And every demon wants his pound of flesh

---

Vampyyrimies muistuttaa ensivaikutelmalta hyvin paljon muiden puhdasveristen kaltaista, mutta tarkemmin tutustuttaessa Dorianista saattaa huomata hienoisia piirteitä, jotka eivät ole muille puhdasverisille niin selkeästi ominaisia. Tämä johtuu hänen suonissaan virtaavasta erityislaatuisesta verestä, jolla on voima tehdä Raiganista äärimmäisen hurmaava kenen tahansa silmissä. Viehättävä ulkoinen karisma on kuitenkin vain silkkaa pintaa, ja siunattuun (niin vampyyrinmetsästäjien kuin noitien himoitsemaan) tummaan vereen liittyy paljon yliluonnollisia ominaisuuksia. Jopa janonsa hyvin hallitsevat jaloveriset saattavat menettää itsehillintänsä Dorianin veren aistejaan kiusoitellessa ja syystäkin: Dorianin suonissa virtaava eliksiiri on niin puhdasta, että sillä pystytään mm. huijaamaan kuolemaa kuolemattomuuskorujen kautta.
Juotaessa maaginen veri aiheuttaa voimakkaita ja sekavia harhakuvia, pakonomaista riippuvuutta sekä pakkomielteisyyttä Dorianista. Yleensä uhrin käytös muuttuu aggressiiviseksi, varsinkin ihmisten kohdalla, joiden mieli ja sydän saattavat menettää täysin oman hallintakykynsä. Puhdas veri hallitsee siitä nauttinutta, mutta Dorianilla ei ole kykyä kontrolloida, miten verensä uhrin mieleen vaikuttaa. 






Sweet dreams are made of this

---

» Puhdasveriseksi hyvin ilmeikäs, hymyilevä ja helposti lähestyttäväksi kuvailtava.
» 190 cm pitkä mies pitää yleensä aina pukua (ajoittain käyttää kelttikoruja ja hiuksissa saattaa nähdä lettejä tai muita somisteita).
» Merensiniset silmät ovat valppaat, mahonginruskeat hiukset hipovat solisluita ja vasemman käden nimetöntä koristaa aina rubiinin loisteella kruunattu hopeinen kelttiläistä alkuperää oleva kuolemattomuussormus.

Kuten voi olettaa, on Dorian puhdasveristen tapaan ulkonäöltään hyvin lumoava ja puoleensavetävä – lisäksi veressä piilevä voima korostaa luonnollista karismaa. Miehen ehkä ihailtavin piirre ovat hänen tummaa valtamerta muistuttavat merensiniset silmänsä, jotka korostuvat hyvin kalman vaalean ihon ja runsaiden ripsien ansiosta. Tummansinisistä silmistä saattaa tietyssä valossa kajastaa aivan hienoinen sävähdys jadenvihreää. Silmien haukanterävää katsetta kehystää punertavaan taipuvat mahonginruskeat pätkityt hiukset, jotka laskeutuvat kevyesti solisluiden päälle. Ei ole epätavanomaista, että korvanlehden viertä seuraa pieni letti. 

Miehekkäiden kasvojen rakenne ei ole erityisen pehmeälinjainen, ja korkeissa poskipäissä on selkeästi ripaus vuosisatojen takaa perittyä verta. Tarkkoja kasvonpiirteitä on yksittäisen katsojan vaikea kuvailla, sillä puhdasverisen erityisen vetovoiman vuoksi kukin katsoja näkee ruskeahiuksisessa juuri niitä piirteitä, jotka häntä eniten miellyttää. Vaalean marmori-ihon kauniit kasvot ovat kuin hitaasti soljuva merenpinta, alati elävät ja tulkitsemattomat. Voisi myös sanoa, että Dorianissa kytee pinnan alla jotain kesyttämätöntä, joka saattaa vaikuttaa hieman ristiriitaiselta verrattuna kokonaisuuteen; vartalon liikkeet ovat hallittuja ja itsevarmoja. Ihailtavaa ylväyttä korostaa pukeutuminen siisteihin pukuihin, ja kun ei unohdeta säntillistä raamikkuutta sekä muodokkaita lihaslinjoja, voisi vampyyrimiestä helposti kuvailla päiväunien keulahahmoksi. Lähemmäs särötöntä ja täydellisempää on vaikea päästä; Doriania onkin usein kuvailtu ihailua herättäväksi antiikkisen Kreikan jumalhahmoksi, jonka lumoavuutta ja arvoituksellisuutta on mahdotonta sanoin kuvailla. Ja jos miehekkäät piirteet eivät riitä katsojaa sulattamaan, takaa ihastumisen viimeistään hitaasti kaunislinjaisten huulten kaarelle kohoava mairean hurmaava hymy. Merensininen katse on usein lempeä, katsojaansa huomiollaan hyväilevä.

