All magic comes with a price
----------------------------------------

Velho ei tule mainittavan voimakkaasta tai erityisen tunnetusta noitasuvusta; oikeastaan Varlettien sukuhaara on syntynyt vasta pari vuosisataa sitten vanhemman noitasuvun nuorimmaisen avioiduttua ihmisen kanssa. Magia veressä ei ole siis laadultaan vahvinta mahdollista, mutta Connor on silti kykenevä taikoihin ja pyörittelemään yliluonnollisuutta sormenpäissään. Hän kuitenkin välttelee noitahistoriaansa ja pyrkii elämään tavallista ihmiselämää. Ennen elämälleen merkityksellistä ajanjaksoa noitavainojen uhrina – jonka jälkeen mies päätti elää tavallisena ihmisenä – Connor oli erikoistunut myrkkyihin sekä rohtoihin. Hänellä on oikean kämmenselän syrjään tatuoituna peipposta muistuttava noitamerkki, jonka päällä hänen täytyy vain lausua sanat ”Peribisque de terra”, jonka jälkeen mies muuttuu näkymättömäksi lehahtaessaan ketterästi kuin pieni lintu varjomaailma. Velho käyttääkin noitumistaitojaan nykyään lähinnä piilottaakseen todellisen identiteettinsä sekä paetakseen vampyyrinmetsästäjiä, joiden noitavainon uhriksi Connorin perhe vuosia sitten joutui.


Ulkönäkö
----------------------------------------

Ensimmäisenä Connorin ulkonäössä huomion saattaa kiinnittää tämän kokomusta pukeutumistyyli; muun väristä kangasta näkee äärimmäisen harvoin nuoren miehen päällä. Musta on turvaväri, keino sulautua varjoihin ja massaan. Hän käyttää usein poolopaitoja, pitkähihaisia sekä pitkähelmaisia takkeja. Mikäli Connorin päällä on tumma t-paita tai jokin muu enemmän ihoa paljastava asu, kiinnittyy katsojan huomio takuuvarmasti lukemattomiin tatuointeihin, joita on useita molemmissa käsivarsissa sekä pitkin muuta sopivasti treenattua kehoa. Vaikka etninen tausta näkyy Connorista muun muassa hieman tavallista tummempana ihonsävynä, erottuvat mustat tatuoinnit silti hyvin iholta. Jokaisella tatuoinnilla on tarkoituksensa ja tarinansa, mutta ainoastaan yksi kaikista tatuoinneista on loitsulla aktivoituva magiatatuointi. Oikean kämmenselän syrjässä on peipposta muistuttava noitamerkki, mutta tatuointi sulautuu hyvin muiden ihoon hakattujen merkkien sekaan. Minimalistisesta ja yksinkertaisesta vaatetyylistä erottuvat hyvin myös metalliset käsi- ja kaulakorut, joita mies ajoittain käyttää. Korvalehdissä on yhteensä kolme tavallista lävistystä, joissa roikkuvat yleensä maltillisen pienet renkaat, ja vasemmassa nenänpielessä on melkein huomaamaton lävistyskoru.

Kun kiinnitetään kokonaiskuvaa tarkemmin huomiota Connorin tummiin piirteisiin, ovat ehkä huomiota herättävin yksityiskohta hänen viattomilta näyttävät tummanruskeat silmänsä, jotka ovat ilmeeltään pirteän eläväiset. Huolitellun miehen yleisilme on usein ystävällinen ja helposti lähestyttävä, melkein kutsuva. Kuitenkin pitkien ja tuuheiden sysimustien ripsien taakse jäävä katse ja luonnostaan ylöspäin asettuvat suupielet eivät aina loista pelkkää ystävällisyyttä; huonoina päivinä tyytymättömyys melkein tihkuu kapealinjaisilta kasvoilta. Connor on huono piilottamaan tunteitaan ja häntä pystyykin elekielestä lukemaan melkein kuin avointa kirjaa. Selkeästi erottuvat tummasävyiset kulmat painautuvat herkästi lähelle toisiaan tai nousevat kyseenalaistavina korkealle kasvoliikkeiden ollessa usein aavistuksen kärjistyneitä sekä jopa dramaattisia. Velhon liikkeet ovat usein teräviä ja nopeita, ainakin hänen ollessaan kiivastunut, tietyissä tilanteissa 175 cm pitkä mies kuitenkin osaa olla sulava sekä elekieleltään harkitseva. Tietynlainen malttamattomuus kuitenkin on usein ulkoisesti nähtävissä ja luonteeltaan pidättäytyneempi saattaa pitää miestä jopa päällekäyvänä, vaikkei maagi koskaan juuri suoranaisesti uhkaavasti tai pahasuopaisesti käyttäydykään.

