Madame Boucher on nainen, joka huokuu outoa iättömyyttä. Hän ei suinkaan peittele lukuisten elinvuosien merkkejä kasvoillaan, ei pelkää osoittaa vuosien uurteita, jotka tavallaan tekevät velhottaresta jopa arvovaltaisemman ja vaikuttavamman. Kaikesta tästä huolimatta, tavallaan ristiriitaisestikin, ranskattaresta huokuu tietynlainen räväkkyys, sellainen, joka on omiaan luomaan kuvan elinvoimaisesta ja nuorekkaasta olennosta.

Silmien kautta voimakkaasti ilmennyt magia on tietysti jättänyt jälkensä, niin hyvässä kuin pahassa. Sinervistä silmistä oikeanpuolimmaista vaivaa selkeä karsastus ja heikentynyt näkö. Toisaalta taikuus on säästänyt naisen iän pahimmilta vaivoilta ja saa hänet vaikuttamaan kuusikymppiseltä lähes satavuotiaan sijasta. Madame käyttää kuitenkin heikoilla vahvuuksilla varustettuja silmälaseja. 

Ruumiinvarreltaan sopusuhtainen ranskatar yltää 175 senttiin. Hänellä on taipumus pukeutua räikeästi, mutta mahdollisimman muodikkaasti. Jo velhottaren hiukset antavat tällaisen vaikutelman: ne ovat tulenpunaiset ja kähärät.

Kasvomalli: Frances Conroy

Voimat ja kyvyt
Boucherin ranskalaisten velhottarien suku on kutsunut jäseniään kautta aikain näkijöiksi. Heillä on poikkeuksellisen voimallinen kyky nähdä todellisuuden laskostumien lävitse niin menneeseen, nykyisyyteen kuin tulevaankin, eikä madame ole poikkeus. Hänen silmiltään vain vähä on turvassa, eikä teräväkatseisen naisen pettäminen ole helppoa. 

   Ellei ennustamisen lahjaa lasketa, madame on voimiltaan melko keskinkertainen. Perusloitsut sujuvat näppärästi, mutta merkittävästi edistyksellisempi magia vaatii enemmän ja jättää auttamatta jälkeensä voipuneen olon. Iän suoma etu on suuri, mutta siitä huolimatta naisen mahti on rajallinen. Mabel on perehtynyt pyrokineettisiin kikkoihin, ollen erityisen näppärä muuntamaan kanavoimansa magian tulta muistuttavaksi palavaksi energiaksi. Kyse ei kuitenkaan ole varsinaisesta tulesta, jota maagi taas ei pysty suoranaisesti hallitsemaan.

   Madamen tietämys magian eri osa-alueista, varsinkin vähemmän varsinaista taikuutta vaativista on hyvin laaja. Yrttien, loitsujen ja riimujen maailmaan on perehdytty jo nuorena, eikä iäisyyksiä elänyt velho aviomiehenä ainakaan vähentänyt tietämystä... 

Luonne
Madame on todellinen kosmopoliitti, maailmankansalainen, joka on nähnyt paljon, on aina avoin uudelle ja osaa ottaa ilon irti läsnäolostaan riippumatta siitä, missä ikinä onkaan. Ranskalaisuus ei kuitenkaan ole päästänyt hänestä irti - korostuneen lempeä tapa puhutella, pirskahteleva olemus ja pettämätön tyylitaju eivät jätä ketään kylmäksi. Ikäisekseen noita on todella menevä tapaus, heittäytyen jännittävyyksiin innokkaasti kuin moderni nuori nainen konsanaan.

Maagi on perusluonteeltaan lämmin, ystävällinen ja äärimmäisen omistautunut läheisilleen. Jos ranskatar vain voisi auttaa jotakuta itselleen tärkeää menemällä helvettiin ja takaisin, hän tekisi sen hetkeäkään epäröimättä - madame on suurten tunteiden nainen, joka ei anna kauhistuttavan pelon tai kaihertavien epäilysten nakertaa toimintaansa erityisen helposti. Tämä tulee esille voimakkaana päättäväisyytenä ja arvojen puolustamisena - itselle tärkeät asiat tunnistetaan, eikä niistä tule suostuta luopumaan nyöristellen.

Vuodet, kokemus ja matkailu ovat kasanneet madamelle viisautta. Hänessä asuu parantumaton, suorastaan intohimoinen romantikko, joka ei voisi koskaan sallia nuoren rakkauden kärsivän. Toisaalta ranskattaresta löytyy myös kykyä tunnustaa realismin puitteet; tiettyjen elämän tapahtumaketjujen hahmottaminen on taakka, jonka kanssa näkijän on täytynyt oppia elämään. Kaikki eivät voi saada onnellista loppua, ja valitettavan usein merkit ovat havaittavissa etukäteen.

