Ajan mittaan hänen nimensä on muuttunut ja sen myötä mainekin vaihdellut. Hyvin pitkään hänet tunnetaan Desmont Beaumontina ja hyvin ranskalaisena miehenä. Hänen maineensa tunnettiin pappina, tutkijana, mutta ennen kaikkea Lyon alueen vampyyrien johtajana. Hallinto alueeseen kuului jonkin verran etelä Ranskaa ja Itä-Italian alppi alue. Poliittinen osuus jäi vielä mysteeriseksi.
Ensimmäisenä nimenä käytti nimeä Lucien Lowe. Hän eli hyvänä temppeliritarina ja pappina lopun elämänsä. Monesti häntä luultiin edellisen herran pojaksi.

Hänen ollessaan Lucien hän perusti pankin nimeltä Beaumont 1450-luvulla. Pankki oli luotu yliluonnollisille olennoille sekä ihmisille ennen kaikkea heidän salaisuuksille. Ensimmäisenä pääkonttorina toimi Lyon ja sitten myöhemmin tuli Genevan ja Lontoon konttorit.
Lucien nimen alla hän myös pelasti noitia noitarovioilta, siitä jäi myös hänelle hyvä maine.


Se mikä on luonnollista vampyyreille sen hän taitaa. Vuosien saatossa manipulointi onnistuu ihmisten mielensä unohtamaan hänet. Tätä taitoa hän käyttää usein.
Hän osaa käyttää todella loistavasti miekkaansa ja muita aseita. Tuliaseista hän ei kauheasti pidä, mutta niitäkin käyttää. Ratsastuksessa hänellä on myös todella hyvä osaaminen.
Elementtinä on hiekan ominaisuuden hallinta. Sen hallinta alkoi voimistua pyhämaan alueella. Pieniä hiekan jyviä hän liikutteli käsiensä ympärillä mielellään. Siitä se sitten lähti hiekan kanssa leikkimään. Ympärillä olevan hiekan määrästä riippuu miten paljon, niin se määrittää, mitä kaikkea hän pystyy tekemään hiekalla. Hiekan jyviä ilmaan nostaessa ja tehdessä siitä pyöreitä hiekkapalloja, mitkä ampuu vastustajan päälle. Jos henkilö seisoo hiekkamassan yläpuolella niin se voi muuttua jalkojen alla juoksuhiekaksi tai henkilön ympärille hiekkamyrskyksi, josta on vaikea selvitä. Hiekasta hän pystyy luomaan esineitä esimerkiksi timantti, sohva ja miekka. Hiekasta tehty miekka ei ole niin kestävä kuin aito miekka. Mieluimmin hän teettää lasisia tikareita.

Jos hän haavoittuu pahasti niin hän käyttää hiekkaa oman kehonsa liikuttamiseen turvalliseen paikkaan tai muuttaa itsensä hiekan näköiseksi hiekkamieheksi. Sitä taitoa hän käyttää todella harvoin. Hiekkaa hän käyttää myös ihmisten tappamiseen. Hän hukuttaa ihmisen hiekalla, kun ihminen hukutettu niin hän poistaa keuhkosta hiekat pois. Kuolinsyytä ei näy ruumiinavauksessa.
Heikkotasoisille vampyyreille tehoaa hiekkahukutus, mutta loppu silaus täytyy tehdä eli nirri pois. Tällä tyylillä on myös hyvä kiduttaa vampyyreitä.
Vesi elementin ollessa läsnä niin on raskaampaan liikutella hiekkaa. Merellä ollessa hiekan kutsuminen on vaikeampaa ja energiaa kuluttavampaa. Rannalla on kiva leikkiä hiekalla ja tehdä hiekkalinnoja.

Kehosta huolehtiminen on hänelle todella tärkeää, vaikka tietääkin vampyyrin veren estävän sen rapistumisen. Hänellä on aamulla treenirutiineita, mikä pitää kehon hyvässä kunnossa. Hänen kehonsa on hyvin lihaksikas, vaikka niillä lihaksilla pääsisi fitness kisoihin niistä hän ei kauheasti välitä. Kisan rajakin ylittyisi reippaasti, kun ollaan 190 cm yli.
Hänen lihaksikas rakenne myös pistää hänet teettämään oma vaatetuksensa. Kaupasta ostetut vaatteet eivät yleensä istu tai sauma ratkeaa jostakin. Vaatetustyyli hänellä on klassinen ja jokaiseen tilaisuuteen löytyy tyyliin sopiva vaate. Väriltään ja leikkaukseltaan vaate pistää hänet näyttämään vielä kauniimpana, kuin hänen kauneutensa ei loppuisi koskaan. Hänen yllään ei nähdä rikkinäisiä vaatteita.