Nuorehkoja ja sopusuhtaisen miellyttäviä kasvonpiirteitä kehystävät tummat hiukset, jotka yhtyvät luontevasti kapeaa leukalinjaa seuraavan siistin sängen kanssa. Hiussuortuvat tuntuvat sopivan pehmeiltä, ovat pidempiä ja aavistuksen vallattomia päälaelta. Lyhyet hiukset asettuvat luonnostaan melko hyvin paikalleen, mutta Connor usein varmistaa hallitun olemuksen pienellä määrällä hiusgeeliä. Hän käyttää muutenkin siistiytyessään usein hoitotuotteita, minkä vuoksi maagi saattaa tuoksua maltillisen viehättävältä. Yksityiskohdat huomioiva mies kiinnittää huomiota siihen, ettei yhdistä liian ristiriitaisia tuoksuja keskenään. Connor itse pitää tonkapavun tumman aistikkaasta vivahteesta, sentripuun mausteisesta metsätuoksusta sekä vetiverian elegantista raikkaudesta.

Voisi kaikki yksityiskohdat huomioon ottaen sanoa, ettei Connor muistuta ulkoisesti tunnistettavasti maagia; valinta on tehty täysin tietoisesti, sillä velho haluisi elää mahdollisimman tavallista ihmiselämää. Eräs yksityiskohta saattaa yliluonnollisista olennoista tietävää kuitenkin kiinnostaa; lantion vasemmalla takapuolella on polttomerkki, jossa lukee latinaksi ”Cum ipsa maga” (polttakaa noita). Parantumaton iso palovamma on muisto koetusta kidutuksesta, jonka muitakin pieniä arpimerkkejä saattaa huomata paljaalta iholta. Kuitenkin muut haavaumat ovat parantuneet hyvin ja peittyvät melkein huomaamattomina ympäri kehoa hakattujen tatuointien sekaan. Lisäksi huomiota kiinnittävä polttomerkki on miehen helpotukseksi verran sopivassa kohtaa, ettei sitä näe kuin bokserit riisuttaessa; näin pitkälle Connor menee harvoin edes viihdyttäjän työssään.





Luonne
----------------------------------------

Jotta Connorin käytösmalleja saattaa edes jollain tasolla ymmärtää, pitää ottaa huomioon hänen traumaattinen menneisyytensä, analysoida hänen kokemaansa tuskaa, tehdä omat tulkinnat, todeta ne vääriksi ja yrittää hahmottaa kokonaiskuvaa uudestaan. Tietynlainen tulkinta Connorista on mahdollista muodostaa, mutta harva pääsee niin lähelle häntä, että onnistuu jokaisen persoonallisuuden käänteen näkemään ja täydellisen ymmärryksen yksittäisistä merkeistä yhdistämään. Sinällään helpointa ehkä onkin unohtaa jokainen pikkupiirre ja oppia näkemään mies vaakana, joka ei löydä tasapainoaan. On olemassa vain kaksi ääripäätä, eikä mitään siltä väliltä. Ja joskus mieli ottaa pitkiä loikkia mantereelta toiselle, armottomana ja varoittamatta.

Ihmisenä Connor on ehdottomasti vaikea, niin itselleen kuin muille. Tämä ei johdu siitä, että hänen persoonallisuutensa olisi vaikeasti lähestyttävä tai luonteensa epämiellyttävä, pikemminkin miehestä voi olla vaikeaa olla pitämättä. Hänellä on suuri miellytyshalu, hän haluaa olla pidetty, eikä Connor ole erityisen rationaalinen vaan menee enemmänkin hetkessä kuin hetkessä tunteidensa orjana. Usein hän on uusien tuttavuuksien suhteen melkein pakkomielteinen, ylikohtelias ja hauska, hetkeä viihdyttävä ekstrovertti, joka jää harvoin sanattomaksi. Hän on tietyllä tapaa ylivilkas, reagoi nopeasti ja ei suhtaudu elämään millään tavalla liian vakavasti. Kannustaa muitakin ottamaan elämästä kaiken irti. Connor vaikuttaa tilannetajuiselta, sellaiselta, jonka haluaa ehdottomasti nähdä uudestaan – mikäli siis pitää edellä mainituista persoonallisuuden ominaisuuksista. Kuitenkin vaaka saattaa jo seuraavana päivänä olla kellahtanut toiselle puolelle, tehden maagista melkein eri ihmisen. Ehkä ilmaisu on kärjistetty, mutta joku voisi kuvailla Connoria näillä sanoin; häneltä ei kannata odottaa liikoja. Hän antaa lupauksia, mutta harvoin täyttää niitä. Hän ei petä sanaansa pahansuopaisuuttaan, mutta yleensä mies ei muista puhumiaan, ja hänen mielipiteensä vaikuttavat joskus vaihtuvan täysin sen mukaan, kummalla jalalla hän on sängystä noussut.

