Maeri
(Ylläpitäjä)
1,774
VIESTIÄ
1,321
TYKKÄYSTÄ
what am I if not yours, what do I do with my hands when they are just hands?
|
Post by Maeri on Apr 3, 2018 19:27:25 GMT 2
|
|
Flowy
(Ylläpitäjä)
1,739
VIESTIÄ
1,175
TYKKÄYSTÄ
Love me like a verb, like constant evolution, like a growing thing.
|
Post by Flowy on Apr 15, 2018 11:55:37 GMT 2
• ei varsinaisia yliluonnollisia voimia, mutta herkemmät aistit ja nopeammat refleksit • ammatti periytyy pääasiassa suvussa, vaikka itseoppineita metsästäjiä on myös olemassa • suurin osa toimii Komitean alaisuudessa • ovat geeniperimästään huolimatta ihmisiä, eivätkä erityisen pitkäikäisiä • eivät ole kokonaan immuuneja vampyyrien viehätysvoimalle, mutta saattavat omistaa magiaesineitä, joilla esimerkiksi voi torjua mielenhallintaa Metsästäjät ovat nimensä mukaan ihmisiä, jotka ovat ottaneet elämäntehtäväkseen tappaa vampyyreja. Ammatti periytyy yleensä sukupolvelta toiselle, mutta itseoppineita metsästäjiä ilmestyy aika ajoittain. Vampyyrinmetsästäjillä on käytössään laaja valikoima magialla siunattuja aseita, joilla pystyy surmaamisen lisäksi vahingoittamaan vampyyreja lukuisilla tavoilla. Pääasiassa he käyttävät helposti mukana kulkevia pienempiä käsiaseita sekä tikareita ja veitsiä, mutta eri iskuryhmien ammattilaisilla saattaa olla mukanaan järeämpääkin varustusta. Kookkaat ja omintakeiset aseet ovat nykyisin harvinaisia. Kouluttautuminen metsästäjäksi alkaa jo esiteini-iässä Komitean valvonnassa; vain täyden koulutuksen käynyt täysi-ikäinen yksilö voi toimia virallisesti metsästäjänä ja aloittaa kenttätyöskentelyn. Useimmiten aloittelijat päätyvät osaksi iskuryhmiä, mutta metsästäjien urapolut saattavat erota huomattavasti toisistaan. He saavat listan tuhottavista vampyyreista suoraan Komitealta, ja vain harva kunnolla kouluttautunut toimii täysin omin päin. Yleensä pahamaineisetkin yksilöt noudattavat annettua protokollaa, eivätkä yritä metsästää jalosukuisia tai puhdasverisiä vampyyreja. Lähes kaikki metsästäjät ovat ylipäätään tietoisia vampyyrimaailman kuuluisimmista nimistä. On tavallista olettaa, että metsästäjät suhtautuvat vampyyreihin luonnostaan kylmäkiskoisemmin. Komitea ei kuitenkaan lietso ääriajatuksia ja siksi useammat asennoituvat työhönsä pohjimmiltaan neutraalisti. Luonnostaan metsästäjillä on taipumusta erottaa vampyyreja ihmisjoukosta kiinnittämällä huomiota ratkaiseviin yksityiskohtiin, vaikka heillä ei ole varsinaisia yliluonnollisia kykyjä. Metsästäjäverta suonissaan kantavalla ihmisellä on kuitenkin syntyjään suurempi resistanssi vampyyrien lumovoimaa vastaan. Lisäksi heillä on tavallista kuolevaista terävämmät aistit sekä fyysisesi enemmän voimaa, ketteryyttä ja nopeutta. HISTORIA Ensimmäisistä metsästäjistä on tiettävästi merkkejä monen tuhannen vuoden takaa, mutta suurempaa kokoonpanoa tai tiiviisti organisoitua liikettä heillä ei ole ollut kuin vasta 1500-luvun puolivälin jälkeen. Aikanaan vampyyrinmetsästäjät koostuivat usein yhdestä tiiviistä perheestä, jonka jäsenet olivat ottaneet tehtäväkseen suojella kylänsä muita asukkaita vampyyreilta. Tällaiset perheet tietysti kasvoivat