Voimat: 
Verisolut, jotka liikkuvat ihmisissä ja vampyyreissä. Varsinkin luoda veritulppia eri puolelle ihmiskehoa. Vampyyreille sama on haastavampaa, mutta pienellä pinnistyksellä onnistuu kyllä. 
Ennemminkin veren hallinta vampyyreissä on se, että verenhimon voi laukasta noin vain ilman pätevää syytä. Silloin vampyyri ei pysty tunnistamaan ja säätelemään omia tarpeita, eikä esimerkiksi tunne oloaan täydeksi juomisen jälkeen. Päinvastoin myös onnistuu eli toinen voi tuntea itsensä hyvinkin täyteläiseksi verestä, vaikka keho saattaisi huutaa, ettei ole moneen viikkoon saanut verta. Pysäyttää verenkierron vampyyrin tai ihmisen elimistöstä, mikä saa aikaiseksi jähmettymisen. Tämän hän voi tehdä monelle, mutta ei lian pitkäksi ajaksi. Ihmisten haavoja hän pystyy verenhallinan avulla myös parantamaan, mutta siihen hän ei ole harjaannuttanut eli isoja vaurioita on mahdoton parantaa. Ihmisten pitäminen lämpöisinä onnistuu, kun pistää veren liikkumaan nopeammin. Monesti voiman hallitsemiseen tarvitaan fysiikan ymmärrystä. 
Erikoisuuden lisäksi hän on hyvä mielenhallinnassa ihmisten muistojen muokkaamisessa. Sitä hän käyttää todella paljon ihmisiin. Ketterä liikkeissään ja todella huomaamaton, kun niin haluaa olla (liikkua vaivihkaa pois paikalta).
Ulkonäkö: 
Nopeasti katsottuna kaksoset Heinrich ja Wolf ovat kuin kaksi marjaa.
He ovat todella saman näköisiä. Heinrich on n. 180 cm pitkä, tummat hiukset ja sinertävät silmät. Kehon rakenne on jykevämpi ja kolmiomainen.
Jos katsoo tarkemmin Heiniä, niin ulkorakenteensa hän piilottaa vaatetyylilläään, mikä myös lisää arvokkuutta, että selvästi ollaan yläluokan kastia. Vaatetyylistä huolimatta, jos pääsee näkemään iholle asti, niin löytyy miehen rinnasta syntymämerkki, joka hieman näyttä polttomerkkiseltä. Merkki on puolikuun sirppi. Sen hän piilottaa yleensä paidoilla, jotka ei kauheasti paljastaisi rintakehää. Yleensä siksi häntä ei näe missään miesten topissa tai paljaalla pinnalla. 

Vaatteiden väritys on hyvin synkänpuolista, mutta ei mene gootin puolelle, kuin Halloween tai sellaisissa naamiaisessa. Musta, harmaa ja ruskea ovat yleisempiä värejä, joita käyttää. Sinisiä huiveja tai punaisia värejä käyttää, että pienesti pongahtaa silmille. Aurinkolaseja hän käyttää aika lailla satoi tai paistoi. Välillä hänellä saattaa olla lukusilmälasit päässä, vaikka sellaisia hän ei tarvitse laisinkaan.
Miehen kehosta löytyy myös muita tatuointeja. Hankkimalla tietoa siitä mitä tatuointeja veljellä on, niin hän on hankkinut myöhemmin samanlaisia hänen omaan kehoonsakin. Joissakin pienissä yksityiskohdissa nimi tai symboliikka saattaa olla eri. 

Kasvonpiirteet ovat ylevät ja viileät. Tiukan oloinen ja jämerä miten hän tulee olemaan ensi tapaamisella toisen henkilön kanssa. Tutustuessa paremmin miellyttäviäkin piirteitä näkyy. Herramaisuus näkyy asusteellisesti, mutta myös sitä korostaen teotkin. Hiukset ovat siistitty, sliipattu tai vahauksella laitettu sivuille. Yleisesti ottaen hänellä on siiliä takaa ja sivuissa. Keskellä hänellä on pidempää hiusorretta, mutta niin ettei tule kuitenkaan silmien eteen.
Harvakseltaan koruja käyttää, mutta ranteelta löytyy moderni kello. Kädet pysyvät yllättäen puhtaana myös, vaikka ei ole pöpöpelkoa.

