AIKAJANA    SUHTEET    MOODBOARD

Hiljaista, omiin oloihinsa vetäytyvää ja yksin viihtyvää lasta ajateltiin alkuun vain huomattavasti vilkkaampaa ja vaivalloisempaa kaksoisveljeään tasaisemmaksi luonteeltaan, eikä kukaan tullut pohtineeksi mahdollisuutta siitä, että pinnan alla sykkikin kaiken aikaa henkilökohtainen voima, jollaista Caydenilla ei kuviteltu vuosikymmeniin edes olevan. Miehen ensimmäisiä muistoja lienee sietämätön särky ja selittämätön herkkyys ihon tuntuessa paperinohuelta kivun ja epämiellyttävien tuntemusten hälvetessä vasta, kun kukaan ei koskemaan enää yltänyt, eikä jaloverinen havahtunut todellisuuteen kun vasta nuorimmaisen veljen syntymän jälkimainingeissa – vaan silloin persoonalle aiheutunut vahinko jo liian tiukasti osaksi identiteettiä kasvanutta ja perustavanlaatuista, ettei ymmärrys saanut aikaan kuin karvaan maun kielelle. Nykyään kykyä kuvaillaan omin sanoin erityisen herkäksi intuitioksi jaloverisen aistiessa vaivatta muiden läheisyydessään olevien tunnetiloja ilman minkäänlaisia visuaalisia vihjeitä, eikä voima ole selitettävissä loogisuudella ja rationalismilla kulminoituessaan nimenomaan sisäiseen tunteeseen. Oman kykynsä hyväksyminen kesti pitkään, vaikka Cayden oppikin hyödyntämään sitä olosuhteet huomioon ottaen verrattain nopeasti jo lapsena, jolloin eriskummallisena usein vuorokausia selittämättömästi jatkuva olo tuntui lähinnä sietämättömältä vitsaukselta rohkaisten eristäytyvää käytöstä.

Voiman varsin kompleksi luonne sulkee sisäänsä useita eri kerroksia ja yksityiskohtia, joista osa tuntuu miltei mitättömän pieniltä, vaikka niiden paino on todellisuudessa mittava. Intuition avulla oppiminen, kaavojen tunnistaminen ja toimintojen ymmärtäminen on miehelle usein tavattoman helppoa mielen kyetessä hahmottamaan kokonaisuuksia vaivatta – Cayden vain yksinkertaisesti tuntuu aina tietävän intuitiivisesti, miten lähestyä eteen osuvia ongelmia ja uusia haasteita kaikkein tehokkaimmin ilman erillisiä ohjeita tai aiempaa kokemuspohjaa. Voima on vuollut miehestä hätkähdyttävän nopean päätöstentekijän, jonka saattaa vain harvoin nähdä epäröivän valintojensa edessä, ellei mieltä sitten sumenna rinnassa sykkivän sydämen toiveet, jotka eivät aina kuuntele tehtyjä päätelmiä vaatiessaan vain itsepintaisesti haluamaansa. Muiden tunnetilojen havaitseminen ilman aistiärsykkeitä taas kuulostaa paperilla ainoastaan hyödylliseltä, kykeneehän vampyyri aistimustensa avulla halutessaan tuntemaan empatiaa lähes ketä tahansa kohtaan, erottamaan epärehelliset rehellisistä, täyttämään ääneen lausumattomia toiveita ja purkamaan vaarallisesti latautuneita tilanteita ennen kuin ne raameistaan räjähtävät – vaan toisenlainen on todellisuus, jossa Cayden jää vastoin tahtoaan loukkuun loputtomaan silmukkaan vailla kykyä riistäytyä irti jatkuvien ärsykkeiden valtamerestä, jota fyysinen ja suora ihokontakti entisestään voimistaa. Kyvyn ehdottomasti ongelmallisin piirre onkin sen loputtomuus, kun mieli ei osaa kontrolloida voimaa ollen kykenemätön sitä hetkeksikään sammuttamaan ainoiden pakokeinojen ollessa ihon vuoraaminen kankailla, paikalta poistuminen ja välimatkan kasvattaminen, täydelliseen yksinäisyyteen vetäytyminen.

Ihokontakti ei ainoastaan voimista tuntemuksia auttaessaan niitä myös terävöitymään ääriviivoiltaan aivan kuin mies olisi kaiken aikaa tuijottanut maailmaa sumean linssin lävitse, ja vaikka Cayden inhoaa voiman fyysistä ulottuvuutta pitäen sitä kaikkein vastenmielisimpänä yksityiskohtana, on se myös äärimmäisen hyödyllinen. Valheiden ja kyseenalaisten motiivien havaitseminen on usein yksiselitteistä ja lähes välitöntä, mutta toisinaan tielle sattuu yksilöitä, jotka joko osaavat uskotella itselleen tekojensa olevan oikeutettuja tai ovat vain kietoneet mielensä niin monelle mutkalle, ettei solmuista ota selvää ilman kirkkaampaa kokonaiskuvaa. Silti voiman turvin saadut tuntemukset ja aistimukset eivät välttämättä ole aina täysin totuudenmukaisia tai teräviä, ovathan tunteet pohjimmiltaan monimutkaisia ja toisiinsa herkästi kietoutuvia ristiriitoja aiheuttaen. Jaloverinen ei kykene voimastaan huolimatta kurkistamaan muiden pään sisälle: epämukava tuntemus ehkä kertoo edessä seisovan valehtelevan, mutta mistä, sitä mies ei kysymättä kykene selvittämään – ja se lienee kai syy, miksi useimmat saavat säilyttää salaisuutensa Caydenin tyytyessä tekemään päätelmänsä ainoastaan kykyynsä nojaten, kun mieli ei jaksa välittää tarpeeksi kuunnellakseen muiden perusteluja, ellei työ sitä nimenomaan vaadi tekemään. Miehelle on paljon ominaisempaa jättää asioita oman onnensa nojaan setvimään itse itsensä sen sijaan, että puuttuisi ongelmiin vailla erityisen väkevää motiivia.