Hänen hiuksensa on musta, niin kuin hänen sänki partansa. Parransänki hän siistii ja huolittelee perin pohjin. Joskus hänellä ei ole moneen kuukausiin partasänkeen. Silmät ovat ruskeat ja viekkaan lämpöiset. Niihin jää kuitenkin mystisyyttä siitä, mitä hän saattaa ajatella silmien peilin takana. Hiuksien pituus vaihtelevat mielensä mukaan ovatko pitkät vai lyhyet. Nuorempana hänellä oli pidemmät hiukset, mutta nykyisin hän suosii enemmän lyhyempää hiustyyliä. Kasvon piirteet ovat hänellä hyvin kulmikkaat. Korkeat poskipäät korostavat paremmin hänen kasvojaan sekä silmiään. Ensi katseella kasvon piirteet ovat hellät ja lämpimät.
Työskennellessä hänellä on yleensä nahkainen olkalaukku. Ranteessa hänellä on lukuisia kalliita harvinaisia kelloja ja rannekkeita. Häneltä löytyy myös krusifiksi kaulassa. Sormissa olevista erilaisista sormuksista, joilla on omat tarinat.
Mitään lävistyksiä hänellä ei ole, mutta temppeliritarin tatuointi löytyy selästä lapaluun ja niskan välistä, jonka hän on hankkinut edes menneille temppeliritareiden muistoksi. Aito tatuointi/polttomerkki on olkapäässä oikealla puolella.

Vaatekaapista löytyy vanhat temppeliritarin asusteet ja myöhemmin ajasta ritareiden haarniskoita, mutta niitä hän ei käytä. Sieltä löytyy myös pappeus asuja eri vuosilta. Nykyään siinä tehtävässä hän pitää siistiä tummaa pukua ja kaulassa valkoista narua. Vastineeksi käyttää uuden laisia haarniskoja naamiaisjuhlissa.

Villi sieluinen, mutta järjestämällinen asennoituminen henkilö. Hän tykkää kovasti aktiviteeteista. Aamulla tehdään vanhan aikaiset toimenpiteen ja varsinkin ollessa kartanossa, koska siellä hän harjaa hevostansa. Ehkä jäänyt jonkinlainen pinttymä tapa. Ratsastamisen lisäksi hän tykkää harrastaa miekkailua nykymiekkailu, että keskiaikaisen tyyliin. Uimista, jousiammuntaa ja salilla käymistä. Kun taas jaksaa niin laskuvarjon hyppäämistä. Urheilu autoilla on kivaa huristella kaduilla tai maanteillä. Tietenkin mieltänsä niin se on ratsastusta tai lukemista kynttilävalossa, mikä rentouttaa.

Asiallinen ja lyhyt sanainen sanomaan. Käytöstavat hänellä on jokaiseen lähtöön. Ennen kaikkea katsoo, minkälaisessa piirissä on. Ensi kohtaamisessa hän on rauhallinen, hillitty, täsmällinen ja tarkkaavainen. Hän ei tykkää minkäänlaisesta manipuloinnista, vaikka välillä sitä on hyvä tehdä. Enemmänkin arvostaa suora puheisuutta ja rehellisyyttä. Kun häntä enemmän tuntee, niin hän on hyvin hellä, ystävällinen, herrasmies, rakastettava ja hassu. Ystävän parasta hän ajattelee ennen omaa etuaan.
Pankki asiat ovat hänelle tärkeä lähde eikä hän tykkää, jos niihin tulee ongelmia. Pankki asioista hän ei puhu kenenkään kanssa. Jopa ystävyys ei sekoitu keskenään ja pitää hyvin erillään toisistaan kuin hupi ja työ.

