ECHO CYRIL BLUE

MOODBOARD | SUHTEET | AIKAJANA

---

Vampyyrilla on siunaus hallita kanssaeläjien hermo- ja lihastoimintaa mielenhallinnan lisäksi; kohteiden aatteisiin voidaan syöttää erilaisia pakko-oireita, jotka saattavat purkautua ulos esimerkiksi ajatuksien loputtomana kierresyöksynä, kehon pakkoliikkeinä tai samoja lauseita toistavana puheena. Kuiskivat tavut tulee toteuttaa tai sielua palasiksi raastava ahdistus voi edetä paniikkihäiriöstä aina sydämen viimeiseen sykähdykseen saakka. Hallitsemattomat oireet saattavat muistuttaa rajuja tic-oireita tai ne voivat olla vaikeammin muiden havaittavissa uhrin ajatusten kiertäessä samaa loppumatonta kehää, jonka kieppuihin ajattelija katoaa samalla, kun menettää kontrollin itsestään. Pakkomielteistä toimintaa voidaan voimistaa juottamalla uhrille Echon ainutlaatuista verta, jolloin uhrin on käytännössä mahdotonta edes yrittää taistella omaa mieltään vastaan veren levitessä kuin mykky keskushermostoon saastuttamaan vieraan kehon kuin sairaus, joka puree vain lujemmin, mitä enemmän sitä vastaan pyristelee.

Siinä missä jaloverinen osaa ihailtavasti saattaa muut loputtomaan kaaokseen liikkumattomien huuliensa kyetessä antamaan äänettömiä käskyjä, kärsii hän itse samantyyppisistä ongelmista suurimman mahtinsa ollessaan myös hänen haurain heikkoutensa. Echo ei osaa itsekään poistua pakkotoiminnoista, ei vaikka vuosikymmenten kuvittelisi muovanneen hänen itsekontrollinsa ja ahdistuksen sietokykynsä horjumattomaksi.

---

Jaloverinen syntyi perheensä nuorimmaksi lapseksi 1800-luvun alkutaitteessa Pohjois-Englannin Newcastlen lähettyvillä. Jaloa verta kantavan perheen lähihistoria on englantilaista perimää, ja Bluen suvun tiedetään asuneen alueella jo 1500-luvulta Henry VIII uskonpuhdistuksen ajoilta. Suvulla oli hallussaan tuottavia hiilikivikaivoksia, jotka olivat merkittäviä kaupungin historian kannalta. Myöhemmin alempia sosiaaliluokkia polkeva sukulinjassa kulkenut yritystoiminta kehittyi aina veturien valmistuksesta asetuotantoon – ollen aina tärkeässä osassa kehittyvää kaupunkihistoriaa.

Vampyyripojan lapsuus oli porvariperheelle tavanomainen: niin Echo kuin hänen kaksi vanhempaa sisarustaan saivat nauttia yltäkylläisyydestä. Tunnettuudella oli kuitenkin oma varjopuolensa ja tästä syystä kasvatus oli nuhteellinen, sillä vampyyriperhe oli edustusasemassa ympäröivän ihmismaailman keskuudessa. Heidät tunnettiin, heistä puhuttiin ja Blue-suvun täydellisyydenkuvaa ihailtiin. Erilaiset valheiden verkot punottiin taitaen, eikä yksikään niistä päässyt tiedettävästi ihmisten tietoisuuteen. Yksi varjelluin salaisuus oli äpärälapsi Echo, jonka todellinen isä ei ollut perhekeskiön keulakuva, vaan puhdasverinen Dorian Raigan. Lapsi oltiin siitetty sopimuksella, jossa jumalainen olento oli luvannut aidon kuolemattomuuden takaavan taikakorun vastineeksi terveestä poikalapsesta. Kun kaupantekoa oltiin yritetty sinetöidä, ei Echo ollutkaan kelvannut. Miten jumala saattoi hylätä ainoan poikansa? Kaikkein kieroutuneinta oli, että valheiden suloisuudessa kasvanut poika ei järkyttynyt oman perheensä petoksesta, vaan raa’asta yksinkertaisesta totuudesta, ettei hän ollut riittänyt. Ja siitä päivästä lähtien on koettu vääryys haluttu saada hyvitetyksi. Yksi aate muuttui uneksi, keriytyi tavoitteeksi, kunnes halusta tuli pakkomielle. Echo lähti seuraamaan Dorian Raiganin jälkiä ennen 1900-lukua ja samaisella tiellä hän on edelleen. Eikä mies ole montaa kertaa taakseen katsonut. Joskus hän kuitenkin miettii perhettään. Yksi kauneimpia muistoja äidistään oli hänen iltasatunsa aiheuttamastaan tanssimaniasta, jonka keinuissa hän tanssi ihmisten joukossa vuorokausia putkeen Ranskan niittyjen tuudituksessa, kunnes seireenimäinen vampyyrinainen oli viimeinen, joka vielä jaksoi ojentaa sirosti nilkkaansa. Sisarustensa kanssa Echo on vuosien saatossa ollut muutaman kerran yhteydessä. Heitä kohtaan hän ei tunne katkeruutta.