Lihasten muotoilemasta vartalosta ei löydy lävistyksiä tai tatuointeja, mutta vasemman rintalihaksen päällä lepää sydämeen isketyn puuvaarnan synnyttämä arpikudos. Dorianilla on aina vanha kelttiläissormus (kuolemattomuuskoru) vasemmassa nimettömässään, ja tältä löytyy usein muitakin antiikkikoruja.





'Cause I am done with my graceless heart

---

» Käyttäytyy usein yllättävänkin ihmismäisesti; omistaa hyvän tilannetajun ja on yleensä lämminhenkinen sekä puhelias. Moni kuvailee miestä hurmaavaksi, miellyttäväksi. 
» Fyysinen; kosketuksia ja hipaisuja ei kaihdeta.
» On kehonkieleltään rikas ja teatraalinen.
» Kärsii jumaluuskompleksista.
» Peittelemätön hedonisti; nauttii niin viinistä, verestä kuin kauneudesta. 
» On erityisen kiinnostunut ihmisistä. Mitä rikkonaisempi sielu, sen enemmän kuolevainen vampyyrimiestä kiehtoo.

Mielikuvat puhdasverisistä ovat yleensä kylmiä ja kolkkoja, sillä heitä ei pidetä yleisesti erityisen lämminhenkisinä. Dorian tekee tässä kärjistetyssä kaavassa poikkeuksen, sillä ensivaikutelma hänestä henkilönä on yleensä miellyttävä; mies kuuntelee, keskustelee ja on aktiivisesti läsnä. Dorianilta löytyy yllättävän paljon miellyttämishalua, ja hän saattaa tehdä toisen puolesta isojakin palveluksia suhteellisen kepeiltä vaikuttavien perusteiden pohjalta. Tietysti ei kannata unohtaa, että kaikelle löytyy lopulta syy. Vastapalvelus voidaan vaatia vasta vuosien päästä, mutta Dorian osaa repiä hupinsa tilanteesta kuin tilanteesta. Hänelle maailma on avara leikkikenttä, ja Dorian on valmis kaihtamatta pistämään itsensä vasten kovaa seinää vain hetkellisesti hupia löytääkseen. Puhdasverisellä on kuolemattomuus puolellaan, joten miksi jarrutella? Ja moni ei tunnu ymmärtävän, kuinka tuhkalta vuosisadat alkavat kielen päällä maistua, kun niitä ohittaa elämänsä aikana useita kymmeniä.

Doriania voidaan pitää erittäin hyvänä seuralaisena, varsinkin jos toisen sielunmaisema kohtaa yhtään puhdasverisen omaa. Ruskeahiuksinen on kieroutunut ja mustalla huumorilla höystetty – kaikkia luonne ei miellytä, mutta yleensä vampyyrimies ei piikittele muita turhaan. Sen sijaan hänen taktiikkansa on lähestyä lempeydellä, kuunnella ja koskea. Jopa erityisen rohkein elein.
Jokaisella on oma tarinansa, ja vaikkei se suoranaisesti puhdasverisen elämää koskisi, on hän valmis kuuntelemaan. Tieto kun on rikkautta. Ja uteliaisuus ja tiedonjanoisuus on auttamatta Raiganin suurin synti. Jokaisesta tiedonpalasta voi olla hyötyä lukuisiin juoniin, joita Dorian ajankulukseen kutoo enemmän kuin mielellään. Hänellä tuntuu aina olevan suunnitelma menossa, jokin suuri päämäärä.

Elämänvireisyyden lisäksi puhdasverisestä löytyy rauhallinen ja tyyni puoli, joka suorastaan nautiskelee pysähtyneestä hetkestä. Varsinaisesta yksinäisyydestä Dorian ei osaa laisinkaan nauttia, mutta saadessaan jakaa raukeudessa kellivän hetken lakanoiden huomassa jonkun muun kanssa, tyydyttyy miehestä puoli, jota ei edes tiedetty olevan olemassa.
Kuitenkin, koska persoonallisuus on jatkuvasti elävä kokonaisuus, on täydellisesti tyhjentävää kuvausta Dorianin luonteesta mahdoton antaa. Edellä mainittujen ystävällisyyden ja miellyttävyyden lisäksi vampyyrimiehestä löytyy myös myrskynsilmä; erityisesti tällöin väkivaltainen luonne pääsee esiin. Vanhat puheiden mukana kulkeneet myytit, joissa punasilmäinen peto silpoi kokonaisia kyliä, pitävät paikkaansa. Eikä Dorian näytä häpeilevän yhtäkään puolta itsestään, onhan draama elämän suola – varsinkin jos itse loistaa teatterin sekasortoisimmassa keskiössä. Ja mitä tragikoomisempi näytelmä, sitä antoisampaa on nauru, hurraus ja taputukset.






