Post by Arkki on Apr 6, 2018 11:39:40 GMT 2
Dame Constance Trenchard, DBE
Perustiedot, maine ja perhe
"Power is not revealed by striking hard or often, but by striking true."
Dame Constance syntyi aikanaan arvostetun ja vaikutusvaltaisen Thorneycroftin maagisuvun hallitsevan verilinjan voimalliseksi perilliseksi. Hän avioitui myöhemmin Averill Trenchardin (1477–1505) kanssa, ja pariskunnalle syntyi viisi jo edesmennyttä lasta. Elossa olevista sukulaisista merkittävin lienee Constancen pojanpoika Cadorius Ira, jonka juuret eivät ole edes naisen itsensä tiedossa. Lisäksi yli 500 vuotta maan päällä kävellyt maagi on esiäiti lastensa lukuisille jälkeläisille, ja odottaa itse tällä hetkellä kaksosia keinohedelmöityshoitojen tuloksena. Nykyisin nainen tunnetaan nimellä dame Constance Trenchard, DBE, ja aiemmin esimerkiksi lady Constance Courtenayna.
Constance toimi 1970-luvulta 1990-luvun loppuun asti ansiokkaasti Ison-Britannian hallituksen palveluksessa kemistinä ja piti hetken jopa Oxfordin yliopiston kemian professuuria hallussaan. Hänet lyötiin vuonna 1999 saavutuksistaan ritariksi Brittiläisen imperiumin ritarikunnan ritarikomentajan arvonimellä. Tästä eteenpäin nainen on nauttinut puhuttelua dame Constancena ja saanut käyttää kirjainlyhennettä DBE (eng. Dame Commander of the Order of the British Empire) nimensä perässä. Vastoin yleisiä odotuksia ja erityisesti Lontoon yläluokan suureksi hämmästykseksi hän otti vastuulleen vuosikymmenen hiljaiselon jälkeen maineikkaaan Willingtonin Akatemian kirjaston hoitamisen kirjastonhoitajattaren nimikkeellä.
Yliluonnollinen maailma tuntee Constance Thorneycroftin yhtenä mahtavimmista koskaan eläneistä maageista; eritoten vampyyrit muistavat tuhon ja turmion, joka seurasi raivoisaa velhotarta halki 1800-luvun. Yleisesti hänen kuitenkin oletetaan menehtyneen 1800-luvun loppupuolella Vampyyrien Neuvoston käsissä, eikä sekä ulkonäköään muokanneen että tietojaan väärentäneen naisen todellinen luonto ole suuren yleisön tiedossa. Constancen kuoleman myötä myös Thorneycroftin sukua on pidetty viimeisen vuosisadan ajan sammuneena huolimatta siitä, että useampi naisen jälkeläisistä elää yhä piilossa ympäri maailmaa.
Thorneycroftit olivat vielä myöhäiskeskiajalla yksi Ison-Britannian vaikutusvaltaisimmista maagiperheistä. Tiluksia ja maallista mammonaa omistanut perhe oli rakentanut lajitovereihinsa nähden poikkeuksellisen harkitun ja tiiviin kokonaisuuden, jossa jälkeläisiä koulutettiin järjestelmällisesti ja monipuolisesti magian saralla. Klaani ehtikin tuottaa useita voimallisia maageja vuosisatojen saatossa, ja teki tiivistä yhteistyötä etenkin metsästäjien kanssa. Juuri vahvan jalansijansa takia perhe ajautui 1400-luvulla törmäyskurssille niin Vampyyrien Neuvoston kuin yhteistyökumppaneinaan aiemmin toimineiden metsästäjienkin kanssa, ja yhteenottojen seurauksena Thorneycroftin verilinja sammui väkivaltaisesti viimeistään 1500-luvulle tultaessa - suvun kenties maineikkainta jäsentä lukuun ottamatta.
[kuva puuttuu]
Ulkonäkö, habitus ja arvomaailma
"Heaven has no rage like love to hatred turned, nor hell a fury like a woman scorned."
Korkea ikä ei ole vaikuttanut Constancen ulkomuotoon, vaan tällä hetkellä hän näyttää noin kolmekymppiseltä, vaaleaihoiselta naiselta. Tämä on osaltaan seurausta ikääntymistä torjuvasta magiariitistä, mutta taustalla vaikuttavat myös myöhempi muodonmuutosloitsu ja jopa plastiikkakirurgia. Jälkimmäisenä mainitut toimet ovat noidan 1900-luvulla käyttöön ottamia varotoimia tunnistettavuuden torjumiseksi.
Varreltaan Constance on 175 senttiä pitkä ja ruumiinrakenteeltaan hoikka. Hänen kasvonsa ovat kuulaat ja tietyllä tapaa viehkeän iättömät, joita syvänruskeat sielunpeilit ja mustat hiukset korostavat. Tyypillisesti noidan ulkomuoto on huoliteltu kampauksesta ammattimaiseen housupukuun saakka. Nykyajan yhteiskunnassa koroilla käveleminen on tullut nopeasti tutuksi, vaikka Constance saattaisikin suosia muuten maanläheisempää pukeutumista. Työssään velhotar käyttää lisäksi kultasankaisia lukulaseja tarpeen mukaan.
Vaikuttava olemus ei rajoitu pukeutumiseen. Constancen olemuksessa on tiettyä majestettisuutta, jota ruokkivat erityisesti suora ryhti ja mustanpuhuva, pistävän tuima katse. Ehkäpä pitkät vuodet ovat tuoneet olemukseen jopa tiettyä auktoritatiivisuuden kaltaistakin; monikaan ei aliarvioi naista herkästi.
Varreltaan Constance on 175 senttiä pitkä ja ruumiinrakenteeltaan hoikka. Hänen kasvonsa ovat kuulaat ja tietyllä tapaa viehkeän iättömät, joita syvänruskeat sielunpeilit ja mustat hiukset korostavat. Tyypillisesti noidan ulkomuoto on huoliteltu kampauksesta ammattimaiseen housupukuun saakka. Nykyajan yhteiskunnassa koroilla käveleminen on tullut nopeasti tutuksi, vaikka Constance saattaisikin suosia muuten maanläheisempää pukeutumista. Työssään velhotar käyttää lisäksi kultasankaisia lukulaseja tarpeen mukaan.