Vuodet kuluivat eri maissa – lähinnä Euroopassa, pääosin Ranskassa, Italiassa ja Unkarissa – 1900-luvun alussa matkaten, ja vaikka Echo pyrkikin säännöllisesti Dorianin reitille, harhautui hän useamman kerran sivupoluille. Merkittävimpiä asioita historiallisesti olivat kuitenkin maailmansodat (I 1914–1918, II 1939–1945), joiden aikana vampyyri oppi tuntemaan halveksuntaa omaa lajiansa kohtaan. Kuin sodat ja niiden raakuus eivät olisi olleet tarpeeksi, eivät sotien lisäksi vampyyrit koskaan muuttuneet. Ehkä jonkinlaisena inspiraationa toimi myös natsi-Saksan keskitysleirit, joissa ihmiset ajautuivat kannibalismiin. Utelias vampyyrimies vietti aikaa sotakentillä ja leireillä, oikeastaan koskaan kenenkään puolta ottamatta. Mutta nähdessään, kuinka alhaisesti kaltaisensa epätoivoisesti tasapainottelevasta maailmasta hyötyivät, päätti hän kerran pelastaa erään nuoren sotilaan vampyyrin kynsistä. Verenhimonsa Echo tyrehdytti vampyyrista ja jokin teossa vain tuntui oikealta – oman lajinsa veri maistui kiehtovalta – ehkä mielen obsessioiden vuoksi, mutta peto jäi kaltaisiinsa koukkuun. Teot perusteltiin hyvyydellä, paremman saavuttamisella, ja uhriluku kasvoi. Ja ymmärtäessään olevansa biologisen isänsä vastakohta, sai kannibaali entistä enemmän sykettä toiminnalleen. Echo oli kuullut tarinoita kymmeniä vampyyrinmetsästäjiä silponeesta puhdasverisestä, jonka verilöylyt vuosisatojen saatteessa olivat jääneet osaksi historian kirjoja. Uhrit olivat aina olleet kuolevaisia.

Ylimääräiset verenhimoisen raa’alla tavalla suoritetut kuolemat saivat Neuvoston kiinnostumaan sotakenttien vampyyrikannibaalista. Kuulustelut alkoivat ja Echo ymmärsi olevansa vaarassa. Osittain tämän oljenkorren johdattelemana hän päätyi vampyyrinmetsästäjien puheillei. Jaloverinen lupautui palkkatappajaksi suojeluksesta omiaan vastaan, ja liittolaiseksi kutsuttava Komitea antoi uusia eväitä Dorianin jäljittämiseen. Palkkatappamisen lisäksi Echo ajautui tekemään metsästäjien kanssa tiivistä yhteistyötä jumalolennon kiinnisaamiseksi. Kuitenkin, huolimatta sopimuksista ja laastareista, oli jaloverinen silti jokaisen tahon halveksima. Petturi omiensa seurassa, liian vieras ja petollinen metsästäjien todelliseksi ystäväksi.

Erityisesti 1960-luvulla huumekulttuurin kukkiessa jaloverinen jäi viimeistään lopullisesti koukkuun päihdyttäviin aineisiin. Mielen altistuessa eri aineille ja niiden yhdistelmille, oppi Echo ruokkimaan psykedeelisiä voimiaan uusin tavoin. Vaurautta ja kalliin elämäntavan siivittämistä lähdettiin etsimään ihmisten parista; koska Echo oli aina rakastanut järjestystä ja täydellisyyttä, löytyi sopiva ammatti arkkitehtuurista. Valmistuminen Oxfordin yliopistosta arkkitehtuuriselta linjalta tapahtui ennätysvauhtia 1970-luvulla, olihan opiskelijalla yliluonnolliset oppimiskyvyt etunaan. Mies erikoistui funktionalismiin, joka korostaa asioiden ehtymätöntä toiminnallisuutta tiivistämällä kaiken ylimääräisen pois. Echo asettui asumaan Lontooseen ja päätyi sattumalta töihin samaan arkkitehtitoimistoon kuin eräs toinen jaloverinen vampyyri. Tasapainotellen ihmistöiden, vampyyrien palkkametsästyksen ja omien ongelmiensa kanssa, on Echo edelleen jahtaamassa miestä, joka hänet kehtasi torjua. Kerran varjossa näkyi jumalhahmon siluetti, jota tyytyväinen hyrinä seurasi, kunnes luonnoton olento oli taas lipunut sormien välistä.

