- tai viskilasillista, kerran pari viikossa kylläkin. Juhlallisemmissa tilaisuuksissa saattaa mennä muutama lasillinen enemmän, mutta humalanhakuiselle päälle Ward eksyy harvemmin. Erilaisista savukkeista hän eksyy vetämään sauhuja vielä harvemmin, pääasiassa vain jos joku sattuu niitä tarjoamaan päivänä, jolloin hän on sellaisen tarpeessa. Huumeisiin hän taasen ei ole koskenutkaan eikä taida jatkossakaan aikoa.
♖ Ammatiltaan arkkitehti opiskeltuaan alaa englantilaisessa yliopistossa. Valmistumisensa jälkeen on työskennellyt pienessä yrityksessä parin kollegan kanssa. On suunnitellut taloja ja rakennuksia sekä Englannissa että Ranskassa. Vaihtelee maisemaa maiden välillä aikalailla sen mukaan minne työ vie vuoronperää. 2000-luvun puolella täydensi opintojaan ja ammattiaan maisema-arkkitehdin tutkinnolla, ja on harkinnut myös sisustusarkkitehdin pätevyyden hankkimista. Vampyyrina olon hyviä puolia tuntuukin olevan mahdollisuudet opiskella vaikka ikuisesti.
♖ Jaloverisenä vampyyrina Wardia on siunattu erikoiskyvyllä, vaikka sellaisen omaaminen ei ole jokaisen jaloverisenkään kohdalla etuoikeus. Wardin kohdalla arpa on osunut yhden elementeistä, veden hallintaan. Ajatuksen voimalla hän kykenee ohjailemaan ja liikuttelemaan tietyn määrän verran vettä, ja muodostamaan veteen esimerkiksi pyörteitä. Harjoitettuaan erikoiskykyään hän on myös vähitellen oppinut erittelemään vettä esimerkiksi kastuneesta vaatteesta.
Hahmo luotu 21/04/2024 l Pelaajana brasidas l Kuvissa Boyd Holbrook