Vaikuttava olemus ei rajoitu pukeutumiseen. Constancen olemuksessa on tiettyä majestettisuutta, jota ruokkivat erityisesti suora ryhti ja mustanpuhuva, pistävän tuima katse. Ehkäpä pitkät vuodet ovat tuoneet olemukseen jopa tiettyä auktoritatiivisuuden kaltaistakin; monikaan ei aliarvioi naista herkästi.
"The abyss you stare into and that stares back at you is your reflection in the mirror - we all have it - that shadow self - that dark heart..."
Constance on arvomaailmansa puolesta vannoutunut individualisti, joka suhtautuu erityisesti ihmisiin ja noitiin ennemmin yksilöinä kuin lajiensa edustajina. Nainen on ajautunut epämiellyttävissä merkeissä tekemisiin molempien lajien edustajien kanssa, mutta yleisesti noille suodaan varauksettomat ja asialliset lähtökohdat ensitapaamisen yhteydessä. Sen sijaan suhtautuminen vampyyreihin ja eritoten metsästäjiin on suorastaan vihamielistä, eikä noiden kanssa asioida elleivät olosuhteet pakota muuhun.
VOIMAT JA HALLUSSA OLEVAT MAGIAESINEET
“She's mad, but she's magic. There's no lie in her fire.”
Constance Thorneycroftin nimi on maagien keskuudessa legendaarinen - kukapa ei olisi kuullut kuoleman kesyttäneestä noidasta, jonka raaka voima hakee vertaistaan? Epäilemättä yksi voimakkaimmista elossa olevista lajinsa edustajista on jalostanut kykyjään moniin eri käyttötarkoituksiin, ansioituen niin parantamisen, monikäyttöisen magian kuin voimallisten kiroustenkin saralla. Vuosisadat ovat kasanneet Constancelle voiman lisäksi myös laajaa tietämystä niin yrteistä ja rohdoista kuin erilaisista riimuista ja loitsuistakin. Voimallisin osoitus muinaisen noidan mahdista lienee ikääntymisenestoloitsu, joka on pitänyt hänet elossa yli viisi vuosisataa.
Kenties oleellisin magianala, jolla Constancea on siunattu heikommin, ovat enneunet ja ennustaminen. Kaltaistensa tavoin hänellä on voimakas intuitio, mutta sen jalostaminen pidemmälle ulottuviksi profetioiksi tai pilkahduksiksi ei ole osoittautunut helpoksi. Niinpä noita onkin opetellut useita toisistaan poikkeavia tapoja verhota itsensä myös toisten enneunilta ja piiloutua tulevaisuuteen tähyäviltä katseilta - eiväthän läheskään jokaisen aikomukset häntä kohtaan ole miellyttäviä saati sitten toivottavia.
Viimeisen vuosisadan aikana maagi on kehittänyt itseään erityisesti mieleen kohdistuvalla vaativalla magiansaralla. Hänestä onkin kehittynyt etevä erilaisissa loitsuissa, joiden tarkoituksena on päästä vastapuolen pään sisälle ja jopa taivuttaa tuo noidan tahtoon. Osoituksena kehityksestään Constance on paitsi luonut mielenhallinnalta suojaavan magiariipuksen, myös kehittänyt oman asemansa vahvistamiseksi juonen, jossa E-tasoisten vampyyrien hallitsemilla on oleellinen merkitys.
“I am a forest, and a night of dark trees: but those who are not afraid of my darkness, will find banks full of roses under my cypresses.”
Constancen haltuun on ajautunut useita niin tietoisesti hankittuja, perittyjä kuin itse tehtyjäkin magiaesineitä, joista osa on hyvinkin voimakkaita. Osa esineistä on niin synkkiä, väkeviä ja mystisiä, että jopa legendaarinen noita itse varoo niitä ja on nähnyt suuresti vaivaa lukitakseen ne hautaholvinsa syvimpiin uumeniin niin, etteivät ne voisi koskaan eksyä vääriin käsiin. Holvin ulommista osista puolestaan löytyy lukuisia harmittomampia esineitä ja muinaisia, runsaasti magiaan liittyvää tietoa sisältäviä papereita. Alle on listattu velhottaren merkittävimmät omistukset:
1) Nestorin malja. Legendan mukaan Pyloksen kuninkaalle kauan ennen ajanlaskun alkua kuulunut kultainen pikari ja magialla vahvistettu, voimallinen artefakti, johon Constance on sitonut ikääntymisenestoloitsunsa. Pelastettu perheen linnoituksen raunioista 1400-luvun loppupuolella. Nykyisin malja seisoo kunniapaikalla Thorneycroftin hautaholvissa, lukuisin yliluonnollisillekin kuolettavin keinoin suojeltuna; kätkeehän se sisäänsä valtiattarensa elämänlangan.
2) Constance Thorneycroftin loitsukirja. Sisältää yksityiskohtaiset ohjeet lukuisiin naisen itse kehittämiin tai hyödylliseksi katsomiin voimallisiin loitsuihin. Opus hukkui noidan paetessa Neuvostoa 1800-luvulla, ja muodostui maineeltaan pahamaineiseksi tarjoten erityisesti synkkien kiroustensa turvin vähäisemmille noidille poikkeuksellista valtaa. Nainen hankki teoksen väkivalloin takaisin vuonna 2010. Opus on asetettu kunniapaikalle hautaholvissa.
3) Kuolemattomuuskoru, III-luokka, ehjä. Rubiinisormus. Saatu vastapalveluksena Dorian Raiganilta vuonna 2014. Toistaiseksi esinettä kannetaan mukana, mutta tulevaisuudessa se on tarkoitus lukita holviin.