Connor on mielipiteiltään kiivas ja hänen on usein vaikea jättää ajatuksensa sanomatta. Tämä aiheuttaa hänessä tietynlaisen ristiriidan, sillä sisimmiltään hän haluaa olla hyvänä pidetty. Esimerkki on vain yksi lukuisista, sillä velho on samankaltaisia ongelmakohtia täynnä. Hänen sisällään elää tietynlainen kidutettu ja maahan hakattu kovuus, jolla on voimakas kapinaluonne ja halu nousta takaisin seisomaan. Tarve puhua suunsa puhtaaksi ja iskeä ajatuksensa vavahtamatta ja jopa itsekkäänä pöydälle. Lisäksi mies on lopulta hyvin herkkä ja haavoittuvainen, tunteidensa uhri, joka ei osaa olla tyytyväinen itseensä ja joka tuntee huonon itsetunnon ruokkimaa katumusta. Tänään hän saattaa olla rinta rottingilla ja sitä mieltä, että jokainen päivä on viimeinen ja siitä on otettava kaikki irti. Huomenna hän itkee asiakasta, joka oli edellispäivänä tyytymätön hänen työjälkeensä. Samalla hän vetäytyy kuoreensa, joka on helposti väärinluettavissa itsekkyytenä ja piittaamattomuutena. Kaiken tämän solmuksi kiertyneen elämänlangan takana lepää kaksi tarvetta; halu tulla arvostetuksi ja tahto olla haluttu.

Siinä missä kova kuori asettuu ajoin ristityin käsivarsin rinnan päälle tai ilonauru on pelkkää positiivista kehruuta huulilla, on pelkotila yksi velhon päällimmäisistä tunteista. Vaikka Connorista löytyy tietynlaista tulisieluisuutta, on hän ennen kaikkea pakenija. Hänellä on vaikeuksia kohdata tiettyjä asioita, kuten menneisyyttään, ja ongelmiensa käsittelemisen sijaan velho usein käyttää tietämyksiään luonnonantimista huumatakseen itsensä sekä unohtaakseen sieluaan riipivän tuskansa. Häntä on turha yrittää neuvoa asiassa, sillä mies sivuuttaa ehdotukset kaihtamatta, eikä hän suostu näkemään kuin oman näkökulmansa. Connor ei yleensäkään mielellään keskustele itsestään, koska hän ei halua puhua todellisesta minästään. Omasta elämästä puhuminen tuo mieleen kuitenkin vain huonoja muistoja, ja velho haluaa pitää tunnelatauksen mahdollisimman positiivisena. Ainakin silloin, kun hän ei ole toinen ääripää, käyttäydy uhmakkaasti ja tee huonoja valintoja vain siksi, että hänellä on valta ja oikeus hallita hetkeä.

Ne harvat, jotka tuntevat velhon paremmin, saattavat korostaa Connorissa ennen kaikkea hänen lojaaliuttaan sekä tahtoaan hyvään. Hänen rikkonainen persoonallisuutensa on haaste, mutta loppupeleissä vaaka yleensä kallistuu oikeaan suuntaan – kaikista vaikeuksista huolimatta.