Hänen sydämeen pääsee vain mustan meren pohjan kautta, jos löytää sellaisen reitin. Lowe oli hänen tärkeimpiä henkilöitä elämässänsä. Hän oli hänelle isä, veli ja paras kaveri, mitä nykymaailmassa ei voisi enää saada. Hänen kuolema ja uusi aikakausi oli hänelle isomuutos ja kasvamisen aikaa.
Itsekin ihmetellyt ja pohtinut, että miksi hän ihastuu helpommin noitiin kuin vampyyreihin. Ihastutaan tai rakastutaan, niin enemmänkin hän katsoo toisen sieluun ja luonteeseen kuin minkälaiseen olevaan ulkokuoreen.

Hyvin uskollinen vampyyriksi, mitä ei uskoisi. Rukoilee jokaisen kaadon jälkeen, jos on mahdollista. Yleisesti muuten hän kerran viikossa rukoilee kotona olevassa alttarissa tai kirkossa. Käy messuilla, jos suinkin pystyy. Rukoukset ja tavat ovat kristillisen ja juutalaisen sekoittamista ja ehkä hieman ripaus islamin. Enemmän kuitenkin näyttää uskovaisuuden kristillisesti, vaikka sanat menevät välillä hepreaksi. Uskonnollisista asioista hän on hyvin jyrkkä sekä jäykkä. Hän ei tykkää, joitakin asioita väitetään vastaan uskonnon asioissa. Kuitenkaan hän ei mainosta asiaa, vaikka asusteellisesti tai jonkin pienestä tavasta huomaa.
Pappeus on hänelle hyvin tärkeä ja mikä tuo hänelle rauhallisuutta elämää. Vaikka hän ei oikein aluksi pitänyt, että hänet pistetään opiskeluun. Opetus toi askelta lähemmäksi jumalaan päin, mutta ennen kaikkea oma itsensä herraksi. Elämän lankaa. Vastineeksi on välillä tekemässä pappeus vapaaehtoista työtä ja silloin hän auttaa köyhiä sekä kuuntelee muiden murheet ja surut.

Vedestä hän ei kauheasti tykkää ja mielellään käytetä muita matkustus kuljetus välineitä, kuin laivoja tai veneitä. Kuitenkin hän pystyy uimaa uimahallissa, koska silloin varpaat pystyy paremmin osua pohjaan. Jonkinlaisia painajaisia hän näkee laivan uppoamisesta, mutta hän ei kauheasti puhu. Sen hän huomannut, että verta pitää saada tasaisesti, jos ei niin painajaiset voimistuvat. Mielellään hän juo vampyyristä verta kuin ihmisestä. Ihmisestä onnistuu, mutta ei juo enää suonesta. Silloin ihmiseltä hän muokkaa mielen.
Vaikka enemmäkseen hän on leppoisa herra, niin löytyy pinnan alta kovalla kaivurilla kaivatuksin pedonkin esiin. Edemmäkseen vampyyrin karmivuus näkyi taistelukentillä, koska siellä sai päästää kaikki paineet pois kehosta, vaikka ilta pausseina rukoiltiin kuolleitten sielujen puolesta. Taistelu kentillä hän antaa itsensä luvan juoda ihmisten suonista, koska he olivat vihollinen hänelle.


