Post by Flowy on Apr 5, 2018 23:33:29 GMT 2
Pearl Desjardins
PERLE BÉNÉDICTE CLÉMENCE Desjardins tunnetaan paremmin englanninkielisellä variantilla Pearl, jonka lisäksi hänestä saatetaan käyttää hellittelynimeä Perlie.
Jaloverinen vampyyri syntyi perheensä kuopukseksi 18. maaliskuuta 1902 Ranskan Bommesissa. Vanha aristokraattinen suku ei ole erityisen maineikas, vaikka onkin kotimaassaan tunnettu viinitilastaan ja liberaalista elämäntyylistään.
Huhujen mukaan nainen on nykyisin kihlattu puhdasveriselle Dante Acardolle. Sulhasensa kanssa Pearl ei kylläkään asu, vaan tällä hetkellä hän majailee poikaystävänsä Emil Liliuksen vierashuoneessa Yorkissa, Englannissa. Pearl perustaa maaliskuussa 2014 Pariisiin kahden ystävänsä kanssa pääasiassa kuolemattomille suunnatun veriravintolan, joka kantaa nimeä LES TROIS MUSES.
Jaloverinen vampyyri syntyi perheensä kuopukseksi 18. maaliskuuta 1902 Ranskan Bommesissa. Vanha aristokraattinen suku ei ole erityisen maineikas, vaikka onkin kotimaassaan tunnettu viinitilastaan ja liberaalista elämäntyylistään.
Huhujen mukaan nainen on nykyisin kihlattu puhdasveriselle Dante Acardolle. Sulhasensa kanssa Pearl ei kylläkään asu, vaan tällä hetkellä hän majailee poikaystävänsä Emil Liliuksen vierashuoneessa Yorkissa, Englannissa. Pearl perustaa maaliskuussa 2014 Pariisiin kahden ystävänsä kanssa pääasiassa kuolemattomille suunnatun veriravintolan, joka kantaa nimeä LES TROIS MUSES.
MOODBOARD - INSPIRAATIO - AIKAJANA - ASUNTO
. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
H e l l is loving you in my sleep
and waking up alone.
and waking up alone.
Voimat
Kykynä enneunet.
Tulevaisuudella on läpi vuosituhansien ollut tuntemattomuuden houkutteleva leima, liki kielletty, hallitsematon maku. Niin monet ovat näkyjä nähneet – niin väittäneet – kristallipallosta, teekupeista ja korteista, puhumattakaan unista, joiden tulkinnasta kokonaisia opuksia ovat kuolevaiset kiivaina kirjoittaneet. Selvänäkijän lahjalla lienee aina ollut noituuden stigma, eikä jalon veren mahti ole kokonaan kirouksenomaista tuntua toisinaan niin hyödyllisestä kyvystä poistanut, osaavathan välähdykset tulevasta olla peruuttamattoman piinaavia, mielelle niin selittämättömän raskaita. Enneunet ovat luonteeltaan nimensä mukaisesti ennustuksia tulevista tapahtumista; kaikki unet ja välähdykset eivät toki välttämättä toteudu tai kaikki enteet eivät ole aina kyllin selkeästi tulkittavissa ja siten todellisiin tapahtumiin yhdistettävissä. Toisinaan etiäiset eivät ole luotettavia tai tulkinnanvaraisuudestaan johtuen väärinymmärryksen mahdollisuus on suunnattoman suuri. Valtaosa enneunista on kuitenkin todellisia, ja kyvyn yksi keskeinen ominaisuus on toimia varoituksena tai vihjeenä, jolloin tulevaisuuden muuttaminen ja enteen estäminen ovat käytännössä varsin mahdollisia.
Voimana enneunet ilmenevät konkreettisesti kahdella tavalla: tavanomaisina unina nukkuessa tai lyhyinä välähdyksinä valvetilassa. Unet itsessään ovat usein raskaita ja tulkinnanvaraisia kyllästettyinä symboleilla ja pienillä tiedonmuruilla, mutta toisinaan Pearl näkee myös suoria, elokuvamaisia unia, jotka tarjoavat selkeän näytteen tulevasta. Välähdykset ovat puolestaan enemmän vaistonvaraisia, odottamattomia tuntemuksia kiteytyneenä äkkinäisiin visuaalisiin ärsykkeisiin sekä vahvoihin aavistuksiin, ääniin tai peräti tunnetiloihin. Tyypillisesti kaikki välähdykset sisältävät jonkinlaisen kuvallisen näyn verkkokalvoilla, eivätkä kaikki enteet suinkaan vaadi ärsykettä syntyäkseen, joskin valtaosa valvenäyistä saa alkunsa jonkinlaisesta yllykkeestä. Pearl ei pysty ennakoimaan välähdyksien aiheuttajia, mutta tavallisimpia ärsykkeitä ovat aina kosketukset, olipa kyseessä muut elävät olennot tai ainoastaan elottomat esineet. Enteet ovat sidoksissa aikaan ja paikkaan, useimmiten myös kulloiseenkin tilanteeseen, ja perinteisten unien sijaan voima ilmeneekin herkemmin valvetilassa. Etiäisiä esiintyy vaihtelevasti riippuen elämäntilanteesta, mutta välähdyksiä sattuu yleensä päivittäin – toki näkyjen sisältö on suurimmaksi osaksi varsin kevyttä sekä sidoksissa haltiansa tunnemaailmaan; kiihtyneenä ja ahdistuneena nainen on alttiimpi vähäpätöisimmillekin näyille.
Unien tulkitsemisessa Pearl on harjaantunut eteväksi vuosien varrella mentorinsa avustuksella, vaikka sanomattakin lienee selvää, miten näkyjen analysointi on pohjimmiltaan loputon vyyhti sudenkuoppineen. Mielenkiinnosta nainen on lukenut monia ihmistenkin kirjoittamia unikirjoja, joskin oleellisin opus on hänen oma muistikirjansa, jonne hän on taltioinut uniensa tavanomaisempia symboleita. Lopulta unien tulkinnassa käytetty kuvasto on varsin yhdentekevä, mutta viitteellisenä tukena toisinaan mieltä avartava. Valtaosa enteistä jää vaille tarkempaa tulkintaa, osaahan nainen tehdä nopeita havaintoja luottaessaan intuitionsa; Pearl nojaa kykyynsä valtavasti ja monet suuristakin elämänvalinnoista ovat aikanaan pohjanneet enneuniin. Enteitä nainen saa paljolti myös ympäröivästä maailmasta ja läheisistään, mutta kanssaeläjiä koskevat ennustukset pidetään useimmiten salassa, vaikka hän päätyisikin omissa aikeissaan muuttamaan nähtyä lopputulemaa. Voima ei ole säädeltävissä eikä hallittavissa, vaan enteet tulevat ja menevät riippumatta naisen tahdonvoimasta. Leikkimielisesti Pearl on toisinaan tuttavilleen sepitellyt ennustuksia, mutta kaikki tarinat perustuvat aina mielikuvitukseen, ellei rivienväleihin ole mahdollista turvallisesti ujuttaa totuuden siementä. Käskystä välähdyksiä ei kuitenkaan verkkokalvoille välkähdä, eikä nainen ole pyrkinyt opettelemaan kykynsä kontrollointia. Tosin syvästä unesta hän saa itsensä tarpeen tullen hereille, joskin enneunien väkivaltainen keskeyttäminen aiheuttaa herkemmin sivuvaikutuksia kuin kuvasarjan loppuun katsominen.