4) Mielenhallintakoru. Constancen oma luomus, joka suojelee häntä yliluonnollisilta, psyykkisiltä vaikuttamisyrityksiltä. Hopeinen, timantein koristeltu rannekoru auttaa paitsi havaitsemaan ja torjumaan tällaiset yritykset, myös jopa paljastamaan vampyyrit antamalla vasteen näiden luonnottoman viehätysvoiman perusteella. Esinettä kannetaan jatkuvasti mukana.
5) Muodonmuutossormus. Alun perin Maria Tudorille kuulunut rubiinisormus, jonka noita hankki käsiinsä 1900-luvulla ja sitoi siihen itse kehittämänsä loitsun, jolla muutti ulkonäköään. Sormukseen sidotun magian on annettu vuosien saatossa ehtyä - kiitos plastiikkakirurgiaksi kutsutun "magian" - mutta sillä on edelleen kyky muuttaa väliaikaisesti kantajansa ulkonäköä. Lepää nykyisin holvin uumenissa.
6) Auringonvalosormuksia ja muita yleishyödyllisiä esineitä. Joukko magiakoruja ja aseita, jotka noita on yksinkertaisesti perinyt, luonut tai kerännyt talteen surmaamiltaan vampyyreiltä ja metsästäjiltä. Lepäävät holvin uumenissa.
7) Vanhoja loitsukirjoja, kääröjä ja pergamentteja. Constancen haltuun on vuosisatojen aikana eksynyt useita erilaisia loitsuja ja riittejä, jotka on kuvattu vanhoissa papereissa. Lepäävät holvin uumenissa.
8) Magialla siunattuja aseita. Thorneycroftit siunasivat loistonsa päivinä useita aseita metsästäjien käyttöön, ja joitakin yksilöitä on yhä tallessa suvun hautaholvissa.
Thorneycroftin mausoleumi on Yorkin hautausmaata hallitseva ylväs marmorirakennus, jonka uumenissa uinuvat paitsi perheen viimeisten tunnettujen jäsenten tomumajat, myös joukko klaanin haltuun ajautuneita magiaesineitä. Useimmat noidatkin voivat tuntea hautaholvista huokuvan raa'an voiman kykenemättä kuitenkaan tutkimaan asiaa tarkemmin - onhan marmorirakennus suojattu väkevästi, eikä kukaan muu kuin Thorneycroftin verilinjaan kuuluva saa edes jykeviä valurautaisia kaksoisovia auki saati sitten murrettua.
Lisäksi Thorneycroftin suvun ja osin myös Constancen itsensä perintönä maailmalla liikkuu suuri joukko erilaisia maagisia esineitä. Alla on kuvattu niistä keskeisimmät:
1) Mielensiirtokoru. Constancen luomus 1800-luvulta, joka on uskottiin erään jälkeläisin käsiin. Riipus mahdollistaa kantajansa mielen siirtymisen johonkin eläimeen. Koru on kuitenkin ajalta, jona velhotar on vasta aloittanut mielenhallintaan liittyvän magian harjoittamisen, ja tästä syystä esimerkiksi mielen siirtymän hallintaan voi liittyä haasteita. Nykyisin riipusta kantaa verilinjaan kuuluva mies.
2) Suojariipukset. Joukko suojaloitsulla siunattuja koruja, jotka suojelevat kantajiaan erilaisilta yliluonnollisilta uhilta. Tyypillisimpiä vaikutuksia ovat metsästäjien aseiden magian neutralisoiminen ja vampyyrien fyysisten iskujen torjuminen lyhytkestoisten suojakenttien avulla. Voimakkaimmat korut voivat myös vahvistaa kantajiaan tai kohdistaa haittavaikutuksia potentiaalisia uhkatekijöitä vastaan; nämä korut ovat tyypillisesti kuitenkin särkyneet yhden käyttökerran jälkeen.
3) Muodonmuutosloitsut. Constance on siunannut muutaman paperikäärön 1800-luvulla kehittelemällään muodonmuutosloitsulla, joskin kertakäyttöisellä sellaisella. Muutama tällainen artefakti on ajautunut erinäisten tahojen käsiin.
4) Magialla siunattuja aseita. Thorneycroftit siunasivat loistonsa päivinä useita aseita metsästäjien käyttöön, ja osa niistä on edelleen käytössä.
[kuva puuttuu]
Luonne
"I hate this wretched willow soul of mine, patiently enduring, plaited or twisted by other hands."
Constancen luonne on hänen kuolevaiselle kenties liiankin korkean ikänsä puolesta monikerroksinen ja täynnä omanlaistaan särmää; vaikka naisen olisikin tuntenut jo jonkin aikaa, hän osaa toisinaan yllättää niin sanavalmiudellaan kuin välinpitämättömyydelläänkin asiasta riippuen, huolimatta siitä, ettei maagi ole persoonana erityisen ailahtelevainen. Constance on olemukseltaan tummanpuhuvaa karismaa huokuva, ja hänestä on useimmiten aistittavissa tietynlainen rauhallisuus, jonka takana on suurempi tietämys siitä, kuinka latteasti asiat lopulta tapaavat edetä. Yleensäkin kirjastonhoitajatar kuuluu siihen ihmisryhmään, joka seuraa asioita maltillisesti varjoista - joskin ilmeisten hyötyjen lisäksi myös osin siinä pelossa, että hänen jälkeläisensä saisivat kärsiä asioihin sekaantumisesta.
Naisen pahalle puolelle hankkiutuminen on kuitenkin erittäin kaduttava teko. Hän on hyvä kantamaan kaunaa, eivätkä moraaliset mietteet juurikaan pidättele raivostunutta noitaa. Constance on kyllä kykeneväinen anteeksiantoon ja jopa vääryyksien sivuuttamiseen, mutta moisen anteliaisuuden kaivaminen tummuneesta sielusta on kiven alla. Sääliä ja jopa sympatiaa saatetaan tarjota hädänalaisille, lajitovereille tai jälkeläisille, mutta ne häviävät kuin pöly tuuleen vääränlaisten asenteiden edessä. Noidalla on tiettävästi impulsiivinen ja armoton puolensa, jonka esiinnousu johtaa pahimmillaan herkästi verilöylyyn.
