Crimson on Ilya Antovin perustama ja johtama rikollisjärjestö, joka on käytännössä hallinnut alamaailman liikkeitä 1500-luvulta lähtien. Järjestön juuret sijaitsevat yhä Moskovassa, mutta toiminta on levittäytynyt kansainvälisesti kaikkialle niin yliluonnollisten olentojen kuin ihmistenkin keskuudessa.


Alamaailmassa Crimson on vakiintunut suurimmaksi ja tunnetuimmaksi olemassa olevaksi rikollisjärjestöksi, joka luovii näkyvästi myös kuolevaisten keskuudessa erityisesti osana huumebisneksiä, ihmiskauppaa ja mafiatoimintaa. Yliluonnollisissa piireissä heidät tunnetaan puolestaan parhaiten monopoliasemassa olevasta veribisneksestään sekä horjumattomasta asemastaan alamaailman huipulla. Crimson on yleisesti pelätty perin venäläinen järjestö, jonka kyseenalaiset ja brutaalit toimintatavat sekä ehdottomuus ovat jättäneet jälkensä eritoten kuolemattomien muistiin. Raaka ja armoton, mutta sanojensa mittainen toiminta ei välitä yleisistä normeista eikä säännöistä.

Vaikutusvaltaisten ja näkyvien yksilöiden ohella toiminta on pitkälti suojeltua ja oikeastaan melko salamyhkäistä, mikä on osaltaan myös vaikuttanut mielikuviin järjestön koskemattomuudesta. Laajasta ja organisoidusta toiminnastaan huolimatta Crimsonin maine on toki vahvasti kytkeytynyt aina nimenomaan Ilya Antoviin ja hänen sisäpiiriinsä, mistä johtuen varjellun yksityiselämänkin käänteet ovat aina vaikuttaneet rikollisjärjestön kulloisenkin aikakauden imagoon. Viimeiset vuosisadat ovat tosin olleet suhteellisen staattisia, kun Crimson on nauttinut kovalla työllä saavutetusta ylivallastaan järjestäytyneen rikollisuuden labyrintissa huolimatta henkilökohtaisemmista horjahduksista. Toisaalta Crimsonin vaikuttavuutta on aina vahvistanut myös organisaation taloudellinen vauraus, joka on kuolemattomienkin mittapuulla varsin huomattavaa – on vain harvoja asioita, joita rahalla ei todella saisi.


Crimsonin varhaisin muoto rakentui jo 1400-luvulla Ilya Antovin kerätessä ympärilleen seuruetta, joka alkoi kierrellä pitkin itäisempää Eurooppaa järjestämässä verisiä juhlia ja ihmisjahteja. Alun perin henkilökohtaiseksi huviksi ja nautinnoksi kehitelty elämäntapa muovautui systemaattisemmaksi haluksi rakentaa jotain suurempaa: uteliaisuus, kunnianhimo ja seikkailunnälkä johdattivat tarkoin valitun luotettujen joukon yhä syvemmälle silloisen alamaailman syövereihin. Toiminta kasvoi ja kehittyi omalla painollaan, mutta satunnaisten ideoiden sijaan pyrkimyksiä alkoi nopeasti ohjata suunnitelmallisuus, päämäärät sekä tavoite vaurastua. Ihmisjahdit ja verijuhlat eivät suinkaan olleen millään mittapuulla uusi innovaatio, mutta Ilya Antov onnistui kieputtamaan ihmisverellä mässäilyn jo varhain omiin nimiinsä.

