Post by Arkki on Mar 13, 2021 19:05:52 GMT 2
Cora Rothschild
»I'll make you learn to love me.»
Nimi
Cora (Corinne) Vera Rothschild
Alkuperäiseltä nimeltään Korinna Medeia de' Medici. Tunnetaan neuvostopiireissä lähes yksinomaan lempinimellä Cora, joka on lyhennetty otetusta nimestä Corinne.
Vuosien varrella mukaan on varttunut myös muutama liikanimi. Useimmat näistä viittaavat tavaramerkiksi muodostuneeseen punamustaan mekkoon - "nainen punaisissa" joko näin neutraalisti tai rivommin ilmaistuna on yleinen puhuttelutapa selän takana eritoten niissä piireissä, jotka eivät Corasta liiaksi välitä.
Alkuperäiseltä nimeltään Korinna Medeia de' Medici. Tunnetaan neuvostopiireissä lähes yksinomaan lempinimellä Cora, joka on lyhennetty otetusta nimestä Corinne.
Vuosien varrella mukaan on varttunut myös muutama liikanimi. Useimmat näistä viittaavat tavaramerkiksi muodostuneeseen punamustaan mekkoon - "nainen punaisissa" joko näin neutraalisti tai rivommin ilmaistuna on yleinen puhuttelutapa selän takana eritoten niissä piireissä, jotka eivät Corasta liiaksi välitä.
Ikä
500 (s. 1500-luvun Italiassa)
Laji
Vampyyri (taso C)
Sukupuoli
Vampyyri (taso C)
Sukupuoli
Nainen
Siviilisääty
Naimaton
Asema
Neuvoston pr-osaston johtaja
Toimitusjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja pr-toimintaan erikoistuneessa yrityksessä nimeltään Council Consulting Ltd (CCL). Yrityksellä on useita tytäryhtiöitä, ja sen omistus on keskitetty eräälle konsernille monimutkaisten osakkuusratkaisujen kautta.
Kielitaito
italia, englanti, ranska, venäjä, kiina
Perhe
Luoja: Dante Acardo
»Whoever controls the media,
controls the mind.»
controls the mind.»
Ulkonäkö
Cora on 170-senttinen, sopusuhtainen tummaverikkö. Hän käyttää vain harvoin koruja, mutta huulia koristaa yleensä puna, ja kasvoilla tuntuu olevan vuorokaudenajasta riippumatta huoliteltu meikkikerros. Mitään tavattoman provokatiivisia ratkaisuja usein tutussa ja turvallisessa pysyttelevältä naiselta nähdään.
Kasvoiltaan vampyyri on ilmeikäs. Terävä leuka ja korkeat poskipäät ovat omiaan tukemaan huoliteltua ulkoasua ja yhdenmukaisuudessaan vaikuttavaa olemusta.
Tummat, pitkät hiukset puolestaan valuvat yleensä näyttävästi olkapään yli. Naisen tavaramerkiksi on muodostunut punamusta, johon hän tyypillisesti pukeutuu niin arjessa kuin juhlassakin. Vastaavasti hänen jaloistaan löytyvät usein tummat korkokengät, joista vain harvoin luovutaan.
Coran elekieli on sanalla sanoen hillittyä. Siitä on havaittavissa yläluokkainen, itsekunnioittava tapa kannatella kehoa. Kasvoilla karehtivat tunteet ovat aidonoloisia, mutta eivät useinkaan todellista mielenmaisemaa kuvaavia.
FC: Erica Cerra
Kyvyt
Coralta löytyvät vampyyrin tyypilliset fyysiset ominaisuudet, kuten nopeat refleksit ja sulavaliikkeisyys. Monet elinvuodet ovat auttaneet häntä oppimaan pois kuolevaisten kankeista liikeradoista kohti lajiominaisempaa eleganssia.
Oleellisina taitoina voitaneen pitää myös vampyyirn monipuolista ymmärrystä erilaisista ammatillisista ja tieteellisistä aloista; psykologiasta, viestinnästä ja patologiasta. Vuosien varrella Corasta on kehittynyt taitava vuorovaikuttaja ja oppinut nainen, joka osaa soveltaa tietopohjaansa monipuolisesti.
»My job description is rather simple. Whenever we pee on someone's leg, I'm the one who tells them that it's raining.»
Maine
Coralla on ristiriitainen maine. Neuvostossa hänet tunnetaan ahkerana ja pätevänä keskitason johtajana, joka on osaltaan edesauttanut niin lasi- kuin lajikattojenkin murtamista. Samaten C-tason hyvät suhteet Fiona Springin kanssa on noteerattu laajalti, ja nykyiseltään pidetään todennäköisenä, ettei pr-päällikön tuulisella paikalla tulla näkemään ketään muuta hyvään toviin.
Toisaalta hänellä on kuitenkin ikävä tapa ilmestyä sinne, missä tragedia on tapahtunut. Coran vastuulla on painaa asioita villaisella ja kaikkein dramaattisimmissa tilanteissa hänen läsnäolonsa on suorastaan oletusarvoista. Niinpä myös rooli jonkinlaisena Jobin postinkantajana on jouduttu omaksumaan.