Vaikka kykyä voisi ensikuulemalta pitää vaarattomana, kokee nainen usein unet ahdistaviksi ja pakonomaisiksi; siksi hän välttelee aika ajoin nukkumista. Pahimpina enneunikausina Pearl vajoaa uneen mieluiten yksin, vaikka tietenkin onnekkaan ristiriitaisesti juuri jonkun vieressä nukkuminen toimii rauhoittavana tekijänä ja saattaa siten ehkäistä unien muodostumista. Toisinaan nainen nukkuu valaistussa tilassa pitääkseen unensa kevyenä, mutta toisaalta juuri enteiden estely saattaa laukaista rajumpia välähdyksiä, jotka runtelevat kehoa ja mieltä normaalia rajummin. Kaikilla enteillä on taipumusta saada synkkiä sävyjä, mikä tekee voimasta lopulta kuluttavan; myös välähdyksien ennakoimattomuus saattaa aiheuttaa odottamattomia tilanteita, joihin Pearl ei pysty ennalta varautumaan. Voimalla on toki myös myönteisiä henkisiä vaikutuksia, mutta ensisijaisesti enteille on tyypillistä herkistää näkijäänsä ja heilauttaa tunnemaailmaa epätasapainoon; erityisen äkkinäiset ja voimakkaat välähdykset aiheuttavat myös uupumusta. Useita kertoja toistuvat samat enteet kuluttavat kokonaisvaltaisesti naisen voimavaroja niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Tästä huolimatta Pearl on verenperimänsä ansiosta suhteellisen voimallinen olento, vaikka hänen mielenhallintataitonsa ovatkin parhaimmillaankin keskinkertaiset.
Henkilökohtaiselta maineeltaan Pearl on kuulu lähinnä kauneudestaan ja kihlauksistaan. Suvun nuorikko on heilastellut monen miehen kainalossa, ja vaikka viimeisin – sekä kiistatta merkittävin – avioliittolupaus onkin pysynyt julkiselta valokeilalta piilossa, on vasemman nimettömän näyttävä sormus sysännyt juoruja liikkeelle Pariisin ylimystössä. Huhupuheiden pyörteissä naisen nimeen voikin helpoimmin törmätä pariisilaisten päivälliskutsuilla, mutta sen suurempaa mainetta ei Pearl ole itselleen koskaan haalinut. Kevytkenkäinen, joskin viehkeä viettelijä on ollut aina juhlien odotettu vieras, vaikka seurapiirivaimojen keskuudessa epäilemättä varsin halveksittu ja kartettu tunkeilija. Neuvostopiireissäkin pyörähtänyt nainen on aina ollut enemmän kotonaan vapaamielisempien vähäveristen keskuudessa, ja muutamaa kuuluisampaa tuttavaa mukaan laskematta Pearlin ystäväpiiri koostuukin aatelisten korvaan tuntemattomista yksilöistä.
Maine
Desjardinsit ovat vieraantuneet nykyisin tunnetuista seurapiireistä muodostamalla oman hulppean sisäpiirinsä Bommesin viinitilalle, jossa hekumallinen joutilaisuus on saanut vuosisatoja kukoistaa. Boheemiin ja taiteelliseen seurueeseen kuuluu monikirjoisten kuolemattomien, ihmisten ja rappeutuneiden aatelissukujen lisäksi muutama maineikkaampikin yksilö. Suku tiluksineen on kuuluisa lähinnä liberaalin juovuttavasta elämäntyylistään ja mainetta niittäneistä puutarhoistaan, toisinaan huhuihin on eksynyt myös maininta mittavasta omaisuudesta. Erityisesti jalokivistä on riittänyt puhetta vuosikymmeniä, eikä kenelläkään ole tietoa siitä, kuka rikkauksista ja aarteista on alkanut kylillä kuiskimaan. Niin näyttävä kuin viinitila runsaine antimineen ja juhlineen onkin, ei Desjardinsit pidä hallussaan mainittavaa maallista omaisuutta asuinsijaansa ja siihen kuuluvaa maata lukuun ottamatta. Tilalla tuotetut viinit menevät pääasiassa omaan käyttöön, eikä yksikään taloudessa asuva yksilö ole ollut innokas työllistymään kartanon ulkopuolella kuin korkeintaan uhkapelien saralla. Jos timantteja tai kultaa on joskus ollutkin, on kaikkein arvokkaimmat korut vaivihkaa myyty, jotta loputtomat juhlat eivät koskaan päättyisi. Henkilökohtaiselta maineeltaan Pearl on kuulu lähinnä kauneudestaan ja kihlauksistaan. Suvun nuorikko on heilastellut monen miehen kainalossa, ja vaikka viimeisin – sekä kiistatta merkittävin – avioliittolupaus onkin pysynyt julkiselta valokeilalta piilossa, on vasemman nimettömän näyttävä sormus sysännyt juoruja liikkeelle Pariisin ylimystössä. Huhupuheiden pyörteissä naisen nimeen voikin helpoimmin törmätä pariisilaisten päivälliskutsuilla, mutta sen suurempaa mainetta ei Pearl ole itselleen koskaan haalinut. Kevytkenkäinen, joskin viehkeä viettelijä on ollut aina juhlien odotettu vieras, vaikka seurapiirivaimojen keskuudessa epäilemättä varsin halveksittu ja kartettu tunkeilija. Neuvostopiireissäkin pyörähtänyt nainen on aina ollut enemmän kotonaan vapaamielisempien vähäveristen keskuudessa, ja muutamaa kuuluisampaa tuttavaa mukaan laskematta Pearlin ystäväpiiri koostuukin aatelisten korvaan tuntemattomista yksilöistä.
If I had my life to live again,
I’d find you sooner.
I’d find you sooner.