vuosien saatossa ja muotoutuivat suuremmiksi yhteisöiksi, jotka saattoivat ajoittain tehdä yhteistyötä keskenään. Suurin osa metsästäjäaseista on peräisin juuri näiltä ajoilta, kun kylässä parantajana toimiva noita siunasi materiaalit ja kyllästi aseet vampyyrinvastaisella magialla. Ennen metsästäjien järjestäytymistä perimätieto liikkui lähinnä suullisesti, mutta jotkin suvut ottivat tavakseen kirjailla salaisuuksiaan jäsentensä ihoon. Tällaisista merkeistä on nykyään vain hyvin vähän näyttöä tai tietoa, mutta samankaltaisia riimukirjoituksia löytynee varmasti myös erinäisinä luolamaalauksina ympäri maailmaa. Yleisesti ottaen vampyyrinmetsästäjät ovat kuitenkin olleet alusta asti hyvin sulkeutunut ja sisäänpäin kääntynyt yhteisö, jonka jäsenet ovat vaalineet tietojaan hyvin tarkkaan. Merkit ja niiden merkitykset tuskin avautuvat tavallisille ihmisille, saati vampyyreille, elleivät he osaa metsästäjien muinaista riimukirjoitusta. 1400-luvun loppu ja 1500-luvun alku oli hyvin veristä aikaa metsästäjille. Monia vanhoja ja arvostetuimpia sukuja pyyhkäistiin olemattomiin suurten massamurhien aikana, eikä näiden veritekojen suorittajasta ole kellään vedenpitäviä todisteita. Spekulaatioita on ilmennyt paljon vuosisatojen aikana ja kaikkein suurinta kannatusta on saanut ajatus siitä, että vampyyrit olisivat olleet murhien takana; motiivia ei ole kyetty selvittämään sen enempää kuin tekijöitäkään. Useat brutaalit murhat ravisuttelivat metsästäjäyhteisöjä rajusti ja saivat eloonjääneiden keskuudessa aikaan paljon kuhinaa, minkä myötä metsästäjät päätyivät yhdistämään rivinsä luomalla nykyisen Komitean varhaisimman muodon. Tämän jälkeen yhteisölle vaarallisten vampyyrien eliminoiminen muuttui hiljalleen järjestelmällisemmäksi ja tarkemmaksi prosessiksi, ja sitä koskevat päätökset tehtiin kokeneimpien johdolla; aina vain harvemmat metsästäjät toimivat enää täysin yksin. Nykyään yksityisiä ja itse kohteensa päättäviä metsästäjiä on hyvin harvassa, sillä lähes kaikki vanhimmat metsästäjäsuvut kuuluvat Komitean vaikutuspiiriin. Komitean alkuvuosina yhteistyö vampyyrien muodostaman Neuvoston kanssa oli vähäistä. Kuitenkin metsästäjien järjestäytyessä maantieteellisesti yhä laajemmalle alueelle, kasvoivat kulut suuremmiksi ja erinäisiä ongelmia eri mahtisukujen kanssa ilmeni säännöllisesti. Osittain näistä syistä Neuvosto koettiin nopeasti hyödylliseksi kontaktiksi, joka ei pelkästään tukenut metsästäjien toimintaa aatteellisesti vaan myös tarjosi avokätisiä palkkioita erityisesti salassa pidettävistä murhakeikoista. Yhteistyö on jatkunut hedelmällisenä nykypäivään saakka, joskin Komitea on pysytellyt varsinkin julkisesti erossa Neuvoston yleisestä toiminnasta. Yleisesti metsästäjien tavat ja toiminta ovat säilyneet kuluneet vuosisadat suhteellisen muuttumattomina lukuun ottamatta teollistumisen ja myöhemmin teknologian tuomia mullistuksia niin hyötyineen kuin haittoineen liittyen ensisijaisesti aseisiin, tietotekniikkaan ja peiterooleihin. |
|
Maeri
(Ylläpitäjä)
1,774
VIESTIÄ
1,321
TYKKÄYSTÄ
what am I if not yours, what do I do with my hands when they are just hands?