Neuvoston ulkopuolella naisen kasvot on opittu yhdistämään vaikutusvaltaiseen organisaatioon. Tähän ovat vaikuttaneet villaisella painamisen ohella myös ne julkiset esiintymiset, joita organisaation yritysryppääseen liittyen on tehty.
Suhde Neuvostoon
Cora on kiistatta lojaali työntekijä. Neuvosto tarjosi turvaa ja rakennetta, kun oma elämä oli palasina ja perheen vaikutusvalta mennyttä. Sen kautta on päästy uudelleenrakentamaan omaa identiteettiä ja toisaalta kasvattamaan omaa merkitysarvoa sekä kuolevaisten että yliluonnollisten maailmoissa.
Luonne
Coraa pidetään usein ystävällisenä. Suorapuheisena, mutta vilpittömänä ja oikeastaan jopa empaattisena. Kenties ihmisyyden tuoma ripaus pehmeyttä saa vaikutelman aikaan, tai kenties häntä verrataan usein valtaapitävien kylmäkiskoiseen joukkoon, mutta yleisvaikutelma on lähes poikkeuksetta maanläheinen.
Ja siltä asia suurelta osin vaikuttaakin. Älykkäänä naisena Cora miettii kaiken uransa näkökulmasta - millainen pr-henkilö seivästää jokaisen epämiellyttävän henkilön? Hänet on helppo nähdä rehellisenä ja miellyttävänä luonteena, joka ei tuhlaa aikaansa keräämällä tarpeettomia vihollisia. Heihin, jotka todella naisen asemaa uhkaavat, suhtaudutaan toki hyvinkin suurella varauksella ja tarvittaessa myös väkivaltaisella otteella, mutta sekään ei yleensä juuri saumatonta pokerinaamaa horjuta - eikä korttipeli suotta naisen suosikkeihin lukeudukaan.
Perusluonteeltaan Cora on kuitenkin varsin lojaali. Hän uskoo löytäneensä paikkansa Neuvostosta, eikä organisaatiolle olla valmiita kääntämään selkää. Toisaalta lojaalisuuden sivutuotteena syntyy ankara vaste heitä kohtaan, jotka eivät onnistu osoittamaan olevansa naisen luottamuksen arvoisia - esimerkiksi luojaa ja tämän perhettä vastaan on kehitetty varsin myrkyllisiä ja murhanhimoisiakin tunteita.
Lojaalisuus ulottuu myös heihin, joita Cora komentaa. Omia alaisia ei jätetä pulaan, mikäli nuo vain ovat osoittaneet vastaavasti sitoutumista ja uskollisuutta niin Neuvostoa kuin Coraa itseäänkin kohtaan. Kaikkia ei voida koskaan pelastaa, eikä omaa päätä ole juuri koskaan muiden virheiden takia pölkylle laitettu - mutta laskelmoituja riskejä on tullut otettua. Usein ne ovat myös kannattaneet.
Poikkeuksetta naista kuitenkin ohjaa läpitunkeva rauhallisuus ja kylmähermoisuus. Coran pinna ei pala helposti, ja kantti pitää, vaikka tilanne olisi kuinka kehno. Tyytymättömyyden annetaan kyllä joissain olosuhteissa näkyä, mutta on harvoin helppoa osoittaa, että se ohjaisi oikeasti naisen päätöksentekoa. Nämä ominaisuudet tekevät Corasta varsin sopivan pr-henkilön ja toisaalta myös uskottavamman toimijan Neuvoston kaltaisessa organisaatiossa. Vuosien kasautuminen on samalla tuonut luonteeseen särmää, joka näyttäytyy paikoin rohkeana ilmaisuna ja suorastaan tylyn suorana puheena, kun se koetaan tarpeelliseksi. Toisaalta Coraa on oikeutetusti syytetty myös byrokraatiksi. Oman tasonsa takia nainen on herkästi varpaillaan, ja tekee asiat mielellään oppikirjan mukaan kaiken varalta.
Jossain sisimmän ja ulkokuoren välissä Coraa ohjaa myös omanlaisensa kopeus. Pudotus yläluokasta keskikastiin oli oman muutoksen myötä kova isku, ja vei vuosia nousta yliluonnollisessa maailmassa jokseenkin siedettävään asemaan. Sisäänrakennetuista mekanismeista huolimatta ylempitasoisia ei katsota automaattisesti ylöspäin, vaan noiden on ansaittava kunnioituksensa siinä missä muidenkin.
Samalla naisesta on kasvanut varsin varovainen. Medicin perijätär on joutunut harkitsemaan jokaista siirtoaan organisaatiossa, jossa useimmat vastaantulijoista pitävät syntyperäänsä oikeutuksena tavoitella tehtävää, jonka saamiseksi Cora on joutunut näkemään suurta vaivaa. Huolimattomuus on hioutunut vuosien varrella pois eleistä, eikä omalle paikalle ole koskaan oikeastaan asetuttu liian mukavasti liittolaissuhteita vähätellen.