Vuosisatojen altistuminen jatkuville ulkoisille ärsykkeille on kasvattanut persoonasta passiivisen ja näennäisesti välinpitämättömän, eikä mies aina jaksa kuunnella kykynsä alati mielen perällä nalkuttavaa ääntä tehdessään epäloogisia päätöksiä vasten parempaa ymmärrystään vain rikkoakseen kaavojaan turhautuneisuutta purkaakseen. Ylikuormittuminen on jaloveriselle arkipäivää ja turhan tiuhaan itseään toistava kehä, joka päätyy vääjäämättä samaan pisteeseen vain alkaakseen uudelleen. Ensimmäisenä oireena saapuva ohimoille rantautuva hento jomotus on merkki Caydenille perääntyä ja kadota paikalta, mikäli haluaa itsensä toimintakykyisenä säilyttää, sillä voimistuva kipu yltyy verrattain nopeasti silmien taakse pesiytyväksi aisteja häiritseväksi säryksi, joka puolestaan aikanaan laukeaa voimakasta migreeniä muistuttavaksi kohtaukseksi. Liian pitkälle pääsevä särkyä on vaikeaa saada laantumaan ilman aistiärsykkeiden ulkopuolelle täydellisesti itsensä sulkemista johtaessaan tajunnantason alenemiseen ja täydelliseen menetykseen jättäen jaloverisen samalla puolustuskyvyttömäksi, minkä vuoksi mies on erityisen tarkka ärsykkeiden määrän ja voimakkuuden säätelemisessä peittäessä visusti ihonsa fyysistä kontaktia ja suuria väenpaljouksia vältellen.



Syntymässä omaksi saatu sukunimi on aina laskenut olkapäille näkymättömän ja raskaan painonsa määritellessään kantajaansa muiden silmissä minne askeleet ikinä miestä kuljettavatkaan. Neuvostoa johtavaan sukuun kuuluminen on tuonut mukanaan niin vastuuta kuin vapauttakin, avaahan painokas ja tunnettu nimi mitkä tahansa ovet, mikäli tavut ääneen vaivautuu lausumaan vakavien huulten pysyessä usein tiiviinä viivana suostumatta kielelle kerääntyneitä ajatuksia paljastamaan. Perheestään jo nuoruudessaan erkaantunut ja lähes koko elämänsä Neuvoston ulkopuolella viettänyt Cayden ei välttämättä aina muistu seurapiirien terävimpienkään juoruilijoiden mieliin välttäessään itsepintaisesti parrasvaloja, edustustilaisuuksia ja juhlia, joissa joutuu itseään esille tuomaan, eivätkä edes perheen järjestämät juhlallisuudet aina ole miehelle tarpeeksi painava syy saapua paikalle. Henkilökohtainen maine ei merkitse jaloveriselle mitään, ellei se liity työhön pedantin ja tarkan persoonan välittäessä lähinnä siitä, että häntä pidetään tarpeeksi luotettavana ja tehokkaana hoitamaan mikä tahansa tehtävä.

Toiseksi vanhimpana poikana Cayden sai aikanaan osansa isänsä toiveista löytää lastensa joukosta tuleva neuvostolupaus ja itselleen potentiaalinen seuraaja Christopherin ja Fionan ohjattua kaksosista nuoremman työskentelemään Neuvoston alaisuuteen kuulustelijana 1800-luvun puolessa välissä hyödylliseksi osoittautuneen erityiskyvyn houkuttelemana. Tehtävät kuulustelijana osuivat yhteen brutaalin ja näennäisesti välinpitämättömän luonteen kanssa, mutta palo uran luomiseen Neuvoston alaisuudessa ei koskaan syttynyt rinnan alle suuria toiveita elätelleen isän joutuessa pettymään poikansa kunnianhimottomaan suhtautumiseen, eikä Cayden lopulta vampyyrimaailmaa johtavan organisaation alaisuuteen jäänyt päädyttyään sen sijaan loikkaamaan rikollisjärjestö Crimsonin palkkalistoille. Henkilökohtainen perhesuhde Ilya Antoviin mahdollisti luottamuksen rivakamman rakentamisen ja miehestä muovautui aikanaan oleellinen osa järjestön kuulusteluprosesseja ja tiedonkeruuta eräänlaisena spesialistina, minkä yhteydessä oma nimi sai seurakseen yksinomaan työskennellessä käytettävän nimityksen: Cain. Nimityksestä kasvoi alamaailmassa erityisesti 1900-luvun alkupuolella varsin tunnettu huolimatta Caydenin välinpitämättömyydestä omaa mainettaan kohtaan – vaan kukapa olisi halunnut istuutua saman pöydän ääreen miehen kanssa, joka tuntui kykenevän ennakoimaan jokaisen mielenliikkeen ja eleen, haistamaan valheet ja vilpin tietäen aina, miten altistaa vastahakoinen keho juuri oikealle määrälle painetta ja tuskaa saadakseen ulos kaiken haluamansa.

Vuoden 2014 uutena vuotena Yorkissa tapahtuneet veriset käänteet koskettivat Caydenia henkilökohtaisesti, vaikkei mies paikalla ollutkaan todistamassa sisarensa elotonta ruumista kihlajaisjuhlien huipennuksena. Tapahtumien innoittamana mies hylkäsi vuoden alussa väliaikaisesti suuremmat tehtävänsä Crimsonin alaisuudessa siirtyen ensin Yorkiin Neuvoston alaisuuteen ja myöhemmin helmikuussa Pariisiin jahtaamaan ja kuulustelemaan veriteosta vastuussa olevia noitia varsin voimakkaalla motivaatiolla – ja ennennäkemättömällä julmuudella. Vaikka johtaminen ei ollut koskaan ennen miestä kiinnostanut, ei muiden alaisuudessa työskenteleminen ollut edes vaihtoehto jaloverisen omaksuttua omasta aloitteestaan johtoaseman pienessä viiden vampyyrin erikoisryhmässä, joka saa käskynsä suoraan kabinetilta. Uudesta käänteestä huolimatta Cayden osallistuu silti yhä rikollisjärjestön osoittamiin tärkeimpiin tehtäviin, mikäli hänen erikoisosaamistaan erityisesti kaivataan miehen matkatessa tasaisesti Ranskan, Venäjän ja Englannin välillä.