Verrattain nuorta aristokratiaa edustava Desjardinsin varhaisin sukulinja pirstaloitui jo keskiajalla pitkin Eurooppaa erinäisiin avioliittoihin vakiinnuttaen asemiaan erityisesti Espanjassa ja eteläisimmässä Italiassa. Jo renessanssin aikaan suvun jälkeläiset hakeutuivat naimisiin eritoten italialaisen ylimystön kanssa, ja osa jaloverisistä naitettiin aikalaistensa kuninkaallisiin hoveihin – joskin varsin surkuhupaisin seurauksin. Ydinperheen veljeksistä keskimmäinen oli sisaruksiinsa verraten jääräpäinen idealisti, toisaalta toivoton erakko, jonka polttavin kiinnostus kohdistui kuvanveistoon ja arkkitehtuuriin; intohimo kauneuteen vei Benedictin aikanaan Roomaan parhaimpien oppeihin, ja ehtipä mies Venetsiassakin vuosia viettää jakamatta veljiensä halua sukeltaa vereltään vahvimpien ja valtaapitävien vampyyrien suosioon. Omiin polkuihinsa kiintynyt mies taivalsi oppiretkillään vuosikymmeniä keräten laukkunsa pohjalle tietoa, taitoa ja muistoja sekä killinkejä, joita ei suinkaan tuhlattu kievareihin, saati muihin kuolemattomien suosimiin säädyttömyyksiin. Yhteydenpito sukulaisiin oli valjua, pitkälti olematonta kirjeenvaihtoa satunnaisina yksinäisinä talvi-iltoina, ennen kuin Benedict palasi Ranskaan 1700-luvun puolivälissä asettuen muutamaksi päiväksi Pariisiin perheensä kestittäväksi vain todetakseen, ettei kaupunkielämän hekuma ja ainainen vauhti ollut häntä varten. Niin äiti kuin isäkin olivat viihtyneet Versaillesissa siniveristen ihailemina jumalina vuosisatoja, ja maallinen elostelu päättyi vasta suuren vallankumouksen repiessä alas aateliston huikentelevuuden; äiti menehtyi yhteydenotoissa ja isä karkasi teille tietämättömille ryömien takaisin jälkikasvunsa tietoisuuteen vasta teknologisen aikakauden pakotteista 1900-luvun lopulla jääden kuitenkin yhtä etäiseksi hahmoksi kuin oli kaiketi aina ollutkin.
Koska irtonaisuus takasi Benedictille vapauden tehdä mitä ikinä huvitti, hän tosiaan päätti toteuttaa maanläheisiä arvojaan ryhtymällä viinitarhuriksi rakennuttaen vuosikymmenten kuluessa itselleen ja lähipiirilleen näyttävän maalaiskartanon viiniköynnösten keskelle Ranskan Bommesiin. Asuinpaikka valikoitui sattuman oikusta jo hyvissä ajoin ennen äidin kuoleman aiheuttama ahdinkoa, kun kuolevaisen pariskunnan rapistuva viinitila kaipasi kunnostajaa ja puuttuvaa perillistä. Ihmisten seurassa viihtynyt jaloverinen vietti mieluusti aikaansa fyysisessä työssä kiinnittämättä erityisesti huomiota yhteiskunnallisiin muutoksiin, kunnes tieto vanhempien onnettomasta kohtalosta väkisin hänenkin korviinsa kantautui. Suru ei yksinäiseen eloon tottunutta Benedictiä musertanut, mutta kartanon entisöinti tarjosi silti mielekästä puuhaa hivenen lannistuneelle ja eksyneelle mielelle, olihan jokin merkityksellinen osa hänen historiastaan ikuisesti poissa. Jäljelle jääneitä miespuolisia sukulaisia ei nähty moneen kymmeneen vuoteen, ja sukulastensa sijaan erakoitunut vampyyri tapasi ja majoitti luokseen lähinnä kyläläisiä, ohikulkijoita ja vanhempien perhetuttavia, jotka milloin milläkin perusteella etsivät tukijoita kulloisiinkin hankkeisiinsa yrittäessään nousta feenikslintujen tavoin tuhkasta. Yksinkertaista elämää rakastava mies otti kaikki tulijat lämmöllä vastaan, vaikka isännöinti jäikin aina vain enemmän hiljalleen karttuvan henkilökunnan varaan; tila laajeni laajenemistaan omalla painollaan, kunnes 1800-luvun alkupuoliskolla kartanonrähjä muistutti jo pienoista palatsia. Näyttävä rakennus puutarhoineen ja suurine viiniviljelyksineen alkoi kerätä ulkopuolisten kiinnostusta, eikä suosiota vähentänyt velipoikien liikkeelle sysäämät huhupuheet Benedictin aikaansaannoksista ja hiljalleen karttuneesta mystisestä omaisuudesta.
Desjardinsin nimi otettiin käyttöön vasta 1800-luvun puolivälissä, kun viinitila oli tullut kuulluksi lukuisista henkeäsalpaavista puutarhoistaan. Mitenkään mahtipontinen tai vallanjanoinen Benedict ei koskaan ollut, kunhan nyt sattui rakastamaan kauniita muotoja, marmoria ja arkkitehtuuria, ja jurosta olemuksestaan huolimatta mies oli pakahtua innosta saadessaan esitellä luomuksiaan kaikille, jotka vain kuunnella jaksoivat. Elinpiiri kasvoi nopeasti ja huomaamatta, eikä tilalla pyörinyt enää vain alaisia ja apureita, vaan paikalle eksyi aikanaan aristokraatteja sekä yliluonnollisen maailman omintakeisia helmiä karkuun Pariisin kertaalleen nähtyä kermaa. Syrjäänvetäytyvästä luonnostaan huolimatta mies alkoi kiintyä omintakeiseen lähipiiriinsä, mikä hienoisesti muutti hänen elämänfilosofiaansa yksinäisyyden ihannoimisesta kollektiiviseen elämän monimuotoisuudesta nautiskeluun. Ajatukset biologisesta suvunjatkamisesta tuntuivat silti kaukaisilta, eikä avioliitto ollut muuta kuin vastenmielisen kahlitseva poliittinen instituutio, johon mies ei koskaan aikonut langeta. Salaperäinen maine toki houkutti porteille myös onnenonkijoita ja toiveikkaita kosijoita. Benedict oli antelias eikä pahoittanut mieltään pyrkyrien häikäilemättömyydestä, mutta Vienne De La Fontainen kohdalla maailma totisesti uhkasi heilahtaa raiteiltaan. Vienne oli tyrmäävä, röyhkeä ja näennäisen rikas niin kuin monet vanhojen neuvostomyönteisten jaloveristen sukujen tyttäret, joskin asemansa vankina nainen kapinoi perheensä sortovaltaa vastaan. Vapaudenkaipuinen sielu halusi rikkoa normeja, ihmisiltä omaksuttuja patriarkaalisia tapoja ja elää liberaalia, enemmän kuolevaisten näköistä elämää, mutta pyrkimys tarvitsi tuekseen vahvan liittolaisen ja riittävän äveriäät puitteet, eihän nainen ollut suinkaan innokas luopumaan totutusta vauraudestaan, joka salakavalasti oli alkanut jo murentua. Luonnollisesti Benedict ei innostunut uusimman vieraansa räjähtävästä paatoksellisuudesta, vaan pikemminkin pelästyi poliittisia puheita ja päällekäyvää energiaa; naista ei matkoihinsa silti lähetetty, vaikka vihjauksia oven sijainnista mies onnistuikin suupieliinsä toisinaan livauttamaan – tuloksetta.