Oma arvo on kuitenkin opittu samalla tunnistamaan, ja se yhdistetään nykyisin luontevasti osaksi sekä julki- että minäkuvia. Varsinkin alaisilleen Cora voikin näyttäytyä monitahoisesti - toisaalta juuri sellaisena kuin sanotaan, tai sitten mainettaan murskaavammalta luonteelta; varsinkin, jos jonkun koetaan kaavailevan itseään kalifiksi kalifin paikalle.
Historia
Korinna syntyi Medicin italialaiseen mahtisukuun vanhimpana perheensä kolmesta tyttärestä. Seurapiirielämään kasvatettu nuorikko oppi perheeltään nopeasti kaupankäynnin merkityksen ja imagon tärkeyden. Hänestä kasvoi sujuvasanainen ja elämäntyylistään nauttiva neito, joka osasi arvostaa sitä, mitä oli syntymässä saanut; feodaaliyhteiskunnassa yläluokkaan kuuluminen oli suuri etuoikeus.
Vuodet soljuivat pehmeällä painollaan eteenpäin, ja 20-vuotiaana nainen kihlautui yläluokkaisen miehen kanssa. Sosiaalisen statuksen muuttumisen myötä Korinnan asema kävi vähemmän varjelluksi, ja hän pääsi osallistumaan esimerkiksi liikeneuvotteluihin vapaammin, vaikkakin lähinnä pehmennykseksi muuten kovien neuvottelutaktiikoiden rinnalle.
Juuri näissä neuvotteluissa Cora tapasi ensi kertaa Dante Acardon, joka oli vaikutusvaltainen diplomaatti, liikemies ja - kuten nuori Medici sai myöhemmin tietää - puhdasverinen vampyyri. Puhtaan lumovoiman ohella miehessä oli karismaa ja älykkyyttä, ominaisuuksia, joita Cora ihaili; kovin värittömäksi muuttuneen kihlatun lipuessa ajatuksissa kauemmas, pitkät ja polveilevat keskustelut tuolloin vielä nuorehkon puhdasverisen kanssa viipyivät mielessä pitkään ajatuksia herättelevinä ja miellyttävinä muistoina.
Ja kävipä kerran niin, että muuan keskustelun lomassa totuus paljastui - mystisen lumovoiman taustalla oli jotain ylimaallista. Totuus vampyyreistä herätti heti Coran kiinnostuksen, olihan kyseessä Graalin malja, jollaisesta kuolevainen, vauraskin, saattoi vain uneksia. Nuori nainen verhosi itsensä unelmilla ikuisesta elämästä, koskaan päättymättömästä loistosta, joka omia askelia seuraisi aina maailmojen loppuun saakka.
Oma toive myös tehtiin tiettäväksi, eikä hinnasta jääty tietämättömäksi. Ikuisen poltteen ohella oli myös ymmärrettävä, että voimakkaimmat syntyivät vampyyreiksi, ja muutetut olisivat iäti tuomittuja ihmisyytensä kahleisiin. Cora ei kuitenkaan voinut uskoa, että Medicien mahti koskaan päättyisi - ja kuinka hän olisikaan? Nuori neito ei ollut nähnyt imperiumien nousuja ja tuhoja; hän oli elänyt dynastiansa loiston päiviä, eikä niille osattu vähäisten vuosien kasaamalla kokemuksella nähdä loppua.
Niinpä sopimus solmittiin. Kihlaus purettiin kaikessa hiljaisuudessa, ja Korinna de' Medici lähti perheensä siunauksella Dante Acardon mukaan. Uskollisen seuraajan ohella puhdasverinen sai rahtusen Medicin suvun vaikutusvallasta osakseen - ja Corasta tuli lopulta vampyyri. Luojansa opastuksella hän oppi hillitsemään verenjanonsa ja tunnistamaan omat kykynsä. Puolilajisuus vaihtui luojan siunauksella täysiverisyyteen ja elämä hymyili, ainakin hetken aikaa.
Medicien aikakausi tuli kuitenkin päätökseensä 1700-luvulla, ja Cora tunsi ahdistusta, jollaista ei ollut koettu koskaan, ei edes oman perheen muuttuessa aikanaan tomuksi. Kun yhtäältä todistettiin luojan synkempiä puolia, ja toisaalta huomattiin sukunimeen sidotun henkilökohtaisen sosiaalisen statuksen putoaminen ja perinnön tuhoutuminen myös kuolevaisessa maailmassa, nainen alkoi hiljalleen katkeroitua. Syy vieritettiin omassa mielessä ensisijaisesti Danten niskaan, nähtiinhän puhdasverinen lopulta henkilönä, joka oli hänet kaikkeen tähän kurjuuteen tuominnut.
Niinpä nainen tuli sellaiseen lopputulokseen, että omaa tietä olisi etsittävä muualta. Hän kohtasi luojansa, ja syyllistävin sanankääntein mieheltä vapautta vaadittiin - Cora ei kokenut voivansa etsimäänsä saavuttaa, jos suhde luojaan värittäisi kaikkea eteen tulevaa. Vannoutuneena vapaan tahdon kannattajana Dante suostui pyyntöön, ja ensimmäistä kertaa 200 vuotta kestäneen elämänsä aikana C-tasoinen huomasi olevansa yksin maailmassa - vapaa kyllä, mutta silti yksin.