Aikakontekstinsa näköinen monopoli saavutettiin jo 1500-luvun alkutaipaleella. Metsästäjien käydessä omia verisiä sotiaan onnistui Antov neuvottelemaan itselleen kelpuutettavan diilin Komitean kanssa saaden luvan kaapata ja kuljettaa ihmisiä rajojen yli ainoastaan tappamistarkoituksessa. Vastaava sopimus on yhä voimassa pitäen sisällään myös pelkän säilötyn veren kuljettamisen. Samalla vuosisadalla vasta rakentunut uusi Neuvosto puolestaan antoi toiminnalle oman hiljaisen siunauksensa, niin kuin olivat edeltäjänsäkin tehneet – taustalla painoi luultavasti perustajasukuisen Antovin nimi ja perhesuhteet, vaikka tämä seikka on pyritty mahdollisimman suurella välinpitämättömyydellä kokonaan häivyttämään Crimsonin historiikista.

Koko liiketoimen ydinidea on alusta asti ollut juhlistaa kuolematonta elämää ja vaalia vampyyrien elintapaa tarjoamalla elämyksiä ja vapautta ilakoida luonnollisella tarpeella verenjuontiin. Eri nautintojen yhdistäminen tuli mukaan 1500-luvulla, kun ensimmäiset verta tarjoilevat ilotalot ja kapakat perustettiin ensin Kiovaan ja sitten Moskovaan, kunnes bisnes levittäytyi laajemmin Venäjälle ja muualle Eurooppaan seuraavien vuosisatojen kuluessa. Hiljalleen harraste muuttui muutenkin lopullisesti järjestyneeksi toiminnaksi, joka tuotti voittoa ja verkostoitui kehitellen alinomaa uusia ideoita tahkoa rahaa ja myydä verta systemaattisemmin muuhunkin kuin hupikäyttöön. Laajenemisen myötä liiketoimelle syntyi myös virallinen nimi а́лый (Alyi), joka sai vasta 1700-luvulla englanninkielisen varianttinsa Crimson.

1500-luvulla Ilya Antov onnistui kasvattamaan seuruettaan ja valta-asemaansa useammalla eri mantereella pääasiassa ihmiskaupan ja muun laittoman tavaran myynnillä verijuottoloiden avaamisen ohella. Nopea menestys toi mukanaan kuitenkin myös onnenonkijoita ja ongelmia aiheuttavia pyrkyreitä, eikä voittokulku ollut metsästäjienkään suhteen mutkatonta. Liiketoimelliset kompastuskivet saattoi silti murskata pelkällä sisulla, ja hyvin varhain Crimson vakiinnuttikin paikkansa nimenomaan rajuilla ja ehdottomilla toimintatavoillaan – armoa ei tunnettu. Luotettujen joukkoon kiemurrelleet petturit kokivat kaikkein karuimman loppunsa, ja vuosisadan vaihtuessa seuraavaan Crimsonille rakennettiin uusi sisäpiiri, joka on säilynyt osittain sellaisenaan nykypäivään saakka. Ydinporukan tiivis ystävyys ja alleviivattu lojaliteetti ovat toimineet järjestön suojakilpenä, mutta myös herättänyt aina kunnioitusta erityisesti järjestön sisällä, onhan kaikille annettu yhteneväiset mahdollisuudet edetä urallaan veren vahvuuteen katsomatta.

Vaihtelevien vaiheiden 1600–1800-luvut olivat pääasiassa nousujohteista aseman vakiintumista, toiminnan laajennusta sekä mittavan omaisuuden kartuttamisen kulta-aikaa. Verkostoitumisen ohella Crimson tuhosi merkittäviä määriä uhkaavia tahoja sekä kilpailijoita, mitä edesauttoi eritoten itämafian ja järjestäytyneen rikollisuuden kehittyminen 1700-luvulla. He olivat mukana perustamassa venäläistä mafiatoimintaa, minkä myötä rikollisuus nivoutui suuremminkin osaksi veribisnestä ja siten koko Crimsonin arkea. Huumebisnes vakiintui osaksi liiketoimia pääasiassa uteliaisuudesta, kun he alkoivat ensimmäisten joukossa tuottamaan morfiinia ja siitä heroiinia 1800-luvulla lähinnä silkasta mielenkiinnosta.