---

Vakava mies ei näytä missään nimessä helposti lähestyttävältä, saati lämpimältä. Hymy tai sen kare on harvinainen näky Echon kasvoilla. On useita, jotka kuvittelevat, ettei hän edes pysty näyttämään minkäänlaista lämpöä intensiivisiltä suupieliltään. Tarkempi saattaa kuitenkin nähdä, että kirkkaan silmäparin syvyyden taakse kätkeytyy loppumaton määrä salaisuuksia. Silmät ovat ruskeat, mutta syvällä suklaudessa piilee hipaisu oliivinvihreää. Ikään kuin kesyttämättömän metsän vihreiden lehtien heijastus kajaistaisi niistä. Ulkonäön keskipiste onkin tuo oliivin vihreyttä syvänteisiinsä kätkevä säväys, joka on avain Echon sielunmaisemaan.

Ulkoinen olemus on yhdistelmä pohjoismaista muistuttavaa kauneutta ja nuorekasta karismaa. Korkeat poskipäät ja terävät leuan piirteet tekevät sorjista kasvoista ikään kuin veistoksen. Tummanruskeat hiukset ovat sileät ja silkkiset, ja ne kehystävät hänen kasvojaan pehmeästi luoden Echolle viehättävän ja huolitellun ilmeen. Vartalo on atleettinen ja solakka, yhdistelmä eleganssia ja voimaa. Vampyyrin liikkeet ovat lumoavaksi kuvailtavia, askelten ollessa kuin ilmaa. Kokonaiskuvaltaan mies näyttää huomattavasti vaarattomammalta kuin hän on. Tietynlainen ulkokuoren jäykkyys on vähäisempää tutumpien henkilöiden seurassa.

Echon pukeutuminen on tyylitajuista ja huoliteltua, mikä heijastaa hänen yksinkertaisuutta rakastavaa persoonallisuuttaan ja korutonta itsevarmuuttaan. Hän on pukeutumistyyliltään erittäin minimalistinen. Mies suosii ajattomia klassisia vaatetyylejä neutraaleissa väreissä, kuten poolopaitoja, neuleita, villakangastakkeja ja klassisia nahkakenkiä. Näin vaatekappaleita on helppo yhdistää toisiinsa. Tekstiileissä panostetaan laatuun ja hillityt design-vaatteet ovat suosiossa. Echo saattaa ajoittain käyttää jotain yksittäisiä koruja kuten kelloa. Hänellä ei ole tatuointeja, arpia tai lävistyksiä. Ei käytä haju- tai partavettä. Ominaistuoksu on lempeä, aavistuksen vaniljainen. Vampyyrimiehen pituus on 182 cm.

---

Vampyyrimiestä voisi kutsua elämäänsä kyllästyneeksi sieluksi, jonka elämänlanka kiertää yhtä samaa kehää. Kaava toistuu aina uudelleen ja uudelleen, loppumattomana syklinä, joka ei juuri herätä intohimoja tai maistu muulta kuin katkeruudelta kielenkärjellä. Osin tästä syystä Echo tekee joskus kapinamieliseksi kutsuttavia ratkaisuja, joiden tarkoitus on usein vain saada hänet astumaan ringistä ulos ja nähdä, kuinka kaikua vasten karjaisu muuttaa sykliä. Riskinotolla uhmataan saneltua kohtaloa, johon tummahiuksinen uskoo tai ei – päivästä riippuen. Kuitenkin siinä missä hän saattaa haluta rikkoa kaavoja, tyytyy Echo usein vain kieppumaan samaa kehää. Tuskaa siitä tuntien. Lohdullinen tuuditus on kaikessa tuttuudessaan useimmiten myös turvallinen; mielen ollessa autuas, voimistaa jaloverinen usein tuntojaan aisteja laajentavin ainein. Tyhjyyteen saatetaan upota vuorokausiksi, kunnes sumennus katoaa silmistä ja tympääntynyt mieli hakee mitä tahansa harhautusta päästäkseen pois polulta. Tyhjyys on kaivertava tunne.

Echo ei varsinaisesti ole introvertti, vaikka hänellä on tapana helposti unohtua omiin ajatuksiinsa. Yleensä hän välttelee puhumasta itsestään, mutta muuten hän on supliikki, vaikka hänen tavuissaan on usein piikikäs sävy. Tarkoitus ei kuitenkaan ole varsinaisesti olla pahantahtoinen. Echo on hyvin hillitty, hyvätapainen ja erittäin pikkutarkka. Karismaattiseksi kuvailtava mies osaa käyttää hiljaisuutta myös kadehdittavasti hyväkseen. Tumma huumori, tietynlainen elämän surkuhupaisuus koetaan huvittavaksi, vaikka häntä huvittavat vitsit harvoin ovat tarpeeksi painavia syitä saada vakavaa vampyyrimiestä suoranaisesti hymyilemään. Sen sijaan oikeista kohdista painettuna mies näyttää ärtymyksen tunteet hyvinkin vaivattomasti – huomattavasti helpommin kuin ilon. Epäoikeudenmukaisuus, petollisuus ja äärimmäinen itsekkyys ovat asioita, joille Echo ei syty. Hänelle on lähtökohtaisesti myös tärkeää hallita tilanteita tai vähintään olla niiden ajan tasalla. Tarpeeksi tulistuessaan vampyyrimiehen sanat muuttuvat varoittamatta fyysiseen muotoon.