Kiinnostusta Vienne herätti ensin vallan muissa kuin itse isännässä, ja löytyipä nopeasti rinnalle potentiaalinen sulhokin viemään naista Firenzeen nauttimaan perinteisten seurapiirien pyörityksestä, kun viinitarhuri ei kerran ottanut lämmetäkseen. Vihille nainen tosiaan karkasi Benedictin veljenpojan Aristide Romillyn kanssa – Aristide oli saapunut vain vuotta aiemmin setänsä seuraksi onnistuttuaan suututtamaan oman isänsä kyseenalaisilla tempauksillaan Espanjan hovissa. Nuori ja varsin villisieluinen vampyyri ihastui Viennen visioihin, kauneuteen ja kaunistelemattomaan asenteeseen syleillä maailman tuulia. Kenties juuri pariskunnan yhteinen kiintymys kultaan, loisteeseen ja huomioon ajoi heidät nopeasti vararikkoon, ja niinpä herra ja rouva Romilly palasivat rahattomina Bommesiin muutaman vuoden ilottelun jälkeen kyllästyneinä seurapiirien ilmiselvään neuvostolliseen otteeseen ja pyrkimykseen valloillaan riehuvia asenteita myötäillä. Paluu viinitilalle vuonna 1868 käynnisti vuosia jatkuneet päättymättömät juhlat, joiden nousujohteisessa huumassa Vienne onnistui viimein hurmaamaan Benedictin riisuutuessaan liioittelevasta materiastaan, jota mies oli aina vierastanut. Jo solmittu avioliitto ei kokenut mitätöimistä, vaikka Vienne alkoi kyselemättä käyttää itsestään Desjardinsin nimeä – niin teki Aristidekin vaimonsa vanavedessä, kun kumpainenkin päätti vuorenvarmoina ikuisesti Bommesiin jäävänsä eikä kukaan Romillyn sukua erityisesti muutenkaan arvostanut. Asianosaiset eivät aikanaan saaneet selvyyttä tunteistaan tai romanttisten suhteidensa rajoista, saati laadusta, mikä lienee suurin syy sille, ettei Desjardinsin sisaruskatraan vanhimman tyttären isää ole koskaan osattu vahvistaa. Reine syntyi alkusyksyn ruskaan vuonna 1874, ja häntä seurasi muutaman vuosikymmenen kuluttua Fleur vuoden 1890 ensipäivinä; jälkimmäisen isästä ei ollut koskaan epäilystä, sillä Aristide oli joutunut palaamaan väliaikaisesti Madridiin äitinsä aneluista viipyen visiitillään peräti muutaman vuoden ajauduttuaan nurinkuriseen velkavankeuteen vanhempiensa puolesta, ennen kuin pääsi palaamaan vaimonsa luokse Bommesiin riutuneena ja lyötynä.
Perle syntyi kevättalvella 1902 kolmanneksi tyttäreksi Desjardinsin perhepiirin eriskummalliseen jatkumoon jääden Benedictin ja Viennen kuopukseksi. Viinitilan elämä ei häiriintynyt jälkikasvusta, vaan kerran alkanut hekumallinen tarve nautinnoissa kieriä ja nektarissa kylpeä jatkuivat loputtomana ilotteluna, jonka vapautuneessa loisteessa Perle varttui varsin vastuuttomaksi ja kevytmieliseksi olennoksi. Verisukulaistensa lisäksi taloudessa asui yhä isän nuoruusvuosilta matkaan eksyneitä suojatteja, perhetuttuja ja useammankin hulttioveljenpojan seurueita ja lukuisia rakastajia, unohtamatta vaihtuvia vieraita, jotka toisinaan varsin maineikasta nimeä hartioillaan kantoivat. Vahingollisesti muodostuneen vampyyrielitismin maanläheinen huolettomuus houkutteli väkeä nautintojen ohella hakemaan toisinaan jopa turvaa eristäytyneen kolkan hulppeudesta, ja erityisen vilkkaasti väki vaihtui maailmansotien kaoottisuudessa. Ensimmäisen sodan aikaan Perle oli vielä aivan liian nuori käsittämään ympäröivän maailman tapahtumia, mutta toisen maailmansodan kauhut nuori nainen näki jo monta vuotta ennalta ennen varsinaisia verisiä vuosia. Desjardinsit olivatkin osanneet varautua hyvissä ajoin sotaan, jota eivät asuinsijansa puolesta voineet täysin sivuuttaa, vaikka Benedict olikin erityisen haluton ottamaan millään muotoa osaa ihmismaailmaan järjettömyyksiin. Tosin kun kuolevaisista koostuva henkilökunta raahasi haavoittuneita sotilaita elpymään viinikellareihin turvaan vihollisilta, myöntyivät talouden vampyyrit poikkeuksellisiin järjestelyihin hyväksyen valitettavan roolinsa tuhon keskellä.
Ennenäyissään kituva Perle ajautui sisariensa innoittamana hoivaamaan kuolontuskissaan voihkivia sotilaita, joiden seassa myös nuori britti Warren Wayne virui. Tummapiirteinen mies muistutti kovasti toistuvien välähdyksien ja unien salaperäistä olentoa, joka oli vuosikaudet piinannut naisen mieltä mitä eriskummallisimmissa yhteyksissä. Vampyyreista viehtyneet sotilaat hourivat toistuvasti taivaasta ja pelastuksesta, ja vaikka valtaosa lopulta hengissä selvisikin, kesti haavoittuneilta varsin kauan toipua; erityisesti Warren oli pitkään pelokas ja heikko, eikä nuorukainen tuntunut rauhaa saavan ilman lohduttavaa läsnäoloa. Oudon uteliaana Perle istui yöstä toiseen miehen vuoteen laidalla kuunnellen kammottavia tarinoita rintamalta, koti-ikävän innoittamia epäselviä purkauksia ja toisinaan unelmia, joiden toteutumattomuutta mies pelkäsi enemmän kuin ennenaikaista kuolemaa. Ontuva yhteinen kieli oli yksi syy, miksi Warren alkoi kutsua naista englanninkielisellä variantilla Pearl. Nimen ääntöasun muutos ei jäänyt elämään välittömästi, mutta nainen alkoi kiintyä lempinimeensä erityisesti sen jälkeen, kun sai ensimmäisen välähdyksensä Warrenin kuolemasta. Tuohon aikaan Perle oli vielä kokematon käsittelemään enteitään, ja varsinkin kyvyn psyykkinen puoli turrutti sisintä yllyttäen pyrkimyksiin muuttaa tulevaa. Warrenin pelastamiseksi hän maanittele miehen jäämään kartanolle – suunnitelma toimikin jonkin aikaa, kunnes ympäröivän yhteiskunnan velvoitteet mursivat yliluonnollisen lumon ja ihastuksen. Toiveikas tyttö jaksoi yhä olla päästäessään ihmisrakastajansa lähtemään, mutta kalvava oivallus todellisuudesta karuine realiteetteineen oli jättänyt syvät puremajälkensä naiiviuden siunaamaan ihoon; ihminen kuolisi lopulta – joka tapauksessa.