Oli koittanut aika luoda nahka ja hoivata syvemmällä olevat haavat terveiksi. Omien kykyjen kasvattamiseen käytetyn muutaman vuoden hiljaisuuden jälkeen nainen astui jälleen esille nimellä Corinne Vera Rothschild - aikana, jona Rothschildit olivat vasta lupaava pankkiirisuku. Ihmisten seurapiirien kautta ajauduttiin hiljalleen lähemmäs vampyyrimaailmaa hallitsevaa Neuvostoa. Näinä aikoina Cora opiskeli kehollisen lääketieteen eri puolia, myös mielen mysteerit alkoivat vaikuttaa kutkuttavilta; jopa siinä määrin, että hän ajatui työskentelemään Sigmund Freudin alaisuudessa, ja sai seurata psykologian kehittymistä omana tieteenhaaranaan lähietäisyydeltä.
Maailman kehittyessä eteenpäin kävi niin, että myös Neuvoston kannalta kävi oleellisemmaksi siivota jälkiään. Cora tarttui tarpeeseen, ja alkoi tarjota organisaatiolle palveluksia, joiden kautta sen jälkiä häivytettiin aina tarvittaessa - olipa kyse sitten ruumiista, papereista tai todistajista. Erityisesti vainajien katoaminen oli työtä, johon oma kokemustausta voimakkaasti naista ohjasi. Cora alaisineen tarttui toimeen, ja yhdessä he päätyivät tekemään kerrassaan moitteetonta työtä.
Näinä vuosina Cora tutustui Fiona Springiin, Christopher Waylandin henkilökohtaiseen avustajaan. Kaksikon yhteistyö vaikutti sujuvalta, ja kun Neuvoston agenda puhdasverisiä kohtaan kävi hiljalleen myös nuoremmalle selväksi, oma katkeruus Dantea kohtaan muistui terävästi mieleen. Cora ei kaikkien vuosienkaan jälkeen kyennyt pettämään omaa luojaansa, mutta siltoja miehen perheen suhteen ei ollut poltettu. Omat tiedot luovutettiin Fionalle, joka osoitti kiitollisuuttaan ottamalla naisen Neuvoston siipien suojaan ja vahvistamalla hänen asemaansa.
Cora toimi jonkin aikaa lajiasiantuntijana, pitäen työpanoksensa korkeana. Samalla naisen arvostus Neuvoston sisällä kasvoi, ja hänestä tuli vahva ehdokas, kun tiedotusvälineiden kehittymisen myötä organisaation julkikuvasta huolehtivasta toimialasta tuli ajankohtainen 1900-luvun alkupuolella. Fionan tuesta huolimatta tehtävää tavoitteli myös miespuolinen jaloverinen, jonka sysääminen syrjään tehtävästä vaikutti lähes mahdottomalta sen ajan patriarkaalisessa mielipideilmastossa.
Yllättäen ratkaisu ilmaantui Mary Augustinen muodossa. Jo 1700-luvulla ensimmäistä kertaa tavanneita kahta C-tasoista oli aikoinaan yhdistänyt inho ylempitasoisia kohtaan, ja ylipäätään omaa keskinkertaista asemaa vampyyrien joukossa. Kun Cora kertoi ongelmastaan, Mary yllätti hänet paljastamalla, että hänen hallussaan oli arkaluontoista tietoa vastapelurista - jos Neuvoston tuleva pr-päällikkö vain jäisi hänelle velkaa. Sopimukseen tartuttiin, ja sen avulla onnistuttiin luomaan pohja toimivalle yhteistyölle Ivan Antovin kanssa, joka auttoi saamiensa tietojen vastineeksi kunnianhimoista naista yhteiseksi muodostuneen vihollisen suhteen.
Cora ei kuitenkaan ollut varsinaisesti innoissaan velasta, josta Mary muistutti aika ajoin - puhumattakaan siitä, että hänen osuutensa arkaluontoisen tiedon vuotamisessa oli hitonmoinen keskeneräinen asia. Niinpä jo turhan tutuksi käynyt puukko käännettiin kohti uutta selkää, ja Mary Augustinen nimi ujutettiin kaikessa hiljaisuudessa ja suorastaa neuvostoliittolaisessa hengessä organisaation tappolistalle: No woman, no problem.
Coran kannalta oli valitettavaa, että petos epäonnistui - Fiona pyyhki pian nimen pois listalta omien intressiensä suojelemiseksi, eikä vanhempaa haluttu haastaa niin lojaalisuuden kuin valtasuhteisiin liittyvän ymmärryksenkään takia. Mary ei ole suinkaan unohtanut yritystä, ja velasta ollaan yhä piinallisen tietoisia.