|
Post by Maeri on Apr 15, 2018 16:06:22 GMT 2
LISÄTIETOA Vampyyrinmetsästäjillä on toimenkuvansa yksiselitteisyydestä johtuen lukuisia yhteneväisyyksiä, joista on aikanaan muodostunut suorastaan stereotyyppisiä. Osa ominaisuuksista on lajille tyypillisempiä kuin toiset, ja pohjimmiltaan he kaikki ovat tietenkin yksilöitä. Metsästäjistä ei liiku tunnettuja pilkkanimityksiä, ja heihin suhtaudutaan ylipäätään melko staattisesti. Erityistapauksia lukuun ottamatta he liikkuvat pitkälti omiensa keskuudessa. Havaittavasta korruptiosta huolimatta yksittäiset metsästäjät harvemmin tekevät systemaattista yhteistyötä muiden suurempien organisaatioiden kanssa – joskin yksittäiset palvelukset lienevät myönnettyä yleisempiä. Aseet. Vampyyrinmetsästäjillä on käytössään laaja valikoima erilaisia vampyyrien tappamiseen tarkoitettuja aseita aina veitsistä ja tikareista ampuma-aseisiin. Niiden kaikkien pääasiallinen tehtävä on tappamisen ohella tuottaa erityistä tuskaa juuri vampyyreille ja siksi suurin osa aseista onkin kyllästetty vampyyrien vastaisella magialla tai taottu noitien aikanaan siunaamasta materiaalista. Vanhimmat aseet ovat peräisin aina yli tuhansien vuosien takaa ja kulkeutuvat yleensä suvussa sukupolvelta toiselle. Jokaisella vanhemmalla suvulla on omat tunnuksensa ja merkkinsä, joilla he erottelevat aseet muista samankaltaisista. Kahta täysin identtistä metsästäjäasetta on harvinaista löytää, sillä niistä jokainen taotaan ja valmistetaan erikseen palvelemaan juuri haluttua tarkoitusta. - Ansat. Jotkut vampyyrinmetsästäjät ovat erikoistuneet tavallisten aseiden lisäksi erinäisiin vampyyreille tarkoitettuihin ansoihin. Tällaisten loukkujen langettaminen vaatii kuitenkin rutkasti taitoa eivätkä nuoret ja kokemattomat yksilöt yleensä kykene luomaan tarpeeksi vahvoja ansoja, jotta ne pitäisivät vampyyrit vangittuina. Ansat koostuvat monimutkaisista riimukirjailuista, jotka ovat jokaisen ansan kohdalla yksilöllisiä sen käyttötarkoituksen mukaan; luonnollisesti alimpien tasojen edustajia on helpompi vangita kuin jalo- tai puhdasverisiä. Metsästäjät käyttävät näiden riimuansojen kaivertamiseen siihen erityisesti tarkoitettua vaarnamaista asetta, johon on taltioitu magiaa. Vampyyreja vangitsevat ansat ovat erittäin harvinaisia jo niiden monimutkaisen luomisprosessin vuoksi, mutta myös siksi, että niiden kaivertamiseen tarkoitettuja aseita on vain harvalla. Uusia vaarnoja ei ole taottu moneen sataan vuoteen, ja ainoat olemassa olevat kuuluvat vanhimpien sukujen tai Komitean omistukseen. Osa on myös kadonnut jäljettömiin tai mahdollisesti joutunut vampyyrien käsiin. Ansojen langettamisessa käytetty riimumagia on ylipäätään vaikea hallita ja yksikin väärä merkki saattaa aiheuttaa ei-toivotun reaktion.
- Asesepät. Osa vampyyrinmetsästäjistä osaa itse valmistaa aseita, mikäli he ovat siihen koulutuksen nuorena saaneet. Tällaiset taitajat tulevat usein vain kaikkein vanhimmista suvuista, ja suurin osa heistä toimii nykyisin Komitean alaisuudessa aseseppinä osallistumatta edes itse kenttätyöhön. Aseiden materiaalit ovat yhä nykyisin pääasiassa jo valmiiksi noitien siunaamia. Tyypillisimmin sepät valmistavat erityistarkoituksiin räätälöityjä luoteja, joissa on useimmiten käytetty materiaalina hopeaa. Jotkut metsästäjät osaavat takoa myös suojelukoruja, mutta nykyisin on enää vaikea löytää maageja niitä loitsimaan, mikä tekee kaikenlaisista magiakoruista varsin harvinaisia.