Näyt sodasta lisääntyivät alinomaa muuttuen painajaismaiseksi mielipuolisuuden huipuksi, jopa niin vertahyytäviksi, että Benedict oli valmis lähettämään tyttärensä pois sodan jaloista Yhdysvaltoihin, jossa hänen vanhojen tuttaviensa poika Dante Acardo asusti. Idea jäi hajanaiseksi aikeeksi, kun tyystin toisenlainen enneuni ravisutti Perlen tietoisuutta houkuttaen tytön pakkaamaan matkalaukkunsa ja suuntaamaan halki raadellun kotimaansa kohti Lyonia silkasta päähänpistosta kolkuttelemaan ennestään tuntemattoman vampyyrimiehen ovea. Tummapiirteisen karismaattinen Desmont Beaumont oli mitä poikkeuksellisin kuolematon, jonka nainen oli eläessään tavannut; pappina työskentelevä mies vaikutti aidosti uskovan kristilliseen jumalaan ja uhrasi kaiken aikansa auttaakseen sodan uhreja. Tyhjyyden tunteesta kärsivä nainen jäi auttamaan Desmontia hoivaamalla haavoittuneita ja huolehtimalla lähiseudun asukkien hyvinvoinnista; kaksikon välille roihahti lempeäkipinäinen romanssi, ja hetken verran Perle luuli väsymättömän hyväntekijän olevan jatkuvien välähdyksiensä nimetön hahmo. Tunneside jäi kuitenkin lopulta vaisuksi kuoleman ja tuhon imiessä ympäriltään kaiken kauniin ja ymmärrettävän, jolloin kiivaus suli äkisti ystävyydenlämpöiseksi turvaksi. Sivusta nainen joutui seuraamaan saksalaisten hyökkäystä Lyoniin sekä kuuntelemaan, kuinka junat kuljettivat ihmisiä keskitysleireille kuolemaan, mikä sai nuoren vampyyrittaren tukeutumaan epätoivoisena Desmontiin. Kauhujen täyttämä elämä epätietoisuuksineen väärensi rinnassa loimuavia tuntoja, joiden aitouden laatu ymmärrettiin paremmin vasta sodan loputtua, kun vierellä seisovaa miestä katseltiin kunnioittaen, mutta vailla humalluttavaa kipinää. Päätös kotiinpaluusta syntyi luonnostaan välittömästi rauhan laskeutuessa ruudintuoksuiseen maahan, eihän palasiksi revityssä kaupungissa ollut hänelle tarjota painokkaita syitä jäädä. Ennen lähtöään Perle sai vielä viimeisen näyn Warrenin kuolemasta, mitä seurasi toistuvat välähdykset siitä, miten niin monet tutut kuin vieraatkin huulet kutsuivat häntä englantilaisittain äännettynä nimellä Pearl. Intuitioonsa luottaen hellittelevät tavut piirtyivät mieleen liian vahvoina ohitettaviksi ja siksi Desmontia hyvästellessään nainen uuden nimensä ääneen lausui siltä varalta, mikäli heidän tiensä vielä tulevaisuudessa joskus kohtaisivat.
Be the flame, not the moth.
Sodan tuhoja korjailtiin vielä Bommesissa Pearlin palatessa kotiin aavistuksen rikkonaisena, silti niin kovin paljon varmempana ja varttuneempana. Pinnallinen, välinpitämättömän lapsekas kuori oli haljennut ja kuihtunut jättäen jälkeensä uinunutta tietoisuutta ympäristöstä olentoineen, joita tuskin koskaan aiemmin oli niin syvästi kaivattu, nähty ja rakastettu. Joutilas juhliminen maistui aluksi makealle, mutta kuukausia kestävän humalan jälkimainingit alkoivat puuduttaa käsiä, jotka olivat tottuneet jo niin konkreettisesti toimimaan. Aluksi tytär auttoi isäänsä viljelyksillä, tehtaili viinejä ja toisinaan maalasi tiluksille rakennettuja uusia piharakennuksia, mutta ihmismaailman kaaoksen odotettua päättymistä juhlistava Vienne ei pitänyt kuopuksensa harrasteita erityisen ilahduttavina. Normittomasta elämänmenostaan huolimatta rouva Desjardins oli alkanut uudelleen pitämään yhteyttä vanhoihin ystävättäriinsä, joiden ongelmien surkuhupaisuus tuotti naiselle suunnatonta ylemmyydentuntoa; varsinkin Maryam Ronanovan talouskriisiin ajautunut elämä kiehtoi näennäisissä rikkauksissaan kylpevää jaloveristä, joka pääsi jälleen esittelemään mittaamattoman arvokkaita jalokiviään seurapiiritapahtumien pyörteisiin toivoen tukehduttavansa kaikki kaltaisensa kateuteen. Sen sijaan, että ystävän kärsimyksellä olisi sivusta mässäilty, tarjoutui Vienne ylipuhumaan nuorimman tyttärensä matkaseuralaisekseen Moskovaan tapaamaan rutiköyhän suvun viimeistä naimatonta poikaa. Äidin kummeksuttavat motiivit raivostuttivat Benedictiä varsinkin, kun Pearl niin vastustelematta suostui harkitsemaan hyväntekeväisyyskihlausta, jonka nurinkurisista motiiveista tytär ei ollut edes erityisen kiinnostunut. Nuorikko ei tosin ollut tietoinen siitä, miten Vienne oli alkanut lämmitellä välejään neuvostosukuisiin arvohenkilöihin, ja miten draamannälkäinen nainen halusi sivullisena hämmentää kulissien takana pyörivää sirkusta tekemällä valheellisen mahtailevan myötäjäistarjouksen, joka saattaisi hyvinkin olla huomattavasti suurempi apu Ronanoveille kuin näivettyneen perheen nuorimman tyttärensä avioliitto Antovin suvun äveriääseen rikollispomoon. Kaiken kruunuksi mahdollinen avioliitto toimi kostona kahlitsemattomalle elämänkumppanille; Benedict oli alkanut etääntymään lastensa äidistä osoittamalla kiinnostustaan uusimpiin rakastajattariinsa, mikä luonnollisesti Vienneä kohtuuttomasti kismitti. Äidin oikut eivät tulleet yllätyksenä, mutta vielä matkansa alussa Pearl oli liian turtunut ymmärtääkseen juonittelun myrkyllisempiä sävyjä, saati mahdollisia seurauksia – vanhempien suhde oli aina tuntunut tyttäristä lähinnä kevytmieliseltä komedialta, jota kukaan ei voinut vahingossakaan ottaa vakavissaan.