Cayden Gabriel Wayland veti ensimmäisen henkäyksensä vuoden 1800 lokakuussa vaivalloisen synnytyksen päätteeksi kuusi tuntia kaksosveljensä jälkeen enteillen esikoispoikien valovuosiksi tulevien vuosien aikana muovautuvaa erilaisuutta Aidenin jättäessä nuoremman veljensä varjoonsa ahnehtiessaan niin vanhempien kuin sisartenkin huomion omakseen vaativana ja vaikeana lapsena, joka valvotti perhettään säälittä vuorokaudesta toiseen. Vain tummat piirteet tuntuivat yhdistävän kaksosia, joiden temperamentit erosivat toisistaan kuin yö päivästä nuoremman unohtuessa alinomaa mielistä kaikessa hiljaisuudessaan. Poika ei itkenyt, ei valittanut, eikä osoittanut mieltään ääneen kiemurrellessaan itsepintaisesti vain karkuun fyysistä läheisyyttä – ainoastaan ne, jotka halusivat pienokaisen aidolla hellyydellä ja pyyteettömällä rakkaudella syliinsä sulkea, saivat ihoa paljaine sormineen koskea ilman, että lapsi karkasi tavoittamattomiin. Mitä vanhemmaksi Cayden varttui, sitä ilmeisemmäksi vetäytyneisyyskin muuttui puhumaan jo varsin varhain oppineen pojan kieltäytyessä vokalisoimasta ajatuksiaan ja nauttiessa seuran sijaan yksinolosta liioitellun suurina annoksina, eikä ollut tavatonta, että kaksosista nuorempi katosi tuntikausiksi kotikartanon syvyyksiin, kunnes joku ymmärsi hukkuneen lampaan etsiä ja takaisin laumaan palauttaa. Tarkkaavainen poika osoittautui nopeaksi ja teräväksi oppilaaksi kyeten ymmärtämään kompleksejakin käsitteitä muita ikäisiään aiemmin tuntuen samaa aikaa osaavan tulkita ympäristöään ja kartanon sisäisiä dynamiikkoja häkellyttävän tarkasti poistuessaan poikkeuksetta paikalta aina ennen kuin perheidylli hetkellisesti särkyi erimielisyyksien edessä.

Cayden vietti koko lapsuutensa toivoen itselleen paksumpaa nahkaa ja kykyä kaikki tunteensa haudata kärsiessään selittämättömät kipukohtauksensa usein ääneti hammasta purren – tai veljensä avittamana, olivathan kaksoset eroavaisuuksistaan huolimatta kietoutuneet toisiinsa peruuttamattomasti. Aiden saattoi olla se, joka määritti usein marssittavan tahdin ulospäin suuntautuvalla kiivaudellaan, muttei nuorempi koskaan veljensä ovimatoksi itseään ojentanut ymmärtäessään käytöksen sydäntä ja aistiessaan vanhemman mielenliikkeet tarpeeksi nopeasti kyetäkseen ne toisinaan laannuttamaan omalla itsepintaisella varmuudellaan. Kaksosten dynamiikkaa väritti silti alusta saakka ristiriitojen meri, joka ei kai ole vieläkään laantunut huolimatta siitä, miten molemmat varttuneet ja aikuistuneet: kuin kolikon kaksi puolta. Toisaalta Aiden on oman persoonan jatke yhteisymmärryksen esiintyessä sanattomana kommunikaationa, toisaalta taas veli on usein syy sisimmän myrskyisimpiin kuohuihin ja syvimpiin kuiluihin. Äitiinsä Cayden on säilyttänyt lämpimät välit läpi koko elämänsä lempeän, joskin aivan yhtä temperamenttisen naisen kohdattua poikansa aina pohjattomalla empatialla ja rakkaudella, vaikka kaksosista nuorempi itsensä irti perheen ytimestä riuhtaisikin heti tilaisuuden saatuaan. Suhdetta isään värittävät sen sijaan paljon monimutkaisemmat sävyt Christopher Waylandin nähtyä toiseksi vanhimmassa pojassaan aina liiaksi itseään saattaakseen tätä lähelleen päästää, ovathan isä ja poika lopulta kai eniten toistensa kaltaiset koko perheessä – eikä miehen epäröinti ja välttävä suhtautuminen suinkaan saanut Caydenia anelemaan hyväksyntää välien kasvettua ajan saatossa viileän etäisiksi, joskin asiallisiksi. Suhteet vanhimpiin sisariin lienevät läheisimpiä jaloverisen löydettyä erityisesti Seyrenan kanssa yhteyden jo nuorempana, eikä Salomen tarjoama lempeä lämpö sekään luotaan pois työnnä. Alvin ja Cedric sen sijaan liimautuivat tiiviisti yhteen nuorimman veljen vielä varttuessa, eikä mies ole kaksikon väliin koskaan itseään asettanut, kun taas pikkusisarista kiistatta suurinta paikkaa sydämessä piti Satine, jonka kuolema ravisutti miestä erityisen voimakkaasti.