Uusi vuosisata toi mukanaan valtavasti muutoksia, kehityksiä ja paljon vastoinkäymisiä, joihin vaikuttivat ensisijaisesti maailmansodat. 1900-luvun teknologinen kehitys kuitenkin lopulta vahvisti kansainvälistymistä, jolloin Crimson viimeistään saavutti lopullisenkin maailmanvalloituksensa kaikilla mantereilla. Modernin ajan haasteet ja toisaalta mahdollisuudet sotkivat järjestön tiiviimmin mukaan huumekauppaan, aseteollisuuteen, rahanpesuun ja myös laillisempaan yritystoimintaan. Vakiintunut, joskin koko ajan kehittynyt veribisnes koki suurimman muutoksensa 1960-luvulla, kun Dominika Antova nousi Crimsonin sisäpiiriin ottaen vastuulleen koko ihmiskaupan; hän jalosti toimintaa uuteen suuntaan, jonka tuloksena järjestön alaisuudessa pyörii nykyisin varsin suurta suosiota niittänyt veriseuralaispalvelu.

Veribisneksen suosio perustuu nykyisin pääasiassa siihen, miten modernissa yhteiskunnassa eri tahojen valvovien silmien alla on suhteellisen vaikea elää vapaasti vampyyrina, vaikka ravintoa kävelisi ympärillä miljoonittain. Tähän valitettavaan käänteeseen Crimson tarttui lanseerattuaan perinteisten veribaarien oheen aivan oman yökerhobrändinsä, joissa on lupa saalistaa ihmisiä. HUNT-klubit ovat ihmistenkin keskuudessa suosittuja juhlapaikkoja, ja niiden toiminta on paperilla varsin laillista. Yökerhot ovat nykyään myös ainoa selkeästi Ilya Antoviin suoraan liittyvä ketju, sillä valtaosa verta myyvistä kapakoista on aikanaan ulkoistettu, vaikka ne pyörivätkin yhä Crimsonin tiukassa kuristusotteessa. Tuorein innovaatio on puolestaan verihuumeiden valmistus ja niiden hivuttaminen markkinoille erityisesti klubien tiskin alta.


Järjestön rakenne muistuttaa jonkin verran Venäjän mafian struktuuria. Kolmeen eri osaan jakautuva hallinnollinen hierarkia muodostuu johtajasta, sisäpiiristä sekä alaisista. Erilaiset tittelit asettavat heidät käskyketjuksi, mutta vastaavia arvonimiä harvoin käytetään käytännössä, sillä kaikki tietävät luonnostaan oman paikkansa hierarkiassa. Arvoasteikolla kohoaminen on mahdollista kaikille, ja monet nykyiset sisäpiiriläiset ovat aloittaneet työskentelynsä rakenteen alimmalta portaalta. Kunnioitus on ansaittava.




Sisäpiiri koostuu johtajan lähipiiristä ja luotetuista. Jokaisella sisäpiiriläisellä on oma vastuualueensa, jonka toimintaa he johtavat ja valvovat. Näin ollen he toimivat myös ylempinä esimiehinä muille auktoriteeteille, kuten käskyketjussa seuraavana oleville kapteeneille. Sisäpiiriin kuuluvat yksilöt pyörittävät Crimsonin toimintaa johtajan alaisuudessa, ja omasta erikoisalueestaan huolimatta heidän tehtävänsä ovat käytännössä hyvin liukuvia. Pääasiassa he kaikki vastaavat asioiden toimivuudesta johdolle, mutta usein he toimivat myös neuvonantajina sekä osallistuvat yleisesti Crimsonin sisällä tapahtuviin käänteisiin ja suunnitteluun. Sisäpiirin työnkuvat ovat toki hyvin yksilöllisiä, ja osa toimii varsin itsenäisesti. Heidän lähellään työskentelee myös paljon assistentteja ja muita luotettuja, jotka eivät välttämättä asetu orjallisesti hierarkkiseen muodostelmaan.