Echolla on hyppysellinen kilpailuviettiä, ja häviötä ei suopein mielin niellä. Hän on kuitenkin tarkka, kenen kanssa ryhtyy pelaamaan. Kaikkien mielipiteistä ei jakseta välittää ja helpot voitot ovat oliivimaisissa silmissä laskettavissa häviöiksi. Siinä missä vampyyri ei ole kovinkaan miellyttämishaluinen, eikä välitä esittää muuta kuin on, on hän hyvinkin lojaali hänelle tärkeille henkilöille. Voisi muutenkin kuvailla, että läheiset näkevät jyrkän nurkan taakse, minne kaiku melkein jo hälvenee. Echo on hyvin taitava lukemaan ympäristöään ja hän on kovan muurinsa alla hyvinkin herkkäaistinen: niin fyysiseltä kuin henkiseltä puoleltaan. Halu tulla kuuluksi ja ymmärretyksi on voimakas, paljon ponnekkaampi kuin vampyyri itse kykenee edes käsittämään. Pehmeään puoleen liittyy myös pelko asioiden menettämisestä. Taipuvaisuus pakkomielteisyyteen luo ahnaan intohimoisuuden, joka on hallitsematon aina hulluuden kielekkeelle saakka. Omien voimiensa astuessa peliin, on jaloverinen yleensä heti mielensä uhri: järjellisyyden sammuessa, ei looginen ajattelu osaa erottaa oikeaa ja väärää. Ja sokeus ei koskaan ole kenellekään hyväksi. Erityisesti, jos kyseessä on rakkauden tai sodan taistelukenttä.

Vaikkei Echo usko mustavalkoiseen maailmaan, on hän valitettavan sokea omille tiukkapipoisille arvoilleen. Katkeruus omaa lajiaan kohtaan, erityisesti puhdasverisiä, on syntynyt kolkkojen vuosien myötä. Kokemuksien kautta sekä moraalin, joka säännöllisesti koputtelee Echon takaraivoa. Hän haluaisi tehdä eettisesti oikein, olla heikompien ihmisten puolella, mutta mies ajautuu kuitenkin tekemään samoja asioita kuin petolliset lajitoverinsa. Ja hän osaa perustella sekä valehdella tekonsa oikeiksi häpeällisen hyvin. Ihmisten sinisilmäisyyttä säälitään, mutta siitä saatetaan myös hyötyä, jos voittopotti on tarpeeksi mittava. Lukuisat ristiriidat ja alati mielessä kaikuvat äänettömät tavut tekevät vampyyrimiehestä huomattavasti moniulotteisemman sielun kuin hallittu ulkokuori antaa ymmärtää.

---

✱ Kestää erittäin huonosti auringonvaloa.
✱ Tyydyttävä verenhimonhillintä.
✱ Pitää New Age -musiikista.
✱ Käyttää päihteitä säännöllisesti, eikä koskaan kieltäydy niistä. Käytön aktiivisuus ja valikoidut huumeet riippuvat täysin ajankohtaisesta fyysisestä olotilasta. Aina aisteja ei haluta turruttaa, vaan joskus kaikuun halutaan vajota kokonaan. Päihtyneenä mies on vähemmän kireä.
✱ Puhutut kielet englanti (omaa brittiaksentin), ranska, puola, venäjä ja saksa.
✱ Harrastaa fyysisiä lajeja, kuten potkunyrkkeilyä. Käy myös harrastusmielessä Michelin-ravintoloissa, ei ruuan maun, vaan kauneuden vuoksi.
✱ Aatteellinen. Pyrkii pieneen hiilijalanjälkeen. Harmonia ja asioiden balanssi on elintärkeää.
✱ Suosii sisustuksessa luonnonmateriaaleja (puu, lasi, keramiikka ja metalli) ja pitää sisustusesineissä yksinkertaisista geometrisista muodoista. Maalaustaiteessa Echon silmä lepää minimalistisessa ja abstraktissa taiteessa. Mies omistaa kattohuoneiston Lontoossa, tarkemmin Mayfair-kaupunginosassa.
✱ Hoitaa sisäkasveja mielellään, minkä lisäksi kasvit toimivat kotona sisustuselementteinä.

---