Luonne: 
Ensi kosketuksesta voidaan saada täysin vääränlainen käsitys hänestä. Nenäkkään ja pokkaavan tyylisen, mutta sellainen hän ei ole sisimmiltään. Vaativa hän on asioissa ja suhteissa. Ennen kaikkea kova kritisoimaa itseään mistä tahansa tekemisistään. 
Tietyllä tavalla hänellä on hyvä pokerinaama (on harrastanut pokeria). Sitä taitoa on harjoiteltu monet vuodet, koska hän ei oikein pidä puhdasverisistä. Se asia ei ole hyvä tulla ilmi muiden nähtäväksi. Se viha alkoi kasvaa vaivihkaan, kuinka hänen isosiskonsa käyttäytyi häntä kohtaan. Lene ei ollut iloissaan veljeksistään ja sen Heinrich huomasi. Hän antaa kunnioituksen vain harvoille puhdasverisille henkilöille.

Nuorena hän oli avoisempi kuin nykyään. Ennen kaikkea menneisyydestään hän ei puhu kauheasti eikä sukulaisistansa. Hän ei halua antaa minkäänlaisia heikkouksia muiden silmille. Hän ei halua näyttäytyä heikkona vampyyrinä. Tunteensa hän on piilottanut sisimpäänsä, mutta ehkä joskus hänen paineensa varmasti poksahtavat muiden silmien eteen. Riippuu vain mistä naruista vetäisee. 
Hän piti veljestänsä huolta ja leikitkin olivat hyvin ihmeellisiä. Heinin positiivisuuttaan ja onneaan kesti viiden vuoden ikään saakka kun kaikki oli hyvin. Wolf ja äitinsä ovat todella rakkaita hänelle. 

On kova kokeilemaan erilaisia yllytyshulluja tehtäviä jos hän on sellaisessa fiilingissä. Tietäen sen nostattavan hänen pahaa puoltaan, niin tekemisissäään hän on hyvin tarkka. Jokainen liike ja ele on hyvin harkittua, koska haluaa osata sanoa vastaan miksi hän teki niin teollaan. Mikä tekee hänestä ulkoisesti vakavan, niin monen vuoden kuluttua näkee, miten Luottoystävän hänestä voi saada. Hänen ympärillään on vahva muuri, joka ei helpolla tipu alas. 

Verenhimoa hän osaa aika hyvin hallita. Mielellään syökin tabletteja, koska ne ei tuo esiin pahamaisuuttansa. Huonossa hapessa mielellään ja ehdottomasti juo verta. Kun täydellisesti haluaa nauttia verta, niin silloin juodaan verta suonesta suoraan. Kyllä suonen juomisen jälkeen osaa hallita janoansa, mutta ollessa huonossa hapessa niin silloin on monen tekijän kysymys, miten käy toiselle. 

Kunnollista rakastumista Hein ei ole kokenut. Jonkin tason syvällisyyttä hän tunsi vetoa ihmiseen nimeltään Jolanda. Tietenkin Wolfin ja äidin rakkaus ovat olleet hänelle elämän lähde. Isän rakkaus häneen ei tuntunut aidolta tai muulta kuin siltä, että hän tulisi hoitamaan perheyhtiötä. Ehkä joku saattaa avata puhtaan sydämen rakkauteen?

Negatiivisten tapahtumien vuoksi hänelle on myös kasvanut pimeä puoli. Siinä hän menee todella brutaali puolelle. Hänestä tulee esiin myös sadistinen puoli ja varsinkin kidutuksessa esille. Pimeä puoli muistuttaa kovasti veljeänsä, mutta niitä haluja hän on hyvin oppinut peittämään toisin kuin veljensä. 
Menneisyys: 
Hän ja parin sekunnin erolla identtisestä veljestään syntyivät alaluokkaiselle vampyyrille. Hänen isänsä oli puhdasverinen Ulrich ja äitinsä salarakastaja Dorothee. 
Heti syntymässä heidän elämänsä oli kirottu, koska isän vaimo eli vielä ja sai tietää näistä kahdesta lehtolapsesta. Isompi kirous oli se, että pojilla oli syntynyt mukanaan myös ennusmerkkejä. Toisella oli rintakehässä suden pää ja toisella kuunsirppi kertoen toisesta aikakaudesta. Ulrich ei uskonut sellaisiin ennustuksiin, että pojistansa tulisi jonkun sortin sodan avaintekijät. Sellaisia tapahtumia ei hän ollut nähnyt ja jos ei ole aikaisemmin tapahtunut, niin ei tulevaisuudessa tulisi tapahtumaankaan. Dorothee oli taas asiasta toista mieltä ja hän oli hyvin suojeleva. Siksi myös hän alkoi käyttämään Heinrich-nimeä, vaikka syntymänimi oli Wolfgang Meinhard. Ulrichin vaimolta ja ennustuksien vihamiehiä vastaan. Aluksi ei ollut kauheasti ongelmia, kuin Lenesta ja Ulrichin vaimosta, mutta pian he saivat huomata, et petoja liikkui enemmän ja halusi viedä poikien henget. 