Menneisyys
----------------------------------------

Blasé syntyi Englannissa pieneen ja nöyrään Varlett-noitasukuun lähellä Lontoota. Hänen äitinsä pakistanilainen perhe oli muuttanut maahan muutamia vuosikymmeniä aiemmin pakolaisina, isän juuret ovat syvällä Englannin perimässä. Etnisyys onkin tietyllä tapaa näkynyt velhon kasvatuksessa, vaikkei perhe esimerkiksi islaminuskoa ole ikinä millään tavoin kannattanutkaan. Pakistanilaiset runot, kurinalaisuus ja sianlihasta kieltäytyminen tulivat kuitenkin osaksi arkea kuin itsestään. Etnisestä taustastaan johtuen hän joutui ihmismaailmassa koulukiusaamisen uhriksi opiskellessaan julkisessa oppilaitoksessa. Väkivallan ja henkisen sorron kokemukset synnyttivät traumoja, eikä kouluun liittyviä ongelmia voinut puida kotona; perhe oli varaton ja halusi elää näkymättömissä. He välttelivät viimeiseen saakka tekemästä asioista numeroa, sillä muutamia vuosia aiemmin tutun noitaperheen tiedettiin joutuneen ongelmiin vampyyrinmetsästäjien kanssa, minkä jälkeen perhe katosi maan päältä tuhkana tuuleen ilman selvyyttä, mitä väärää perhe oli tehnyt tai mitä heille lopulta ylipäätään tapahtui. Lähistöllä aseineen partioineet metsästäjät muodostivat kaikille omat mielikuvat tapahtumien kulusta, eikä Varlettin perhe toivonut samaa kohtaloa itselleen ja omille rakkailleen. Pelko paljastumisesta vaikuttikin raskauttavasti jopa arkeen ja siihen, miten Blasén toivottiin sietävän kaltoinkohtelua nöyränä ja hiljaa, liikaa huomiota herättämättä.

Nuorena Blasé varttui tiiviisti ihmisten parissa, mutta hän eli muun perheensä tavoin kaksoiselämää ihmissilmien näkymättömissä. Varlettin suku piti aktiivisesti yhtä, ja pojan parhaimmat ystävät löytyivätkin serkuista sekä muusta lähisuvusta. Blasé oli myös hyvin läheinen muutamia vuosia vanhemman rakkaan siskonsa kanssa. Yhdessä nuoret noitaystävykset harjoittivat loitsuja, kiusasivat ihmisiä harmittomin kepposin, kunnes maagivanhemmat muistuttivat raipalla, kuinka noitien piti elää näkymättömissä. Ihmisille ei saanut paljastaa taikaa, sillä jos kuolevaiset saisivat tietää siitä, leviäisi sana niille, joiden tehtävä oli ihmismaailmaa varjella. Metsästäjiä opetettiin pelkäämään, välttelemään ja muutaman opin jälkeen Blasé tiedosti taikamaailman olevan heidän suurin salaisuutensa. Sitä tuli varjella, ja niin nuorukainen tekikin huolellisesti opetellessaan myrkkyjen ja parannustapojen alkeita. Nuoruudessaan hän oppi myös piiloutumisen opit, sukunsa oman taian, joka pelastaisi hänet kaikkein kuumottavimmistakin tilanteesta. Kuitenkin kerran koitti ilta, kun taito näkymättömäksi muuttua ei Blasé pelastanut.

Perhe muutti lähelle Leedsin kaupunkia Blasén ollessa vähän alle 20-vuotias. Hänen oli ollut tarkoitus muuttaa omilleen jo aiemmin, mutta hän oli jäänyt kotiin auttamaan ikääntyneitä vanhempiaan. Lisäksi perheen sisällä oltiin käyty keskustelua kahden noitasuvun yhdistämisestä; jos Varlettin suku solmisi liiton uuden sukulinjan kanssa, saataisiin vereen entistä vahvempaa noitaverta. Tämän jälkeen Varlettien ei välttämättä olisi tarvinnut olla enää niin varovaisia ja elää pikkulintujen tavoin lehtipuiden varjoissa. Blasén oli empinyt ehdotusta – sillä toisin kuin sukunsa, tiedosti hän olevansa kiinnostunut lähinnä miehistä – miellyttämishalu ratkaisi kuitenkin kiperän päätöksen. Mieheksi varttunut oli lopulta hyväksynyt naimakaupan sekä vaimoehdokkaansa, mutta sukujen yhteiskokous päättyi huonoimmalla mahdollisella tavalla metsästäjien rynnättyä ovista sisään, luotien iskeytyessä noitalihan läpi. Jonkun oli täytynyt vuotaa noitien kokoontumisesta, saada itselleen hyöty mahdollisesti valheella; Blasé ei ole varma, mitä verikuun iltana lopulta edes tapahtui. Kuitenkin hän muistaa edelleen, kuinka näki sukulaistensa vuotavan kuiviin; pystyy edelleen kuvittelemaan, miltä rynnäkkökiväärin isku vasten omaa ohimoa tuntuu. Kykenee edelleen muistamaan, kuinka kuumuus hohkasi lähellä, kuinka kätensä olivat sidotut ja miten siskonsa oli köytettynä viereiseen tuoliin. Näkee välkähteleviä kuvia vaativista kasvoista, joiden sanat vasten omiaan huusivat, lopulta rautanyrkein ja kiduttamalla vastauksia hakivat. Eikä Blasé vieläkään ymmärrä, mihin hänen tarkalleen pyydettiin vastaamaan. Eikä hän edes halua muistaa, miten tunnit seuraaviin vierivät, miten punaisena hohkava rauta poltti hänen ihoaan ja miten metsästäjät noitavainoa ylistivät kokkoa kasatessaan.