- Vaarnat. Muista aseista poiketen riimuloihditut vaarnat ovat ehdottoman tappavia. Erityisen voimakas magia on muinaista perua, eikä vastaavia osata nykytiedon valossa enää valmistaa. Puisia vaarnoja on säilynyt vain muutamia eikä niitä jaeta Komitean keskuudessa yleiseen käyttöön kuin ääritilanteissa. Aikanaan aseita oli enemmänkin, mutta valtaosa on joko tuhottu tai kadonnut ajan saatossa. Käytännössä vaarna tappaa uhrinsa välittömästi upotessaan sydämeen tasoon katsomatta – onkin väitetty, että kyseinen magia loihdittiin aikanaan nimenomaan puhdasverisiä varten.
- Vampyyreille aiheutuva vahinko. Kaikki metsästäjäaseet eivät välttämättä haavoita vampyyria fyysisesti. Jotkut niistä on luotu aiheuttamaan lamaannusta aistien kautta; esimerkiksi ne voivat lauetessaan aiheuttaa korkeataajuisen äänen, jonka vain tarkat vampyyriaistit kuulevat, eivätkä täten aiheuta tavallisissa ihmisissä minkäänlaisia reaktioita. Yleensä jo pelkkä aseen koskettaminen vahingoittaa vampyyreja, sillä niiden valmistuksessa käytetyt materiaalit on siunattu vahvalla magialla. Siksi vampyyrit usein karttavat aseita luonnostaan. Haavoittamiseen tarkoitetut luodit aiheuttavat usein jatkuvaa tuhoa vampyyrin kehossa vielä kauan senkin jälkeen, kun ovat läpäisseet ihon; ne saattavat jakautua moneksi pieneksi palaseksi ja etsiä tiensä esimerkiksi kohti sydäntä. Tällaiset ammukset aiheuttavat mittavaa kipua, ja niitä on kaiken lisäksi vaikeaa poistaa. Vampyyrinmetsästäjän aseesta saadut haavat eivät ole yhtä helposti parannettavissa kuin tavanomaiset ruhjeet, sillä aseiden magia vaikuttaa vampyyrin voimiin lamaannuttavasti ja heikentää heidän vastustuskykyään huomattavasti. Alempien tasojen edustajat voivat hyvinkin saada surmasta jo yhdestä ainoasta luodista, kun taas jaloveriset jäävät kiemurtelemaan tuskissaan useiksi päiviksi, ehkä viikoiksikin. Puhdasveristen kohdalla toipuminen on huomattavasti nopeampaa eikä kyse ole välttämättä kuin minuuteista.
Elintavat. Vampyyrinmetsästäjät ovat nimensä mukaan ihmisiä, jotka ovat ottaneet elämäntehtäväkseen tuhota vaarallisia vampyyreja; valinta ei kuitenkaan aina ole yksilön oma, sillä hyvin usein ammattiin synnytään eikä kasveta. Tavanomaisinta onkin, että metsästäjät tulevat vanhoista, monien satojen vuosien taakse yltävistä sukuhaaroista. Yleisesti ottaen he työskentelevät yksilöinä suvustaan huolimatta ja saavat lapsesta saakka erityistä koulutusta ammattia varten. - Alkoholi ja päihteet. Valtaosa metsästäjistä käyttää runsaasti alkoholia – kyse ei ole pelkästä urbaanilegendasta. Työtehtävissä ei virallisesti sallita päihdyttäviä aineita missään muodossa, mutta usein kentällä säännöistä lipsutaan herkemmin. Kovien päihteiden käyttäminen säännöllisesti on harvinaisempaa, joskin useat yksilöt jäävät herkästi lääkekoukkuun joko kipujaan tau unettomuuttaan lieventääkseen.