Ovela nainen on vuosisatojen saatossa kartuttanut itselleen monipuolisia taitoja, ja hänestä on kehkeytynyt varsin vaarallinen vastustaja. Vuosien painon mukana tulleet katkerat tunteet ovat johtaneet siihen, että maagista on huomattavasti entistä julmempi, manipulatiivisempi, ylpeämpi ja kyynisempi. Kylmän ja kovettuneen kuoren alla asuu kuitenkin yhä hyväntahtoisempi olento, joka oli aikoinaan lempeä ja kiltti. Nainen, joka kaipaa yhä jälkeläisiään ja joka rakastaa rentoutumista viinilasillisen kanssa. Constance ei olekaan kääntynyt vuosisatojen saatossa täysin sydämettömäksi ja saattaa jopa auttaa muita ilman omien etujen häikäilemätöntä tavoittelua - mutta mikäli vastapuolella ei ole maagille tunnearvoa, tämä henkilö saatetaan kuitenkin uhrata lopulta oman edun nimissä. Noita on monella tapaa kovettanut sydämensä teoille, jotka rikkovat räikeästikin hänen arvojaan vastaan - milloin milläkin verukkeella.
Kuolemattomuus ja kaltaistensa keskuudessa likimain haastamaton voima ovat jättäneet jälkensä piinkovaan luonteeseen. Kumpikin on jäänyt käteen ikään kuin sattumalta, eikä Constance aina hahmota esimerkiksi, miksi muut ovat hänen pitkäikäisyyteen liittyvän salaisuutensa perässä - hän ei ole sokea hyödyille, mutta sitä vastoin näkee myös haitat, joita muiden luonnollisesti on haasteellisempaa ymmärtää. Tästä huolimatta molemmista on kuitenkin muodostunut jonkinlainen itseisarvo, jonka säilyttämiseen tähdätään omissa toimissa monipuolisemmin kuin kenties olisi aiemmin saatettu edes kuvitella. Status kuolemattomana mahtimaagina on alkanut eritoten viimeisimpinä vuosikymmeninä määrittää entistä enemmän maineen lisäksi myös Constancen kuvaa itsestään, kenties jopa väsymykseen asti.
Pohjimmiltaan kemistinä mainetta niittänyt nainen on myös mainittavan älykäs ja järjestelmällinen. Systemaattisuuden puute ja epäselvyys koetaan yleisesti ottaen ärsyttäviksi asioiksi, ja tästäkin syystä tiedonjano ohjaa vahvasti Constancen elämää - olipa kyse sitten iän pitkittämisestä tai rakkaudesta kirjallisuuteen.
Naisen pahalle puolelle hankkiutuminen on kuitenkin erittäin kaduttava teko. Hän on hyvä kantamaan kaunaa, eivätkä moraaliset mietteet juurikaan pidättele raivostunutta noitaa. Constance on kyllä kykeneväinen anteeksiantoon ja jopa vääryyksien sivuuttamiseen, mutta moisen anteliaisuuden kaivaminen tummuneesta sielusta on kiven alla. Sääliä ja jopa sympatiaa saatetaan tarjota hädänalaisille, lajitovereille tai jälkeläisille, mutta ne häviävät kuin pöly tuuleen vääränlaisten asenteiden edessä. Noidalla on tiettävästi impulsiivinen ja armoton puolensa, jonka esiinnousu johtaa pahimmillaan herkästi verilöylyyn.
Ovela nainen on vuosisatojen saatossa kartuttanut itselleen monipuolisia taitoja, ja hänestä on kehkeytynyt varsin vaarallinen vastustaja. Vuosien painon mukana tulleet katkerat tunteet ovat johtaneet siihen, että maagista on huomattavasti entistä julmempi, manipulatiivisempi, ylpeämpi ja kyynisempi. Kylmän ja kovettuneen kuoren alla asuu kuitenkin yhä hyväntahtoisempi olento, joka oli aikoinaan lempeä ja kiltti. Nainen, joka kaipaa yhä jälkeläisiään ja joka rakastaa rentoutumista viinilasillisen kanssa. Constance ei olekaan kääntynyt vuosisatojen saatossa täysin sydämettömäksi ja saattaa jopa auttaa muita ilman omien etujen häikäilemätöntä tavoittelua - mutta mikäli vastapuolella ei ole maagille tunnearvoa, tämä henkilö saatetaan kuitenkin uhrata lopulta oman edun nimissä. Noita on monella tapaa kovettanut sydämensä teoille, jotka rikkovat räikeästikin hänen arvojaan vastaan - milloin milläkin verukkeella.
Kuolemattomuus ja kaltaistensa keskuudessa likimain haastamaton voima ovat jättäneet jälkensä piinkovaan luonteeseen. Kumpikin on jäänyt käteen ikään kuin sattumalta, eikä Constance aina hahmota esimerkiksi, miksi muut ovat hänen pitkäikäisyyteen liittyvän salaisuutensa perässä - hän ei ole sokea hyödyille, mutta sitä vastoin näkee myös haitat, joita muiden luonnollisesti on haasteellisempaa ymmärtää. Tästä huolimatta molemmista on kuitenkin muodostunut jonkinlainen itseisarvo, jonka säilyttämiseen tähdätään omissa toimissa monipuolisemmin kuin kenties olisi aiemmin saatettu edes kuvitella. Status kuolemattomana mahtimaagina on alkanut eritoten viimeisimpinä vuosikymmeninä määrittää entistä enemmän maineen lisäksi myös Constancen kuvaa itsestään, kenties jopa väsymykseen asti.
Pohjimmiltaan kemistinä mainetta niittänyt nainen on myös mainittavan älykäs ja järjestelmällinen. Systemaattisuuden puute ja epäselvyys koetaan yleisesti ottaen ärsyttäviksi asioiksi, ja tästäkin syystä tiedonjano ohjaa vahvasti Constancen elämää - olipa kyse sitten iän pitkittämisestä tai rakkaudesta kirjallisuuteen.
Historia
"A generation which ignores history has no past and
no future."
no future."