Tajuntansa jo useasti menetettyään, miehen vuotaessa verta, kituessa – tapahtui suoranainen ihme, jota jo luovuttanut ei ollut osannut odottaa. Eräs metsästäjänainen, jonka nimi Sageksi myöhemmin paljastui, auttoi Coltranen pakoon noitien kidutusleiriltä. Oma sisar jäi taakse – oletettavasti kuoli metsästäjien kynsissä usean muun sukulaisen tavoin. Mies ei ole osannut antaa sukulaistensa menehtymistä itselleen anteeksi – eikä tuskin tule koskaan pystymäänkään siihen. Myöhemmin, kuukausien jälkeen nimensä Connoriksi vaihtanut nimittäin kuuli useamman lähteen kautta, että murhayön takana oli ollut hänen tuntemansa mies. Eräs, jolle hän sydämensä oli avannut. Kertonut tyhmyyttään totuuden noitamaailmasta – ja saanut maksaa siitä kalleimman mahdollisimman hinnan. Connor oli tappanut sukunsa muutamaa säästynyttä serkkuaan laskematta. Eikä hän noitien murhayön armottoman kidutuksen, polttomerkin suudelman ja totuuden kuulemisen jälkeen enää koskaan palautunut ennalleen. Mies jäi rikkinäisen mielensä uhriksi, elämään syyllisyyden oravanpyörään, jolla päätepysäkkiä ei näy vieläkään. Takimmainen totuus noitien joukkomurhayön takana on kuitenkin vieläkin pimennossa, eikä Connor ole syyllisyyden tuskiensa vuoksi kyennyt käsittelemään asiaa; aihe on hänelle kuin hapokasta myrkkyä ja mies tekee kaikkensa syöttääkseen itselleen muuta ajateltavaa.

Sage auttoi Connorin karkuun, ja mies asettui hetkellisesti elämään yhdessä hänet pelastaneen metsästäjän sekä tämän noitaystävän Zoen kanssa Yorkiin. Päästyään hitaasti takaisin jaloilleen Connor hankki uuden identiteetin, soluttautui täysin ihmiselämään ”noituutensa hyläten” ja lopetti hetkellisesti välittämästä kaikesta. Seuraavat kuukaudet olivat varmasti rankkoja niin uusille ystäville kuin hänelle, sillä miehen käytös koki täydellisen muodonmuutoksen kapinan ja päättymättömän tarpeen ajaessa Connoria eteenpäin. Aina uuteen petiin, seuraavaan ekstaasiin ja jälleen täytettyyn lasiin. Lisäksi köyhän rahantarvetta sekä hyväksynnänkaipuuta paransi työ Eden’s Lilyn yökerhon stripparina. Anteeksiantoa haettiin täysin väärin tavoin, eikä Connor erottanut enää järjellisyyden piirteitä toimiessaan täysin vaistojensa varaisesti. Yöt täyttyivät painajaisista, vieraista kehoista ja hetkellisestä tyydytyksen tunteesta. Ja sarja vaikutti kiihdyttävän aina vauhtiaan siihen saakka, kunnes korkea kuume, kivut ja ihottuma saivat Connorin Zoen pakottamana menemään lääkärin puheille. Tieto HIV-positiivisuudesta ei tainnut tulla edes varsinaisesti yllätyksenä, eikä asia vaikuttanut paljastumishetkellä miestä erityisesti kiinnostavan, mutta tummahiuksinen on jälkikäteen harmitellut ajoittain vastuuttomuutensa seurausta. Koettelemuksesta löydettiin kuitenkin uusi elämänasenne sekä nousu; jatkossa teen paremmin. Miehen mieli ei kuitenkaan ole entisellään eikä vahva. Hyvät sekä huonot kaudet vaihtelevat Connorilla nykyään enemmän ja vähemmän säännöllisesti. Kuitenkin ryhdistäydyttyään mies hankki parturin töitä, sillä hän oli aina ihannoinut kauneutta ja täsmällisyyttä. Oppisopimuksen kautta hän saikin oman tuolin yorkilaisesta kampaamosta lähellä ydinkeskustaa – sivubisnestä viihdyttäjänä hän ei silti lopettanut.