- Elämänkaari. Yleisesti ottaen metsästäjyyttä pidetään enemmän elämäntapana kuin pelkkänä ammattina, sillä monet ovat aatteelle ja tehtävälle hyvin omistautuneita. Elämäntyyli on kaiken lisäksi yleensä kokonaisvaltainen ja ominaisuuksiltaan äärimmäisen ehdoton ja kuluttava. Tavat ja velvollisuudet omaksutaan jo nuorina, yleensä ensiteini-iässä eikä erityisen moni metsästäjä saavut koskaan eläkeikää – eliniänodote ei ole muutenkaan järin mairitteleva. Täyteen potentiaaliinsa metsästäjät varttuvat vasta täysi-ikäisyyden tienoilla, jonka jälkeen he ovat vapaita valitsemaan suuntansa ja listautumaan Komitean alaisuuteen. Sitä nuoremmat harjoittavat ammattia perheensä kanssa ja suorittavat saatuja tehtäviä vain harvoin yksin. Kaikki eivät kykene jatkamaan uraansa läpi elämän, mikäli ovat loukkaantuneet vakavasti tai muusta syystä luopuneet urastaan. Työstä pois jättäytyneitä metsästäjiä ei usein katsota ylöspäin missään olosuhteissa, ja jopa arvokkaan uran tehneet yksilöt harvoin saavat ansaitsemaansa kiitosta ikääntyessään.
- Perhearvot. Ihmisten tavoin metsästäjät saattavat hakeutua parisuhteeseen ja perustaa kumppaninsa kanssa perheen, eikä heitä sido erityiset lajinormit. On hyvin tavanomaista, että metsästäjäsuvun edustaja nai täysin tavallisen ihmisen, joka kuitenkin on useimmiten tietoinen vampyyrimaailmasta ja puolisonsa elämäntavasta. Tietenkin jotkin vanhimmat suvut pitävät verenperimäänsä ylpeyden asiana ja yrittävät löytää lapsilleen otollisempia kumppaneita muista metsästäjäsuvuista. Tapa on kuitenkin vanhanaikainen, sillä metsästäjän perimä siirtyy seuraavalle sukupolvelle automaattisesti pelkästään yhdenkin vanhemman välityksellä. Suurin ero eri verenperimien välillä on, että vanhempiin sukuihin syntyneille lapsille ei anneta yleensä valinnanvapautta koulutuksen suhteen, vaan heidät kasvatetaan lähes poikkeuksetta vanhoja perinteitä kunnioittaen.
- Suhtautuminen. Vampyyrinmetsästäjien yleinen kanta on pysytellä mahdollisimman puolueettomana osapuolena, eivätkä he esimerkiksi sekaannu vampyyrien sisäisiin ristiriitoihin millään tavalla. Komitean määräyksiä noudattavat metsästäjät pidättäytyvät saamissaan tehtävissä ja keskittyvät tuhoamaan yhteiskunnalle haitallisia yksilöitä jättäen ylempien tasojen edustajat rauhaan. Yleensä metsästäjät ovat hyvin tietoisia vampyyrien keskinäisestä arvoasteikosta ja ottavat maineikkaat yksilöt huomioon. He suhtautuvat silti pääasiassa kylmäkiskoisesti kaikkiin vampyyreihin, eivätkä välttämättä halua tehdä näiden kanssa sen enempää yhteistyötä kuin on pakollista. Liiallista seurustelua ei katsota hyvällä. Yksilöiden henkilökohtaisia mielipiteitä ei ole rajattu eikä niille ole asetettu mitään tiettyä suuntaviivaa, joten metsästäjien kirjavaan joukkoon mahtuu varmasti myös niitä, joiden mielestä yhteistyö on parhain mahdollinen ratkaisu. Suhtautuminen vaihtelee siis hyvin paljon yksilön henkilökohtaisten preferenssien mukaan; jotkut vihaavat vampyyreja periaatteesta, toiset ehkä perheensä kokeman karun kohtalon vuoksi – toiset taas ovat kiinnostuneet lähemmästä tuttavuudesta. Noidat eivät ole viime vuosisatoina saaneet enää erityistä kiitosta, ja monet metsästäjät suhtautuvat heihin yhtä ynseästi kuin vampyyreihin. Tosin maagien olemassa olo näyttäytyy heille herkemmin yhdentekevänä asiana.