Päämäärätön juoni todella johti kihlaukseen Alexander Ronanovin kanssa 1950-luvun alussa, joskin alttarilla pariskuntaa ei koskaan nähty. Toiseen naiseen rakastunut sulho palautti sormuksen Pearlille jo muutaman kuukauden kuluessa pysyäkseen uskollisena rakastetulleen, joka Viennen suunnattomaksi häpeäksi paljastui vieläpä vähäveriseksi vampyyriksi. Purkautunut kihlaus oli isku ylpeyteen lähinnä äidille, sillä tytär tunsi enemmän pettymystä siitä, miten orastavat välähdykset salaperäisestä rakastajasta olivat palanneet piinaamaan sydämen poimuja entistä palavimpina jättäen iholle aristavan tunnun. Tummapiirteinen muukalainen norsunluisine käsineen oli piirtynyt verkkokalvoille ensi kertaa jo lapsena, eikä unien intensiiviseksi muuttunut tunnelma jättänyt riuhtovaa sydäntä rauhaan; mystinen mies ei ollut Warren, ei Desmont eikä ainakaan Alexander, jonka rinnalla hän ennätti kulkea vain puolisen vuotta vailla kipinää. Raivostunut Vienne vaati Pearlia jäämään Pariisiin nuolemaan haavojaan ymmärtämättä alkuunkaan nuorimmaisensa utuisia valveunia selittämättömine merkityksineen – mitä väliä oli näyllä, eikö nuori nainen halunnut mieluummin elää hetkessä: todellisuudessa? Suurkaupunki ei painostuksesta huolimatta houkuttanut, vaan jälleen kuopus löysi itsensä viiniköynnösten katveesta kuuntelemassa isän tarinoita muinaisilta retkiltään ennen kuin elämästä tuli niin kovin pysähtynyttä. Hienoinen ryppy maineessa koettiin vähäpätöiseksi muutenkin varsin turhanpäiväisessä elämänkulussa, eikä Pearl siksi ollut erityisen ilahtunut äidin maanitellessa uusia kosijoita illallispöytään kuin yhtäkkiä vapaamielisestä sitouttamattomuudesta olisikin tullut kirosana. Vienne toden totta sai pakkomielteen nuorimmaisensa naittamisesta, mikä kärjistyi lopulta niin pitkälle, että Benedict uhkasi häätää naisen viinitilalta, mikäli mielipuolinen hullutus ei välittömästi loppuisi. Suivaantuneena äiti pakkasikin vähäsen omaisuutensa ja Aristiden muuttaakseen Monacoon, ja vaikkei välirikko vuosikymmentä kauempaa todella kestänyt, ei pariskunta suostunut palaamaan pysyvästi Bommesiin ennen uutta vuosituhatta.
Elo ilman äitiä oli rauhanomaista, joskaan ei välttämättä rauhallisempaa, olihan Reine sujahtanut vaivattomasti kapellimestarin koreisiin kenkiin sisustamalla uudelleen suurimmat juhlasalit ja vierashuoneet, paviljongit ja allastalot. Uuden sukupolven riennot saavuttivat nopeasti ennennäkemätöntä suosiota kiillottaen Desjardinsien nimeä kaksin verroin kiiltävämmäksi; isän vanhojen tuttavien paluu tilalle houkutti jälleen arvovaltaisia vieraita venyville visiiteille, ja yksi kunniavieraista sattui olemaan peräti puhdasverinen Dante Acardo. Benedict oli aikanaan avautunut tuttavalleen perhepiirinsä henkilökohtaisista ongelmista, minkä yhteydessä hän oli puhunut avoimesti Pearlin kyvystä, joka toki pätevän mentorin läsnäololla oli heltynyt kiduttavasta siedettäväksi hallita. Poikkeuksellisen voiman moninaiset mahdollisuudet kiinnostivat Dantea, kun taas naista viehätti puhtaan veren ohella välähdyksien mysteerinen tuntu, joka oli niin vaivattomasti yhdistettävissä tumman olennon viileään viehättävyyteen. Pitkällisen tuttavuuden päätteeksi kaksikko solmi lupauksen avioliitosta, jonka ajankohtaisuus sysättiin varovaisesti odottamaan otollisempaa aikaa, olihan Pearl vielä varsin nuori. Voinee silti valehtelematta sanoa, ettei Pearl uhrannut liiammin ajatuksia antamaansa lupaukseen, saati sen väistämättömiin seurauksiin. Kevytkenkäinen elämä sai luvan jatkua, kunnes Dante aikanaan Ranskaan palaisi, eihän kaavailtu kihlaus ollut suinkaan julkinen. Seuraavat vuosikymmenet vampyyritar viettikin yhteiskunnallisen kehityksen pyörteissä pääasiassa juhlien ja elämyksiä etsien, ja poistuipa hän pidemmäksi aikaa Pariisiinkin lähestyvää millenniumia odottamaan. Puheet maailmanlopusta lietsoivat naista kokeiluhaluisempaan elosteluun, eikä vilkas sielu ollut muutenkaan ikinä seurapiireissä viihtynyt ja siksi nytkin alamaailmaan niin kainostelematta sukellettiin.