• Johtaja johtaa koko organisaatiota ja sen ideologiaa.
• Oikea käsi on johtajasta seuraava, joka hoitaa monenlaisia tehtäviä Crimsonin nimissä sekä toimii johtajan mielen jatkeena myös itsenäisesti. Rooli on epävirallisempi ja henkilökohtaisesti muodostunut, mutta varsin näkyvästi kaikkien tiedossa niin organisaation sisällä kuin varsinkin ulkopuolella.
• Operatiivinen johtaja on järjestön päivittäisestä toiminnasta vastaava yksilö, joka toimii johtajan alaisuudessa.
• Turvallisuusvastaava johtaa koko turvallisuustiimiä ja vastaa näin ollen koko Crimsonin turvallisuusasioista, mutta myös johtajan ja hänen perheensä turvallisuudesta. Kaikki turvamiehet työskentelevät hänen alaisuudessaan.
• Veribisneksen vastuuhenkilö operoi kaikkia vereen liittyviä liiketoimia ja raportoi siitä johdolle. Hänen alaisuudessaan työskentelee eniten työntekijöitä eri komentoketjuissa.
• Ihmiskaupan johtaja vastaa pääasiassa veriseuralaispalvelusta työskennellen itsenäisesti mutta tiiviisti veribisneksen yksikön kanssa.
• Huumebisneksestä vastuussa oleva henkilö huolehtii kaikesta päihteisiin liittyvästä yhteistyössä muiden tahojen kanssa.
• Mafiatoiminnan vastuuhenkilö valvoo mafioiden toimintaa ja tekee tiiviimmin yhteistyötä erityisesti itämafian kanssa. Hänen keskeinen tehtävänsä on myös varmistaa, ettei ihmismaailma rikollisuus aiheuta ongelmia Crimsonille.
• Verkostoista ja suhteista vastaava pitää yllä erinäisiä suhdeverkostoja sekä hoitaa monia virallisia kuin vapaamuotoisempiakin edustustehtäviä.
• Tarkkailusta vastaava henkilö pitää huolen siitä, että alaiset pysyvät uskollisena eikä mikään muu ulkopuolinen taho uhkaa Crimsonin toimintaa. Hänen alaisinaan toimivat esimerkiksi vakoojat ja muut soluttautujat.
• Palkkatappojen vastuuhenkilö operoi kaikki palkkatapot yhdessä johdon kanssa, tapahtuivat ne sitten sisäisinä toimeksiantoina tai ulkoistettuina keikkoina.
• PR-vastaava on diplomaatti, joka vastaa erinäisten sopimusneuvottelujen lisäksi Crimsonin omasta PR-tiimistä. Lisäksi hän on yleensä aina yhteyshenkilönä muiden organisaatioiden, kuten Neuvoston ja Komitean kanssa.
  
• Rahastonhoitaja hallitsee rahavirtoja sekä huolehtii lahjonnasta niin ihmismaailmassa kuin muiden yliluonnollisten tahojen suunnassa johtajan ja muun sisäpiirin hyväksynnällä.
  
• Assistentit ja luotetut ovat eri tasoilla työskenteleviä henkilöitä, jotka vastaavat esimerkiksi kirjanpidosta ja logistiikasta tai työskentelevät avustavina käsipareina sisäpiiriläisille. Toimenkuvat ovat vaihtelevia, ja he sijoittuvat omasta asemastaan riippuen eri kohtiin käskyketjuja. Osa työskentelee enemmän johdolle, osa sisäpiirille ja loput enemmän liukuvasti tarpeen mukaisesti eri rooleissa.

Auktoriteeteilla eli kapteeneilla on vaihtelevia tehtäviä, mutta yleisesti he ovat esimiesasemassa olevia henkilöitä, joilla on jokaisella oma joukko alaisia eli rivimiehiä. He työskentelevät kukin omalla vastuualueellaan sisäpiiriläisten alaisuudessa (esimerkiksi turvallisuus, veribisnes tai palkkatappo) tai muissa heille ohjatuissa tehtävissä riippuen toimenkuvasta. Käytännössä he vastaavat asioiden sujumisesta käytännössä ja ovat tilivelvollisia toimistaan sisäpiiriläisille.