"A sinister smile rippled on Constance's snarky face as the flames caused by the sorceress devoured their screaming victims. Hunters and vampires, those wretched and poor souls! So weak, so insignificant and yet, undeniably responsible for the deaths of her husband and children. Murderers! Oh, how she enjoyed seeing their terror and watching them suffer! The dark magic fuelled by Constance's hatred and anger grew, making the earth crack and imbuing the air with this twisted power... And as she watched the smouldering remains of her foes, the witch felt a hand on her shoulder."
VARHAISET VAIHEET
1400-luvun loppupuolella vaikutusvaltainen Thorneycroftin perhe joutui ikävään tilanteeseen, kun suvun päämiehen esikoistytär saattoi maailmaan lehtolapsen. Pitkään niin metsästäjien kuin vampyyrienkin kanssa yhteistyötä tehnyt, maagisesta väkevyydestään tunnettu klaani päätyi kuitenkin kasvattamaan Constanceksi ristityn tyttölapsen omanaan, tarjoten aikakauteen nähden syvällistä ja kattavaa opetusta yläluokkaisissa puitteissa. Luku- ja kirjoitustaidon, laskennan ja kodinhoidollisten tehtävien ohella ison osan päivien sisällöstä muodostivat magian lainalaisuuksiin ja muotoihin keskittyvät oppitunnit. Erityisesti magiaan keskittyvät oppitunnit alkoivat kuitenkin saada jo varsin varhain tummia sävyjä - niin metsästäjien kuin vampyyrienkin välit Thorneycroftien kanssa olivat tulehtuneet pahoin, ja kaikessa hiljaisuudessa suku valmistautui sotaan. Lapsille opetettiin synkkiä tapoja harjoittaa noituutta, ja niin kiroukset kuin muutenkin vahingolliset loitsut tulivat jo varhain myös Constancelle tutuiksi - ainakin teoriassa. Pian kuitenkin kävi ilmi, ettei kyse ollut tavanomaisesta noidasta, ei läheskään.
Nuoren naisen 16-vuotispäivää edelsi viikon riehunut ja kaupunkia riepotellut myrsky, eikä uomiaan hakeva voima jäänyt suvun vanhimmilta huomaamatta. Constance tunnistettiinkin nopeasti potentiaalisesti äärimmäisen voimakkaaksi maagiksi, kenties sellaiseksikin, jolla oli mahdollisuuksia nousta jopa mahtavimpien lajitoveriensa ylevään seuraan. Hänen koulutuksensa muuttui intensiivisemmäksi, kun koko nuoruuden teoriassa hiottuja taitoja alettiin soveltaa kiihtyvällä vauhdilla käytäntöön. Lahjakas tyttö omaksui nopeasti useimmat käytännön sovellutukset ja onnistui jopa ylittämään kouluttajiensa itselleen asettamat odotukset. Häntä oli siunattu poikkeuksellisella voimalla, jota hiottiin määrätietoisesti jalostuneempaan muotoonsa hyvin varhain - olkoonkin, että vain nainen itse on voinut oppia mahtinsa äärimmäiset rajat likipitäen ainoana elävänä olentona, joka niitä ymmärtää.
ENSIMMÄISET VAIKEUDET JA PAKO SKOTLANTIIN
Thorneycroftin klaani ei kuitenkaan ollut aivan niin vilpitön pyrkimyksissään auttaa Constancea kuin nuoren naisen oli annettu olettaa. Pohjimmiltaan Vampyyrien Neuvostosta kumpuavat muutostarpeet ajoivat noitia yhä ahtaammalle, ja välit myös metsästäjien kiristyivät siihen pisteeseen, että vaikutusvaltainen maagisuku pyyhkäisi maanpinnalta useita aikaisempiin liittolaisiinsa kuuluneiden metsästäjäperheiden merkittäviä jäseniä, käytännössä asemoiden itsensä sotaan näiden heimojen kanssa. Pelotteeksi tarkoitettu siirto ajoi suvun kuitenkin ahtaaseen rakoon suhteessa niin metsästäjiin kuin vampyyrihinkin, ja pelastusta alettiin kaavailla suvun salaisesta aseesta, mahtinoidasta, jonka väkevyyden edessä jopa voimallisemmat viholliset saattaisivat taipua.
Verisen sodan alkumainingeissa Constancea odotti kuitenkin järkytys, kun ensimmäisenä henkensä menetti hänen äitinsä; voimallinen ja kunnioitettu velhotar, merkittäväkin huolimatta siitä, että kiistatta tyttärelleen toiseksi maagisessa kyvykkyydessä jäi. Nuori nainen ei ollut alkujaankaan innostunut roolista pelinappulana, mutta viimeistään äidin menettäminen sementoi hiljalleen kypsyneen päätöksen; Constance pakeni sukunsa luota kohti Skotlantia, hyläten niin oikeudettomasti harteilleen sälytetyn vastuun kuin sukunsakin. Ylämailla hänen onnensa vaikutti viimein kääntyneen; nainen rakastui ja avioitui paikallisen sepän kanssa, perustaen vihdoinkin oman perheensä vakaalle perustalle huolehtimatta enää sukunsa kohtalosta.
Rahvasta edustanut mies päätyi poikkeuksellisesti ottamaan puolisonsa korean sukunimen. Vaikutti epätodennäköiseltä, että etelämpänä riehuvat valtapolitiikan tuulet jaksaisivat riepottaa jokaista etäisesti jo hajaantuneeseen ja sammuneeksi oletettuun sukulinjaan mahdollisesti kuuluvaa, etenkään kaukana pohjoisen nummilla. Nuori perhe tuli toimeen, ja yläluokkaisen koulutuksen saanut Constance huolehti myös muiden kyläläisten lapsista vapauttaakseen heidän vanhemmilleen aikaa töiden tekemiseen. Magiaa nainen ei harjoittanut avoimesti eikä usein, vaan se puoli jätettiin suosiolla sivuun kuin omana osana kaupassa, jonka toisena puolena saatiin nauttia estottomasti perheonnesta. Kohtalolla oli kuitenkin muita suunnitelmia legendaariseksi tarkoitetun velhottaren varalle.