Ennenäkyjensä orjana Pearl kokeili kaikkea ja kaikkia; tapasi tuhansia olentoja lajeja kaihtamatta, kunnes erään neuvostopiirien juhlallisuuden laskuhumalassa törmäsi sattumalta Vladimir Ivanoviin. Kepeän vaarattomana alkanut suhde vavahteli likimain koko vuosikymmenen keinahdellen kuumottavalla ansalangalla tyrehtymättömästä kiihkosta raa’an todelliseen tietoisuuteen siitä, miten Miron oli aina mentävä, kerta kerran jälkeen lähdettävä, eikä sokean hurman värjäämät anelut tulosta tuottaneet, kuuluihan rakastettu aina jollekin muulle osaksi imperiumia, osaksi jotain paljon suurempaa kuin sydämen leikit. Yhteinen aika oli aina katkonaista, mutta kiivasta ja anteeksiantavaa, eikä Pearl koskaan lähtijää torunut miehen vannomisistaan huolimatta kerta kerran jälkeen kaupungin sykähtelevässä virrassa käsivarsille eksyessä. Laina-ajalla he kiisivät vuodesta seuraavaan, ja aamuöiden tahmeudessa nainen ajautui toistuvasti pohtimaan, kuinka Miron uskottiin hetkeksi täyttäneen sielun mustan aukon rehellisyydellään, niin suoraselkäisellä mutkattomuudellaan olla olemassa. Juoksuttaessaan sormiaan paljaan rintakehähän rosolla mieleen viivähti väkisinkin suru salatuista enteistä, joissa mies ei enää vierellä maannut, ei enää janoten suudelmia anastanut. Kenties tieto tulevaisuudesta ja sen puutteesta salli naisen antautua yhteisiin hetkiin painottomammin, ennen kuin tuli aika lopullisesti luopua. Miro hyvästeltiin ystävänä, jonain paljon arvokkaampana kuin kukaan koskaan aiemmin, ja silti Pearl näki verkkokalvoillaan välähdyksen jostakusta vielä rakkaammasta. Syyllisyyttä nainen ei tuntea osannut, vaan kaipasi rakastajaansa vielä tavattoman pitkään, vaikka roihu heltyi lämmittäväksi ystävyydeksi jättäen elinikäisen jäljen ihon alle miehestä muistuttamaan. Turvaa toi tieto siitä, miten side ei koskaan kokonaan katkeaisi, vaikka muotoaan muuttaisi. Vaihtuneen vuosituhannen lahjoittamissa sydänsuruissaan Pariisin helmi matkasi kotiin sisariensa syleilyyn sulautuen vaivatta uudelleen joutilaisuuden juovuttavaan tyhjiöön. Bommesissa kukki yhä kuolemattomien rappioelitismi, jonka pinnallista rauhaa Vienne saapui rikkomaan muutamia vuosia kuopuksensa jäljessä. Tavanomaisesti varsin rauhanomainen Reine ei voinut sietää äidin ympärillä leijailevaa huomionhakua, ja viimeiset vuosikymmenet viinitilan seurapiirejä hallinnut sisar ajautuikin kuvainnolliseen sotaan kilpailijansa kanssa puolustaessaan modernin elämänvirran aikaansaannoksiaan. Yhtä pettynyt oli Benedictkin harmonisen arjen sortumiseen, mikä ajoikin tarhurin ennenkuulumattomalle matkalle yli 200 vuoden tauon jälkeen. Riitelyyn kyllästynyt Pearl lähti isänsä seuraksi New Yorkiin aavistellessaan ennusmerkeistä kohtalon keinahtelevan kynnyksellä arkana peremmälle astumaan. Valkokankaiden ikuistamassa kaupungissa Danten käsipuoleen lopulta päädyttiin lukuisille illallisille mahdollisen sormustenvaihdon kummitellessa tajunnassa uudenlaisena kihelmöintinä. Oikea aika oli aina kuulostanut kummeksuttavan kaukaiselta, liki abstraktilta mahdollisuudelta, jota ei välttämättä koskaan todella tapahtuvaksi edes uskottu. Oikeastaan Pearl oli jopa hetkellisesti empinyt kihlausta keinahdellessaan aikanaan Miron käsivarsilla, mutta menetetty rakkaus oli piirrellyt tutkimattomaan tulevaan hentoja polkuja, joiden oletettiin uudenlaiseen autuuteen johtavan.
Kihlaus tapahtui kaikessa hiljaisuudessa 2000-luvun keskivaiheilla jääden julkisen valokeilan varjoon, vaikka Pearl muuttikin oitis Danten huvilalle Italiaan näyttävä sormus nimettömässään säihkyen. Tuleva pariskunta oli ennättänyt jo vuosien kuluessa tutustumaan toisiinsa, mutta yhteiseloon astuminen vaati omanlaistaan totuttelua, puhumattakaan tulevan avioliiton asettamista vaateista, jotka pinnan alla viattomasti kuplivat. Rooli aikanaan vainotun ja silti nykyisin arvostetun sekä suojellun puhdasverisen parempana puoliskona alkoi vähitellen avartua lukuisine merkityksineen, joita nainen ei ollut aiemmin ajatella osannut. Oliko hän koskaan havitellut arvovaltaista asemaa, jonka saamiseksi niin monet olisivat mistä hyvänsä luopua saattaneet? Oivallus muuttuneen elämän uudesta käsikirjoituksesta alkoi ahdistaa vapaudesta nauttinutta sielua, joka tuhlasi aikaa ja varoja lähinnä ostosretkiin, viininmakuisiin brunsseihin ja ylimitoitettuihin yksityisjuhliin seuranaan siipeilijöitä, jotka ystäviksi itseään nimittivät. Juopuneena Pearl näki levottomia unia ja sai toistuvia välähdyksiä, jotka eivät enää koskettaneet pelkästään omaa elämää, vaan kaikkea kaukaista ja tutkimatonta. Mentorinsa tuomasta turvasta huolimatta nainen ajautui syvempään ahdinkoon kuin aiemmin varsinkin, kun suhde Danteen ei koskaan lämmennyt romanttisempaan suuntaan niin kuin hän oli kaiketi salaa toivonut. Olisiko elämä muka aina tällaista? Ikuisesti?
Toistuvasti Pearl uneksi Willingtonin Akatemiasta, jonka poliittinen pyrkimys ei naista kiinnostanut, mutta jonka tiedettiin Danteen syvän ystävyyden kautta kytkeytyvän. Ennen varsinaista elämää mullistunutta näkyä Pearl ennusti yöluokan johtajan kuoleman kuten osasi tietämättään myös nähdä, ettei koulu vastaavanlaisena ikuisuuksia pysyisi. Monet organisaatiota ravistelleet käänteet olivat verkkokalvoilla tavalla tai toisella tanssineet, vaikkei kaikki enteet niin selvärajaisina näyttäytyneet. Kun opinahjo ei jättänyt naista rauhaan, uskaltautui Pearl rantautumaan Yorkin harmauteen uteliaana ja ennustuksiensa ärsyttämänä. Toki pelkät enteet eivät olleet ainoa syy yöluokalle kirjautua – Danten tuki ja kannustus ohjasivat naista Englannin kamaralle aivan yhtä visusti kuin tieto oman mentorin uravalinnasta ihmisluokan opettajana, ja olipahan ex-kihlattukin itsensä Akatemiaan ujuttanut. Mystiset näyt tummapiirteisestä miehestä olivat kaiken lisäksi palanneet öitä valvottamaan ja päiviä pitkittämään – voisiko vastaus viimein Yorkissa häntä odottaa? Kohtalon oikku toden totta oli astella syksyllä 2013 koleaan ja värittömään Yorkiin, jossa ensimmäisenä naista oli sattumalta vastassa Cayden Wayland. Hillitty, tumma ja hurmaava olento tunnistettiin välittömästi välähdyksien päätähdeksi, ja saipa Pearl epäilyilleen konkreettisen varmistuksen sähköisten valveunien muodossa. Kipinä oli ilmiselvä myös miehelle, ja salaiseksi tuomittu suhde sai salamannopean alun jälkeen järjettömät mittasuhteet. Ongelmana vain oli, että Cayden oli liian kunniallinen suhtautuakseen kevyesti naisen vasemmassa nimettömässä säteilevään timanttiin, eikä mies itsekään kauaa vapaana saanut liidellä joutuessaan myöntymään yhtä lailla ennalta sovittuun kihlaukseen. Sydänsuruisena ja odottamattoman huuman riuduttamana Pearl ajautui väistämättä tekemään huonoja valintoja, joiden seurauksia tuomittiin kantamaan kaoottisesti alkaneen uuden vuoden ensiaskelissa. Kaiken synkän keskellä hehkui toki myös valoa naisen tutustuttua ihastuttavan elinvoimaiseen pariisittareen, Cocoon, jonka rinnalla ja Csilla Antovan yhteyksillä kolmikko päätti lähteä toteuttamaan yhteistä liikeideaa veriravintolasta Pariisin paraatipaikalla.