Alaisia ovat pääasiassa kapteenien alaisuudessa työskentelevät rivimiehet, joilla on jokaisella oma erikoisosa-alueensa hoidettavana riippuen siitä, kenen alaisuudessa he työskentelevät; ensisijaisesti he ovat vastuussa ainoastaan esimiehelleen. Kaikki rivimiehet eivät työskentele ryhmässä, vaan osa saattaa hoitaa itsenäisiä tehtäviä esimerkiksi verikuljetuksessa tai tarkkailussa. Monet rivimiehet ovat esimerkiksi sotilaita, turvamiehiä tai vakoojia. Heidän keskuudessaan vallitsee yleensä tasa-arvo, mutta toisinaan rivimiehiä nostetaan vastuutehtäviin, jolloin heidän asemansa on muita korkeampi. Osa rivimiehistä toimii myös kouluttajina uusille tulokkaille.

Avustaja on järjestön alin virallinen nimike, joka ei ole erityisen arvostettu. He ovat käytännössä juoksupoikia ja apulaisia, jotka työskentelevät yleensä kapteenien apuna. He harvemmin osallistuvat kentällä tositoimiin tai muihin luottotehtäviin, ellei tilanteissa ilmene muuttujia. He saattavat silti osallistua esimerkiksi tiedonkeruuseen tai eri projektien suunnitteluun. Asema on tilapäinen, ja heillä on aina mahdollisuutta kohota jopa sisäpiiriin saakka, kunhan he ovat ansainneet kunnioituksen ja luottamuksen.


Näkyvämmin Crimson on aina yhdistetty veribisnekseen, vaikka lopulta käytännössä toiminta ulottuu varsin monipuolisesti useammalle eri osa-alueelle. Toisinaan rikollisjärjestön tehtävälistalle päätyy myös henkilökohtaisempia hankkeita, ja pääasiassa kaikki sisäpiirin toiminta liitetään aina Crimsonin alle, vaikka periaatteessa niillä ei olisi mitään tekemistä toistensa kanssa.

Veri-imperiumi on Crimsonin kruununjalokivi ja kiistattomasti suurin yksittäinen tulonlähde. Se pitää sisällään kaiken veribisneksen liittyvän toiminnan, jota järjestö yksinoikeudella harjoittaa. Monopoliaseman ansiosta heidän myymänsä veri on ainoaa laillista verta, jonka myynti sekä välittäminen on turvattu Neuvoston siunauksella. Laillistetun veren tunnistaa aina Crimsonin logosta ja kirjaintunnisteesta IA/Antov tai И.А. /Антов. Veren myyntihinnat riippuvat pitkälti kaupattavasta tuotteesta ja myyntipaikasta, mutta kaikkien tuotteiden hinnat eivät suinkaan kurottele pilviä, vaan verta saa ostettua myös pienemmällä budjetilla.

Alkuperäiset myyntiperusteet ovat muuttuneet modernissa maailmassa, jossa ihmisten käyttäminen säännöllisenä ravintona on hankaloitunut huomattavasti menneistä ajoista. Ylipäätään myös veripankkeja on vaikeampi ylläpitää, minkä lisäksi verenjuontia valvovat tahot ovat tiukempia ja teknologian ansiosta kykeneviä kontrolloimaan kuolemattomien käytöstä, eihän massamurhia pysty enää piilottelemaan suurelta yleisöltä. Säilötty veri on helpompi ja siistimpi ratkaisu, joka ei tuota nauttijalleen ongelmia eikä aiheuta turhaa hämminkiä ihmismaailmassa, jonka terveydenhuolto on riippuvaisempaa omista verivarannoistaan. Crimson tarjoaa asiakkailleen myös kustomoitua verta omien mieltymyksien mukaisesti, ja ihmiskaupan puolesta heiltä saa myös ostettua veripankkeja, joita kukaan ihmismaailman viranomaisista ei varmuudella enää kaipaa. Crimson kerää ja tuottaa verta sekä ihmiskaupalla että hyödyntämällä häikäilemättömästi maailman sairaaloiden verivaraintoja ja niihin liittyviä hyväntekeväisyysjärjestöjä. Toiminnan taustat ovat toki huolella salattuja.