Koko nuoruuden salassa pysyneet tuntemukset, poikkeuksellisen voimakkaat aistimukset ja ylikuormittumisen tuomat fyysiset oireet äityivät 1850-luvulla erityisen rajuiksi ja toistuviksi kipukokemuksiksi, jotka pakottivat Caydenin vihdoin jakamaan salaisuutensa Fiona Springin kanssa. Christopher Waylandin kädenjatkeena vuosisatoja toiminut ja perheen arkeen vahvasti kuulunut nainen avitti nuorukaista kyvyn kartoittamisessa, eikä aikaakaan, kun tieto hyödylliseksi osoittautuneesta voimasta kantautui isän korviin – kaksosista nuoremman oli vuosikymmenet kuviteltu syntyneen ilman kykyä luonteen äänettömien ja selittämättömien oikkujen hautauduttua arjen muun hälinän alle. Uusi käänne sai lastensa keskuudesta itselleen seuraajaa etsineen Christopherin toiveikkaan katseen kääntymään aikuisuuden kynnykselle astuneeseen poikaan, mutta sen sijaan, että olisi tämän henkilökohtaiseen ohjaukseen ottanut, päätyi mies lähettämään vuoden 1857 alussa Caydenin Pariisiin kasvattaakseen välimatkaa liiaksi kai itseään muistuttavaan jälkikasvuun. Kodin turvasta irti riistäytyminen ei saanut nuorempaa kaksosta horjumaan tiedonjanoisen, itsenäisen ja uteliaan sisimmän kaivatessa jotain uutta ja omaa sen myös löytäen: työ kuulustelijana oli kuin luotu kontrollista nauttivalle persoonalle, joka huomasi nopeasti olevansa luonnonlahjakkuus, eikä ainoastaan kykynsä vuoksi. Vakaa ja strateginen mies löysi mielihyvää muiden itsekontrollin ja mielenlujuuden murentamisesta miltei yhtä paljon kuin tuskan – niin henkisen kuin fyysisen – aiheuttamisesta, vaikkei Neuvosto agendoineen ja jähmeine raameineen aina täyttä vapautta itsensä toteuttamiselle antanutkaan.

Villistä vapaudestaan tunnettu Pariisi palveli varhaisaikuisuudestaan nauttivan tarpeita vetäen jaloveristä syvemmälle ilottelun ja nautinnolla värjäytyneiden yöttömien öiden maailmaan, josta kaiken elämänsä itseään eristänyt olento ei ollut koskaan ennen välittänyt. Cayden oli saanut voiman ongelmallisimmat aspektit kuriin huolellisesti suunnitellun käytöksenhallinnan avulla ja epätoivotun fyysisen kontaktin minimoimisella, mutta keho ei kuunnellut järkeä kaivatessaan yhteyttä ja kosketusta, eikä aikaakaan, kun nuorukainen ymmärsi kykynsä olevan avain aivan uudenlaiseen ja voimakkaaseen kokemukseen: herkkä iho tunsi kaiken moninkertaisena mielen osatessa ennakoida ja ymmärtää toiveita ennen kuin vastapuoli niistä yhtäkään äänteiksi saakka ehti muotoilla, eikä miehen tarvinnut koskaan epäillä oliko nautinto yhteinen. Eikä aikaakaan, kun seksuaalisista kohtaamisista tuli omanlaisensa pakkomielle vuosikymmenet yksin eläneelle ja itseään ulkopuolelle sulkeneelle sielulle, joka ei yhtäkkiä saanut tarpeekseen kosketuksista ja läheisyydestä, vaikkei koskaan kenenkään käsivarsilla yhtä yötä kauemmin viettänytkään – ainakaan ennen vuotta 1872. Nuori ja kuvankaunis ballerina Nadzieja – myöhemmin Natalia – saapui Pariisiin Bolshoin tähtenä tuoreen aviomiehensä käsipuolessa kuin näytille tuotu palkintovaimo, eikä Cayden saanut katsettaan irti vaaleapiirteisestä naisesta aistikkaine ääriviivoineen, ja vaikka Crimsonin palkkalistoilla keinahdellut Boris Wiśniewski koettikin pitää omaisuudestaan kaksin käsin kiinni, ei nuori Wayland välittänyt pilatessaan onnellisesti alkaneen liiton muutamassa päivässä sydämen haluttua minkä halusi. Ensivaikutelmalta ylevä ja hillitty vampyyritar oli lopulta kaikkea paitsi: kiihkeä, impulsiivinen ja vaativa nainen onnistui kietomaan päätä pahkaa ihastuneen nuorukaisen sormensa ympäri kaksikon sukeltaessa syvemmälle ailahtelevan ja intohimoisen romanssin syövereihin. Itseään maailmalta suojelleen jaloverisen käsitys rakkaudesta oli aina perustunut lähinnä vanhemmilta opittuun malliin, jossa intohimo astui sivuun viileyden tieltä jääden suljettujen ovien taakse, mutta omassa rinnassa sykkivä sydän oli paljon kiivaampi kuin Cayden oli arvannut kieltäytyen tulemasta kontrolloiduksi, saati tukahdutetuksi.