1200-luvulla puolessa välissä keväällä hän syntyi maailmaan. Tuntemattomaan sukuun hän syntyi ja myös hänen luovutuskin tapahtui. Yön pimeyden turvin puuvillaiseen lakanaan hänet oli kääritty ja puoli humaltuneen temppeli ritarin hevosen matkustus laukkuun hänet pistettiin, että toivoen poika matkustaisi pois ranskanytimisestä. Matkallaan oleva ritari vasta huomasi matkallansa itkevään vauvan ääneen, kuin vasta tajusi vauvan äänen tulevan laukustansa. Vauvan silmät olivat vielä ummistuneet, mutta eleet olivat jo voimakkaat. Lowe ei voinut heittääkään lasta menemään, mutta ennen kaikkea hänellä ei ollut sitä millä voisi vauvan ruokkia.
Takaisin päin ja tuttavaan nunnaluostariin vietiin lapsukainen. Lowe alkoi jo pienestä asti huolehtimaan pienestä pojasta. Hän alkoi maksamaan nunnille lapsen hoidosta ja kasvatuksesta. Huolettomasti ja hyvin uskovaisuuteen kasvaessa oli mukavaa aikaa pojalle, vaikka ei ollut kivaa saa luudasta sormille vääristä vastauksista.
Kymmenen vuotiaan jälkeen alkoi tapahtua ihmeellisiä asioita, kuin vihaa hän ei kauheasti osaa enää kontrolloida ja kepposia. Hänestä alkoi kehkeytyä jonkin sortin pikkuinen piru ja siksi häntä alettiin puhumaan häntä Lucien kuin olisi itse Lucifer. Olemus alkoi olla liikaa nunnille, niin Lowe haki hänet hoiviinsa. Silloin alkoi ritarialaisen tie.
Puukepillä hän sai harjoitella miekan taistelu liikkeitä. Hevosen hoito oli hyvin tärkeä ja se oli joka päivästä. Kun pikku pojalla oli puuhaa niin ei hänen vampyyrilliset olemus kauheasti päässyt valloilleen. Perus asioissa opittuaan alkoi asetta kovemmaksi muutta. Yllättävän veren halu iskoontui nuoren miehen maku nystyröille. Hän kertoi ongelmansa Lowelle ja hän heidän papillensa. Kovat juttelut he kävivät, mutta selväksi tuli hänelle et verta ei saisi juoda missään nimessä. Mielellään hän alkoi syödäkin raakaa lihaa, kun vihannekset ei oikein tahtonut enää maistua. Siinä ohella hänet käskettiin mennä Jerusalemiin Lowelin mukanaan. Hänen suojattina ja oppipoikana mentiin mukaan. Ensimmäisellä hyökkäyksellä hän sai haaverin ja silloin iski mahdoton nälkä vereen.
Aavikko ei ollut tehnyt hänelle yhtään hyvää. Sen pisti aivot kiehumaan (vaikka hän suojautui vaatteillaan auringon säteiltä) ja nähdessään ensimmäisen eläimen hän upotti hampaansa otukseen, siinä samassa Lowe ymmärsi, mitä heidän temppeli oli tarkoittanut. Lowe alkoi enemmänkin ajattelemaan, miten voisi hyötyä tästä nuoresta vampyyristä, mitä varmaan Lucien ei itsekkään ymmärtänyt täysillä. Sitä vaaraa Lucien ei vielä huomannut.
Jerusalemissa hän taisteli arabialaisia vastaan ja muita rosvoilta. Se oli hänelle mukavaa, vaikka ajan myötä se alkoi tuntua liian helpolta. Voima alkoi näkyä, miten ketterä hän oli ja voimakas iskuissansa. Lowe yritti muistuttaa noita keinoja käyttämään vasta ihan taistelun lopussa eikä alussa, koska silloin pääsi paremmin suosioon muihin ritareihin. Mitä vanhemmaksi tuli niin hän siirtyi tekemään yö tehtäviä, kun aurinkoa hän ei sietänyt. Vastineeksi hän todisti, miten hyvä hän on yöllä taistelemaan ja tehdä vakoilu hommansakin. Hiljalleen häntä kutsuttiin piireissänsä yön paholainen.
Päivisin hän keskittyi rukoilemaan ja pyytämään karmeista teostaan anteeksi. Vaikka ne synnit eivät kauheasti häntä haitanneet. Mutta piti siitä, että Jumala oli luonut hänen kaltaisensa jostakin syystä. Rukoileminen auttoi häntä pysymään rauhallisena eikä antaa tilaa impulssille, mikä johtaa kaameana veren vuodatukseen.
Suurmestari ehdottikin, että hän myös opiskelisi papiksi ja Lowe oli samaa mieltä. Jerusalemissa hän kävi parivuotisen pappeus koulutuksen.
Koko Jerusalemin aikana hän harjoitteli salaa hiekan liikuttamista ja sen käyttämistä. Sitä hän myös käytti hyväkseen yöllisessä hyökkäyksissä tehdessä. Niissä tehtävissä alkoi kyllä huomata, että tahtoisi yhä maistaa ihmisen verta.
Kun aika alkoi kulua sen verran, että hänen ulkomuoto ei enää muuttunut niin paljon suurmestari siirsi Lowen ja hänet takaisin Ranskaa, missä saisivat auttaa kansalaisia rosvoilta. Matkan varrella he pysähtyivät Vatikaaniin ja Sveitsiin. Lowen tuttava Dioblo temppelinherra opetti pankkiirin asioita pojalle, koska hän tulisi perimään Lowen suuren kartanon Ranskasta. Aluksi hänellä ei ollut kiinnostusta, koska seikkailu tyyppiset tekemiset kiinnostivat häntä. Dioblon kertoessa syyt asialle niin ne laidat muuttivat nuoren vampyyrin mieltä. Talous olisi tulevaisuudessa iso asia ja sen käyttäminen oli hyvin tärkeää. Sitä hallitsemassa pystyi hyödyntämään etuja itsellensä. Vuosi oli vierähtänyt vikkelästi ja olivat siirtyneet Sveitsiin. Sieltä hän katseli hyvää tili yhtälö paikkaa. Sen ajan todisteet näyttivät sinne kannattaisi tehdä sellaista.