Everybody's looking for something

---

» Syntynyt 800-luvun alkupuolella Irlannissa kelttiläiseen kulttuuriin.
» Elänyt vuosisatoja kostonhimoisilta vampyyrinmetsästäjiltä piilossa, tullut takaisin maankamaralle n. 200 vuotta sitten.
» On elänyt tiiviisti ympäröivän ihmismaailman keskiössä: usein yhteiskunnallinen rooli on ollut parantajana. 
» Osaa lukuisia kieliä mm. englantia, saksaa, ranskaa ja latinaa (ja useita jo vuosisatoja sitten kuolleita).

Dorren syntyi vuosisatoja sitten 800-luvun alussa Irlannissa, ja hänelle rakas sekä edelleen läheinen sisarensa Meredith syntyi myöhemmin samalla vuosisadalla. Kelttiläinen kulttuuri sitoi perhettä, ja vampyyrilapset opetettiin kunnioittamaan vaalittuja perinteitä ja vanhan ajan arvomaailmaa. Suvun puhtaan linjan oli tarkoitus suunnitellusti jatkua, mutta Meredith ei suostunut jatkamaan samaan vereen yhtymistä. Dorian tuntee tänä päivänäkin tästä hienoista katkeruutta, sillä hänelle puhtaan verilinjan jatkuminen olisi ollut kunnia-asia. Ja ehkä taustalla piili muukin syy.

Nuoruutensa aikana Dorren näki maailmaa hyvin laajalti; etsiessään jatkuvasti tyydytystä tarpeelleen, jota sisarensa ei ollut suostunut täyttämään. Vampyyrimies mm. oppi tuntemaan niin viikinkien elämän, näki varhaiset sodat, istui muutaman vuosikymmenen pienen kuningaskunnan mielipuolisena hallitsijana, kantoi ruttolääkärin maskia kasvoillaan sekä nautiskeli vuolaasti verellä vielä niillä vuosisadoilla, kun sokea tuho oli vielä mahdollista. Pääasiassa Eurooppa on toiminut hänen pelikenttänään, mutta aina lopulta Dorren on palannut kotiinsa Irlantiin.

Vuosisatojen aikana tapahtuneet seikkailut olivat oikeastaan vain ohitse viivähtäviä hetkiä; vampyyrimiehen historian suurin painoarvo oli lopulta hänen kotiyhteisöllään. Dorren saavutti paljon menneisyydessään eläessään kelttiyhteisön parissa, sonnustautuessaan kaapuun. Häntä alettiin palvoa ylidruidina, ihmeparantajana, ja hänen maineensa kiri kauas; jopa niin pitkälle, että eräänä päivänä vampyyrinmetsästäjät lähestyivät häntä erikoisella ehdotuksella. Beatrice Middelton oli alunperin johdatellut metsästäjät erityislaatuisen puhdasverisen oven taakse, eikä tietenkään hyväntahtoisuudesta.
Vanha tarusto kertoi, että oli olemassa siunattu mies, jonka avulla saatettaisiin löytää avain kuolemattomuuteen – myyttien puheet täyttyivät ensimmäisen kuolemattomuuskorun saadessa syntynsä. Ja huolimatta siitä, kuinka ylpeä Dorren oli saavutuksistaan yhteistyössä metsästäjien kanssa, piti hän asian perheeltään salassa. Asiat kuitenkin kärjistyivät, ja metsästäjien alkaessa ahneiksi sekä Dorrenin elinvoimien ehtyessä useista luoduista koruista, oli ruskeahiuksinen ajautunut umpikujaan. Ratkaisu kuitenkin löytyi sattumalta nuoresta metsästäjänalusta, joka oli ahne ja täynnä halua oppia hallitsemaan elämää. Dorren lupasi opettamaan tämän takomaan kuolemattomuuskoruja sillä hinnalla, että poika nimeltä Belamie pysyisi hänelle kuuliaisena seuraavat tuhat vuotta. Sopimus solmittiin verellä. 

Ei tullut suurena yllätyksenä, ettei metsästäjienyhteisö pitänyt tavasta, jolla Dorren heille käänsi selkänsä. Uhkailut vaihtuivat vakavammiksi, ja nurkkaan ahdettu vampyyrimies päätti lopulta saaneensa tarpeeksi – jokainen häntä vastaan astunut metsästäjä maksoi rinnasta irti revityllä sydämellä. Ja samalla teurastusretkellä Dorren silpoi Belamien perheen – eikä kriittisiä tietoja yhteisöstään vuotanut metsästäjä lopulta vaikuttanut niin murtuneelta kuin ehkä olisi kuulunut. Tämä piirtyi puhdasverisen muistoihin, ja koettelemus oli ensiaskel pedon ja metsästäjän syvään kiintymyssuhteeseen.