Aikanaan kävi ilmi, ettei viaton ballerina ollut aivan niin viaton kuin oli esittänyt, eikä ollut ainakaan kävellyt liittoon Boris Wiśniewskin kanssa tietämättömyyttään. Venäjällä varttuneena Natalia oli onnistunut kuluneiden vuosien varrella kiinnittämään useamman Crimsoniin kuuluvan huomion ja luonut suhteita rikollisjärjestöön nostattaakseen asemaansa, eihän vähäverisenä ja vailla perhettä kasvaneella vampyyrittarella ollut pienintäkään aikomusta päätyä takaisin varattomuuteen kerran parrasvaloihin päästyään. Vaikka Waylandien perhesuhteet Antoveihin olivat aina olleet lämpimät, ei Cayden ollut tavannut Ilya Antovia neuvostojuhlien ulkopuolella ennen vuotta 1875 Natalian lyöttäydyttyä ystävättärensä Agathan seuraan Pariisissa järjestettyjen yksityisjuhlien kimmellyksessä, eikä mies liioin miettinyt tarkemmin käsivarteensa liimautuneen vampyyrittaren tarkoitusperiä kuunnellessaan vain, miten punatut huulet kuiskuttelivat korvanjuurella hakeutumaan Antovien nuorimmaisen puheille, olihan työ Neuvoston alaisuudessa alkanut tuntua hiljalleen kaikkea muuta paitsi omalta. Hyödyllinen kyky, jo kerätty kokemus ja kavahtamattoman suora asenne auttoivat nuorta Waylandia kiilaamaan jalkansa kuvainnollisen oveen väliin – ja muutama vuorokausi myöhemmin Cayden oli jo riuhtaissut itsensä irti vampyyrimaailmaa johtavan organisaation ja oman sukuperintönsä alaisuudesta muuttaakseen Ranskasta Venäjälle, Moskovaan. Tapahtuvista muutoksista enemmän kuin mielissään oleva Natalia kulki mukana kaikkialle, ujuttautui aina vain tiiviimmin osaksi miehen elämää ja arkea, eikä yhä nuori ja ajattelematon jaloverinen antanut liiaksi painoarvoa hitaasti kasvavalle tunteelle, ettei nainen ollutkaan kuka esitti olevansa viettelevine hymyineen ja juuri oikein aseteltuine sanoineen, jotka onnistuivat luikertelemaan tiensä kuoren lävitse huolimatta aavistuksista ja intuition huomaamattomasta kuiskeesta kallon perällä. Uusi ura Crimsonin hyväksi antoi motivoituneelle nuorukaiselle tilaa kehittää ja toteuttaa itseään entistä rajummalla tavalla maanitellen pintaan luonteen tummimpia sävyjä, jotka Cayden oli kai vuosikaudet muilta visusti piilottanut varjellakseen tarkoin rakennettua kulissia, jonka tärkeyden Christopher Wayland oli kehdosta saakka selkärangalle polttanut.

Vuosisadan vaihdos toi mukanaan uudenlaisia tuulia ravisutellen takertuvaksi muotoutunutta suhdetta omaa etuaan tavoittelevaan Nataliaan. Yhä useammin ilmiriidoiksi yltyvät keskustelut käsittelivät toistuvasti samaa aihetta: kihlaus olisi vähintä, mitä mies saattaisi rakastettunsa hyväksi tehdä, olihan tämä auttanut hänet nykyiseen asemaansa, esitellyt ja tarjonnut kontaktejaan ja pysynyt uskollisesti rinnalla vuosikymmenet. Ja ehkä Cayden olikin vaatimuksiin aikanaan myöntynyt, ellei vampyyritar olisi ollut vähäverta suonissaan kantava entinen katulapsi vailla mainittavaa asemaa, eikä suvaitsevaisuus ollut koskaan nuoren Waylandin hyveisiin kuulunut huolimatta siitä, miten oli kelpuuttanut lakanoihinsa ja elämäänsä naisen, jota ei ollut koskaan nähnyt vertaisenaan. Eikä terävä ja armoton kieli käynyt totuutta panttaamaan ylpeyden ja ylimielisyyden tihkuessa tavuihin, jotka löivät lopulta viimeisen naulan arkkuun Natalian kadotessa vuoden 1903 sydäntalvella yön pimeyteen vailla hyvästejä – vaan ei vampyyritar kauaa hiljaisuutta ylläpitänyt lähestyessään jaloveristä kirjeellä saman vuoden kesällä: nainen oli raskaana, eikä lapsen isästä ollut epäilystä. Aluksi Cayden piti julistusta pelkkänä valheena ja epätoivoisena yrityksenä saada itsepäinen mieli kääntymään, mutta takaraivossa sykkivä epäilys kasvoi kuukausien aikana vain syvemmäksi naisen pysyessä itsepintaisesti piilossa kai henkeään suojellakseen, tiesihän Natalia, ettei jähmeissä ja vanhoillisissa arvoissaan roikkuva mies pitänyt lehtolapsesta edes ajatuksen tasolla, saati sitten todellisuudeksi muuttuneena, eikä ylpeä mieli liioin aikonut heltyä punnitsemaan avioliittoa pakotettuna. Vuoden 1904 alussa saapui uusi kirje sisällään haaleita valokuvia, jotka viimeistään saivat jaloverisen uskomaan sepitetyltä tuntuneen tarinan – mutta missä vampyyritar ja maailmaan luvatta saatettu lapsi piilottelivat?

Seuraavat kymmenen vuotta kuluivat Venäjää ja sen lähimaita lävitse systemaattisesti koluten, naisen kontakteja ja tuttavia kuulustellen ja kiristäen ja hiipuvia jälkiä orjallisesti Crimsonin avustuksella tulkiten ja seuraten, ja juuri kun Cayden oli jo vähällä luovuttaa ja antaa entisen rakastettunsa pitää erävoittonsa, ilmestyi eteen odottamaton johtolanka, joka johdatteli miehen suoraan karkurin kintereille. Ehdottomaksi kasvanut mieli oli kuluneiden vuosien aikana ehtinyt suunnitella lukemattomasti tapoja, jolla kostaisi julkealle vähäveriselle niin kiristyksen, piilottelun kuin luvattoman lapsenkin ennen kuin tappaisi molemmat ja pyyhkisi salaisuutena säilyneen häpeätahran elämästään, mutta kun eriparinen katse ensimmäisen kerran osui jo kävelemään oppineeseen tyttäreen, ei hyinen sydän voinut olla sykähtämättä. Natalia kohtasi loppunsa vailla anteeksiantoa, mutta lapsi sai elää Crimsonin avuksi antamien miesten jättäessä tytön rikollisjärjestön palkkalistoilla paikallista ilotaloa pyörittävän rouvan säilytettäväksi siksi aikaa, kun murhan jäljet pyyhittiin olemattomiin ja ruumis hävitettiin – mutta kun Cayden seuraavana päivänä palasi noutamaan lasta, jonka aikoi ottaa mukaansa takaisin Moskovaan, ei tytär enää ollutkaan siellä, minne tämä oli jätetty. Ilotalon pitäjä levitteli käsiään kykenemättömänä selittämään, miten pieni lapsi oli saattanut niin vain kadota valvovan silmän alta, eikä hurjistunut jaloverinen itseään hillinnyt repiessään valehtelevan kielen suoraan naisen suusta. Tyttö oli kuitenkin tiessään, eikä jälkiä ollut tarpeeksi, vaikka mies parhaansa yrittikin kolutessaan koko pienen kyläpahasen lävitse vain jäädäkseen tyhjin käsin ja siirtyäkseen kylästä ja kaupungista seuraavaan, etsien etsien ja etsien kuin mielipuoli, kunnes vihdoin korviin kantautui hiljaisia huhupuheita vampyyrilapsia sieppaavista noidista, kai yön petoja syvästi inhoavista, jotka kuljettivat saaliinsa merten ylitse Yhdysvaltoihin, jossa magiaa harjoittavat saivat elää elämäänsä vapaammin kuin Euroopassa.