Viisaus, lämpö ja ymmärrys ovat luonnollinen osa madamea, mutta hän on kokonaisuus, jolla on myös toinen puoli. Voimallinen uskollisuus voi kääntyä petoksen johdosta voimalliseksi kostonhimoksi, eikä nainen anna silloin armoa. Hän osaa valjastaa hyvät piirteensä väkevän pahan palvelukseen ja iskeä takaisin harkitusti juuri sillä hetkellä, kun vastapuoli sitä vähiten odottaa. Tällöin madame saa suorastaan pimeitä ja julmia piirteitä, pahimmillaan jopa nauttien vihollisensa pelosta ja tuskasta ennen vääjäämätöntä loppua.



Historia
Mademoiselle Mabel Boucher syntyi kahden varakkaan maagin välisen avioliiton johdosta voimakkaan enteellisesti 1910-luvun Pariisissa. Etuoikeutetun eliitin pieneen ryhmään kuuluneena hän sai parasta mahdollista opetusta paikallisessa sisäoppilaitoksessa eritoten äidin kunnostautuessa magian opettamisessa. Paikallisena yläluokkaisena seurapiirineitona Mabel-neidillä riitti kosiskelijoita, mutta vain yksi mies onnistui löytämään tien nuoreen sydämeen, maagi luonnoltaan hänkin.

Pariskunta avioitui lähes säädyttömän lyhyen seurusteluajan Boucherin perheen hienotunteisesta vastentahtoisuudesta huolimatta vuonna 1933, Mabelin ollessa vasta 18-vuotias. Rakastetultaan noita oppi täysin uudenlaista magiaa ja onnistui saavuttamaan näkijän kykyineen täysin uusia ulottuvuuksia. Mikään hyvä ei kuitenkaan kestä ikuisesti, ja niinpä vain muutaman vuoden kuluttua, haluamansa tiedon saatuaan, mies lähti kävelemään. Avioliitto jäi kuitenkin voimaan.

Voimallisen sydänsurun musertama madame lähti kiertämään ympäri Aasiaa. Toisen maailmansodan kaltaiset lieveilmiöt pakottivat kuitenkin vaihtamaan kohdetta rauhaisaan Amerikan Yhdysvaltoihin. Juuri siellä Mabel löysi todellisen ilonsa ja parannuksensa sydämensä kokemiin suruihin; räväkän muodin.

Ranskaan palasi 1950-luvulla kovasti muuttunut nainen, joka vaikutti parantuneen täysin sydämensä särkymisen tuomista kivuista. Tarjouksista huolimatta madame kuitenkin torjui ajatuksen uudesta avioliitosta, katsoen olevansa yhä sidoksissa karkuun lähteneeseen mieheensä. 

Madame pitäytyi Ranskan rajojen sisäpuolella pitkälle 1970-luvun alkuun, kunnes oli haudannut vuorollaan kummankin rauhallisesti pois nukkuneista vanhemmistaan. Näkijän lahjojen etuihin kuului kuoleman vääjäämättömyyden ymmärtäminen, ja se auttoi raskaassa urakassa.

Hän kierteli jonkin aikaa Euroopassa, kunnes asettui viimein aloilleen Isossa-Britanniassa, kouluttautuen modernin naisen tavoin ensiksi laskuopin opettajaksi 1980-luvun alussa. 1990-luvun alkupuolella, jonkin aikaa opetustyötä tehtyään, luonnoltaan varsin vapaasieluinen ranskatar kaipasi vaihtelua ja palasi koulun penkille, opiskellen nyt psykologiaa.

Eräässä oppilaitoksessa madame joutui 1990-luvun loppupuolella tiukan tilanteen eteen vampyyrin surmatessa erään hänen oppilaistaan. Noita ajoi magiallaan varsin alhaiselle tasolle kuuluvan yksilön tiehensä, mutta tietynlainen viha ja inho vampyyreitä kohtaan jäi kytemään, vaikka moiset tunteet on opittu melko hyvin pimittämään. 

2000-luvun kuluessa madame jatkoi Willingtonin akatemiaan opettamaan psykologiaa. Iäkäs nainen jatkoi tehtävässään aina yöluokan perustamiseen asti, mistä alkaen hän on toiminut molempien puolten opettajana.

Piiriin opettajatar liittyi jo sen perustamisen alkuvaiheissa, löydettyä ryhmittymän näkijänkyvyillään.