Onnistuttuaan pääsemään pois pahimmasta kierteestä, päätti Connor muuttaa Sagen ja Zoen nurkista erilleen. Oma asunto hankittiin niillä varoilla, joita miehellä oli, ja Yorkiin jäämiseen vaikuttivat pääasiassa tärkeäksi muodostuneet ihmissuhteet. Kuitenkin kaupungin yliluonnollisen elämän käytyä aktiivisemmaksi, on velho alkanut miettiä asiaa uudelleen. Silti hänen saamattomuutensa ja luonteensa vaikeus eivät ole saaneet häntä vielä entisestä elämästään irrottamaan. Mitä hän edes tulevaisuudeltaan haluaa? Ajatus tuntuu tällä hetkellä liian raskaalta, liian merkitykselliseltä ja vaativalta. Näistä syistä Connor on jäänyt kaupunkiin elämään pysähtynyttä elämäänsä, jota menneisyyden kahleet edelleen kuristavat, ja josta kärsinyt sielu ei osaa irrottaa – ei vaikka kaikesta irti päästäminen ehkä paras ratkaisu olisi.


Fun facts
----------------------------------------

– On viehtynyt linnuista. Ihailee niiden mahdollisuutta olla vapaita lentämään minne ne ikinä haluavatkaan. Kiinnostus lintuihin tuli jo lapsena ja toinen noitanimi Wren tarkoittaakin peipposta. Connor mieltääkin itsensä eräänlaiseksi vikkeläksi pikkulinnuksi, jonka täytyy vältellä petoja, mutta jonka etuus onkin pienen koon tuoma nokkeluus.
– Lemmikkinä puhuva palmukakadu Kookos.
– Osaa puhua latinaa, englantia ja urdua.
– Maksaa kuukausittain luottokorttivelkoja pois. 
– Työskentelee parturi-kampaajana Yorkissa Cut & Trim –yrityksessä (on vuokrannut itselleen tuolipaikan). Lisäksi tekee lähinnä viikonloppuisin ajoittain keikkatyötä tanssijana & viihdyttäjänä Eden’s Lily -strippibaarissa.
– Kärsii ajoittain voimakkaasta migreenin kaltaisesta päänsärystä ja nenäverenvuodoista. Nämä ovat peräisin Connorin käyttämistä sienistä ja muista luontaisista huumausaineista, joita mies käyttää unohtaakseen menneisyytensä aaveet.
– Lukee melko paljon, pitää erityisen paljon karhean paperin tunnusta sormenpäillään. Connor on myös mieltynyt vanhanaikaisista esineistä ja häneltä löytyykin kotoa muutamia antiikkisia keräilyesineitä liittyen muun muassa parturin työhön.
– Connor on hyvin kurinalainen ruokavalionsa suhteen. Hän pitää hedelmien ja marjojen makeudesta. Persikat ovat eräitä hänen suurimmista herkuistaan. Yleisestikin mies on melko aatteellinen ja kannattaa hallittua sekä minimalistista elämäntapaa. Mitä vähemmän hartioillaan kantaa, sen helpompaa kaaosta on vältellä.
– Pelkää kuollakseen tulta.
– Pitää talvesta, kylmyydestä ja lumesta.
– Vuoristoratamaisen luonteensa vuoksi Connor eli erään elämänvaiheen, jolloin hän lopetti välittämästä mistään. Tämä oli melko pian sen jälkeen, kun mies pääsi pakoon metsästäjien kidutuksen alta. Runsas alkoholin ja huumausaineiden käyttö sekä välinpitämättömän seksin harrastaminen johtivat lopulta HIV-infektioon. Connor on HIV-positiivinen, mutta säännöllisen lääkityksen vuoksi tartunnan siirtämisen riski muihin on pieni. Aihe on kuitenkin häpeällinen ja mies tulee olemaan sairas koko loppuikänsä vain yhden typerän kapinavaiheen vuoksi.
– Mies asuu Yorkissa huonohko maineisella Foxwoodin alueella pienessä vuokra-asunnossa. Asunnon kunto ei ole paras mahdollinen, ja mustavalkoinen sisustus on hyvin pelkistetty sekä yksinkertainen. Connor ei omista juuri muuta kuin kaiken välttämättömän pakollisen. Asunnosta löytyy muutamia keräilyesineitä, kuten erikoinen muntjak-hirven pääkallo kuivattujen laventerien vierestä raskaan vintage-lipaston päältä. Esillä on myös mm. vanhoja parturien veitsiä. Kodissa on myös loitsun taakse piilotettu magiahuone, josta löytyy jonkin verran noituuteen liittyvää esineistöä.
– Lempiväri on limen vihreä. Tätä eläväisen energistä sävyä ei kuitenkaan näy ikinä Connorin päällä, asusteissa tai asunnossa.