Ja niin Cayden jätti alkavan sodan kynsissä kamppailevan Euroopan taakseen siirtyen merten taakse jahtaamaan olemattomia vihjeitä, huhuja ja noitia, jotka vahvistivat pelot lapsen mahdollisesta kohtalosta, eiväthän maagit uskaltaneet usein aikuisiin petoihin kajota kohdistaessaan huomionsa mieluummin puolustuskyvyttömämpiin uhreihin suonissa virtaavaa verta saadakseen. Vuosikymmen ehti vierähtää ennen kuin jaloverinen vihdoin tunnusti tappionsa palaten takaisin Venäjälle tuliaisenaan entistä palavampi inho niin noitia kuin vähäverisiä kohtaan, kivettynyt sydän ja värähtämätön synkeys, jonka seuraksi yksinäisyys uudelleen asettui miehen eristäessä itsensä kaikesta, mikä ei liittynyt olennaisesti työnkuvaan rikollisjärjestön alaisuudessa. Tyttären kohtalo jäi vainoamaan ajatuksia muovautuen aikanaan kipeäksi ja visusti vaietuksi salaisuudeksi, josta Wayland ei koskaan kertonut edes perheelleen pitäessään ajatusta merkityksettömänä, eihän lasta enää takaisin saisi, liekö jo kuollutkin. Vierelle kelpasivat vain yhtä sankkaa verta kantavat muutaman yön huumat, usein varatut neidot, joiden halujen tyydyttäminen oli omanlaistaan huumetta ruokkien persoonan ylimielisyyttä niin kuin paikalta poistuminen vailla lämpöä tai sääliä ranteisiin ripustautuville sormille, jotka lisää vain anelivat. Vuosituhannen loppuun mennessä Cayden oli onnistunut vakiinnuttamaan elämänsä Moskovassa pitäen kaupunkia jo kotinaan enemmän kuin Yorkia koskaan, vaikka mies perhettään Englantiin palasikin tasaisin väliajoin läsnäolollaan ilahduttamaan, kunnes 2014 uuden vuoden tragedia maanitteli miehen pysyvämmin kaupunkiin tammikuun ajaksi asettumaan ennen helmikuussa Pariisissa alkavaa uutta pestiään noitia Neuvoston nimiin jahtaavan erikoisryhmän johdossa.






Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing elit. Vestibulum quis velit luctus mauris dictum suscipit. Nulla malesuada id diam eu faucibus. Mauris vel felis iaculis, maximus elit sed, feugiat urna. Aenean varius orci vel erat imperdiet, sit amet ultrices arcu hendrerit. Maecenas ultrices ipsum eu nisl tincidunt, in porta neque dapibus. Curabitur sit amet ante pellentesque, commodo tortor et, molestie purus. Vivamus congue gravida venenatis. Vestibulum cursus nibh sed elit lobortis pretium. Fusce vestibulum, lorem eu vulputate cursus, dui sem pretium nulla, ac viverra nisl ligula sit amet erat. Maecenas vitae condimentum dolor. Nulla facilisi. Sed est sapien, pharetra et ante in, egestas congue libero. Praesent cursus metus mauris, sit amet consequat ante ultricies id. Ut porttitor sem luctus eros auctor finibus.

Pellentesque eget pretium diam, sit amet accumsan orci. In mattis pretium massa, sit amet volutpat metus convallis in. Sed vehicula sem vel mauris interdum, vel facilisis sapien luctus. Phasellus varius, ante eu varius maximus, elit urna malesuada lacus, in hendrerit ex lectus vel dolor. Suspendisse tempor sed massa et ullamcorper. Suspendisse ullamcorper nisi nec gravida consequat. Maecenas quis elit faucibus, mattis tortor nec, imperdiet odio. Nullam dictum convallis enim vitae placerat. Nam ac rhoncus nulla, eu ornare quam. Mauris venenatis consequat sem id egestas. Pellentesque nec fringilla quam. Praesent ornare dignissim lectus ut mollis. Aenean non imperdiet dolor.

Praesent metus metus, maximus nec aliquam non, malesuada sit amet massa. Etiam vel lobortis enim. Nulla eget accumsan enim. Donec vel sapien a sem tempor pulvinar. Vivamus elementum nisl sit amet mattis dictum. Mauris tempus lectus quis ipsum pretium, accumsan interdum mauris rhoncus. Praesent vitae posuere quam. Nulla finibus ultricies posuere. Sed sed dui pellentesque, placerat ligula nec, sollicitudin velit. Nunc ornare dolor id iaculis sagittis. Vivamus justo velit, auctor sit amet dapibus eu, malesuada ut nibh. Pellentesque mattis accumsan leo in commodo. Donec venenatis justo quis nunc efficitur, in condimentum erat tincidunt. Orci varius natoque penatibus et magnis dis parturient montes, nascetur ridiculus mus.

Vestibulum auctor mattis commodo. Nam eleifend tempus erat, sit amet tempor ligula gravida nec. Integer est tortor, efficitur ac pulvinar in, dictum in massa. Curabitur sit amet augue erat. Aliquam sagittis egestas varius. Phasellus malesuada nunc quam, nec malesuada sem feugiat nec. Donec ac magna nisi. Fusce mauris odio, tempor vel tempus eu, vehicula a massa. Sed vitae imperdiet orci. Phasellus tincidunt tortor sit amet vestibulum auctor. Ut sit amet arcu et turpis varius tempus accumsan quis ante. Nullam vel magna pharetra, interdum lacus eget, tempor elit. Phasellus maximus velit nisl, ac gravida lorem convallis vel. Integer ornare sit amet justo ac tincidunt. In eget risus volutpat velit elementum pellentesque eget eget massa. Class aptent taciti sociosqu ad litora torquent per conubia nostra, per inceptos himenaeos.