Vuoden puolen lähdettyään Jerusalemista pääsivät vihdoinkin Ranskan temppeliherrojen pisteeseen. Suurmestarille vain sanottiin, että miksi matka hieman venähti, oli että Lowen vammat alkoivat tulla raskaimmilleen.
Ennen kuin loisi isompi pankin niin hän lähti ennen noita vainon alkamista taistelemaan Sveitsin itsenäisyyden puolesta, että pääsi irtautumaan Itävallasta. Se taisto auttoi häntä solmimana sveitsiläisiä pankkiireita hänen alaisuuteen, vaikka hän salaa hieman käytti temppeliritarin suhteita.
Sodissa ollessa niin hänen kuolemattomuus ei ole kauhean pistävänä. Samalla hän halusi muistuttaa ihmisiä jumalasta ja siitä, että tällaista jumala ei suosi hyvin.
Orleansin taistelussa 1429 hänen täytyi mennä kokemaan omin silmin tätä myyttiä, mitä he puhuivat. Ranskalainen nainen oli johtamassa sotaa. Se oli upeaa ja kaunista nähdä, miten nainen osasi johtaa. Osaisi todella hyvin taistella. Surullista minkälainen kohtalon sai Jeanne d'Arcilla. Hän yritti puhua, että tämä ei olisi noituutta, koska jumala anto ei ole minkään noitamaisuutta ollenkaan. Nähdessään hänen kuolemansa roviolla pisti hänet rukoilemaan syvemmin, jokaista sielua kohden kenellä oli sellaista. Noita tai noituus ei saisi määrittää heti kaikkia asiaa.
Hiljalleen siitä alkoi noita vaino maailmassa. Tehtyään pankin itsellensä niin hän alkoi siinä lomassa auttamaan noitia. Tietenkään se ei ollut helppoa luottaa vampyyriin, mutta nähtäessä hänen jumalallisen uskovaisuuden suhteen niin se alkoi helpottaa. Kehen hän alkoi tutusta ensimmäisenä olevaan perheeseen, niin hiljalleen hän alkoi rakastua perheen tyttäreen. Hyvin kaunis ja nuori noita Abella. Vanhemmat eivät tietenkään tykästynyt asiasta. Mutta asiaa ei kauhean pitkälle mennyt, vaikka hänen aatoksissa oli kosia neitoa. Mutta uskomus jumalaan niin pidätteli sitä ja se tietämys siitä, että tietynlainen haave perheen elämisessä niin ei vain onnistuisi. Ensimmäistä kertaa tunteellisessa tasossa Desmont oli hukassa ja raunioissa. Jutellessa muiden noitien kanssa niin tuli päätökseen, että hänen täytyisi antaa toisen mennä, vaikka kuinka rakastaisi toista.
Yli kahden kymmenen yhdestä olosta niin hän tunnusti viimeisen kerran rakkauden hänelle, niin samalla päästi hänet, koska toisen pitäisi elätä noitien elämää. Mutta hän tulisi auttamaan häntä tarvittaessa ja auttaisi heidän noidan sukuun. Hän oli teetättänyt heidän rakkauden symbolisen sormusleimasin, jonka avulla pystyi ottamaan hädässä apua.
Rakkauden muserruksena hän lähti englantiin sotimaan sydän surut pois. Taistelun ohella hän piteli omassa kädessään oman sormusleimasinta, mikä edelleen pysyy sormessansa.
Sotien päätteeksi hän pystyi alkamaan tekemään etsimään muille noidille uusia asuin alueita. Näistä hyvistä teoksistaan, joita hän oli auttanut noita vainon aikana, niin antoivat oman siunauksen krusifiksin kaulakorun mukana, missä oli noita suojaus.
Päästyään selviytyjien kanssa New Yorkiin. Parisen päivää hänen täytyi vetäistä voimia takaisin. Muutenkin täytyi tehdä sopimuksia pankkien kanssa. Jatkaessa matkaan junalla eteenpäin niin hän törmäsi toiseen vampyyri nimiseen Ezekiel Linwoodiin.
Junan ravintolassa he tutustuivat toisiinsa, kun he alkoivat puhua. Toisen puhuminen ei haitannut ollenkaan, koska auttoivat viimeaikaisten asioiden unohtaminen. Itsekin pääsi purkamaan laiva reissun turma tapahtuneita. Jonkin laisesta melankoomisesta puheet veivät heidät lemmen kehdolle viemää aatokset pois. Pari päivää junassa oli kiihkeitä ja onneksi oli ensimmäisessä luokan matkaajan puolella. Linwood poistui junasta ensimmäisenä tekemään asioitaan. Hän kuitenkin lupautui auttamaan, jos hän tarvitsi hänen apuansa. Itse poistui parin päivän päästä.
Monien viikkojen reissujen aikana pohdittiin, että törmättäisiinkö nuorukaiseen vielä. New Yorkissa hän löysi ja sivusta myös uuden rakkaan. Hän kattoi asioiden tapahtumaa kuinka Marcel lopuksi pisti Linwoodin tunteet pipariksi. Hän tarjoutui tarjoamaan olkapääntukea toiselle.
Kun asiat saatiin, jotenkin rattaisiin niin he yhdessä palasivat Britanicilla, koska hän ei kestäisi yksin matkustaa vampyyrinä laivassa. Laiva romanssien jälkeen ja päästettyään Desmond palasi Ranskaan Lioniin yksin, vaikka olisi ovet auki Linwoodille.
Enemmäkseen pitivät yhteydessä kirjeitse ensimmäisen maailman sodan aikana ja samoin myös toisen maailman aikaan. Hän teki paljon erilaisia kauppoja. Menneisyyden asioissa hän alkoi piilotella noitia, koska tiesi Hitlerin etsivän noitia omiin tehtäviin.