Be the flame, not the moth.
Persoonallisuus
Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing elit, sed do eiusmod tempor incididunt ut labore et dolore magna aliqua. Ut enim ad minim veniam, quis nostrud exercitation ullamco laboris nisi ut aliquip ex ea commodo consequat. Duis aute irure dolor in reprehenderit in voluptate velit esse cillum dolore eu fugiat nulla pariatur. Excepteur sint occaecat cupidatat non proident, sunt in culpa qui officia deserunt mollit anim id est laborum.
Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing elit, sed do eiusmod tempor incididunt ut labore et dolore magna aliqua. Ut enim ad minim veniam, quis nostrud exercitation ullamco laboris nisi ut aliquip ex ea commodo consequat. Duis aute irure dolor in reprehenderit in voluptate velit esse cillum dolore eu fugiat nulla pariatur. Excepteur sint occaecat cupidatat non proident, sunt in culpa qui officia deserunt mollit anim id est laborum.
It is amazing how complete is the delusion
that beauty is goodness.
that beauty is goodness.
Ulkonäkö
Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing elit, sed do eiusmod tempor incididunt ut labore et dolore magna aliqua. Ut enim ad minim veniam, quis nostrud exercitation ullamco laboris nisi ut aliquip ex ea commodo consequat. Duis aute irure dolor in reprehenderit in voluptate velit esse cillum dolore eu fugiat nulla pariatur. Excepteur sint occaecat cupidatat non proident, sunt in culpa qui officia deserunt mollit anim id est laborum.
Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing elit, sed do eiusmod tempor incididunt ut labore et dolore magna aliqua. Ut enim ad minim veniam, quis nostrud exercitation ullamco laboris nisi ut aliquip ex ea commodo consequat. Duis aute irure dolor in reprehenderit in voluptate velit esse cillum dolore eu fugiat nulla pariatur. Excepteur sint occaecat cupidatat non proident, sunt in culpa qui officia deserunt mollit anim id est laborum.
Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing elit, sed do eiusmod tempor incididunt ut labore et dolore magna aliqua. Ut enim ad minim veniam, quis nostrud exercitation ullamco laboris nisi ut aliquip ex ea commodo consequat. Duis aute irure dolor in reprehenderit in voluptate velit esse cillum dolore eu fugiat nulla pariatur. Excepteur sint occaecat cupidatat non proident, sunt in culpa qui officia deserunt mollit anim id est laborum.
Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing elit, sed do eiusmod tempor incididunt ut labore et dolore magna aliqua. Ut enim ad minim veniam, quis nostrud exercitation ullamco laboris nisi ut aliquip ex ea commodo consequat. Duis aute irure dolor in reprehenderit in voluptate velit esse cillum dolore eu fugiat nulla pariatur. Excepteur sint occaecat cupidatat non proident, sunt in culpa qui officia deserunt mollit anim id est laborum.
You have a storm in your heart
and you must accept not everyone was born
to handle rain.
and you must accept not everyone was born
to handle rain.
Maine & suhtautuminen
Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing elit, sed do eiusmod tempor incididunt ut labore et dolore magna aliqua. Ut enim ad minim veniam, quis nostrud exercitation ullamco laboris nisi ut aliquip ex ea commodo consequat. Duis aute irure dolor in reprehenderit in voluptate velit esse cillum dolore eu fugiat nulla pariatur. Excepteur sint occaecat cupidatat non proident, sunt in culpa qui officia deserunt mollit anim id est laborum.Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing elit, sed do eiusmod tempor incididunt ut labore et dolore magna aliqua. Ut enim ad minim veniam, quis nostrud exercitation ullamco laboris nisi ut aliquip ex ea commodo consequat. Duis aute irure dolor in reprehenderit in voluptate velit esse cillum dolore eu fugiat nulla pariatur. Excepteur sint occaecat cupidatat non proident, sunt in culpa qui officia deserunt mollit anim id est laborum.
Wild hearts don't break, they burn.
Muuta
- Puhuu äidinkielenään ranskaa, osaa sujuvasti myös italiaa ja englantia – joskin jälkimmäistä puhuu murtaen. Pakottautunut opiskelemaan myös venäjää, ja osaa merkittävissä määrin myös lukea latinaa ja kreikkaa. Sekoittaa puheessaan usein ranskaa ja englantia – puhuen tietenkin ranskalaisella korostuksella
- Viinitilan kasvattina nautiskelee valkoviiniä kuin kuohuvaakin, mutta suosii mieluiten verta esimerkiksi punaviinin sijaan. Ei kaihda väkeviä, pitää erityisesti myös kuivista martineista ja hedelmäisistä drinkeistä
- Polttaa satunnaisesti
- Kasvatettu taiteita ihannoivaksi, ei kuitenkaan itse harjoita muuta kuin tanssia – yksin tai yhdessä
- Rakastaa uhkapelejä, erityisesti pokeria – pelaa mielellään myös arvoesineistä ja rahasta
- Vierastaa eläimiä
- Itse laiska lukemaan, mutta kuuntelee mielellään mitä vain muiden lukemana
- Nimen merkitys kiteytyy ajatukseen ”Puutarhan Helmi”. Pearl on englanninkielinen vastine ranskalaiselle nimelle Perle, jota hänestä käytettiin aina toiseen maailmansotaan asti. Hellittelynimi Perlie
- Nuorimman herra Ronanovin ex-kihlattu, nykyisin rengastettu huhujen mukaan Achille (Dante) Acardolle
How shall I hold back my soul from touching yours?
Hahmo - Flowy
FC: Yael Shelbia