Lempeyttä on turha yrittää etsiä luonnostaan jylhällä tavalla komeista piirteistä, jotka vangitsevat katseen omakseen vailla arkuutta huolimatta hiljaisuudesta, joka tummanpuhuvaa siluettia usein ympäröi. Ensivaikutelma Cayden Waylandista on lähes poikkeuksetta etäinen ja kylmä, jopa välinpitämätön ja töykeä, eihän mies vaivautu kieltään turhaan tavuihin taivuttamaan suupielten säilyttäessä suoruutensa, eikä itsepintaisesti jähmeä olemus anna periksi tai sula paineen, saati yllytyksen edessä. Jäntevä keho kohoaa 188 senttimetriin ryhdikkäänä olkapäiden pyörähtäessä herkästi taakse kuin selkärangan nikamille olisi jo nuoruudessa suoruus nauloin nakutettu jaloverisen kantaessa itsensä neuvostosukuun syntyneille ominaisen itsevarmasti jäämättä muiden perheenjäsentensä varjoon. Ja jos raameista huokuva rohkea ja anteeksipyytelemätön arvokkuus ei riitä mielenkiintoa jo kaukaa herättämään, tekevät viimeistään huoliteltujen kulmien alle piiloutuvat sielunpeilit tehtävänsä vaatiessaan uteliaat katseet omakseen pistävyydellään iiristen osittaisen heterokromian erottuessa vaivatta piirteiden tummuuden ja runsaiden ripsien keskeltä: oikean, siniharmaan silmän parina koreilee vasemmalla aavistuksen enemmän taivaansineen vivahtava iiris, jonka puolittaa pähkinänruskea värivirhe. Intensiivinen katse tuntuu tunkeutuvan armotta kaiken kohtaamansa lävitse näytellen voimakkaasti osaa miehen kommunikaatiossa Caydenin ollessa kärkäs luomaan katsekontaktin, joka ei suostu särkymään ennen kuin vastapuoli oman huomionsa sivuun ensimmäisenä kääntää. Veistoksellisia ja kulmikkaita kasvoja kehystää yleensä leukaperät peittävä siististi ajeltu sänki, helmenvaaleaa ihoa koristaa pisamien ja erottuvien pienten luomien loputtomalta tuntuva kirjo yönmustien, lainehtivien hiusten kruunatessa terävät piirteet pidempään malliin kasvatettujen suortuvien latvojen nuollessa takaa niskaa ja kurkotellessa aavistuksen kihartuen kosiskelemaan leukapielten luureunaa.

Päivittäisen pukeutumisen ytimessä piilottelee yksinkertaisuus, eikä Cayden verhoa vartaloaan turhan prameilla tai räiskyvillä kankailla pettämättömän tyylitajun nauttiessa selkeistä ja vahvoista linjoista, jotka tuovat maskuliinisuuden esiin ilman, että tekevät olemuksesta liian hyökkäävän. Vauraus on tuonut mukanaan valinnanvaran kasvaneen kirjon, eikä tavallisesti raha-asioissaan varovainen jaloverinen säästele vaatteiden laadusta suosiessaan merkkejä ja kestäviä sekä korkealuokkaisia kankaita, mitkä ovat vuosikymmenten aikana toisinaan vaihtuneet, vaikka pysyvyyteen viehtynyt mies ei muutoksista liiaksi välitäkään. Vaatetuksen värimaailma myötäilee vahvasti tummia värejä, mustaa sekä harmaan ja valkean sävyjä räikeämpien värien ilmestyessä rikkomaan tummanpuhuvaa monotoniaa lähinnä pieninä yksityiskohtina, jos silloinkaan miehen suosiessa yksinkertaisesti pukuja tai prässättyjä puvunhousuja yhdistettynä kauluspaitaan ja kevyempään bleiseriin. Vähemmän virallisissa riennoissa ja vapaa-ajalla ylävartalon peitteenä näkee hyvin usein pitkähihaisen poolopaidan, jonka hihoja pitkät sormet harvoin käärivät kyynärtaipeisiin edes kesän lämmössä Caydenin vältellessä suoraa kosketuskontaktia parhaansa mukaan kankaan alla piilottelevan ihon ollessa yksi henkilökohtaisen kyvyn herkimmistä pisteistä. Vasenkätisille ominaisesti oikeassa ranteessa lepää säntillisyyden apurina merkkikello, kapeissa sormissa kimaltelee hopeisia sormuksia, molemmissa korvanlehdissä yksinkertaiset nappikorut ja kaulassa toisinaan koruton risti, vaikkei mies ole koskaan uskonnoista välittänytkään pitäessään lähinnä symbolin koruttomuudesta – asusteet pysyvät kaiken kaikkiaan minimissä ja kauluspaidan kiristykseksi jaloverinen valitsee usein mieluummin rusetin kuin kravatin inhoten hattuja ja rannekoruja, taskuliinojakin.