Kaikki Crimsonin ulkopuolella tapahtuva verikauppa on niin sanotusti pimeää bisnestä, joka pyritään aina kitkemään näyttävästi. Laitonta verta myydään toki koko ajan jonkin verran, mutta Crimson pitää erityisen tärkeänä, että kilpailijat paikannetaan säännöllisellä tarkkailulla ja eliminoidaan heti, ellei yhteistyö järjestön kanssa kiinnosta. Poikkeuksena tietenkin Willingtonin verenkorvikkeeksi tarkoitetut veripillerit, vampyyrien henkilökohtaiset veripankit sekä mahdollinen pullotettu vampyyriveri, jota saatetaan myydä hämärässä katukaupassa ihmisille huumeena. Kuolemattomien verta Crimson ei suuressa mittakaavassa kauppaa missään muodossa.

• Veribaarit. Nykyisin valtaosa varsinaisten baarien omistuksesta on ulkoistettu yksityisille yrittäjille, mutta silti kaikki virallisesti tarjoiltava ihmisveri on aina näkyvästi peräisin Crimsonilta. Erilaisia veribaareja on kaikkialla maailmassa ilman erityisiä toisiinsa yhdistettäviä tunnuspiirteitä. Mikäli kapakat ovat ulkoistettu, toimittaa Crimson niihin säännöllisesti verta ja perii huomattavan prosentin anniskelun tuotosta. Toiminta on suhteellisen armotonta, ja ulkoistamisen on nähty olevan nimenomaan taloudellisesti kannattavin vaihtoehto.
• HUNT-yökerhot. 1990-luvulla perustettu yhtiö on ainoa liiketoimi, johon Ilya Antov on suoraan henkilökohtaisesti yhdistettävissä. Yökerhoketju liittyy Crimsonin toimintaan, mutta juridisesti se on kuitenkin rikollisjärjestön ulkopuolinen kokonaisuus. Klubit ovat hienostuneita, tyylikkäitä ja ihmistenkin suosimia trendipaikkoja, joita on nykyisin ympäri maailmaa kaikissa suurimmissa kaupungeissa, kuten Moskovassa, Prahassa, Amsterdamissa, Tukholmassa, Berliinissä, Pariisissa, Lontoossa, Dubaissa, Tokiossa, Buenos Airesissa ja New Yorkissa. Klubien toimintaperiaate on päästää sisään ihmisiä maksavina asiakkaina, jolloin he myös tuottavat voittoa, vaikka toimivatkin vampyyriasiakkaille ilmaisina ja helppoina uhreina. Ylellisyydestään huolimatta klubien kesken on myös eroja. Esimerkiksi Kiovan ja Moskovan yökerhoja pidetään huomattavasti pahamaineisimpina paikkoina, jossa juhlat äityvät helposti rajuiksi. Yökerhojen välillä on muutenkin variaatiota, vaikka sisustus, käytänteet ja brändi yleisestikin ovat kaikkialla tunnistettavia. Silti esimerkiksi Moskovan HUNT on muita kaltaisiaan huomattavasti hulppeampi seitsenkerroksinen kuolemattomien paratiisi, jossa järjestetään säännöllisesti mielikuvituksellisia ihmisjahteja ja muita teemabileitä. Samoin Yorkiin vasta avattu juhlapaikka pitää sisällään paljon eksklusiivisempaa toimintaa labyrintteineen ja yksityishuoneineen kuin tavanomaisimmilla klubeilla.