- Yleiset periaatteet. Vampyyrinmetsästäjillä on tiukka protokolla sen suhteen kenet he kulloinkin eliminoivat. Jopa yksin toimivat metsästäjät pitävät yleensä kiinni yleisistä suuntaviivoista, eivätkä hyökkää esimerkiksi jalo- tai puhdasveristen kimppuun ilman pätevää syytä. Komitea leimaa nopeasti kontrolloimattomat yksilöt koko metsästäjäyhteisön ulkopuolelle suoranaisina pettureina tai ehkä jopa määrää heidät tuhottaviksi. Vastaava toimintamalli on usein välttämätöntä hyvien välien säilyttämiseksi Neuvostoon, jonka kanssa Komitea on tiiviisti tekemisissä.
Fysiologia ja ominaisuudet. Metsästäjät ovat pohjimmiltaan tavallisia ihmisiä, eikä heidän fysiologiansa erota heitä muista kuolevaisista. Verenperimän ansiosta aistit ja yleiset fyysiset voimavarat ovat kehittyneimpiä, mikä saattaa korostua vielä erityisemmin vanhimpien sukujen yksilöissä. Ero ei ole merkittävä, mutta luonnollisesti itseoppineet metsästäjät eivät vastaavaa luonnollista etuutta suonissaan kanna. - Aistit. Ero tavalliseen ihmiseen ei ole fysiologisella tavalla suuri, mutta metsästäjät ovat syntymästään asti harjaantuneet esimerkiksi kuulemaan pieniä hajaääniä, joita syntyy askeleista ja ilmavirran liikkeistä. Vaistot, kokemus ja omaksuttu tietomäärä auttavat suuntaamaan katsetta oikeaan suuntaan tai tunnistamaan tiettyjä tuoksunuotteja muita herkemmin. Yliluonnollisuudesta ei ole kysymys sanan varsinaisessa mielessä.
- Reaktionopeus. Vampyyrinmetsästäjien refleksit ovat koulutuksen kautta muovautuneet selvästi nopeammiksi ja tarkemmiksi kuin tavallisilla ihmisillä. He kykenevät vastaamaan helposti nopeisiinkin iskuihin tai vähintään väistämään niitä edes sen verran, että kuolettavaksi tarkoitettu hyökkäys muuttuu vähemmän tuhoa aiheuttavaksi. Monella metsästäjällä on myös niin sanottu kuudes aisti, jonka ansiosta he tunnistavat vampyyrien läsnäolon herkemmin ja kykenevät sen ansiosta suojautumaan tehokkaammin.
- Tuoksu. Vaikka vanhoihin sukuihin syntyneet metsästäjät kantavat luonnostaan sankempaa verta suonissaan, eivät he silti tuoksu poikkeavilta herkillekään aisteille. Vampyyrit eivät siis kykene erottamaan metsästäjäsukuista henkilöä väkijoukosta pelkästään hajun perusteella. Veren maussa saattaa olla pieni vivahduksellinen ero tavanomaiseen ihmisvereen, ja mikäli kehossa on aseista magiajäämiä, saattaa tämä vaikuttaa veren houkuttelevuuteen kielteisesti.
- Vammat. Metsästäjät haavoittuvat tavallisten kuolevaisten tavoin, mutta ovat yleensä sisukkaampia ja heillä on usein korkeampi kipukynnys, eivätkä syvätkään vammat välttämättä saa kokeneempia välittömästi polvilleen. He kuitenkin vuotavat verta ja murtavat luitaan yhtä helposti kuin muutkin ihmiset.
- Vampyyrien vastustus. Suurinta osaa metsästäjistä on koulutettu nuoresta iästä asti tunnistamaan vampyyrien kykyjen (esimerkiksi lumovoiman) vaikutus, minkä vuoksi he eivät ole samalla tavalla alttiita kuin normaalit ihmiset ja osaavat usein ennakoida oireita. Lisäksi joillain metsästäjillä on käytössään suojaava magiakoru tai ääritapauksessa ihoon hakattu riimu, jonka toimintakyky ei kuitenkaan ole loputon.
|
|