Dramaattisen alkuvuosien jälkeen Cora on elänyt melko rauhallisesti. Toisen maailmansodan aikaan hän toteutti Neuvoston intressejä natsi-Saksassa, ja tarkkaili aidon kiinnostuneena tieteellisiä kokeita, jotka eivät olisi olleet yksilön oikeuksia kunnioittavissa yhteiskunnissa mahdollisia. Tässä yhteydessä vastaavanlaisia kokeita suoritettiin taistelukentältä löydettyjen alempitasoisten vampyyrien kanssa, ja saavutetut tiedot ovat osoittautuneet myöhempinä vuosina arvokkaiksi.
Vuoteen 2013 mennessä Cora on opiskellut viestintätieteiden ohella esimerkiksi vuorovaikuttamista, taloutta, lääketiedettä ja psykologiaa. Monipuolisesti oppinut nainen on myös joutunut vahvistamaan omia suojauksiaan ja uudistamaan rajulla kädellä osastoaan. Viestintäteknologian roolin kasvaessa myös hänen asemastaan on tullut houkuttelevampi voimakkaampien jaloveristen silmissä, ja tästä syystä liittoumaa Fionan kanssa on pyritty vain vahvistamaan entisestään.
Nykyisin Cora toimii Neuvoston hallinnoimassa yritysryppäässä keskeisessä asemassa olevan pr-yrityksen toimitusjohtajana ja hallituksen puheenjohtajana. Muodollisen kulissin takana keskitytään nykyisin niin konsernin julkikuvan kuin yksityishenkilöidenkin imagoiden rakentamiseen - ja sotkujen siivoamiseen.
Coralla on ristiriitainen maine. Neuvostossa hänet tunnetaan ahkerana ja pätevänä keskitason johtajana, joka on osaltaan edesauttanut niin lasi- kuin lajikattojenkin murtamista. Samaten C-tason hyvät suhteet Fiona Springin kanssa on noteerattu laajalti, ja nykyiseltään pidetään todennäköisenä, ettei pr-päällikön tuulisella paikalla tulla näkemään ketään muuta hyvään toviin.
Toisaalta hänellä on kuitenkin ikävä tapa ilmestyä sinne, missä tragedia on tapahtunut. Coran vastuulla on painaa asioita villaisella ja kaikkein dramaattisimmissa tilanteissa hänen läsnäolonsa on suorastaan oletusarvoista. Niinpä myös rooli jonkinlaisena Jobin postinkantajana on jouduttu omaksumaan.
Neuvoston ulkopuolella naisen kasvot on opittu yhdistämään vaikutusvaltaiseen organisaatioon. Tähän ovat vaikuttaneet villaisella painamisen ohella myös ne julkiset esiintymiset, joita organisaation yritysryppääseen liittyen on tehty.
Suhde Neuvostoon
Cora on kiistatta lojaali työntekijä. Neuvosto tarjosi turvaa ja rakennetta, kun oma elämä oli palasina ja perheen vaikutusvalta mennyttä. Sen kautta on päästy uudelleenrakentamaan omaa identiteettiä ja toisaalta kasvattamaan omaa merkitysarvoa sekä kuolevaisten että yliluonnollisten maailmoissa.
Luonne
Coraa pidetään usein ystävällisenä. Suorapuheisena, mutta vilpittömänä ja oikeastaan jopa empaattisena. Kenties ihmisyyden tuoma ripaus pehmeyttä saa vaikutelman aikaan, tai kenties häntä verrataan usein valtaapitävien kylmäkiskoiseen joukkoon, mutta yleisvaikutelma on lähes poikkeuksetta maanläheinen.
Ja siltä asia suurelta osin vaikuttaakin. Älykkäänä naisena Cora miettii kaiken uransa näkökulmasta - millainen pr-henkilö seivästää jokaisen epämiellyttävän henkilön? Hänet on helppo nähdä rehellisenä ja miellyttävänä luonteena, joka ei tuhlaa aikaansa keräämällä tarpeettomia vihollisia. Heihin, jotka todella naisen asemaa uhkaavat, suhtaudutaan toki hyvinkin suurella varauksella ja tarvittaessa myös väkivaltaisella otteella, mutta sekään ei yleensä juuri saumatonta pokerinaamaa horjuta - eikä korttipeli suotta naisen suosikkeihin lukeudukaan.
Perusluonteeltaan Cora on kuitenkin varsin lojaali. Hän uskoo löytäneensä paikkansa Neuvostosta, eikä organisaatiolle olla valmiita kääntämään selkää. Toisaalta lojaalisuuden sivutuotteena syntyy ankara vaste heitä kohtaan, jotka eivät onnistu osoittamaan olevansa naisen luottamuksen arvoisia - esimerkiksi luojaa ja tämän perhettä vastaan on kehitetty varsin myrkyllisiä ja murhanhimoisiakin tunteita.
Lojaalisuus ulottuu myös heihin, joita Cora komentaa. Omia alaisia ei jätetä pulaan, mikäli nuo vain ovat osoittaneet vastaavasti sitoutumista ja uskollisuutta niin Neuvostoa kuin Coraa itseäänkin kohtaan. Kaikkia ei voida koskaan pelastaa, eikä omaa päätä ole juuri koskaan muiden virheiden takia pölkylle laitettu - mutta laskelmoituja riskejä on tullut otettua. Usein ne ovat myös kannattaneet.