Suhtautuminen muihin
----------------------------------------

Yleisesti Connor vaikuttaa yleensä helposti lähestyttävältä ja miellyttävältä – ellei mielensä juuri taistele ristiriitojensa kanssa. Maagin on vaikea luottaa aidosti kehenkään ja hän mieluummin puhuukin yleisistä aiheista kuin keskustelee hyvin syvällisiä (ainakaan itsestään). Jos velhon luottamuksen piiriin pääsee, saattaa kuulla paloja hänen menneisyydestään ja todellisesta minästään. Hyvin sosiaalisena Connor ei mielellään vietä aikaa yksin vaan pyrkii aina hakeutumaan toisten seuraan.

Ihmiset / Koska Connor haluaa nähdä itsensä tavallisena ihmisenä, tuntee hän ihmisiin suurinta vetovoimaa ja halua viettää aikaa näiden kanssa. Mies suhtautuu kaikkiin sukupuoliin tasavertaisesti.
Noidat / Ei varsinaisesti välttele, mutta Connor ei kerro noituudestaan mielellään edes toisille noidille.
Vampyyrit / Hienoisesti välttelee vampyyreja arvaamattoman luonteen vuoksi, muttei suhtautuminen ole niin negatiivista kuin voisi kuvitella. Connorilla ei ole vampyyreista oikeastaan suuria merkittäviä negatiivisia kokemuksia. Hän jopa nauttii kivusta, jota verenjuonti aiheuttaa; verenimijät ovat oikeastaan tietyllä tapaa itsetuhoisen luonteen siunaus. Velho kuitenkin tiedostaa varsin hyvin vampyyrien vaarallisuuden, ja vaikka hän pitääkin tulella leikkimisestä, ei mies kuvittele olevansa verenhimoisten niskan päällä. Tietyllä tapaa Connor kuitenkin kokee pärjäävänsä paremmin vampyyrien kuin metsästäjien kanssa, ja vampyyrimetsästäjiä kohtaan kokemiensa tunteiden vuoksi vampyyrit tuntuvat ajoittain miehestä jopa inhimillisiltä olennoilta.
Vampyyrinmetsästäjät / Välttelee parhaansa mukaan. Karkaa enemmän kuin mielellään paikalta, jos tajuaa olevansa samassa tilassa metsästäjän kanssa. Connorin saattaa olla vaikeaa piilottaa pelkomaista levottomuuttaan metsästäjien läsnä ollessa.


Suhteet
----------------------------------------
Zoe / Vaikkei Connor ehkä haluakaan aina myöntää, on Zoe hänen tukirankansa ja keinonsa selvitä päivästä toiseen. Ystävä vaikuttaa kuitenkin olevan aina hänen tukenaan antaen juuri sellaista turvaa ja lämpöä, mitä mies tarvitsee. Zoe on yksi niistä harvoista noidista, joita Connor enää tuntee.
Sage / Mies on ikuisesti kiitollisuudenvelassa hänet pelastaneelle vampyyrinmetsästäjälle. Kaksikon suhde ei ehkä ole lämmin mahdollisin erilaisista persoonallisuuksista johtuen, mutta heillä on silti syvä sanaton yhteisymmärrys samankaltaisista traumoista johtuen. Sage on yksi ainoita vampyyrinmetsästäjiä, jonka seuran Connor vaikuttaa pystyvän hyväksymään.