Useiden merkittävien metsästäjäsukujen kuoltua, piiloutuivat Dorren, hänen perheensä ja Belamie maan alle n. 1400-luvun lopulla katkeroituneilta metsästäjiltä. Varsinaista syytä piilottelulle vampyyri ei koskaan perheelleen kertonut, eivätkä muut saaneet edes tietää metsästäjäpojasta, josta ruskeahiuksinen koulutti kuolemattomuuskorujen takojan. Elämä maailmalta piilossa sujui paljolti nuoren metsästäjän koulutuksen parissa, tosin itseään toistavat päivät saivat väriä suhteen syventyessä ja Dorianin saadessa Belamien tekemään uuden huonon valinnan. Ehkä silti kauppa paholaisen kanssa oli aina ollut puhdasverisen suunnitelmana. Ahnas fyysisyys ei kuitenkaan lopulta riittänyt metsästäjälle, vaan kun vuodet olivat vierineet ja viimeiset katkeroituneet vampyyrinmetsästäjät unohtaneet vihansa tai yksinkertaisesti kuolleet, halusi tuo lähteä omille teilleen. Metsästäjä ja peto olivat onnistuneesti tehneet uusia kuolemattomuuskoruja, ja Belamie sai palkkioksi yhden häntä varten taotun lähtiessään oman elämänsä perään. 

1800-luvun alussa Dorren nousi takaisin maan päälle Dorian nimeä kantaen. Vuosia ruskeahiuksinen vaelsi enemmän tai vähemmän määrätietoisena, uusia suhteita sekä suunnitelmia solmien. Kahteen sataan vuoteen Dorian ei asettunut aloilleen, olihan uusi tuleminen kuin uusi alku.
Vuosisatoja hiljaisuudessa eläneen puhdasverisen saapuminen vampyyrimaailmaan herätti kiinnostusta, eikä mennyt kauaa, kunnes Neuvosto sai vihiä vampyyrimiehen alkuperästä. Vampyyrien Neuvoston lisäksi Ricardo McAvery kiinnostui kuolemattomuuskoruista, ja pian Raigan oli pulassa uuden jahdin alkaessa. Ongelmat levisivät aina sukua olevan Middeltonien perheen pariin, kun Dorian uskoi kuolemattomuuskorujaan setänsä haltuun. Puhdasverinen pelasti kiperästä tilanteesta oman nahkansa. Sen sijaan kuoleman kohdannut Lucas joutui uinumaan vuosisadan, Beatrice selvisi kuolemattomuuskorun avulla ja Ricardo varmisti Brandonin pysymisen hengissä. 

Lopulta kohtalo johdatti Dorianin Willingtonin Akatemiaan opettajaksi. Pitkien vuosien saatossa syntynyt aate uusista kuolemattomuuskoruista oli saanut vampyyrin ottamaan yhteyttä kouluttamaansa metsästäjään, ja pian kouluun saapui sattumalta muitakin tuttuja. Vanhat tutut kerääntyivät kouluun niin kostonhalusta, sattumasta kuin tarkoituksella. Kuitenkin haave uusista kuolemattomuuskoruista tyrehtyi luotetun metsästäjän puhdasverisen tappaessa –  Dorianin koettua viimein valaistuksen; oli aika astua valoon hänenä, miksi puhdasverinen oli alunperin syntynyt. Jumalana.





EXTRA

---

» Lue lisää kuolemattomuuskoruista täältä.
» Käyttää nykyään alkoholia humalahakuisesti. Juominen auttaa ajattelemaan ja juonimaan sekä alkoholin avulla on helpompi muistella menneitä hyviä aikoja. 
» Kuuntelee oopperaa ja arvostaa suuresti korkeakulttuuria kuten teatteria.
» On erittäin hyvä mielenhallinnassa sekä parannustaidoissa.
» Asuu Yorkin keskustassa työsuhdeasunnossa, Red Housen kattohuoneistossa. 
» Välttelee menneisyydestä johtuen neuvostolaisia sekä vampyyrinmetsästäjiä. Vaikuttaa kohtelevan kaikkia vampyyreja kunniallisesti. On erityisen viehättynyt ihmisistä sekä heidän herkkyydestään. 





Verellä kahlitut

---

Sisko – Meredith Mary
Setä – Lucas Middelton
Serkku – Brandon Raven
Kuolemattomuuskorun haltija – Belamie Blackthrone