Poikkeuksetta naista kuitenkin ohjaa läpitunkeva rauhallisuus ja kylmähermoisuus. Coran pinna ei pala helposti, ja kantti pitää, vaikka tilanne olisi kuinka kehno. Tyytymättömyyden annetaan kyllä joissain olosuhteissa näkyä, mutta on harvoin helppoa osoittaa, että se ohjaisi oikeasti naisen päätöksentekoa. Nämä ominaisuudet tekevät Corasta varsin sopivan pr-henkilön ja toisaalta myös uskottavamman toimijan Neuvoston kaltaisessa organisaatiossa. Vuosien kasautuminen on samalla tuonut luonteeseen särmää, joka näyttäytyy paikoin rohkeana ilmaisuna ja suorastaan tylyn suorana puheena, kun se koetaan tarpeelliseksi. Toisaalta Coraa on oikeutetusti syytetty myös byrokraatiksi. Oman tasonsa takia nainen on herkästi varpaillaan, ja tekee asiat mielellään oppikirjan mukaan kaiken varalta.
Jossain sisimmän ja ulkokuoren välissä Coraa ohjaa myös omanlaisensa kopeus. Pudotus yläluokasta keskikastiin oli oman muutoksen myötä kova isku, ja vei vuosia nousta yliluonnollisessa maailmassa jokseenkin siedettävään asemaan. Sisäänrakennetuista mekanismeista huolimatta ylempitasoisia ei katsota automaattisesti ylöspäin, vaan noiden on ansaittava kunnioituksensa siinä missä muidenkin.
Samalla naisesta on kasvanut varsin varovainen. Medicin perijätär on joutunut harkitsemaan jokaista siirtoaan organisaatiossa, jossa useimmat vastaantulijoista pitävät syntyperäänsä oikeutuksena tavoitella tehtävää, jonka saamiseksi Cora on joutunut näkemään suurta vaivaa. Huolimattomuus on hioutunut vuosien varrella pois eleistä, eikä omalle paikalle ole koskaan oikeastaan asetuttu liian mukavasti liittolaissuhteita vähätellen.
Oma arvo on kuitenkin opittu samalla tunnistamaan, ja se yhdistetään nykyisin luontevasti osaksi sekä julki- että minäkuvia. Varsinkin alaisilleen Cora voikin näyttäytyä monitahoisesti - toisaalta juuri sellaisena kuin sanotaan, tai sitten mainettaan murskaavammalta luonteelta; varsinkin, jos jonkun koetaan kaavailevan itseään kalifiksi kalifin paikalle.
Historia
Korinna syntyi Medicin italialaiseen mahtisukuun vanhimpana perheensä kolmesta tyttärestä. Seurapiirielämään kasvatettu nuorikko oppi perheeltään nopeasti kaupankäynnin merkityksen ja imagon tärkeyden. Hänestä kasvoi sujuvasanainen ja elämäntyylistään nauttiva neito, joka osasi arvostaa sitä, mitä oli syntymässä saanut; feodaaliyhteiskunnassa yläluokkaan kuuluminen oli suuri etuoikeus.
Vuodet soljuivat pehmeällä painollaan eteenpäin, ja 20-vuotiaana nainen kihlautui yläluokkaisen miehen kanssa. Sosiaalisen statuksen muuttumisen myötä Korinnan asema kävi vähemmän varjelluksi, ja hän pääsi osallistumaan esimerkiksi liikeneuvotteluihin vapaammin, vaikkakin lähinnä pehmennykseksi muuten kovien neuvottelutaktiikoiden rinnalle.
Juuri näissä neuvotteluissa Cora tapasi ensi kertaa Dante Acardon, joka oli vaikutusvaltainen diplomaatti, liikemies ja - kuten nuori Medici sai myöhemmin tietää - puhdasverinen vampyyri. Puhtaan lumovoiman ohella miehessä oli karismaa ja älykkyyttä, ominaisuuksia, joita Cora ihaili; kovin värittömäksi muuttuneen kihlatun lipuessa ajatuksissa kauemmas, pitkät ja polveilevat keskustelut tuolloin vielä nuorehkon puhdasverisen kanssa viipyivät mielessä pitkään ajatuksia herättelevinä ja miellyttävinä muistoina.
Ja kävipä kerran niin, että muuan keskustelun lomassa totuus paljastui - mystisen lumovoiman taustalla oli jotain ylimaallista. Totuus vampyyreistä herätti heti Coran kiinnostuksen, olihan kyseessä Graalin malja, jollaisesta kuolevainen, vauraskin, saattoi vain uneksia. Nuori nainen verhosi itsensä unelmilla ikuisesta elämästä, koskaan päättymättömästä loistosta, joka omia askelia seuraisi aina maailmojen loppuun saakka.