TRAGEDIA JA UUSI KUMPPANUUS
Kun Constancen paosta oli kulunut jo kolmatta vuosikymmentä, maagi onnistuttiin kuitenkin lopulta paikantamaan. Ryhmä metsästäjiä yllätti yön pimeydessä perheen, surmaten sekä Averillin että kaksi lapsista ennen kuin noita ehti edes reagoida. Edes maagi itse ei muista täydellisesti, mitä surunsa murtamana ja raivostaan sokeana teki, mutta aamun valjetessa hirvittävä mahti oli iskenyt talon perustuksineen hajalle ja polttanut koko lähimaaston karrelle - eikä heidän vainoajistaan ollut jäljellä muuta kuin epämääräisiä, hiiltyneitä paloja sadan metrin alueelle singonneena. Uudenlaisen tuskan rampauttamana Constance otti jo pääosin täysi-ikäiset lapsensa mukaan, mutta kykenemättömänä huolehtimaan heistä jätti nämä eri puolille englantia; esikoispoikansa Wiltshireen, nuoremmat lapsensa Sconeen.
Sen jälkeen nainen itse eli kiertolaisena, hankkien elantonsa lähinnä magiaansa hyödyntäen. Tielleen osuneet metsästäjät ja vampyyrit hän surmasi epäröimättä näiden omaisuuden itselleen anastaen, ja ajan kuluessa matka jatkui Thorneycroftin linnoituksen raunioille, joista pelastetut magiaesineet siirrettiin yhä pystyssä olevaan hautaholviin. Yorkin taakseen jätettyään velhotar kuitenkin törmäsi odottamattomaan yllätykseen - kaltaiseensa, hyvin voimakkaaseen maagiin. Mies esitteli itsensä Javertiksi, ja ilmaisi halukkuutta hioa nuorempansa voimia. Constance tarttui tarjoukseen epäilemättä, olihan lajitoveri miellyttävä ja samalla myös vahvempi kuin kukaan aiemmin kohdattu, kenties velhotarta itseään lukuun ottamatta.
Samalla uusi, myöhemmin romanssiksi asti syventynyt kumppanuus tiesi kiertolaiselämän loppua, kaksikon asettuessa vanhemman varojen turvin Wiltshiren Salisburyyn, josta naisen esikoispoika puolestaan oli jo jatkanut eteenpäin. Tällöin Javert avasi Constancelle suunnitelmansa kuolemattomuuden saavuttamiseksi - idean uudenlaisesta, äärimmäisen voimallisesta riitistä, joka taivuttaisi magian lakeja ja takaisi hallitsijoilleen vuosisatoja pitkän elämän. Velhotar myöntyi ajatukseen, pitäen kuolemattomuuden ajatusta oikeastaan melko kiehtovana ja samalla myös osoituksena kaksikon välisestä sidoksesta, jota vielä tuolloin rikkumattomana pidettiin, eikä naisen mielessä käynytkään, että hänen voimaansa haluttiin lähinnä käyttää hyväksi. Yhdistämällä Javertin tietouden Thorneycroftin hautaholvin aarteisiin ja muinaisilta ajoilta oleviin papyruksiin heidän onnistui sovittaa yhteen kaksi monimutkaista loitsua, jotka yhdessä takaisivat sekä kehon että mielen säilymisen turvassa ajan hampaalta oikeasta hinnasta.
He odottivat kahdeksan pitkää vuotta Venuksen ylikulkua voidakseen toteuttaa riittinsä Stonehengen raunioilla. Loitsu vaati moninaiset veriuhrit, ja yksissä tuumin kaksikko riisti riittävän määrän viattomia henkiä saadakseen tarvitsemansa mahdin kieroutuneen juonensa toteuttamiseksi. Vuolaana virtaava voima sekoitti hetkellisesti täysin luonnon kiertokulun, aiheuttaen voimakkaitakin paikallisia säähäiriöitä ympäri maata, kun kaksikko joutui vielä henkilökohtaisemman hintansa voitostaan maksamaan - Constancen tapauksessa tämä tarkoitti hedelmällisyyden menettämistä. Samalla maagit sitoivat huomattavan osan kollektiivisesta voimastaan valitsemiinsa artefakteihin ja saivat riesoikseen vakavan immuunipuutostilan, jota kumpainenkin joutuisi lääkitsemään magialla koko pitkän loppuelämänsä ajan. Lisäksi heidän olisi toistettava kevyempi riitti loitsun ylläpitämiseksi noin kolmen vuosikymmenen välein. Tokkopa kumpikaan tekikään kuukauteen muuta kuin nukkui pois ja keräsi hiljalleen voimiaan.
PETOKSEN PALJASTUMINEN JA KOSTON KIERRE
Hiljalleen elvyttyään voitokas kaksikko lähti kiertämään Eurooppaa lordi ja lady Courtenayn nimellä. Yläluokkaisissa piireissä viihtynyt pariskunta naamioi itsensä Constancen kehittelemällä loitsulla, nauttien häikäilemättömästi esivallan vieraanvaraisuudesta ja yltäkylläisyydestä. Lähes 300 vuotta jatkuneen rauhallisen jaksonsa aikana he myös hankkivat käsiinsä varallisuutta, loitsuja ja voimallisia maagisia esineitä, jotka nuorempi pääsääntöisesti sulki perheensä hautaholviin. Yhdellä tällaisella retkellä Constancen käsiin päätyi sattumalta Komitean papereita, joista ilmeni hänen perheensä olinpaikan paljastajan etunimi - Javert. Velhotar koki itsensä kahtaalle revityksi; petoksen jättävät haavat oli yhtäkkiä avattu miehen toimesta, jota oli totuttu tärkeimpänä maailmassa pitämään.