• Verivälitys. Käytännössä kaikki pussitettu ja pullotettu veri on aina peräisin Crimsonista riippumatta siitä, missä sitä myydään. Baarien ja klubien ohella säilöttyä verta myydään yksityishenkilöille sekä Neuvostolle, joka myös toimii välikätenä verenvälittämisessä. Pullotettu ja pussitettu veri on mahdollista kustomoida yksityisasiakkaille muunkin kuin vain veriryhmän mukaan, jolloin veri on luonnollisesti huomattavasti kalliimpaa. Katukauppaan päätyvä veri on edullisempaa ja useimmiten laadultaan heikompaa, sillä sen kohderyhmänä ovat useimmiten vähäverisemmät vampyyrit. Myyntipaikat eivät kaikkialla ole vakiintuneita, mutta useimmiten tavalliset vampyyrit, jotka eivät halua asioida Neuvoston kanssa, saavat verensä sairaaloiden läheltä, kuten ruumishuoneista, satamista tai moottoriteiden varsilta löytyvistä levähdyspaikoista. Crimsonilla ei ole omia virallisia toimipisteitä.
• Ihmiskauppa & veriseuralaispalvelu. Nykyisin näkyvin ihmiskauppa kätkeytyy veriseuralaispalveluun, joka toimittaa ihmisuhreja eli veriseuralaisia erinäisiin juhliin tai yksityisasiakkaiden käyttöön. Huolella valitut, manipuloidut ja koulutetut ihmisuhrit jakautuvat niin sanotusti kertakäyttöisiin sekä VIP-ihmisiin, joista jälkimmäisiä ei ole automaattisesti lupa tappaa. Osa ihmisistä työskentelee nykyään myös klubeilla, ja joitain taas myydään suoraan pysyviksi veripankiksi asiakkaille. Systemaattinen ja järjestäytynyt seuralaispalvelu tarjoaa verenlähteen ohella yleensä muitakin iloja sekä pyrkii vastaamaan moitteettomasti asiakkaiden toiveisiin. Uhrit ovat kaapattuja yksilöitä, joista osalla on enemmän vapauksia, kun taas valtaosa elää varsin tiedottomana vailla mahdollisuutta palata koskaan omaan vanhaan elämäänsä. Liiketoiminnan epäinhimillisyydestä huolimatta ihmisiä kohdellaan verrattain hyvin, joskin he kaikki ovat sirutettuja ja tarkasti valvottuja.
• Strippiklubit. Ilotalojen perintönä Crimsonilla on omistuksessa yhä kourallinen Eden-etuliitteisiä strippiklubeja, joiden toimintamekanismi on veribaarien kaltainen; visuaalisen viihteen ohella tarjolla on myös verta. Alkuperäinen ajatus veren nauttimisesta suoraan suonesta on jonkin verran hälventynyt sillä, että osa asiakaskunnasta on pääasiassa ihmisiä, jolloin myös lavalle on noussut ihmisuhrien sijaan vampyyreja. Vaikka klubit ovat juuri tästä syystä olleet hyvin tuottoisia, on Ilya Antov pyrkinyt systemaattisesti luopumaan strippibaareista, jotka eivät ole enää vastanneet hänen visioitaan rahakkuudesta huolimatta. Tästä syystä huomattava osa klubeista myytiin eteenpäin alkuvuodesta 2014, joskin kaikkein maineikkaimmat ja legendaarisemmat paikat jäivät yhä Crimsonin omistukseen – kuten Moskovan, Amsterdamin ja Berliinin klubit.

Muut bisnekset painottuvat selkeämmin joko alamaailman hallintaan sekä yhteistyöhön muiden rikollisjärjestöjen kanssa tai Crimsonin sisäpiirin mielenoikkuihin. Osa käytänteistä ei ole erityisen vakiintuneita verrattuna veribisnekseen, minkä lisäksi toiminnassa on mukana paljon muuttujia.