Oma toive myös tehtiin tiettäväksi, eikä hinnasta jääty tietämättömäksi. Ikuisen poltteen ohella oli myös ymmärrettävä, että voimakkaimmat syntyivät vampyyreiksi, ja muutetut olisivat iäti tuomittuja ihmisyytensä kahleisiin. Cora ei kuitenkaan voinut uskoa, että Medicien mahti koskaan päättyisi - ja kuinka hän olisikaan? Nuori neito ei ollut nähnyt imperiumien nousuja ja tuhoja; hän oli elänyt dynastiansa loiston päiviä, eikä niille osattu vähäisten vuosien kasaamalla kokemuksella nähdä loppua.
Niinpä sopimus solmittiin. Kihlaus purettiin kaikessa hiljaisuudessa, ja Korinna de' Medici lähti perheensä siunauksella Dante Acardon mukaan. Uskollisen seuraajan ohella puhdasverinen sai rahtusen Medicin suvun vaikutusvallasta osakseen - ja Corasta tuli lopulta vampyyri. Luojansa opastuksella hän oppi hillitsemään verenjanonsa ja tunnistamaan omat kykynsä. Puolilajisuus vaihtui luojan siunauksella täysiverisyyteen ja elämä hymyili, ainakin hetken aikaa.
Medicien aikakausi tuli kuitenkin päätökseensä 1700-luvulla, ja Cora tunsi ahdistusta, jollaista ei ollut koettu koskaan, ei edes oman perheen muuttuessa aikanaan tomuksi. Kun yhtäältä todistettiin luojan synkempiä puolia, ja toisaalta huomattiin sukunimeen sidotun henkilökohtaisen sosiaalisen statuksen putoaminen ja perinnön tuhoutuminen myös kuolevaisessa maailmassa, nainen alkoi hiljalleen katkeroitua. Syy vieritettiin omassa mielessä ensisijaisesti Danten niskaan, nähtiinhän puhdasverinen lopulta henkilönä, joka oli hänet kaikkeen tähän kurjuuteen tuominnut.
Niinpä nainen tuli sellaiseen lopputulokseen, että omaa tietä olisi etsittävä muualta. Hän kohtasi luojansa, ja syyllistävin sanankääntein mieheltä vapautta vaadittiin - Cora ei kokenut voivansa etsimäänsä saavuttaa, jos suhde luojaan värittäisi kaikkea eteen tulevaa. Vannoutuneena vapaan tahdon kannattajana Dante suostui pyyntöön, ja ensimmäistä kertaa 200 vuotta kestäneen elämänsä aikana C-tasoinen huomasi olevansa yksin maailmassa - vapaa kyllä, mutta silti yksin.
Oli koittanut aika luoda nahka ja hoivata syvemmällä olevat haavat terveiksi. Omien kykyjen kasvattamiseen käytetyn muutaman vuoden hiljaisuuden jälkeen nainen astui jälleen esille nimellä Corinne Vera Rothschild - aikana, jona Rothschildit olivat vasta lupaava pankkiirisuku. Ihmisten seurapiirien kautta ajauduttiin hiljalleen lähemmäs vampyyrimaailmaa hallitsevaa Neuvostoa. Näinä aikoina Cora opiskeli kehollisen lääketieteen eri puolia, myös mielen mysteerit alkoivat vaikuttaa kutkuttavilta; jopa siinä määrin, että hän ajatui työskentelemään Sigmund Freudin alaisuudessa, ja sai seurata psykologian kehittymistä omana tieteenhaaranaan lähietäisyydeltä.
Maailman kehittyessä eteenpäin kävi niin, että myös Neuvoston kannalta kävi oleellisemmaksi siivota jälkiään. Cora tarttui tarpeeseen, ja alkoi tarjota organisaatiolle palveluksia, joiden kautta sen jälkiä häivytettiin aina tarvittaessa - olipa kyse sitten ruumiista, papereista tai todistajista. Erityisesti vainajien katoaminen oli työtä, johon oma kokemustausta voimakkaasti naista ohjasi. Cora alaisineen tarttui toimeen, ja yhdessä he päätyivät tekemään kerrassaan moitteetonta työtä.
Näinä vuosina Cora tutustui Fiona Springiin, Christopher Waylandin henkilökohtaiseen avustajaan. Kaksikon yhteistyö vaikutti sujuvalta, ja kun Neuvoston agenda puhdasverisiä kohtaan kävi hiljalleen myös nuoremmalle selväksi, oma katkeruus Dantea kohtaan muistui terävästi mieleen. Cora ei kaikkien vuosienkaan jälkeen kyennyt pettämään omaa luojaansa, mutta siltoja miehen perheen suhteen ei ollut poltettu. Omat tiedot luovutettiin Fionalle, joka osoitti kiitollisuuttaan ottamalla naisen Neuvoston siipien suojaan ja vahvistamalla hänen asemaansa.
Cora toimi jonkin aikaa lajiasiantuntijana, pitäen työpanoksensa korkeana. Samalla naisen arvostus Neuvoston sisällä kasvoi, ja hänestä tuli vahva ehdokas, kun tiedotusvälineiden kehittymisen myötä organisaation julkikuvasta huolehtivasta toimialasta tuli ajankohtainen 1900-luvun alkupuolella. Fionan tuesta huolimatta tehtävää tavoitteli myös miespuolinen jaloverinen, jonka sysääminen syrjään tehtävästä vaikutti lähes mahdottomalta sen ajan patriarkaalisessa mielipideilmastossa.