Sota ei ollut mahtavaa aikaa. Aluksi he olivat säästyneet aluevaltaukselta, kuin Atlantin puolella oleva Ranska. Desmont tiesi, että se tulisi ennen pitkään myös Lyoniin. Sota oli myös omien aatteiden edistämistä ja taito laji pysyä myös poliittisista asioista. Hän jäi auttamaan kaupunkilaisia, kuin lähtisi kapinaa saksalaisia vastaan. Alue valtauksen puolelta tuli haavoittuneita sotilaita. Heitä Desmont yritti auttaa samalla kuin yritti suojella pankki virka asioita. Kaupungissa oli sairaala, niin hän myös teki oman pienen sairaalan toisesta tallistaan. Samalla myös hän piilotteli pari noitaa talossa, jotka olivat paenneet entisestä slaavilaisesta alueesta. Paljastumisen takia hän halusi pitää työväkeä pienenä, vaikka hoidettavia oli enemmän. Tasaisesti rukoiltiin jumalaa, että jos jostakin saisi hyvä hoitajan kädet käyttöön.
Kun osa pääsi hoidettavaksi niin heitä siirrettiin muualle Ranskaa missä ei olisi vielä pahaa saksalaisten miehitystä. Ehkä heidän sotilaiden ansiota jokunen oli kuullut Desmontin tekemisestään. Ihan yllättäen jaloverinen neito ilmestyi ovelle. Tietenkin päästettiin toinen sisään, vaikka eihän siinä uskottu, että Pearl niminen tuli auttamaan heitä. Jumalat kiitokset kiitettiin asialle automaattisesti. Noidat eivät oikein tykänneet, että toinen vampyyri oli tullut paikalle. Asia pystyi hyvin järjestämään, että noidat asustivat toisessa paikassa yö aikaa, mutta Desmont omistamassa talossa.
Aika kului Desmont ja Pearl saivat rauhassa tutustua toisiin samalla. Heidän väli kehittyi ystävällisestä ja siitä romanttisuuteen synkiksi yöksi. Jopa sai nähdä hänen osan antiikki keräily tavaraa, vaikka monet oli piilotettu lukittuun kellariin. Kellariin oli kerätty myös muiden ihmisten ja asiakkaiden arvokkuudet talteen. Monesti yö aikaa Desmont liikkui sodan rajoilla läheisyydessä ja toi loukkaantuneita. Niitä tuodessa yleensä matkalla tapettiin pari saksalaista sotilasta ruoakseen. Välillä tultiin verisenä kotiin.
Sodan loppuvaiheessa natsisaksalaiset valloitti Lyonin. Siinä kohtaan Desmont piti huolen alueesta ja poliittisia keskusteluita puhuttiin saksalaisten kanssa, että ei tulisi ryöväämään näin vanhaa ja arvokasta kartanoa. Samalla alkoi myös isot junaliikkuvuudet, mistä sai kuulla vaunujen sisältä ihmisten itkemistä. Jos hän auttaisi niin se olisi liian selkeää, että joku kaupunkilainen olisi auttanut juutalaiset pakoon. Tämä pisti myös Desmontia liikkumaan öisin Italian rajalla, että voisi auttaa brittiläisiä nopeammin hyökkäämään Saksan ytimeen. Mutta heillä oli enemmänkin suunnitelma Pohjois-Italiasta hyökätä Itävaltaan.
Onneksi lopulta Ranskan pohjoispuolelta liittoutuneet tulivat heidän ampuun. Mutta monia viikkoja piti järjestää asiat paikoilleen. Samalla hän sai huomata, että sodan loputtuaan kuukauden päästä Pearlin piti lähteä omille teilleen. Ystävällisesti ja ehkä hieman haikein heidän oli pakko lähteä omille teilleen.