Ulrich yritti kasvattaa Leneen hyväksymään velipuolensa ja ajan mittaan he tulisivat hyväksymään heidät, ja veripuhtaus ei tulisi heidän tielleeen. Ajan mittaan Heinin ja Lenen välit pahentuivat. Lene halusi saada velipuolensa kuolemaan niin kuin hänen äitinsäkin oli yrittänyt monia vuosia. 
Kun Lenen äiti meinasi tappaa Wolfin, niin Ulrich taisteli poikansa eloon jäämisestä, niin sai Lenen äiti surmansa syrjäisessä metsässä. Mystisesti hänet ilmoitettiin kuolleeksi, vaikka ihan täydellisiä murhatodisteita ei löytänyt. Ilmaan jäi kysymyksiä, että olisiko Ulrich voinut tappaa rakkaan vaimonsa?
Lene ärsyyntyi ja alkoi vihata enemmän tätä uutta perhettä. Koska Ulrich oli mennyt naimisiin Dorotheen kanssa, joka oli ollut hänen rakastajansa todella pitkään aikaan. Ennustuksien vihaajat olivat edelleen heidän perässänsä. He saivat huomata, että Heinillä kehittyi hieman paremmin voimat mitä Wolfilla. Wolf oli tärkeämpi suojata tulevaisuudelta kuin Hein.

Monien kuukausien suunnitelmat heidän suojaamiseksensa toteutettiin. Ulrich uhrasi itsensä, että poikansa saisi elää edes ihmisten maailmassa. Muutettuaan Wolf ihmiseksi ja isä kuoltua Heinistä tuntui kylmältä ja eksyneeltä. Isänsä toiveiden mukaisesti tehtiin ja mistä hän ei todellakaan pitänyt. Missään nimessä hän ei halunnut eroon kaksoisveljestänsä, joka meni äidin vanhemmille kasvatettavaksi. Silloin hän halusi varmistaa, että kukaan ei kuulisi, että hänen vampyyriäitinsä oli ollut aikoinaan ihminen ja hänen suvussaan oli ihmisten verta. Samalla oli harmissaan, että hän ei tulisi koskaan tapamaan isovanhempiansa, ja oli katkera miksi äitinsä ei ollut kertonut hänelle omasta menneisyydestä. 

Lene oli johdossa perheen päänä ja Heinrich sekä hänen äitinsä joutuivat tottelemaan häntä. Riitelyt kasvatuksesta ja siitä miten siskonsa kohteli häntä eskaloituivat mitä vanhemmaksi Heinrich kasvoi. Hän ei suvainnut miten toinen kohteli äitiänsä, joka oli sokeasti rakastunut heidän isäänsä. Heinrich kasvatti itseänsä ja samalla myös isänsä muutettu palvelija Reigar, joka välillä oli isän korvikkeena. Reigarin sotilaallinen tausta auttoi Heiniä voittamana siskonsa. Veli oli viety pois ja isä oli uhrannut itsensä, vaikka julkisuudessa hänet oli murhattu toisen puhdasverisen käsistä. Oli poika luvannut, että hän syrjäyttää siskonsa. 

Ollessaan kuudentoista vuotia, kun hän oli alkanut saavuttamaan taitonsa hyvälle tasolle, nuoruuden voittamattomalla tunteella hän aiheutti riidan siskonsa kanssa. Se oli sellainen vihan purkaus pojassa siskoansa kohtaan, että he alkoivat taistella todella syvällisesti. Dorothee yritti estää, mutta sai Lenelta pahan tapaturman, mistä jäi mieleen traumoja hänelle. 
Monen päivän taistelu verotti kumpaakin. Mutta sotilaallinen taktiikka tuotti Heinille edun ja kylmästi hän repi siskoltansa sydämen irti kehosta. Voiton kunniaksi hän joi siskonsa sydämestä veren, joka antoi hänelle voimaa takaisin. 