Constance oli hankalassa tilanteessa, mutta päätyi silloiseen Itävallan keisarikuntaan palattuaan kohtaamaan pettäjänsä. Javert myönsi kiinnostuneensa nuoremman voimista jo silloin, kun tämä oli paennut perheensä luota. Mies oli kehitellyt juonen katkaistakseen naisen siteet perheeseensä ja tuodakseen mahtinoidan omaan vaikutuspiiriinsä. Kasvavan vihan alla tunnustusta kuunnellut Constance yllätti viehätysvoimaansa luottaneen kumppaninsa hyökkäämällä tuota vastaan magiallaan. Javert puolustautui ja kaksikko ajautui lyhyeen kaksintaisteluun, mutta suojattinsa musertavan voiman edessä vanhemmalla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin taipua; astuessaan petollisen mentorinsa hiiltyneiden jäännösten ylitse Constance vannoi kostoa kaikille, jotka olivat tehneet vääryyttä häntä ja perhettään kohtaan. Oli aika laittaa niin Komitea kuin Neuvostokin maksamaan teoistaan.
Myrskyn lailla mahtinoita viiletti koko maanosan halki, surmaten armotta likipitäen jokaisen kohtaamansa metsästäjän ja vampyyrin. Veriteot kasasivat Thorneycroftin suvun tuhkista feenikslinnun tavoin nousseen velhottaren harteille legendaarisen maineen, ja hänestä tuli merkittävä uhkatekijä niin Komitean kuin Neuvostonkin silmissä. Ennen pitkää Constance palasi Ison-Britannian maalle, iskien kuolettavasti ja suoraan kumpaisenkin organisaation laskuun toimivia tahoja vastaan. Ajan henkeen nähden noidan maine kiiri häkellyttävällä nopeudella etäisimpiinkin kolkkiin asti, ajaen hänen kynnykselleen toinen toistaan epätoivoisempia sieluja, joista osaa päädyttiin jopa auttamaan - niin kauan kuin noista ei ollut naisen kostonjanoa epäämään.
VETÄYTYMINEN JA KUOLEMAN LAVASTAMINEN
1800-luvun lopussa yli puoli vuosisataa kestänyt koston kierre tuli lopulta päätökseensä. Neuvosto ja Komitea asettuivat tosissaan voimallista vihollistaan vastaan. Väkevä maagi pakotettiin yllättävällä voimalla puolustuskannalle, ja eritoten Jean Crawfordin kyky torjua naisen magiaa johti useisiin yhteenottoihin miehen pyrkiessä vangitsemaan noidan ja Constancen vastaavasti pyrkiessä surmaamaan jahtaajansa. Pakomatka jatkui halki maan, kunnes lopulta jahtaajansa eksytettyään noita nousi vuoden 1897 lopulla Skotlannin Stranraerissa Irlantiin vievään laivaan paetakseen vihollistensa kynsistä. Neuvoston agenttien yllättämäksi joutunut nainen oli vähällä upota kanaalin pohjaan, mutta yhdennellätoista hetkellä Beatrice Raven puuttui peliin. Yhdessä kaksikko surmasi vampyyrit ja jatkoi omille teilleen.
Irlannista velhotar jatkoi liberaalin Ranskan maille. Pariisiin rantautuessaan nainen oli kuitenkin heikossa kunnossa - pohjimmiltaan, koska hän oli käyttänyt voimakasta magiaa vihollisiaan vastaan paetessaan - mutta osiltaan siksi, että noita oli pakottanut itsensä jatkamaan olemattomalla levolla ja ravinnolla viikkoja sen jälkeen antamatta itselleen mahdollisuutta palautua. Kaduilla henkihieverissä liikkunut noita sai onnekseen kuulla Izar Arratsin pitämästä Hospitaleriosta, jonka kynnykselle hän puolikuntoisena hakeutui turvapaikan toivossa.
Arratsin hoteissa nainen tervehtyi hiljalleen ja vastapalveluksen luvattuaan noita katosi väenpaljouteen. Magialla ulkonäköään muuttanut nainen katosi lopulta prameilevan yläluokan keskuuteen aina iloisen 1920-luvun päättymiseen asti. Tähän mennessä viinillä ja lihan iloilla irrotellut noita oli jo julistettu kuolleeksi, pelkäksi surulliseksi taruksi ja säälittäväksi reliikiksi, joka oli surkeasti epäonnistunut kostoa tavoitellessaan. Huolimatta siitä, että pelko Thorneycroftin perillisestä eli, sekä Neuvosto että Komitea olivat valmiit kääntämään lehteä ja jättämään kostonhimoisen maagin hiipumaan historian lehtien havinaan. Constancelle moinen ylenkatse sopi erinomaisesti, ja maailmansotaa seuranneessa kaaoksessa noita suuntasi Izarin neuvosta takaisin synnyinmaataan kohti, kadoten jälleen väkijoukkoon.
CONSTANCE TRENCHARD - MESENAATTI JA KEMISTI
Lontoon Cityn kaduille astui uudestisyntynyt nainen - ranskalaisena perijättärenä tunnettu ja uuden nimen ottanut Constance Trenchard, joka profiloitui nopeasti taiteen ja tieteen avokätisenä kannattajana. Englantilaiseen sivistyneistöön naisen ulkokultainen kuva puri, ja yläluokkaan sujahdettiin yhtä vaivattomasti kuin Pariisin kerman joukkoon vain joitain vuosikymmeniä aiemmin. Velhotar eli kokonaisen ihmiselämän nauttien filantroopin roolista, vain ajoittain magiaansa hyödyntäen. Constance oli voimiensa tunnossa ja iättömyyttään kuolemattomuuden haituvia tavoitteleva, eikä noita tuntenut, että mikään mahti maailmassa voisi häntä enää nujertaa.
Aikanaan velhotar poistui hetkeksi näyttämöltä vain palatakseen edellisen roolihahmonsa tyttärenä. Tällä kertaa Constance ei kuitenkaan tyytynyt vaivaisen tukijan rooliin, vaan otti kaiken irti muuttuvasta maailmasta ja analyyttisestä mielestään siirtyessään akateemiseen maailmaan. Kemistiksi opiskellut nainen väitteli ja teki mullistavaa tutkimusta, jatkaen rakastamassaan työssä vuosikymmenten ajan. Luontainen ymmärrys magian monimuotoisuudesta teki noidasta erinomaisen kemistin, ja lopulta hänet palkittiin pitkäjänteisestä työstään ritarinarvolla, jonka saattelemana Constance vetäytyi näennäisesti eläkkeelle välttääkseen julkisuuden valokeilan.