Yllättäen ratkaisu ilmaantui Mary Augustinen muodossa. Jo 1700-luvulla ensimmäistä kertaa tavanneita kahta C-tasoista oli aikoinaan yhdistänyt inho ylempitasoisia kohtaan, ja ylipäätään omaa keskinkertaista asemaa vampyyrien joukossa. Kun Cora kertoi ongelmastaan, Mary yllätti hänet paljastamalla, että hänen hallussaan oli arkaluontoista tietoa vastapelurista - jos Neuvoston tuleva pr-päällikkö vain jäisi hänelle velkaa. Sopimukseen tartuttiin, ja sen avulla onnistuttiin luomaan pohja toimivalle yhteistyölle Ivan Antovin kanssa, joka auttoi saamiensa tietojen vastineeksi kunnianhimoista naista yhteiseksi muodostuneen vihollisen suhteen.
Cora ei kuitenkaan ollut varsinaisesti innoissaan velasta, josta Mary muistutti aika ajoin - puhumattakaan siitä, että hänen osuutensa arkaluontoisen tiedon vuotamisessa oli hitonmoinen keskeneräinen asia. Niinpä jo turhan tutuksi käynyt puukko käännettiin kohti uutta selkää, ja Mary Augustinen nimi ujutettiin kaikessa hiljaisuudessa ja suorastaa neuvostoliittolaisessa hengessä organisaation tappolistalle: No woman, no problem.
Coran kannalta oli valitettavaa, että petos epäonnistui - Fiona pyyhki pian nimen pois listalta omien intressiensä suojelemiseksi, eikä vanhempaa haluttu haastaa niin lojaalisuuden kuin valtasuhteisiin liittyvän ymmärryksenkään takia. Mary ei ole suinkaan unohtanut yritystä, ja velasta ollaan yhä piinallisen tietoisia.
Dramaattisen alkuvuosien jälkeen Cora on elänyt melko rauhallisesti. Toisen maailmansodan aikaan hän toteutti Neuvoston intressejä natsi-Saksassa, ja tarkkaili aidon kiinnostuneena tieteellisiä kokeita, jotka eivät olisi olleet yksilön oikeuksia kunnioittavissa yhteiskunnissa mahdollisia. Tässä yhteydessä vastaavanlaisia kokeita suoritettiin taistelukentältä löydettyjen alempitasoisten vampyyrien kanssa, ja saavutetut tiedot ovat osoittautuneet myöhempinä vuosina arvokkaiksi.
Vuoteen 2013 mennessä Cora on opiskellut viestintätieteiden ohella esimerkiksi vuorovaikuttamista, taloutta, lääketiedettä ja psykologiaa. Monipuolisesti oppinut nainen on myös joutunut vahvistamaan omia suojauksiaan ja uudistamaan rajulla kädellä osastoaan. Viestintäteknologian roolin kasvaessa myös hänen asemastaan on tullut houkuttelevampi voimakkaampien jaloveristen silmissä, ja tästä syystä liittoumaa Fionan kanssa on pyritty vain vahvistamaan entisestään.
Nykyisin Cora toimii Neuvoston hallinnoimassa yritysryppäässä keskeisessä asemassa olevan pr-yrityksen toimitusjohtajana ja hallituksen puheenjohtajana. Muodollisen kulissin takana keskitytään nykyisin niin konsernin julkikuvan kuin yksityishenkilöidenkin imagoiden rakentamiseen - ja sotkujen siivoamiseen.
»Well, isn't this like finding a few peas in a pod. Is there a snowball's chance in hell I'm gonna like anything y'all have to say?»
Trivia
- elää pääosin yrityksen piikkiin toimivassa lentokoneessa, josta käsin tekee etätöitä; käy kuitenkin henkilökohtaisesti usein kokouksissa, tapahtumissa ja asioilla
- liikkuu usein turvamiesten kanssa
- omistaa käärön, johon on sidottu Constance Thorneycroftin kehittämä muodonmuutosloitsu; kukapa ei haluaisi aukotonta varasuunnitelmaa?
- järjestää säännöllisesti pokeripelejä hulppeissa puitteissa, ja mukaan kutsutaan usein potentiaalisia yksilöitä sekä vaikutusvaltaisempia tuttavuuksia
- juo säännöllisesti verta, mutta ei suoraan suonesta
- elää pääosin yrityksen piikkiin toimivassa lentokoneessa, josta käsin tekee etätöitä; käy kuitenkin henkilökohtaisesti usein kokouksissa, tapahtumissa ja asioilla
- liikkuu usein turvamiesten kanssa
- omistaa käärön, johon on sidottu Constance Thorneycroftin kehittämä muodonmuutosloitsu; kukapa ei haluaisi aukotonta varasuunnitelmaa?
- järjestää säännöllisesti pokeripelejä hulppeissa puitteissa, ja mukaan kutsutaan usein potentiaalisia yksilöitä sekä vaikutusvaltaisempia tuttavuuksia
- juo säännöllisesti verta, mutta ei suoraan suonesta