Reigar auttoi peittämään jäljet ja Lenestä sanotaan, että monen vuoden suru isän kuoleman takia muutti tätinsä Rosetten suojaan. Siinä yhteydessä Heinrich sai siskonsa luovuttamaan valtuuden perheen pomona ja perheen yrityksistä.
Muutaman vuoden kuluttua hän sai tietää, että hänen veljensä oli joutunut vampyyrin uhriksi ja oli Willigtonin koulussa opiskelemassa. Siinä samassa hän halusi nähdä hänet kovasti ja selvittää, mitä hänen veljellensä oli tapahtunut, ja Heinrich muutti myös opiskelemaan kouluun. Ehkä olisi hyvä saada vampyyrioppia enemmän. 
Äidin hän piilotti muulta vampyyrimaailmalta ja ihmisten myös. Ennen kaikkea hän ei kertonut, että oli menossa ottamaan selvää veljensä kohtalosta ja muuta sellaista.
Perhesuhteet:
Pienestä asti hän on saanut yleensä sen mitä on halunnut ja tästä tavasta hän tykkää enemmänkin. Vaikka Wolf sai hemmottelua niin ei hän ollut hänelle kovinkaan mustasukkainen, vaan enemmän alkoi tulla suojelevaiseksi ja tarinoiden perusteella hän tuli, mitä äiti puhui heidän ennustuksesta. Sellaisiin hän ei kauheasti uskonut, mutta erilaisia satuja oli kyllä kiva kuunnella. 

Suhde isään hänellä oli viileä ja etäinen. Etäiseksi muuttui ennen kuin Wolfista muutettiin ihminen. Hänen opetuksensa oli tarkkaa ja vaativaa. Myös mitä vanhemmaksi tuli, oli myös Lenekin mukana ja pienikin riitely muuttui isoksi sottaiseksi asiaksi. Riitelyn purkamisessa isä Ulrich sai olla, koska Hein ei perääntynyt helposti asioista, jossa hän oli oikeassa. Hänen äitinsä ei pystynyt ratkaisemaan, koska Lenea alkoi olemaan julmempi myös äitiänsä kohtaan. Sitä alentamista Hein ei jaksanut nähdä ja siksi arvoasioista he riitelivät. 

Mieli muuttui nopeasti synkemmäksi, kun yllättäen hänen elämänsä muuttui toistenpäin. Asioiden tiedostaminen oli hänelle hyvin hankalaa. Minkä takia hänestä on tullut hyvin pikkutarkka. Uteliaisuus muuttui hieman pakkomaiseksi, koska täytyi saada tietää enemmän. Hän ei pidä siitä, jos asioita pidetään häneltä salassa. Ennakkoluulot nousevat nopeasti pintaan ja myös äkkipikaisuutta. Omalla verenhallinnalla hän rauhoittaa itsensä. Mitä hän tekeekin, niin siinä on yleensä järkevä selitys tai pointti. 

Tätiinsä Rosetteen hänellä on hyvin viileät välit. Lenen kuoleman jälkeen yhteys viilentyi edelleen. Hän on pitänyt toista hyvin pokkana ja julmana vanhanaikaisena puhdasverisenä naisena. Sitä daamia hän ei halua nähdä.

Perhe: 
Ulrich Finkel A-taso; isä, kuollut
Dorothee Müller C-taso; äiti kuollut
Lene Finkel A-taso; siskopuoli, kuollut
Wolf Müller D-taso; identtinen kaksoisveli, elossa
Rosette ??(sukunimeä ei ole vielä keksitty, saattaa käyttää jossain tilaisuuksissa miehensä sukunimeä.) A-taso; isän sisko, elossa
Ulrichin vaimo A-taso; ???
Serkut: 3 kpl vampyyrin puolelta???, tuntematon äidin puolelta.

Muut suhteet:
Noidista hän tietää todella vähän, eikä ole törmännyt kunnolla sellaiseen.
Metsästäjistä hän ei oikein pidä ja varsinkin, jos ovat hänen tiellä elämiseen.
Ihmiset ovat nappuloita, joiden kanssa voi huvitella. Toisaalta pitää mielenkiintoisina tyyppeinä, jos sellainen mielenkiintoinen henkilö tulee vastaan.

Muuta:
- Wolfin identtinen kaksoisveli
- Saksan kansalaisuus
- Osaa saksaa, englantia, ranskaa, hollantia, flaamin kieltä
- Hänellä on palvelija, joka on c-tasoinen Reigar (hänen isänsä on muuntanut vampyyriksi).