Pitkä siluetti liikehtii hillitysti, vaan silti eleisiin pesiytyy tahattomasti voimaa ja terävyyttä alleviivaamaan mielikuvaa pettämättömästä itsekontrollista piilottelemassa alleen jotain paljon vaarallisempaa, ääneti uinuvaa. Cayden ei ole koskaan ollut helposti luettavissa, saati tulkittavissa, sillä miehen elekieli on aivan yhtä harvasanainen kuin kieleltä ilmaan kohoavien tavujen kalsea rytmi jaloverisen ollessa erityisen taidokas naamioimaan ja peittämään todellisia ajatuksiaan ja tunteitaan jopa niiltä, jotka hänet paremmin tuntevat. Ilmeettömyyden värähtämätön huntu rakoilee harvoin, mutta sitäkin räiskyvämmin miehen kyetessä karistamaan eleettömyyden ja itsehillinnän olemattomiin yhdessä silmänräpäyksessä tielle osuvien usein toivoessa, etteivät olisi koskaan säröjä jäänkylmään pintaan raapineet. Iholle on ikuistunut muiden sisarusten tavoin latinankielinen tatuointi, minima maxima sunt, joka sijaitsee kaulansyrjällä oikean korvannipukan takana ja muistuttaa kaikessa yksinkertaisuudessaan kantajaansa, miten kaikkein pienimmät yksityiskohdat ovat usein tärkeimpiä. Siististi kolmelle riville tekstattu lainaus ei suinkaan ole ainoa kehoa koristava musteteos jaloverisen täytettyä vuosikymmenten saatossa pääasiassa käsivarsiaan muutamilla suuremmilla kuvilla, jotka yltävät pisimmillään olkapäältä käsivarren puoleen väliin jättäen ranteet ja kädet koskemattomiksi miehen pitäessä siisteyttä arvossa ja piilottaessa tatuoinnit mielellään vaatekertojen alle. Henkilökohtaiseksi tuoksuksi valikoitui jo yli vuosisata sitten tumma vanilja syvine ja intensiivisine nuotteineen – nykyään Cayden suosii Givenchyn Gentleman -tuoksua, jossa vanilja yhdistyy iiriksen maanläheiseen keveyteen ja mustapippurin pistävään ja miltei kirpeään aromiin.

• Puhuu äidinkielenään englantia ja unkaria edellä mainitun näyteltyä nuoruudessa yleisimmän käyttökielen roolia. Kuluneet vuosikymmenet ovat kuitenkin pakottaneet mieltä taipumaan myös muihin kieliin, joista venäjä ja ranska luonnistuvat kaikkein vaivattomimmin Caydenin vietettyä suuren osan elämästään molemmissa maissa. Näiden lisäksi mies ymmärtää ja kykenee käymään keskusteluja saksaksi, hollanniksi, tanskaksi, ruotsiksi ja norjaksi. Nuorempana jaloverinen oli kiinnostuneempi kielistä kuviteltuaan sen helpottavan työtään kuulustelijana, mutta henkilökohtainen voima ei juuri verbaliikasta välitä ja siksi kielten opettelu on usein jäänyt pinnalliseksi kuullunymmärtämisen ollessa huomattavasti vahvempi osa-alue.

• Kuten miltei kaikki sisaruksensa, Cayden on taidokas musiikin saralla: viulu ja piano ovat aina olleet miehelle mielekkäimmät instrumentit ja hän osaa soittaa niitä molempia taidokkaasti. Harva tietää, että jaloverinen omaa myös varsin pehmeän ja hypnoottisen lauluäänen miehen suostuessa laulamaan julkisesti vain erityisen harvoina hetkinä.

• Cayden ei ole koskaan juurikaan välittänyt päihteistä toisin kuin monet lajitoverinsa, eivätkä huumausaineet kiehdo itsekontrollista ja terävästä mielestä nauttivaa vampyyria, joka tuntee olonsa usein epämiellyttäväksi niinä harvoina hetkinä, kun on humalaan saakka syystä tai toisesta juopunut. Ainoa pahe, jota mies kohtalaisen tasaisesti harjoittaa, on tupakan ja sikarien poltto, ja mikäli sormiin on aivan pakko alkoholia saada, valitsee Cayden yleensä savuiset viskit tai täyteläisen punaviinin.

• Omistanut talon Moskovassa jo 1900-luvun alkupuolelta saakka muutettuaan Venäjälle 1800-luvun lopulla, ja on rakennuttanut sen kokonaan uudelleen 2000-luvun alussa jäljittelemään miehen nykyaikaisempaa tyylitajua. Omistaa myös Pariisin keskustassa kaupunkiasunnon, johon muutti uudelleen 2014 aloitettuaan kuulustelijan työt Neuvoston alaisuudessa. Tästä huolimatta Moskovan asunto on jaloverisen ensisijainen koti, jonka yksityisyyteen kutsutaan vain harvoja ja valittuja.
  

• Nauttii uhkapeleistä ja on erityiskykynsä vuoksi miltei voittamaton, eihän Caydenin tarvitse laskea kortteja miehen osatessa intuitiivisesti tehdä oikeita ratkaisuja ja vaihtoja puhumattakaan muiden pelipöytään istuneiden valintojen ennakoimisesta. Jaloverisellä on myös ilmiömäinen pokerinaama, ja kaikki hänet paremmin tuntevat tietävät pysytellä kaukana samasta pelipöydästä, mikäli eivät halua hävitä runsaalla kädellä. Mies pelasi pokeria ammattilaistasolla ja osallistui useisiin Yhdysvaltojen pokeriturnauksiin 1900-luvun alkupuoliskolla, kunnes kuolemattomuus pakotti jättäytymään varjoihin, joissa jaloverinen pysytteli vuosituhannen loppuun saakka tehden paluun parempien piirien pelipöytiin Euroopassa vuonna 2004.

• Uhkapeliuransa vuoksi mies on ehtinyt kerryttää henkilökohtaista omaisuuttaan varsin miellyttäviin lukemiin. Vaikka vaurautta ei ole naurettavuuksiin saakka, on Cayden kyennyt sen siivellä irrottamaan itsensä kokonaan perheestään taloudellisesti ja välttämään vanhempiin tukeutumisen. Huolimatta siitä, että mies on raha-asioissaan tarkka ja yksityinen, on hän aina valmis avittamaan sisaruksiaan, mikäli näistä kukaan apua kaipaa. 

• Pitää urheiluautoista ja omistaa muutaman, joista osan mies on voittanut uhkapelipöydistä. Tämän hetken käyttöautona toimii Lamborghini Gallardo.