• Huumebisnes on lähinnä pakollinen paha osana mafiatoimintaa, josta Crimson saa kuitenkin mittavaa rahallista hyötyä vaikutusvallan vahvistumisen ohessa. Verihuumeet ovat puolestaan 2010-luvun tuorein innovaatio, johon sisältyvät niin ihmisille kuin vampyyreille tarkoitetut päihteet. Vampyyreille lanseerattuun heroiiniin on lisätty hieman ihmisverta – huume on vasta kokeilussa, joskin sitä on pienissä määrissä jo myynnissä markkinoilla ja sitä saa ostettua esimerkiksi HUNT-yökerhoista. Ihmisille suunnattuja päihteitä sen sijaan myydään kaiken aikaa eri kartelleille sekä muille välittäjätahoille.
• Mafiatoiminta. Crimson tekee yhteistyötä pääasiassa itämafian kanssa. Huumeiden ohella mafia toimii heidän hyödykseen ensisijaisesti asemallisesti sekä kontaktiensa kautta, mutta mafia myös vastaa rahanpesusta, jota Crimson itsessään ei varsinaisesti suoraan harjoita. Velat ja niiden perinnät hoituvat useimmiten järjestön omien miesten kautta, mutta mafiaa käytetään useimmiten syntipukkina silloin, kun ongelmia esimerkiksi ihmismaailmassa aiheutuu. Vaikka Crimson hallinnoi itämafian toimintaa räikeästi, käytännössä kyse on kahdesta täysin eri organisaatiosta, jotka vain tekevät jonkin verran yhteistyötä.

Maailmanlaajuisessa toiminnassa on mukana monia eri tahoja ja välikäsiä sekä muuten vain ulkoistettuja toimijoita, jotka harjoittavat erityisesti kaikkein likaisempia hommia. Crimsonin alaisuudessa työskentelee valtavasti vampyyreja kuin ihmisiä, joista vain murto-osalla on selkeä jalansija ja rooli järjestön sisässä. Osa alaisista ei ole alkuunkaan tietoisia, kenelle tai millaiselle toiminalle työskentelee. Puolestaan yhteistyö kaikkien muiden rikollisjärjestöjen kanssa on vaihtelevaa, eikä aina alkuunkaan mutkatonta.

Neuvosto on isoin yksittäinen asiakas, joka ostaa Crimsonilta verta monessa muodossa sekä omaan käyttöönsä että välittääkseen sitä eteenpäin toimipisteillään. Suhde Neuvostoon on pääasiassa neutraali, ja vaikka he tekevät yhteistyötä keskenään veribisnekseen liittyen, eivät tahot liity mitenkään suuremmin toisistaan huolimatta Ilya Antovin sukutaustasta. Vampyyrinmetsästäjien Komitean kanssa puolestaan solmittu sopimus on sinetöity rahalla, ja vaikka pääasiassa ostettu vapaus on pitänyt metsästäjät kurissa, on säännöllisin väliajoin ilmenneet skandaalit aiheuttaneet ryppyjä yhteistyön sujuvuuteen.

Moskovassa Crimson nauttii erityisen etuoikeutettua asemaa, ja he käytännössä hallitsevat pitkälti kaupungin katuja muuallakin kuin alamaailmassa. Ylipäätään järjestön asema eritoten Venäjällä sekä itäisemmässä Euroopassa on korosteinen esimerkiksi siinä, miten viranomaiset välittävät tietojaan suoraan heille tai miten rajaliikennettä valvotaan heidän toiveidensa mukaisesti. Myös muualla maailmassa järjestön jäsenet saavat usein erikoiskohtelua. Rikollisjärjestönä Crimson ei esiinny koskaan seurapiireissä, vaan seuraelämää osallistutaan aina yksityishenkilöinä, vaikka käytännössä eroa on oikeastaan mahdoton tehdä.