Monet vuodet autettiin saamaa Lyon uuteen uskoon ja se, että tänne ei kauheasti muita vampyyreitä haluta. Ainoastaan pääsee Beaumontin pankki asiakkaiksi.
Suhtautuminen
Noidat: He ovat ihmeellisiä otuksia, jotka joutuvat vääriin paikkoihin. Ystävällisesti ollaan heidän kanssa, vaikka pysytään hieman etäällä heistä. Heistä on apua moneen asiaan.
Metsästäjät: Pysytellyt heidän poluista hyvin kaukana, koska ei halua ylimääräisiä kompilaatioita. Heistä on hyvää, että hoitelee niitä ylimääräisiä puhdasveristen jättämien puoliveristen raivaamisessa.
Vampyyrit: Asemat ovat tärkeä, mutta ei anna mitään erikoista hemmottelua oliko puhdasverinen vai neuvosto lainen. Neuvosto laisiin ei luoteta ollenkaan eikä halua heitä hänen maallensa. Vampyyrien politiikka ei kauheasti välitä.
Ihmiset: Ne sielu parat, jotka elävät pienessä elämänsä pallossa. Monella ihmisellä on viaton sielu, joita pitää varjella. Ennen kaikkea niitä, jotka ovat yhä uskossa jumalaan. Jos heillä on peitetty verhot niin olkoon heidän kadotus taivaasta. Älä suottapi tuhlaa heihin aikaa. Rikollisiin ja sen sellaiseen heistä hän juo verta, jos ei saa toiselta vampyyriltä.

- Pelkää järviä sekä meriä, missä on paljon vettä samassa paikassa.
- Pitää noidista.
- Viskin lisäksi viinin ystäviä kuin myös oluenkin.
- Rakastaa hevosia ja jalostaakin omassa kartanon talleilla.
- Krusifiksi on noiduttu noidan taialla, mikä kertoo noidalle hänen ystävyydestä.
- Ranskan lisäksi, mitä hän hallitsee hyvin kielissä on englanti, italia, retoromaania, latina, heprea, farsi, arabia, saksa ja sekä cicilian murretta. Vakka hän muitakin kieliä osaa jonkun verran.