AIKA WILLINGTONISSA JA VÄISTÄMÄTTÖMÄN HYVÄKSYNTÄ
Vuodet kuluivat, ja mahtinoita alkoi huomata iän vaativan veronsa. Muutokset eivät olleet suuria, mutta yli 500 vuotta maan päällä kävelleelle naiselle ne olivat selkeitä kuin päivänvalo. Satunnainen kädenvavahdus, hitaasti paraneva haava tai hiipivä väsymys, jota edes ikiaikaisen riitin toistaminen ei vienyt mennessään. Huoli valtasi alaa Constancen mielessä - olivatko hänen magiansa ja sitä myötä elämänlankansa hiipumassa hiljalleen olemattomiin? Aikansa oireista kärsittyään velhotar päätti nousta vielä viimeisen kerran ylös ja suunnata katseensa mahdollista pelastusta kohti.
Huhut olivat vierineet kauas, ja jopa eristäytynyt maagi oli kuullut uudenlaisesta koululaitoksesta, jonka kunnianhimoisena tavoitteena oli sovittaa yhteen kaksi keskenään erilaista maailmaa. Muutto takaisin Neuvoston ydinalueille oli kiistatta riski, mutta Constance ymmärsi, että vain yliluonnollisen maailman ytimeen hakeutumalla hän saattaisi saada käsiinsä sellaista magiaa, joka voisi palauttaa velhottaren muinaiseen mahtiinsa ja pidentää hänen luonnottomaksi paisunutta elinikäänsä entisestään. Lopulta päätös olikin helppo, ja vuonna 2005 nainen haki Willingtonin Akatemian kirjastonhoitajattareksi.
Magiansa ja vaikuttavan ansioluettelonsa avuin velhotar läpäisi sekä rekrytointiprosessin että tielleen asetetut kokeet vaivattomasti. Muutettuaan Yorkiin alkoi tottuminen uuteen arkeen, ja taakse oli jätettävä niin lontoolainen loft-asunto kuin muutkin turhan silmäänpistävät ilot. Constance osti kookkaan kodin kaupungin ydinalueen ulkopuolelta ja asettui taloksi. Yllättäen niin vuosisatainen kotiseutu kuin yhtäkkiä naista ympäröivät kirjatkin rauhoittivat noidan mieltä saaden Constancen jopa tuntemaan olonsa miellyttäväksi. Vuosien kuluessa velhotar hyväksyi hitaasti kohtalonsa ja alkoi valmistautua väistämättömään kuolemaansa, jonka myötä myös hänen maallinen tomumajansa kuihtuisi olemattomiin luonnottoman magian loppuun polttamana.
DING DONG! THE WITCH IS
Eräänä päivänä kaikki kuitenkin muuttui, kun Constancen kirjastoon astui kutsumatta Dorian Raigan, puhdasverinen vampyyri, jonka kanssa velhotar oli tehnyt vuosikausia aiemmin pienimuotoisen diilin. Nyt pöydällä oli huomattavasti isompi sopimus, jossa piili mahdollisuus johonkin, minkä maagi kuvitteli menettäneensä - mahdollisuus elämään. Uudenvuodenyönä 2014 Constance Thorneycroft nostatti Yorkin ylle massiivisen magiakentän, jonka turvin Raigan sai toimittaa oman mielipuolisen suunnitelmansa, ja velhotar sai vaivojensa palkaksi kuolemattomuussormuksen, joka takasi hänen elämänsä jatkumisen.
Sormuksen turvin Constance purki vuosisatoja vanhan riitin, joka ei enää sitonut hänen voimiaan. Ensimmäistä kertaa ikuisuuksiin noita tunsi olevansa voimiensa tunnossa, vaikka magiakenttä olikin heikentänyt häntä huomattavasti. Sormus mahdollisti kuitenkin toisen porsaanreiän; keinohedelmöityksen. Alkuvuodesta 2014 velhotar kykeni jälleen kantamaan lasta, eikä vain yhtä, vaan kaksosia.
Rakkaus voi kuitenkin olla myös heikkoutta, kuten Constance on pitkien vuosiensa aikana oppinut. Raskauden onnistuttua velhotar otti yhteyttä Piiriin, noitien ryhmittymään, joka tarvitsi riveihinsä hänen kaltaisiaan voimallisia yksilöitä. Oli uuden sopimuksen aika; vastineeksi Piirin suojeluksesta hänelle ja lapsilleen Constance tarjosi omaa mahtiaan ja syvällistä ymmärrystään magiasta vampyyrien hävittämisestä haaveilevien noitien käyttöön.
Muuta oleellista tietoa
Like a story half untold like a secret to unfold
Waiting in the shadows, the hunter to prey
Watching, waiting, anticipating
like a sun about to set
it's not over yet
‧ Perhevarallisuudesta Constancelle ei jäänyt edes rippeitä, ja nainen on joutunut rakentamaan omaisuutensa lähes tyhjästä vuosisatojen kuluessa
‧ Alkoholimaultaan Constance on taipuvainen tanniinisempiin ja terävämpiin makuihin; erityisesti raskaat punaviinit, votka ja savuiset viskit ovat hänen mieleensä
‧ Velhotar kuljettaa mukanaan ranteessa hopeista amulettia, joka suojaa naista vampyyrien mielenhallintapyrkimyksiltä
‧ Valtaosa noidan maagisista esineistä on sijoitettu perheen hautaholviin, ja myös Constance suorittaa valtaosan riiteistään siellä
‧ Poliittisesti noita on oikeastaan melko neutraali; Constancella ei ole tiukkaa ideologiaa lajien keskinäisestä hierarkiasta, vaan hänen toimintaansa ohjaavat nimenomaan kokemukset henkilökohtaisista kiistoista
PELAAJA: ARKKI | KUVISSA: LANA PARRILLA | PELI: INHUMANE
